Ai että joulu pitäisi siivota ensi viikolla pois!? Ja just nyt kun nämä pikkukaveritkin näyttävät niin suloisilta pakkasen kuuraamien ikkunoiden kanssa. Nämä pakkaset olisivat saaneet tulla kyllä jo jouluksi.

Tänään tuli pakottava tarve kuvata nämä pikkutontut ennen ulkoilemaan lähtemistä. Tuossa pakkaspäivän valoisuudessa on kyllä oma viehätyksensä mustan ja pimeän syksyn jälkeen.

Vielä tänään nautitaan joulukuusenvaloista ja tunnelmasta, josko huomenna se sitten laitettaisiin ulos varisemaan.

Nyt tuli kaminaan ja kynttilät palamaan. Kylmän päivän jälkeen on ilo käpertyä kodin lämpöön, ja nauttia lauantai-illan rauhasta.

Kivaa viikonloppua!

Tallenna

Vuoden ensimmäinen päivä, ja vuoden ensimmäinen postaus. Eli, oikein hyvää vuotta 2016!

Toivottavasti jokaisella vuosi vaihtui iloisissa merkeissä, tai ainakin turvallisesti. Täällä mentiin heti puolilta öin nukkumaan, koska yhden piti lähteä heti aamusta töihin, mutta siinä ennen nukahtamista ehti kyllä kuulla pamauksen jos toisenkin.

Tänään onkin sitten lasten kanssa jatkettu reporankana lomailua, nautittu uudenvuodenpäivän rauhallisuudesta. Luettu kirjoja, katsottu telkkaria ja leikitty Legoilla. Vähän samaan tapaan pyjamissa ja verkkareissa, kuin joulupäivänäkin.

Keittiö koki pienen muutoksen joululahjatuolien avulla. Taljoista en silti halua luopua, vaikka ne aikanaan vanhoille tuoleille nosteltiinkin kaunistukseksi. Taljat sopivat kuitenkin talveen niin hyvin, että saavat olla paikallaan ihan rauhassa. Joulukin on yhä paikallaan, vaikkakin variseva kuusi on laittanut miettimään, josko siitä pitäisi luopua jo ennen loppiaista.

Tammikuulta odotan valoa ja talvea. Valkoisena hohtavia hankia, kauppojen tulppaanitarjontaa, ideoita pursuavaa mieltä ja pidentyviä päiviä. Tammikuulle osuu myös pari juhlaakin, joten ihan tylsän arkiseksi elämä ei heti vuoden vaihtuessa muutu.

Rentoa uudenvuodenpäivää ja parasta mahdollista aloitusta vuodelle 2016!

Tallenna

Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.

Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.

Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!

Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.

Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.

Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!

Täällä jatkuu jouluinen oleminen, ja pidän kynsin hampain kiinni niin kuusesta, kuin muistakin jouluisista jutuista. Poltellaan kynttilöitä, syödään suklaata, leikitään pukin tuomilla leluilla, ja hengähdetään hetki hyvän kirjan parissa. Parasta joulussa on juuri tämä, ja se että jääkaappi pursuaa ruokaa, eikä kenenkään tarvitse juuri kokkailla.

Tiedän, että moni on heivannut jo joulukuusen pellolle, ja nauttii kevättä kohti menemisestä, mutta tänä vuonna mun joulu on ehdottomasti juuri tässä aaton jälkeisessä ajassa.

Ystäviä, tuttavia, perhettä ja sukulaisia. On ollut ilo nähdä monia rakkaita ihmisiä, ja viettää laadukasta aikaa hyvässä seurassa.

Nautitaan kirpeästä pakkasesta ja yritetään pitää kiinni rennosta olosta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa.

Kuten tuossa ennen joulua oli puhetta, usein se joulufiilis tulee vasta aaton jälkeen, ja niin se teki täälläkin. Oikeastaan vasta tänään iltapäivällä tuli sellainen jouluinen ja rauhallinen olo, ja nyt aion nauttia siitä kaikin keinoin.

Tänään joulua on vietetty ihan vain oman perheen kesken, pyjamat päällä ja rennosti oleillen. Tulipa kuitattua univelkojakin  jouluyön kunniaksi. Huomenna juhlitaan taas isommalla porukalla, mutta nyt huilaillaan ja ladataan akkuja.

