syyshygge, täältä tullaan!

19.9.2019

Hepskukkuu!

Tuo eilinen postaukseni nostatti mukavasti omaa taistelutahtoani, ja päätin jo tänään aloittaa uhkauksieni toteuttamisen. Maljakkoon syksyn sävyjä ja kaikki mahdolliset kynttilät palamaan. Joskus alkuvuodesta ostin Lidlistä sellaisen ison tuoksukynttilän lasissa. Se oli joku omenantuoksuinen ja kaiken lisäksi punainenkin vielä, mutta niin halpa, että tarttui mukaan. Ajattelin kai, että sitten joskus ensi syksynä tuo voisi olla ihan kiva. Ja se syksy tuntui silloin ihan hirveän kaukaiselta asialta, vaan tässä sitä taas ollaan. Kaivoin kynttilän esiin ja olen tämän päivän nauttinut omenan ja kanelin vienosta tuoksusta. Ei nyt ehkä vastaa oikean omenapiirakan tuomaa tunnelmaa, mutta hei, sodassa, rakkaudessa ja syksyssä kaikki keinot on sallittuja.

Oikaisin syyshyggeilyn kanssa tänään sen verran, että siivosin vain keittiön ja isomman eteisen. Se siivouspäivä saa siis edelleen pysyä perjantaissa. Mutta kyllä sillä oikeasti on aika iso merkitys, miten viihtyisäksi pesänsä tässä kohtaa vuotta rakentaa ja aion panostaa tähän kohtaan. Kunpa vain saisi kanssa-asujille iskostettua, miten kiva olisi, jos kaikki osallistuisivat talkoisiin – tai ainakin yrittäisivät ylläpitää sellaista viihtyisän kodin illuusiota.

Ystävän kanssa heilutetut kahvakuulat, lämmin suihku, puhdas pyjama ja villasukat. Voisi torstai-iltansa huonomminkin viettää. Tästä on hyvä siirtyä pahnoille ja herätä virkeänä uuteen päivään. Ja hei, se on jo perjantai huomenna!!!


terveisiä syksyltä

05.9.2019

Tykkään ihan hirmuisesti sanonnasta “kevät keikkuen tulevi”. Se kuvaa mun mielestä hyvin sitä kevään hidasta etenemistä. Luonto herää ja välillä edetään vauhdilla, välillä vähän hitaammin. Mutta hitsi vie, miksi syksyn tarvitsee useimmiten tulla kertarysäyksellä. Vai onko se vain kiinni minusta itsestäni. Kevättä odottaa, syksyä ei niinkään.

No, jos nyt ei ihan vielä hyvästellä kesää, niin ainakin terveiset syksy jo ehti lähettää. Pari sateista päivää ja johan tuli syksyinen olo. Pitänee ehkä kohta hyvästellä hameet ja mekot kaapin perille ja kaivaa syksyisempää vaatetta esiin. Eli farkkuja. Miten tylsää! Mä niin halusin kulkea paljain säärin vielä pitkään. Ja aionkin jatkaa yhä edelleen, jos suinkin säiden herrat ovat puolellani.

Huomaan sadepäivien harmauden vaikuttavan aika nopeasti mielialaani. Olen aina ollut jotenkin herkkä valon puutteelle, ja vaikka nyt ei vielä varsinaisesti puhuta pimeästä, niin tokihan tuo hämäräkin vaikuttaa. Ja ihan vaikka jo sekin, ettei aamulla olekaan valoisaa. On niin paljon helpompi nousta ylös, kun aurinko paistaa, toisaalta illalla on myös helpompi rauhoittua kun on hämärää. Tietoinen kesään ripustautuminen on auttanut tähän asti, mutta nyt tajusin, että se syysasenne pitää taas kaivaa naftaliinista ja opetella löytämään ne hyvät ja kauniit puolet syksystä. Sillä kyllähän niitä on. Vaikka kuinka paljon. Eikä syksykään ole aina sadetta ja harmautta, vaan mukaan mahtuu myös niitä kirkkaita ja kuulaita päiviä. Ja silloin valosta pitää nauttia. Oikein imeä itseensä virtaa ja energiaa.

