maanantaihygge

15.11.2021

Olin vähän ajatellut, että viikonloppuna aloitan kaivamaan joulua esiin, mutta niin vain kävi, että joulu on edelleen visusti vintillä. Mutta vielä ehtii hyvässä aikataulussa, nythän eletään vasta marraskuun puoliväliä. Joskin olen päättänyt, että tänä vuonna aion nauttia joulun odotuksesta viime vuodenkin edestä. Viime vuonna joulun odotus jäin vähän vakavampien asioiden jalkoihin ja niin kävi oikeastaan jo edellisvuonna. Viimeiset pari vuotta ovat koetelleet elämää siinä määrin, että tosiaankin kaipaan jo ihan tavallisia juttuja, jouluhömpötystä, kynttilähyggeilyä, pikkujoulufiilistä ja kaikkea muuta vähemmän vakavaa.

Me käytiin äidin kanssa hautausmaakierros jo lauantaina ja vietettiin sen jälkeen mukava päivä naisten kesken meillä. Eilisen isänpäivän ohitin aina niiltä osin kuin se oli mahdollista. Aamulla toki katoin paremman aamupalan lasteni isälle, mutta koska meillä iskä lähti töihin ja poika pelireissuun, ei me Klaaran kanssa kauheasti isänpäivää vietetty. Ööö, kehtaanko edes kertoa, mihin aikaan menin nukkumaan. Kuudelta illalla. Jep, tein tosiaan kaikkeni ohittaakseni isänpäivän. Onneksi miltei kahdentoista tunnin yöunet uuden viikon kynnyksellä ei ole lainkaan pahasta. Ja hyvin levänneenä maanantaiaamu ei tuntunut lainkaan niin pahalta, kuin olisi voinut kuvitella. Ei vaikka pienempi on taas sairaana.

Olen mielessäni koputellut puuta tuon flunssakauden suhteen jo pidemmän aikaa. Meillä on päästy aika vähällä, vaikka se vähäkin on tässä maailman menossa vähän liikaa. Aamulla juuri selasin nykyisiä suosituksia ja siellä luki vain, että huoltaja itse tekee arvion, onko lapsi koulukuntoinen vai ei. Hiljaa mielessäni olin kiitollinen siitä, että meillä lapset on jo tämänkin verran isoja ja ne jatkuvat nuhakuumeet on onneksi jo takanapäin. Mutta tsempit tosiaan kaikille vanhemmille, onhan nämä viimeiset puolitoista vuotta (ja ylikin jo) olleet aikamoista peliä tämänkin suhteen. No, kohta alkaakin jo taas siitepölykausi, joten vuotavia neniä ja karheita kurkkuja on tarjolla. Voi kun tästäkin päästäisiin jo kohta eteenpäin!

Mitä muuten tulee eteenpäin menemiseen olen ajatellut, että minunkin pitäisi kai jossain määrin mennä vähän enemmän eteenpäin. Olen ehkä tyyppinä sitä, joka jää liian herkästi vellomaan kaikkeen ikävään ja surulliseen, enkä oikein osaa päästää irti. Tai on jotenkin tosi vaikeaa antaa itsensä mennä eteenpäin ja jatkaa elämää. Fakta on kuitenkin se, että ikävät ja surulliset asiat eivät katoa, vaikka kuinka lopettaisin niiden pohtimsen ja surussa vellomisen. Eikä ne toisaalta sen paremmiksi jutuiksikaan muutu, vaikka kuinka niitä mielessäni pyörittelisin. Toisin sanoen, kulutan lähinnä vain itseäni, jos en uskalla päästä irti. 🤍

 

Joko te olette innostuneet joulusta? Me ostettiin tänään kaupasta ekat glögit.


Marraskuullakin on hetkensä

09.11.2021

Täällä leijaili päivällä lunta. Hetkeksi herpaannuin tuijottamaan kaunista ja kuuraista luontoa ja pieni joulufiilis hiipi mieleen. Sytytin kynttilän työhuoneen hellan päälle ja katselin kuinka lumisade ensin sakeni ja muuttui lopulta vedeksi. Marraskuu on marraskuu, vaikka onneksi silläkin on hetkensä.

Päätin lomani aikana panostaa jatkossa enemmän omaan hyvinvointiin ja ennen kaikkea siihen henkiseen jaksamiseen. En lukenut yhtään self help -kirjaa (pitäydyn mieluummin kaunokirjallisuuden rinnakkaistodellisuudessa), mutta muuten taisin uhrata joka päivä ainakin hetken sen pohtimiseen, kuinka arki voisi olla parempaa loman jälkeen. Tiedän kyllä ne heikot kohdat, sudenkuopat, joita tulisi vältellä. Arjen pyörteissä on vain joskus vaikea jarruttaa ja vaihtaa suuntaa; Harmaalla massalla on liian suuri liike-energia. Mutta lomalla pöydän voin ikään kuin pyyhkiä puhtaaksi ja arjen voi taas aloittaa vähän entisestä viisaampana ja ennen kaikkea levollisempana. Pieniä käytännön muutoksia, perheen yhteisiä pelisääntöjä, kotitöistä puhumista rakentavasti arjen syyttelyn ja syyllistämisen sijaan. Ehkäpä näillä jotakin saavutetaan, eikä tässä tietenkään ihmeitä edes tavoitella. Parempaa arkea vain!

Tulin pohtineeksi myös asioita, jotka lisäävät omaa onnellisuuttani ja laadin mieleeni listan, jonka pituus yllätti jopa itseni. Tajusin, että yhtä paljon kuin nautin vaikkapa liikkumisesta, koen iloa leipomisesta, askartelusta ja tästä blogista. Tajusin kaivanneeni kynttilöitä, joulufiilistelyä, tummaa suklaata ja vähän jopa sisustamista. Sellaisia pieniä juttuja, jotka ovat viime aikoina päässeet vain unohtumaan.

Taidan viikonloppuna varovasi kaivella joitakin jouluisia koristeita kätköistään ja ostaa pakastimeen valmista piparkakkutaikinaa. Ehkä ensi viikolla kukkakimpussakin voisi olla jo amaryllista.

Ihanaa ja tunnelmallista marraskuun viikkoa myös sulle 🤍