Kommenteissa on joitakin kysymyksiä, ja palaan niihin myöhemmin. Nyt aion ottaa hyvin ansaitun joulufiiliksen rakkaimpien seurassa, ja jättää tietokoneen vastaavanlaiselle lomalle, kuin jätin eilen pölynimurinkin. Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka ei aina olisikaan nokka kiinni ruudussa, tai koti täysin villakoirattomana.

Toivotan teille kaikille oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua. Nautitaan hyvästä seurasta ja hetkistä läheisten kanssa. Kiire ja stressi jääkööt hetkeksi taakse.

Halauksia!

Hei ihanat!

Toivottavasti teilläkin joulufiilis jo alkaa kolkutella ovella. Mulle itselleni nimittäin se fiilis tuli tänään. Melkein kaikki ruokajutut on nyt tehtynä, ja kauppareissun jälkeen tarjoiluasiat alkaa olla kunnossa. Eilen pidin oikein kunnon siivouspäivän, ja toki puhdas ja siisti koti (ilman työkaluja ja maalipurkkeja) tuo sitä juhlan tuntua.

Kuten huomaatte, olohuoneen pöydänjalat vaihtoivat myös väriään. Eilen sudin myös keittiön ruokapöytään uuden maalikerroksen, koska siihen on täysin mahdotonta löytää valmista pöytäliinaa. Siisti ja puhdas pöydänkansi saa siis kelvata.

Tämä aatonaatto on meille sellainen social call day, eli kierretään joulutervehdysten ja lahjojen kanssa, ja treffataan kavereita. Aatto rauhoitutaan sitten ihan vain kotona sukulaisten ja perheen  kesken.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet omalla tavallaan raskaita, mutta tänään aion vaipua siihen rauhoittavaan joulufiilikseen ja nauttia tulevista pyhistä. Eli, toivottelen teille kaikille rauhallista joulufiilistä ja leppoisaa aatonaattoa.

Voihan hätä ja hoppu. Aina se joulu jotenkin tulee yllättäin, samaan tapaan kuin talvi autoilijoille. Joka vuosi sitä päättää aloittaa valmistelut ja lahjahankinnat jo heinäkuussä, mutta pah, tässä sitä aina ollaan. Kaupat myyvät eioota, ja stressi repii hermoja.

Perinteeksi, tämän viimetipassa -meiningin lisäksi, on muodostunut myös jonkinlainen flunssaputki ennen joulua ja joulun aikaan, eikä tänä vuonna tehdä poikkeusta siinäkään. Varsin perinteisissä tunnelmissa mennään siis kohti joulua ainakin täällä.

Tämä viimeinen kokonainen arkiviikko on tuntunut monella tapaa tervanjuonnilta. Huomaa, että koko perhe alkaa olla loman tarpeessa, lapset väsyneitä ja aikuiset vielä väsyneempiä. Huomenna vielä haetaan se viimeinen joulufiilis koulun joulukirkosta, ja sitten annetaan sen mukavamman joulufiiliksen ja rauhoittumisen hiipiä mieliimme.

Viikonloppuna treffataan vielä siskoni perhettä, ja olenkin jo kovalla kiirellää aloittanut joululahjojen paketoinnit. Hommaa riittää kyllä vielä ainakin yhdeksi illaksi, ja se taitaa olla lauantai jolloin kaadan itselleni lasin punaviiniä ja laitan joululaulut soimaan.

Mustat pahvikuuset olivat heräteostos Ellokselta, ja tarttuivat tilaukseen, kun näpyttelin makuuhuoneeseen verhoja. Niistä verhoista en tiedä, tarvitaanko niitä vielä ennen joulua, mutta kuuset ovat ihan hauskat ja toimivat kivasti ryhmänä.

Pahoittelut surkeista kuvista. Täällä on pimeää kuin kumisaappaassa, eikä kuvaaminen juuri jaksa innostaa.

Kohti viikonloppua, kohti joulua ja kohti valoisampia päiviä!

Piparkakkutehtaalta terve!