Se, että pysähtyy nauttimaan kynttilänvalosta ja harmaistakin päivistä on yksi ihan perusedellytys sykystä selviämiseen. Ja tietenkin riittävä lepo. Mä liputan pitkille yöunille ympäri vuoden, mutta syksyllä niiden tärkeys korostuu entisestään. Mun syksyn survival kit pitää sisällään myös sosiaalisen elämän. Ja tämä on muuten aika vaikea, koska toisin kuin kesällä, ihmisillä on aika lailla kaikkea kiirettä ja menoa arjen alkamisen myötä. Mutta onneksi kalenterissa on jo nyt muutama erityisempi treffitärppi ja sitten pienempiä juttuja syntyy viikkojen edetessä.
Myös liikunnalla on iso osansa. Paitsi että se tekee hyvää ihan fyysisesti, on oma aika ja liikkuminen myös sitä parasta henkistä sparrausta. Ja kun siihen yhdistää ystävät, teho on vähintäänkin kaksinkertainen.
Ja hei, sitten on ravinto! Viimeisenä, mutta ei varmastikaan vähäisimpänä. Kesällä nimittäin ainakin mun ruokavalio oli vähän mitä sattuu. Tai no, ruoka on pääosin kevyttä ja terveellistä, mutta sitten on se kaikki muu. Jätskiä päivittäin ja kaikkea muutakin herkkua, koska onhan kesä. Ja niin kiva kuin olisikin syksyn tullen vaan syödä suklaata ja maata sohvalla, niin ei se kyllä kovin pitkälle kanna. Mun on ainakin ihan pakko ottaa syksyisin itseäni niskasta kiinni ja kiinnittää huomiota siihen, että ruokavalio tukee omaa jaksamista. Toki niitä suklaahetkiäkin kuuluu olla, mutta noin ylipäätään säännöllinen ateriarytmi ja terveellinen ravinto auttavat pitkälle. Kroppa ei kestä sokeripiikkejä arjessa samaan tapaan kuin kesällä.

Tästä saattoi nyt saada sellaisen käsityksen, että syksyt olis jotenkin mun inhokkeja tai vihaisin koko vuodenaikaa. No ei se suosikkikaan ole, mutta en mä syksyä vihaa. Se vaan on ollut mulle aina jotenkin kaikkein vaikein, ja jossain kohtaa elämää erityisen vaikea. Ehkäpä varaudun enemmänkin siihen, että mitään vastaava ei enää tulisi. Että syksystä paitsi selviäisi, elämästä myös nauttisi. Ja viime vuodet onkin ollut parempia. Koska olen oikeasti tehnyt töitä sen syyssynkkyyden estämiseksi. Ja vaikka kaikki keinot kirkasvalolampusta asti onkin ollut apuna, uskon silti, että paras kaikista on oikea asenne. Se että opettelee nauttimaan sateeesta ja pimeydestä. Kaivaa kylmästä ja koleasta ne parhaat puolet esiin ja keskittyy tietoisesti etsimään hyvää. Ihan tavallisesta päivästä. Niin keväisin kuin syksyisinkin.

Mutta hei, nyt paistaa taas aurinko! ♡


viikon päätös ja talvinen ollaan vaan -päivä

13.1.2019

Sunnuntaita!

Niin se vain meni ensimmäinen arkiviikko. Lupaavan alun jälkeen tosin tuli vatsaflunssa, mutta minkäs teet. Ei auta kuin toivoa seuraavalle viikolle parempaa onnea. Joten edelleen positiivisena arjen suhteen! Ja jotta arki jaksaa maistua, nyt viikonloppuna otetaan mahdollisimman lungisti. Tänään vietetään itse asiassa tyttöjenpäivää Klaaran kanssa, kun pojat ovat pelireissussa. Suunnitelmissa paitsi ulkoilua, myös kirpparikierros.

Perjantai meni kyllä ihan täysin uusiksi, mutta onneksi nuo vatsataudit menevät yhtä nopeasti ohi, kuin ilmestyväkin. Lauantai oli selvästikin jo mahalaukun venytystä entisiin mittoihinsa (miten voikin syöminen tehdä alkuun niin kipeää), mutta uskaltauduin lopulta ulkoilemaankin. Ja nauttimaan siitä noin puolesta tunnista, joka päivään on jo tullut lisää valoisaa aikaa.

Nappasin viime viikolla talvisia kuvia, kun tuntui, että jotenkin nuo lumiset puut piti kuitenkin tallentaa. Tähän päivään menessä puiden oksilta on jo karissut osa lumista, mutta edelleen on kauniin talvista.

