Käväistiin tänään hakemassa joulumieltä Leineperin Ruukin perinteiseltä joulutorilta. Ihana miljöö täynnä käsityöläisiä ja pienyrittäjiä. Kannattaa ehdottomasti lähteä kauempaakin katsomaan.

Sään osalta osuimme pahimpaan saumaan; Karvalakkeja satoi vaakaan niin tiheästi, ettei paljon eteensä nähnyt. Kiertäminen jäi tänä vuonna melko nopeaksi, mutta tunnelmaan päästiin silti.

 Mukaan lähti (joulupöytää ajatellen) konjakkisinappia, sipuli- ja sinappisilakoita sekä suutarinlohta. Heräteostoksena käsintehtyä ekologista rosmariini- ja laventelisaippuaa. Niin, ja paistettuja muikkuja piti tietysti syödä. Pulleat kauralyhteet jäivät hiukan harmittamaan, mutta en yksin kertaisesti enää jaksanut puikkelehtia tungoksessa.

 Kotona pari mukia kuumaa glögiä ja niitä eilisiä pipareita. 

Oikein hyvä sunnuntai päivä.

Itse joulukuutakin parempi oli tietysti aamuinen pakkanen. Jee, ei muuta kuin lunta tupaan ja jäitä porstuaan! Ehdottomasti siistimpi keli ulkoilla puudelin ja lapsen kanssa.
Niilo löysi kalenterin ensimmäisestä taskusta Salama-sukat, kiitos mummu-tontulle. Oman kalenterini taskuissa ei ollut mitään, kiitos rakas puolisoni, tästähän on muodostunut vuosien mittaan oikea jouluperinne!

Joulunaika on virallisesti aloitettu. Melkein huomaamatta hiipii se joulufiiliskin mieleen.
Kannoin eilen varastosta läjän joulroinaa sisälle. Kaikki Mailegin ja Green Gaten joulujutut, jotka oli tarkoitus myydä syksyn aikana blogikirppiksessä tai huutiksessa, mutten toimertunut. Nisset ja possut saivat lämpimän vastaanoton, ja niillä on tänäänkin leikitty lähes tauotta. Voiko tuosta tulla kuin hyvälle mielelle – joulumielelle?

Piparintuoksua ja pienet jauhoiset kädet, sekä nenä. Höyryävää glögiä, pari lasia punaviiniä, ja hyvää suklaata kynttilän valossa; Niin joulu vain hiipi tännekin viikonlopun aikana.
Aamulla napsautin Jouluradion soimaan, ja mieli oli jouluinen – kuinkas muutenkaan.

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia. Joulumieltä kaikille!

Sitä rauhaa ja rakkautta tietysti, mutta ehkä jotain muutakin. Pientä piristystä ja hemmottelua ainakin moni toivoo joulupukin tuovan. 

Alma raukka on joutunut kestämään Niilon vanhoja keltaisia rakettikalsareita juoksunsa vuoksi, ja olen lähes varma, että koira haaveilee jostakin hiukan fiinimmästä lookista.

Joulutoiveita selaillessa, eteeni osui mitä suloisempi koirannuttu.

Siinä missä työ saattaa haitata harrastuksia, nappaa tuo oikeakin elämä välillä palan blogiajasta. No, tätähän se elämä vaan oikeasti on, ja blogia päivitetään kun muulta elämiseltä jää siihen aikaa.

Joulun suhteen olen muutaman päivän sisällä tullut jonkinlaiseen umpikujaan. Ei jouluta, ei sitten ollenkaan. Ja, kun huomaat epäröiväsi Sylvian joululaulun sanoissa, ymmärrät, että joulufiilis on ihan oikeasti jossain tosi kaukana. Mitään jouluvastaisuutta ei ole ilmassa, mutta juuri nyt kammoksun kaikkea sitä hössötystä ja odotuksia, aikataulutusta sekä kiirettä. Hetken jo ajattelin varaavani jouluksi lentoliput jonnekin lämpimään, mutta tajusin, että niin villi en taida sentään olla. Tämä vuosi mennään tällä fiiliksellä – ilman sen suurempaa nissepolkkaa. Joka tapauksessa, kun se joulu ei kuitenkaan ole siinä hössötyksessä ja stressissä, vaan ihan kaikessa muussa.

Askarteluni on vallannut kaiken tilan olohuoneesta. Paperia, kankaita, lankoja, naruja ja muuta pikkusälää. Jouluinen fiilis vielä puuttuu, mutta se tulee kun on tullakseen. Värikkäistä materiaaleista on ilo näpertää.

Näpertelin eilen puoliyöhön, ja jatkoin aamulla siitä, mihin jäin. Koukuttavaa….

Taas himpun verran enemmän kapasiteettia käytettäväksi bloggailuun – ja vaikka joulun suunnitteluun.
Räpsin hämykuvia oksista ja kynttilöistä. Kenties joulukorttikuvia tälle vuodelle. Pelkistettyä ja aika karua, mutta ehkä juuri sitä, joka nyt tuntuu oikealta.
Tosiasiahan on, että joulukortit saattaa tääs hyvin jäädä lähettämättä…. Kuten viime vuonnakin.