Kolme leipuria, ja kolme kiloa piparkakkutaikinaa. Tulihan niitä aika kasa. Perinteeksi on tosin muodostunut, että leivotaan piparit myös isomummulle, joten ihan kaikki ei jää omaan piparipurkkiin.

Olen onneton pikeerinpursottaja, minkä vuoksi en jaksa edes yrittää tehdä perinteisesti koristeltuja piparkakkuja. Edelleen tämä sokerimassa on enemmän mun juttu, ja sillä saa näyttävyyttä joulupipareihin.

Tänään pitäisi vielä pusertaa makkarin kimpussa, mutta katsotaan, miten pitkälle sen kanssa päästään. Olen itse jo vähän hölläämässä koko projektin kanssa, koska kuitenkaan ei ehditä saada sitä valmiiksi ennen joulua. No, mutta katsotaan nyt vielä ainakin tämä ilta.

Piparkakuntuoksua sinne teillekin!

No nytpä on tullut sekin tutkittua, miten kadonneen joulumielen voi metsästää takaisin. Kolme merkityksellisintä keinoa ovat joululaulut, lasten ilo ja jouluinen kirkko. Kun nämä kolme vielä yhdistää keskenään, vaikutus on taattu.

Osallistuin aamupäivällä koululaisten Kauneimmat joululaulut -tapahtumaan, ja kas, siitähän se ilo taas lähti. Tänään on keitetty porkkanoita ja lanttuja, haudutettu joulupuuroa, leivottu pipareita ja kannettiinpa esikoisen kanssa myös kuusenhavuja rapunpieleen. Jos vielä eilen tuntui, ettei nappaa yhtään koko moinen valmistautuminen, niin äkkiä se fiilis sitten kääntyikin.

Ennen ensimmäistä adventtia, koululaisilla oli adventtikirkko, johon myös vanhemmat olivat tervetulleita. Sieltä se ensimmäinen fiiliskin kai lähti liikkeelle, lasten laulaessa Hoosiannaa. Tänään joululaulut tulivat todellakin tarpeeseen, ja tekivät sen, mitä niiltä odotinkin: Nostattivat joulumieleni takaisin paikalleen.

Kenties osansa oli myös kirpeällä pakkassäällä, ja kuuraisella maisemalla. Ei sitä luntakaan välttämättä tarvitsisi olla tämän enempää, kunhan vain pysyisi pakkasen puolella.

Tästä fiiliksestä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Joulumieltä!

Eilen illalla ihastelin ikkunasta räntäsadetta. Karvalakkeja satoi jopa siihen tahtiin, että maa muuttui valkoiseksi. Aamulla tuosta valkeudesta ei juuri ollut jäljellä mitään, ja sää onkin jatkunut yhtä synkkänä, kuin viime päivinä on totuttu.

Olen tässä viikonlopun aikana koettanut etsiä kadonnutta joulumieltäni, ja nostattaa sitä kutkuttavaa joulutunnelmaa. En välttämättä edes kovin hyvin tuloksin, sillä eilen en viitsinyt edes sytytellä kynttilöitä. Huomaan kompuroivani joka vuosi tähän aikaan saman asian kanssa; Siirrän joulun hetkellisesti mielestäni itsenäisyyspäivän aikaan, ja oletan, että synttärihulinoiden jälkeen joulu palaa automaattisesti mieleeni. Mutta eihän mikään fiilis tule nappia painamalla, vaan pikemminkin juuri silloin kun sitä ehkä vähiten odottaa.

Liian etsimisen ja odottelun sijaan on ehkä sittenkin parempi antaa tuon fiiliksen vain tulla. Ainahan se kuitenkin saapuu – jonkinlaisessa muodossa.

Tässä fiilistä nostattaessani olen samalla kuunnellut Jouluradiota, joka todellakin #kuuluujouluun. Joululaulujen sanoja miettiessäni tajuisn, että moni sanoitus oikeastaan kertoo juuri siitä kadonneesta joulumielesta, ja sen löytämisestä. Vai mitä olette mieltä?

Tähti tähdistä kirkkain

On illan sini, luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että joulun tähden nään

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa…

Tunnelmallista kolmatta adventtia.