Villasukkia, takkatulta ja mukavat vaatteet. Siinä toimivan sunnuntain resepti. Eilisen kasvissosekeiton jämät saavat korvata tuhdin sunnuntaiaterian ja jos siltä tuntuu, nukutaan ehkä myös pienet päikkärit. Ei stressiä, koska se ei kuulu viikonloppuun!

Rentouttavaa viikonlopun päätöstä myös teille. Nyt kaikki mahdolliset energian ja hyvän mielen lataukset ja uusi viikko menee taas mukavasti!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


uudenvuodenlupauksia

08.1.2019

Tiistaita!

Näin tammikuussa naistenlehtien otsikoissa on perinteisesti retosteltu laihdutusvinkeillä ja uudenvuodenlupauksilla. Kuitenkin viime vuosien  aikana otsikointi on muuttunut, ja yhä enemmän lehtiä ja hyvinvointipalveluja myydään fraaseilla “älä tee uudenvuodenlupauksia” ja “älä laihduta”. Jossain määrin tuo markkinointilinjan muutos on alkanut ärsyttää. Miksi jokin konsepti olisi yht’äkkiä ihan totaalisen väärä? Mitä pahaa on uudenvuodenlupauksissa? Miksi ihmeessä niitä ei saisi tehdä? Ai kun ne ovat pahasta ja jollakin tapaa epätervettä? Bullshit, sanon minä!

Joo, on ehkä aika hullua luvata laihtuvansa tammikuun aikana 15 kiloa. Tai kunnianhimoista luvata lopettaa sokerin syönti kokonaan. Mutta ei se ole riittävä syy parjata uudenvuodenlupauksia. Kyse on enemmänkin siitä, millaisia lupauksia tekee.

Omaan hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, panostaminen on aina tärkeää. Sanoisin jopa, että se henkinen menee tässä kohtaa fyysisen edelle. Kun mieli on positiivinen, se tuo usein mukanaan myös fyysisen hyvän olon. Munan ja kanan erottaminen on kuitenkin joskus vaikeaa. Esimerkiksi hyvin nukuttu yö on fyysinen juttu, joka vaikuttaa ihan hurjasti mielialaan, eli siihen henkiseen puoleen. Ja kun mieli on kirkas, sitä jaksaa helpommin vaikka ulkoilla. Me ei olla joko fyysistä tai henkistä, vaan me ollaan molempia. Ihan jatkuvasti ja kaikessa mitä teemme. Tekeminen kun yleensä tuntuu joltakin, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Jos sokerin syönti tuntuu ongelmalta, miksi siihen ei voisi yrittää vaikuttaa uudenvuodenlupauksella? Toki totaalikieltäytymistä parempi on koittaa vaikka vähentää jokapäiväistä karkin puputtamista jättämällä viikkoon aluksi yksi herkuton päivä. Opetella jokin toiminto, joka korvaa herkuttelun ja huomata, että illan telkkarihetken pärjää joskus ilman karkkipussia. Pidemmällä tähtäimellä voi vaikka ottaa tavoitteeksi herkuttomien päivien lisäämisen kahteen tai kolmeen. Eikä sekään ole mahdotonta, etteikö vuodessa voisi oppia myös yhteen karkkipäivään. Kysymys kuuluukin, onko se oikeasti tärkeää ja onko se sitä, mitä oikeasti haluaa. Voihan se olla niinkin, että rivi suklaalevystä raskaan päivän jälkeen on arjen luksus, jonka avulla jaksaa.

“Pidän itsestäni parempaa huolta” on sekin tosi hyvä lupaus. Vuoden aikana lupaukseen voi palata säännöllisesti. Miettiä, mikä on tuottanut hyvää oloa ja kasvattaa tämän tekemisen määrää. Jos tunnin pidempi yöuni on tuntunut hyvältä, voisiko jostakin lempparisarjasta vaikka luopua, tai katsella vaikka vasta viikonloppuna tai vapaapäivinä, siten että telkkarin edessä vietetty aika ei ole pois yöunista.

“Opettelen sanomaan ei”, tai “pyrin järjestämään itselleni enemmän omaa aikaa” ovat nekin ihan tosi hyviä lupauksia. Jos on tapana aina lupautua kaikkeen, yksikin “olen pahoillani, nyt minulle ei sovi”, voi avata uusia ovia oman hyvinvoinnin ja jaksamisen suhteen. Tai entä uusi harrastus tai puolen tunnin ulkoilu. Omaa aikaa. Vaikka ensin vain kerran viikossa. Ei sekään voi olla pahasta – oli se sitten uudenvuodenlupaus tai ei.