Olen viimeisen kuukauden elänyt noutopitsalla, suklaalla ja lateilla. Lupasin itselleni, että projektin loputtua palaan ruotuun. Ja se aika olisi kai nyt? Tai ehkä huomenna – tänään menee vielä kulhollinen poppareita!

Ainahan se on mielessä, mutta tässä lokakuulla viimeistään elämä rytmittyy aikaan ennen joulua, ja elämään joulun jälkeen. 

Kuukausi on kulunut melko hektisissä merkeissä. Olen käytännösä yrittänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa (vaihtelevin tuloksin), juossut ja kiirehtinyt. Kivoja juttuja meneillään, ja välillä on ollut vaikea pysyä pöksyissään. Toisaalta on välillä tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. 

Joulu on pysynyt takaraivossa, hetkittäin pikaisesti ajatuksissa, muttei vallannut mieltä kokonaan. Perjantaina nostin kissan pöydälle; Kannoin kotiin joululehtiä ja suklaata, istuin alas ja inspiroiduin.

Mitään tavallista joulukalenteria ei Uudessa Kuussa tulla tänäkään vuonna näkemään, mutta 24 postauksen tulituksen ajattelin tehdä viime vuotiseen tyyliin. Tänä vuonna kuitenkin hiukan viisaampana:

Olen nimmittäin jo aloittanut!

Yritän tehdä itselleni jemmaan muutaman jouluisen DIY -postauksen. Loput saa joulukuu tuoda tullessaan. Vielä pari kiireistä viikkoa, ja sen jälkeen meillä alkaa jouluun valmistautuminen.

Joka vuosi yhtä hauskaa! Riippuu tietysti keneltä kysytään…

Nämäkin kuvat ovat maaliskuisilta synttäreiltä, joten älkää antako ennakoinnin häiritä 🙂

emilia

Tänään ratkesi. Olen ollut yli vuoden käymättä tuossa läheisellä kirpputorilla. Tietoinen päätös, kun koti alkoi täyttyä kirppistavaralla. Tein muka aina ihan mahtavia löytöjä.

Tänään mies halusi ehdottomasti poiketa siellä. Etsi jotain kirjaa. Niilokin oli hoidossa, koska meillä oli yhteiset aamutreenit. Ei mitään syytä olla menemättä, ihan siis vain katselemaan.

Ai että, mä olen taas samassa suossa. Mielessäni harmittelen, että kirpputori on maanantaisin suljettu. Pääsen vasta tiistaina uudestaa. Niin paljon kaikkea, niitä mahtavia löytöjä.

Mukaan tarttui vanhoja lasisia joulukuusenkoristeita. Olen siis joko hyvissä ajoin jouluvalmisteluissani, tai reilusti myöhässä. Kolme kuukautta joulusta, kolme kuukautta juhannukseen.

Ei nämä ehkä mitään älyttömän halpoja olleet, mutta aika vastustamattomia. Palloja, käpyjä, pöllöjä, kaloja ja paljon muuta. Ja nyt ne pitää sulloa talteen melkein yhdeksäksi kuukaudeksi. Höh!

Mutta askartelin tipuja. Juhlitaan nyt ensin kevättä ja pääsiäistä. Juhannusta, kesää ja syksyäkin.

Vati Ellokselta. Tykkäsin, ja hintakin oli edullinen (reilun kympin). Siihen on kiva laittaa kukkia pienissä pulloissa, tai asetella vaikka kynttilöitä.

Henkilökohtaisesti inhoan selitystä “tässä on nyt ollut vähän kaikkea”, mutta käytän sitä silti. Tässä on nyt vähän kaikkea ollut, ja tulee olemaan. Silti jotenkin on pidettävä itsensä järjissä, ja tämä harrastus on siinä melko tehokas.

Joulu meni. Sanon onneksi. Riitti taas vähäksi aikaa. Syöty on niin, että napa paukkuu. Paukkuu muuten moni muukin paikka. Ette tiedäkään kuinka paljon suklaata olen ahminut sisääni. Ette edes halua tietää. Sairasta! Punaviiniä olen juonut enemmän kuin muutamaan vuoteen yhteensä. Tosin minun tapauksessani tämä määrä ylittyi jo yhdellä lasillisella. Koti on täynnä tavaraa. Leluja siellä täällä, kaikki sikinsokin, ja aina joku Muumilaakson asukas jää jalkoihini. Sattuu melkein yhtä paljon kuin legon päälle astuminen.

Odotan kevättä, sitä luvattua valoa. Odotan, että joku kantaa kuusenkarahkan ulos, neulaset tippuivat jo ennen aattoa. Odotan keväältä paljon, vaikken tiedä mitä odotan.

Ja mikä parasta;

 Jalassa on kunnon farkut. Kaikkien mekkojen jälkeen on mukava tuntea omat ääriviivansa puristavissa housuissa. Ei mitään stretsiä. Jokainen suklaapala laittaa miettimään.

Niin, että sitä vaan piti sanoa, että täällä ollaan. Eikä varmaan lähdetä kulumallakaan…

Mukavaa tiistai (pikkuisen sekaisin, kun piti oikein tarkistaa) päivää!