Jos vuosi 2018 (tai sitäkin aikaisemmat) toi elämään hyviä muutoksia ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen paransi arjessa jaksamista, voi olla myös ihan paikallaan luvata jatkaa hyväksi havaitulla linjalla. “Pidän edelleen maanantaisin sokerittoman päivän”, “jatkan harrastustani”“syön jatkossakin aamupalan” tai “katson edelleen vain neljänä päivänä viikossa telkkaria” ovat nekin tosi hyviä lupauksia.

Ja mielestäni tuo uudentyyppinen otsikointi laihduttamisesta kuuluu ihan samaan kastiin. Uusi myy aina paremmin kuin vanha. Raflaavasta otsikoinnista huolimatta ne naistenlehdet kun kuitenkin tarjoavat sitä terveellistä ruokavaliota. Ei niiden viesti ole, että ylipainosta pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Kyse on enemmänkin siitä, että termin “laihdutus” voisi nykyään käsittää vain ihan toisella tavalla ja kaalikeitot ja lentoemäntädietit haudata jonnekin tosi syvälle. Nimittäin se lupaus yhdestäkin sokerittomasta päivästä tai tunnin pidemmistä yöunista, saattaa tuoda mukanaan painonlaskua, eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa kantaa! Pidänkin enemmän otsikoista “rakasta ja kunnioita itseäsi” ja “ole lempeä itsellesi”.

Maalaisjärki on paikallaan niin omia elintapojaan pohtiessa kuin myyviä otsikoitakin lukiessa. Sen lisäksi ihan oman itsensä kuunteleminen ja realististen tavoitteiden vaaliminen vievät huomattavasti pidemmälle kuin totaali sitä tai totaali tätä.

Entä teinkö itse uudenvuodenlupauksia. No aivan valtavasti! Lupasin itselleni esimerkiksi, että pyrin syömään aamupalaa ja päivän aikana muutenkin tasaisemmin. Lupasin vähentää työntekoa viikonloppuisin ja pyrkiä olemaan paremmin läsnä. Lupasin viettää enemmän aikaa lasten kanssa ilman erilaisia ruutuja ja vaalia lauatapelihetkiä ja perheen yhteisiä aterioita. Lupasin antaa jatkossakin itselleni luvan olla iltauninen ja lupasinpa myös jatkaa rakkaussuhdettani kirjoihin. Lupasin jatkossakin nauttia omasta ajastani ystävien seurassa hyvällä omallatunnolla ja pitää kiinni harrastuksistani. Lupasin nauttia edelleen liikunnasta  ja pyrkiä harrastamaan sitä monipuolisesti. Lupasin myös muistuttaa perhettäni yhä useammin siitä, miten paljon heitä rakastan.

Puhutaan sitten uudenvuodenlupauksista tai mistä tahansa elämäntapamuutoksista, pitää kuitenkin muistaa, että me kaikki ollaan erilaisia. Se, mikä itsestä tuntuu liian paljolta, tai jopa mahdottomalta, voi kuitenkin toimia jollekulle muulle. Niinpä tärkeää on muistaa kunnioittaa myös toisten lupauksia. Jos joku kieltäytyy kahvipullasta, ei ole minun asiani tuputtaa sitä ja parjata mokomia pullattomia päätöksiä ja lupauksia. Ei! Koska oikeastaan me ihan jokainen voitaisiin luvata ainakin se, että kunnioitetaan itseämme ja toisiamme, sekä toistemme arvoja. Hyväksytään, että ollaan jokainen erilaisia ja ihan omanlaisiamme – kaikki yhtä ainutlaatuisen arvokkaita.

Ihanaa tiistain jatkoa. Minä aion ainakin tänään lunastella omia lupauksiani!


Kesän hygge

28.6.2017

Heipsutirallaa!

Luin juuri jostakin, että hygge sana koetaan jo äärimmäisen ärsyttäväksi. Samassa jutussa haukuttiin kaikki ne bloggaajat, jotka kuvaavat blogiaan elämänmakuiseksi. Liikutaan siis varsin heikoilla jäillä, mutta mennään nyt kuitenkin valitulla linjalla! Tilasin nimittäin tuossa jokin aika sitten pari keitto-/leivontakirjaa, ja hetken mielijohteesta tilaukseeni päätyi myös Hygge – Hyvän elämän kirja (Meik Wiking). Kirjaa on kuvattu hauskaksi ja rennoksi, joten ajattelin, että se oikein hyvää luettavaa kesän sadepäivinä. Toisaalta syksyä ajatellen, toisaalta ajattelin, että voisin kirjan opeilla ottaa ilon irti juurikin niistä sadepäivistä. Lisätään nyt vielä sekin, että Baltimoren sukuhaaran tragedian jälkeen on taas himputin vaikea keskittyä uusiin tarinoihin.

Mutta siis tuo Hygge -kirja ei ollut lainkaan huono hankinta ja siihen tulee varmasti palattua vielä moneen otteeseen. Opuksessa keskitytään oikeastaan elämän kaikkiin osa-alueisiin. Mukana on pukeutumista, sisustamista ja asumista, sekä leivontaa ja ruuanlaittoa. Kaikkea yhdistää tietenkin se hygge ote elämiseen. Ja vaikka monessa kohdassa sainkin hieman taputella päätäni oikeilla raiteilla olemisesta, huomasin myös, että täysin hyggeen elämäntapaan itsellänikin on vielä kosolti matkaa.

Kirjan takakansi valottaa sisältöä ja sen laatua näin:

Tanska mainitaan usein maailman onnellisimpana maana. Onnellisuuden selittää yksi asia: hygge.

“Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa…”

“Jokainen tietää, mitä hygge on, kun sen kokee. Kyse on hyggestä, kun on käpertynyt rakkaansa kainaloon sohvalla tai syö fiilisruokaa parhaiden ystäviensä seurassa. Sitä on myös raikas aamu, jolloin ikkunasta tulviva valo on täydellistä.
Meik Wiking on paras mahdollinen opas kertomaan kaikille hyggeilyn saloista. Meik on kööpenhamilaisen Happiness Research Instituten johtaja, ja hän on tutkinut vuosikausia tanskalaista elämäntapaa. Tämä Meikin kaunis, innoittava kirja avaa tien hyggeilyn maailmaan. Aiheina ovat muun muassa oikean valaistuksen valitseminen, päivälliskutsujen suunnittelu, hygge-hätäpakkauksen luominen ja jopa pukeutuminen.”

(Meik Wiking – Hygge)

Viime päivät täällä on käperrytty aika tiukasti kotiin. Huomaan, että sateinen ja pilvinen sää ovat vaikuttaneet moodiini, vaikkakaan eivät pelkästään negatiivisessa mielessä. Vaatehuone on tullut siivottua, samoin muutama kaappi ja lipasto. Kaikki kuitenkin rennolla otteella sen enempää suorittamatta. Kun aikaa joutuu olosuhteiden pakostakin viettämään sisällä, paikkojen järjestely tuntuu luontevalta. Ja ainahan voi välillä istua alas ja nostaa jalat pöydälle! Tänään on kuitenkin tuntunut taas mukavalle paistatella auringossa, vaikkakin se vaatii villatakkiin käpertymistä.

Pahoittelut kaikille, etten ole olut kovin aktiivinen kommenttiboksin puolella. Lupaan korjata asian pikimmiten!

Kaunista ja rentouttavaa kesäiltaa!

Save

Save

Save

Save


Viikonlopun hygge

05.2.2017

Täällä on vietetty viikonloppua lempeän rauhallisessa tunnelmassa ja fiilis on ollut varsin hygge. Verkkareissa ja villasukissa, rennosti kotioloissa ja sohvalla pötkötellessä. Oikeastaan pitkiin aikoihin kunnon lepoviikonloppu tai ainakin lepolauantai. Aikaa perheen kesken, yhteistä iltapalaa ja keittiöpuuhastelua, lauantai-illan sohva-aikaa lasten kanssa, pitkiä yöunia ja raukeaa tunnelmaa. Jos saisin päättää viikonloput olisivat aina tämänkaltaisia. Hygge viikonloppu kun rentouttaa arkiviikon päätteeksi, mutta antaa myös voimia uuteen viikkoon.

sisustusblogi 3

Niin tylsiä kuin sunnuntait silloin lapsuudessa olivatkin, nykyään nautin näistä päivistä. Siitä, että mitään ihmeellistä ei tapahdu, asiat menevät omalla painollaan ja sunnuntain rutiinit ovat juurtuneet syvälle. Sunnuntaina kotityöt eivät ole ahdistava pakko, vaan siirtymäriitti uuteen viikkoon. Mutta pyykinpesu ei toki ole koko sunnuntai, tänään myös syödään hyvin, ulkoillaan ja liikutaan. Akut ladataan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

sisustusblogi 2sisustusblogi 4sisustusblogi 1sisustusblogi 5

Kerran viikossa on kiva myös istua valmiiseen pöytään. Nyt tarvitseekin vain nautiskella kokkaavasta miehestä ja omasta toimettomuudesta. Ei lainkaan pahaa sunnuntaipuuhaa. 😉

Rentouttavaa sunnuntaita myös teille!

Tallenna

Tallenna

Save


Aikaa itselle

30.1.2017

Maanantaita muruset!

Kirjoittelin teille pari viikkoa sitten uudenvuodenlupauksestani, jonka tein Danone Activia yhteistyön innoittamana ja samalla startattiin huikea kilpailu. Kuka voitti 500 euroa oman lupauksensa helpottamiseen, se selviää tässä postauksessa, mutta sitä ennen hiukan omasta lupauksestani, eli siitä minäajasta!

Oma lupaukseni oli tosiaan irrottaa päivistä aikaa itselle, ottaa 24 tunnista yksi oman hyvinvoinnin ja jaksamisen vaalimiseen. Luonnollisesti yöunista tinkimättä. Muutama viikko ei tietenkään ole loppuyhteenveto kokonaisesta vuodesta, mutta jotain muutosta siinäkin ajassa pystyy korviensa väliin tekemään, ja lopultahan muutokset ovatkin sitä uuteen rytmiin tai rutiiniin totuttautumista ja uusien tapojen omaksumista.

minaaikaa 1

Olen aina ollut hillitön ylisuorittaja, joka puuskuttaa höyryjunan lailla paikasta toiseen jopa siinä määrin, että se kuulemma ärsyttää kanssaeläjiä. On se sitten tiskikone, pyykkikone tai kuivausrumpu, kun piipittää, olen salamana liikkeellä. Useimmiten ravaan sinne tänne vauhdilla joka ei välttämättä tuloksen kannalta ole lainkaan hedelmällistä. Vaikka viimeiset vuodet ovat tahtiani jo hiukan hillinneet, myönnän, että vieläkin tulee hetkiä, kun en muka ehdi pysähtymään ja halaamaan puolisoani tai aikaa ei muka ole istua syömään. Kysehän on sellaisesta itse itselleen aiheutetusta kiireestä, jota ihminen itse ruokkii omalla käytöksellään.

minaaikaa 3

Jo tuossa loppuvuoden aikana, kun tuntui, että kasasin itselleni vähän kaikenlaista ylimääräistä, sain mieheltäni erittäin hyvän neuvon ja ajattelemisen aihetta. Hän nimittäin muistutti, että lopputuloksen kannalta on paljon parempi ottaa sinne aamuun hiukan enemmän niitä nukuttuja tunteja ja tarttua sitten päivän ohjelmaan virkeänä ja levänneenä. Väsynyt ja kiukkuinen ihminen kun ei lopulta kykene kummoisiinkaan suorituksiin, ja tekeminen muistuttaa lähinnä mutaan juuttuneen auton tyhjää sutivia renkaita; Yritys on kova, mutta mitään ei tapahdu. Tästä viisastuneena olen nyt kääntänyt minäaika -ajatukseni juuri tähän jaksamiseen ja tehokkuuteen. Nimittäin, kun välillä puhaltaa höyryjä pihalle ja rentoutuu, jaksaa muita juttuja ihan eri tavalla ja energia tuottaa tulosta.

Alkuvuodesta yksi puheenaihe on ollutkin lepo. Yksilön oma hyvinvointi ja jaksaminen on nostettu yhdeksi työelämässä pärjäämisen kulmakiveksi, enkä lainkaan ihmettele miksi! On toki paljon ihmisiä, jotka eivät stressaa tai koen minkäänlaista painetta elämänsä millään osa-alueella, mutta suurta joukkoa nykyajan hektisyys ja jatkuva suorittaminen kuluttaa. Minäaika pureutuu juuri tähän ongelmaan ja hyödyttää kaltaistani pikkutarkkaa suorittajaluonnetta. Kun aluksi pakottaa itsensä pysähtymään, huomaa muutoksen hyödyn melko nopeasti. Aion siis jatkaa tätä pysähtymisen ja oman ajan vaalimista, opetella rentoutumista ja pysäyttää itseni vaikka väkisin!

minaaikaa 4

Entä ne korvamerkityt 500 euroa? Tällä kertaa pisimmän tikun veti Minna kommentillaan “Lupasin, että pyrin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän. Olen hoikka, mutta syön aivan liian epäterveellisesti. Taloudellisen tilanteen vuoksi usein kuitenkin jätän yhtään kalliimmat terveelliset tuotteet kauppaan :/”

Tsemppiä lupauksien pitämiseen ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Vuoden jokaisena päivänä ei tarvitse onnistua täydellisesti, lopulta se oikea suunta ja suurempi kokonaisuus painavat vaakakupissa yksittäistä päivää enemmän!

Iloa uuteen viikkoon!

Yhteistyössä Danone Activia ja

lifie-logo

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


cozy sunday

08.1.2017

Hei ihanat ja suloista sunnuntaita!

Täällä vietetään totaalista kotoilupäivää, nautitaan kiireettömyydestä ja laiskasta tunnelmasta. Ikkunan takaa avautuu maisema, jonka talvinen kuura on muuttanut satumaisen kauniiksi. Luvassa siis myös ulkoilua. Täydellinen sunnuntai!

Muutama kuva meidän sunnuntailta. Ihan tavallista elämää, eikä sen enempää tarvitakaan.

cozy-sunday-11cozy sunday 9cozy sunday 2cozy sunday 5cozy sunday 1cozy-sunday-10cozy sunday 6cozy sunday 3cozy sunday 7

Levollista päivää myös teille!

Tallenna


Perjantain hygge

28.10.2016

En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntuu, että suhtautumiseni viikkoon on muuttunut. Joskus muinoin sitä aina odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta nykyisin se tuo yleensä tullessaan myös tunteen siitä, että tämäkin viikko kului aivan liian nopeasti.

Toki edelleen odotan viikonloppuja, ja perjantai on yksi viikon parhaista päivistä, mutta silti tuntuu, että aika myös kuluu aivan liian nopeasti. Tunne on luonnollisesti vahvimmillaan näin syyslomaviikon jälkeen, kun huomaa, ettei yhteen viikkoon sitten mahtunutkaan niitä kaikkia suuria suunnitelmia. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit siivoamatta, mutta onneksi ne tärkeimmät tuli tehtyä. Nukuttiin lasten kanssa pitkään, ja vietettiin kiireettömän huoleton viikko pikkutiikeriä paijaten.

Ainakin täällä on ollut muuten niin pimeä ja musta viikkoa, että kynttilävarastot ovat huvenneet oikein vauhdilla. Täydennystä pitääkin hommata aika nopealla aikataululla. Tämän syksyn yksi sisustushankinnoistani on ollut ENO Studion Multi Candle Pin -kynttelikkö, joka luonnollisesti nostaa myös kynttilöiden kulutusta. Sopivan simppeli valontuoja keittiön pöydälle.

multi candle pin 1multi candle pin 2 multi candle pin 3

Ensi viikolla jatkuu arki, mutta nyt nautitaan ensin viikonlopun verran kiireetöntä tunnelmaa.

Suloista perjantai-iltaa. ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Syystunnelmaa

12.10.2016

Sää kylmenee ja tunnelma paranee! Hassua, mutta niin se tuntuu syksyllä menevän. Vaikka olenkin valon ja valoisuuden ystävä, tähän aikaan vuodesta tämä raukea hämäräkin tuntuu jotenkin vetävän puoleensa.

Niinmun -arvonta on nyt arvottu, ja ihana Verka-neule lähtee Miialle ja Riinukkaa muistetaan I love me -messulipuilla. Onnea voittajille ja kiitos myös kaikille osallistujille. Teitä oli ihanan paljon! ♡

kodin-syksy-10kodin-syksy-akodin syksy 7kodin-syksy-6kodin-syksy-3kodin syksy 5kodin-syksy-13kodin-syksy-12kodin syksy 4kodin-syksy-9kodin syksy 14

Tänään pyhitetään ilta ulkoilulle ja perheen kanssa olemiselle.

Suloista syystunnelmaa!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna