Maanantaita muruset!

Tänään astutaan taas askel jouluun päin, ja fiilistellään joulupöydän kattausta, jonka pääsin suunnittelemaan kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa. Edelleen liikutaan turvallisen luonnollisella väripaletilla, mutta löytyypä tuolta myös vähän yllättävämpääkin sävyä.

Kuten ehkä jo tiedätte, olen henkeen ja vereen jouluihminen. Silloin aikoinaan, kun etsimme taloa, katselin jokaisen varteenotettavan vaihtoehdon jouluisten lasieni läpi. Vaikka näytöillä käytiin ympäri vuoden, mietin jokaisen talon kohdalla, että miltä tämä näyttäisi jouluna. Kun sitten eräänä kesäisenä maanantaina astuimme tähän taloon, ja näin suuren keittiön, tiesin heti tulleeni kotiin. Näin jo mielessäni kaikki ne tulevat joulut, joina istuisimme pöydän ääressä kynttilöiden tuikkiessa. Ja ihan sitä ensimmäistä joulua lukuun ottamatta, tässä keittiössä onkin vietetty joulua yhdessä sukulaisten kanssa. Suuren pöydän ääreen mahtuu helposti kaksitoista ruokailijaa, ja tarpeen tullen sopu antaa varmasti sijaa suuremmallekin porukalle.

Meillä ei ole erillisiä juhla-astioita, vaan samat astiat ovat käytössä niin arjessa kuin juhlassakin. Kattauksen tekee kuitenkin juhlavaksi kankaiset lautasliinat ja erilaiset kattauskoristeet. Tällä kertaa toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja puin keittiön pöydälle pöytäliinan. Pelkästään jo se sai aikaan juhlavan tunnelman, mutta toki tunnelmaan vaikuttaa moni muukin seikka.

Yli kolme metriä pitkälle ja 1,1 metriä leveälle pöydälle on ollut erittäin vaikeaa löytää pöytäliinaa. Varsinkin kun haluan pöytäliinan roikkuvan jokaiselta sivulta kunnolla. Sain kuitenkin ajatuksen kokeilla useamman pöytäliinan yhdistämistä, ja mielestäni lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Ellos Home Pembroke-pöytäliina on 100% pellavaa, ja pidän sen rouheasta pinnasta joka tekee liinasta elävän näköisen. Valkoisen liinan sijaan päädyin pellavansävyyn, joka tekee tunnelmasta lämpimän ja pitää värimaailman neutraalina. Ellos Home Pembroke-pellavalautasliinojen sinimusta sävy nostaa muuten vaalean kattauksen irti liinasta. Nuo molemmat kuuluvat Elloksen Premium Quality -tuotteisiin, johon on valikoitu ajattoman laadukkaita ja pitkään käytössä kestäviä tekstiilejä. Paksun ja laadukkaan pellavan parhaisiin puoliin kuuluu myös sen pestävyys ja helppohoitoisuus. Kuivausrumpu vain korostaa pellavan luonnollista ilmettä. Unohda siis orjallinen silittäminen, pellavassa sää näkyä rosoisuus!

Joulupöytään kuuluu tietenkin myös kynttilöiden luoma tunnelma, mutta itse kattaus muuttuu helposti jouluisemmaksi yksinkertaisesti joulukoristeiden avulla. Valitsin kattaukseen Ellos Home Gran-paperikoristeet, jotka vievät jo pelkästään muodollaan ajatukset vahvasti jouluun. Ja kun muotokieli on selkeä, voi koristeet olla vaikkapa roosan sävyisiä! Kauniin kattauksen viimeistelee kukat ja kasvit, ja tähän yhdistelmään sopi mielestäni parhaiten eukalyptuksen hennon vihreä sävy.

Vaikka joulu on ehkä vuoden suurin juhla (ainakin meillä), tykkään kuitenkin, että joulunviettoon, koristeluun ja vaikkapa tähän kattamiseen lukeutuu sellainen levollinen rentous. Jollekulle se juhla saattaa tulla tärkätyistä lautasliinoista ja vahvoista kulmista, mutta itse suosin pehmeämpää linjaa. Joulun henki on lämpö, ja sen pitää näkyä myös jouluisessa kodissa.
Vielä on hiukan auki, että millaisella porukalla joulua tänä vuonna vietetään, mutta kattaus on kuitenkin nyt valmiiksi suunniteltu. Ja, oli kokoonpano mikä tahansa, vuonna 2017 meidän joulupöydässä on ensimmäistä kertaa pöytäliina!

Pöytäliina, lautasliinat ja joulukoristeet Ellokselta.

Kaunista uutta viikkoa!

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Raukeaa sunnuntai-iltapäivää!

Meillä riisipuuro on joulupuuroa, sitä kun ei keitetä juuri kuin joulun alla ja jouluna. Tänä aamuna heräsin siihen vahvaan fiilikseen, että on aika keittää vuoden ensimmäiset riisipuurot. Tuumasta toimeen, ja kelpo sunnuntailounas syntyi melkein itsestään.

Lapset odottavat jo pipareiden leivontaa, ja ensi viikko tuo mukanaan myös ensimmäiset pikkujoulut. Nämä jouluiset ajatukset ja tekemiset mielessäni, uskon selviäväni taas uudesta marraskuisesta viikosta.

Levollista iltaa! ♡

Tallenna

Kyllä ne sieltä vintiltä löytyivät! Joulukoristeet nimittäin. Ja koska ne nyt tuli kaivettua esiin, niin kaipa sitä voi samalla vaivalla vähän koristellakin, eikös vain!?

Jo pari vuotta meillä on nautittu joulunodotuskuusesta, joka nimensä mukaan ei ole se varsinainen joulukuusi, vaan enemmänkin vain puu, joka osallistuu joulun odotukseen. Ja tosiaankin se sama puu vuosi toisensa jälkeen, koska kyseessä on tekokuusi.

Olen jossain määrin yhä joulukonservatiivi, enkä usko, että voisin koskaan korvata aitoa joulukuusta muovikuusella. Sisään kannetun havupuun tuoksu kuuluu jouluuni yhtä varmasti kuin lanttulaatikko (nam!), mutta ennen varsinaista joulukuusta voi olla vähän leikkisä ja ripustella koristeet lehtikuusen oksille.
Pari vuotta sitten sain aika suoraa palautetta mieheltäni tästä hankinnasta, joka oli kuulemma vain ylihintainen karahka, mutta puu on löytänyt paikkansa yläkerran aulasta ja toimii siellä viherkasvina ympäri vuoden. Pidän itse sen karusta ulkonäöstä yhtä paljon näin marraskuussa, kuin kesäkuussakin, mutta tästä päivästä alkaen puu saa taas olla kunniapaikallaan olohuoneen nurkassa, kunnes se oikea joulukuusi kannetaan sisään. Karahka on siis ollut varsin hyvä hankinta, ja ilostuttaa pelkän joulun ajan lisäksi ihan ympäri vuoden.

Nähtävästi tuo kuusi on edellisinäkin vuosina valjastettu joulukäyttöön näin marraskuun puolivälin kieppeillä, joten ihan aikataulussa ollaan taas!

Iloa keskiviikkoonne!

Tallenna

Tallenna

Maanantaita muruset,  ja aurinkoa päiväänne!

Me pidellään täällä esikoisen kanssa jonkinlaista toipilastupaa. Poika sai loppuviikosta kunnon flunssan ja lähetettiin perjantaina kotiin kesken viulutunnin. Tässä olikin juuri ehditty mässäilemään sillä ajatuksella, että probiootit ja vitamiinit ovat säästäneet meidät syysflunssilta. Taisi jäädä koputtamatta puuta, kun elämä heti napautti takaisin. Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei jäisi pidempiaikaiseksi vieraaksi. Tuntuu, että tämä marraskuu on jo muutenkin mennyt vähän harakoille.

Muutama kuva makuuhuoneesta maanantain iloksi. Kovin jo jouluttaa, ja mies lupasikin illalla auttaa joulukoristelaatikoiden kanssa, kun oma kykkimiseni vintillä on vähän heikon puoleista. Ainakin risutähdet pääsevät taas makuuhuonetta piristämään, sen jouluisempaan lopputulokseen tuskin päädyn tänäkään vuonna. Kynttilät ja kukat ovat joulukoristeissakin ne parhaimmat! Hyasintteja jo tekisi kovasti mieli, mutta vielä ei ole noita ihanuuksia tullut vastaan. Amarylliksiä onneksi kuitenkin, ja niitä olenkin istutellut sammalpedeille. Vanhat lasipurkit ovat kuin pienoiskasvihuoneita ja niissä vähäeleiset sipulikasvit pääsevät ansaitsemaansa osaan.

Vielä kun saataisiin valkoinen kuorrute tuonne ulos, niin johan kelpaisi. Mutta nyt täytyy vain iloita näistä auringonpilkahduksista, ja miettiä, että mikä tahansa on parempi kuin marraskuinen sade!

 

Iloa viikkoonne! ♡

Tallenna

Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.

Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu.

“Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”

Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.

Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!

Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät “koeajolle”.

Tunnelmallista ja rauhallista sunnuntaita! ♡

Tallenna

Tunnelmallista uuden viikon alkua!

Nyt eletään marraskuuta ja joulun fiilistely on paitsi sallittua, myös hiukan suotavaa. Meillä kynttilät palavat vuoden ympäri ja kesäinen sadepäiväkin saa tunnelmansa lepattavista liekeistä. Todellinen kynttiläsesonki alkaa tosin vasta syksyllä, kun illat alkavat hämärtyä. Näin marraskuussa kynttilänkulutus alkaa hipoa taloudessamme jo huippuaan, mutta kynttilän tunnelman lisäksi kaipaan myös hentoja tuoksuja, jotka vievät ajatukset joulun puolelle. Meillä kaikilla on oma suhtautumisensa tuoksuihin. Toinen voi olla hyvinkin herkkä tuoksuille, kun taas joku toinen elää ja kokee asiat ja hetket vahvasti tuoksujen kautta. Tänään juttua enemmänkin tuoksuista ja mielikuvista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa. Ja hei, jos tunnelmalliset tuoksut houkuttavat, kahlaa itsesi postauksen loppuun, sieltä löytyy kiva arvonta ja ohjeet osallistumiseen!

Minä itse kuulun niihin, joille tuoksuilla on vahva merkitys ja hetket ikuistuvat kuva- ja tunnemuistojen lisäksi myös hajumuistiini. Esimerkkinä tästä se, että kun oikein ajattelen joulua pystyn haistamaan lapsuuden jouluista lumihangessa pyöritellyt matot ja autotallista kaivetut joulukoristeet. Muistan sen tuoksun vahvasti ihan vain ajattelemalla, ja yhdistän sen aina jollakin tapaa jouluun.  Eikä sitä samaa tuoksua tule meidän vintillä majaileviin joulukoristeisiin, tai ulkona tuuletettuihin mattoihin. Tuoksu on yksilöllinen, ja muisto vahvempi kuin moni muu muisto lapsuuden jouluista.
Koska elän vahvasti tuoksuista, ne ovat itselleni myös osa tunnelmaa. Kaupastakin saa korvapuusteja sekä omenapiirakkaa, mutta ne maistuvat huomattavasti paremmilta, kun koti on ensin täytetty noiden herkkujen tuoksuilla. Koska olen myös esteetikko, haluan nauttia omenapiirakkani tai pullani kauniissa ympäristössä ja kauniilta lautaselta. Täydelliseen nautintoon tarvitaan siis  maku-, näkö- ja hajuaistia.

Olen tainnut teille ennenkin kertoa, miksi juuri jouluntuoksuiset kynttilät ovat itselleni hurjan tärkeitä. Syy löytyy esikoisen ensimmäisistä elinviikoista, jolloin masennukseni oli pahimmillaan, ja olin kadottaa sekä järkeni, että elämänhaluni. Koska tuoreena äitinä koin kuitenkin kaikkein eniten velvollisuuden tunnetta, oli kaiken väsymyksen ja masennuksen keskellä vain jaksettava ja elettävä päivä kerrallaan. Jouluihmisenä tarrasin ajatukseen joulusta (esikoinen syntyi joulukuun 7. päivänä) ja ehkä tästä syystä myös joulunodotuksella on äärimmäisen suuri merkitys itselleni jokasyksyisen alavireisyyden karkottamisessa. Joulukuussa 2008 jouluntuoksuisista tuikkukynttilöistä tuli minulle kuin jonkinlainen pelastusrengas – viimeinen oljenkorsi. Joka aamu sytytin jouluntuoksuisen kynttilän ikään kuin rutiininomaisesti ja vein ajatukseni sillä tavoin elämässä eteenpäin. Niinpä joulunodotukseni ei sen jälkeenkään ole ollut mitään ilman tuoksukynttilöitä.

Itselleni elämän ehkä suurimpia nautintoja on vasta siivottu koti, jossa on rentouttava ja tunnelmallinen tuoksu. Kynttilöiden sytyttäminen ikään kuin kruuna työn tuloksen, mutta toisaalta tuoksukynttilä myös toimii tunnelman tuojana vähän epäsiistimmässäkin tilanteessa. Kun illan hämärässä sytyttää tuoksukynttilät ja lukuvalon, on kirjan kanssa mukava käpertyä viltin alle,  ja unohtaa hetkeksi kaikki muu ympärillä oleva.  Kerroinkin jo viikko sitten kuinka aloitin jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamisen, ja tosiaan meillä jouluista tunnelmaa on nyt tuoneet nuo Gladen pienet punaiset kartiot, jotka melkein kuiskaavat korvaan, että kaikki on hyvin ja elämästä selviää.

Glade tuoksukynttilöiden lasipakkaukset sopivat monenlaiseen sisustukseen ja pienimmät niistä käyvät loistavasti myös kattauskoristeena. Valkoiset kartiolasit sisältävät vaniljantuoksua, joka on samaan aikaan lämmin ja pehmeä, olematta kuitenkaan imelä. Vaniljantuoksu on siinä mielessä hankala, että se menee usein yli, ja raikkaiden sijaan muuttuukin tunkkaiseksi. Näissä Gladen kynttilöissä vanilja on kuitenkin hennon luonnollinen, eikä hyppää silmille – tai tässä tapauksessa, nenälle. Tuoksuna vanilja sopiikin mielestäni ympärivuotiseen käyttöön, ja erityisesti hetkiin jolloin kaipaan lämpöä ja elämän armollisuutta. Pienet punaiset kartiot puolestaan vievät ajatukset jo vahvasti jouluun kanelin ja omenan tuoksullaan.

Gladen pyöreämmät lasiastiat on puettu tuoksuun sopivalla muovikuorella. Muovin voi helposti myös napata kynttilästä irti, mikäli se ei omaan sisustukseen sovi. Näin teen minäkin. Alla olevassa kuvassa kuitenkin kynttilät alkuperäisessä asussaan. Kirsikan ja pionin tuoksu sopii ympärivuotiseen käyttöön, ja päätyikin meillä kylpyhuoneen tunnelmantekijäksi. Valkoinen pyöreä kynttilä taasen on tuttua vaniljankukkien tuoksua, ja kynttilöistä etummainen, Warm Winter Hug -nimeltään, on sekin omenan ja kanelin jouluinen yhdistelmä.

Mutta hei, jos tosiaan kaipaat tuoksua ja tunnelmaa kotiisi näin loppuvuoden hämäriin, kerro kommenttiboksissa missä tilanteissa erityisesti kaipaat tuoksukynttilöitä. Onko se juurikin jouluun virittäytymistä vai oman kotispan viimeistelyä? Jätä kommenttisi viimeistään 12.11.2017 ja olet mukana Glade tuotepaketin arvonnassa. Kilpailuun voit osallistua myös Instagramin puolella! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Oikein mukavaa maanantain jatkoa! ♡

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita! Naputtelen tässä työhuoneessa tietokoneen edessä, ja tuossa kuvia käsitellessä aurinko armas päätti paistaa suoraan työhuoneen ikkunasta silmääni. Tai ainakin koneen näyttöön. Hetken kihisin mielessäni, että pitää hankkia verhot, mutta sitten tulin järkiini. Antaa paistaa vaan! Näyttö on onneksi helposti kääntyvää sorttia, joten eiköhän tässä pärjätä nämä jokunen kuukausi tälläkin asetelmalla, kun tuskin tuo möllykkä tulee tuossa ihan joka iltapäivä oleskelemaan. Sallittua tietysti sekin olisi!

Mutta hei, nyt menee kyllä jouluiseksi jo! Jos nimittäin on vähääkään jouluihminen (ja minä tunnustaudun olevani sitä ihan kunnolla), tekosyitä ja syitä joulutteluun on helppo löytää. Olen toistaiseksi vielä jättänyt glögit ja piparit kaupan hyllylle, mutta tänään oli ihan oikeasti pakko hakea kunnon satsi molempia, koska, niin ikävää kuin se olikin, tarvitsin jouluista kuvausrekvisiittaa. Oh yeah! Ja koska ruokaa tai mitään muutakaan ei saa haaskata, glögittelin sydämeni kyllyydestä, ja päivän lounaskin tuli nautittua melko nestemäisessä ja neilikkaisessa muodossa.

No, mutta koska virittäydyin jouluiseen fiilikseen, niin laitetaanpa sitä myös tänne blogin puolelle. Jos lokakuun loppu on jollekulle liian aikaista joulufiilistelyyn, niin seuraavat kuvat kannattaa suosiolla skipata yli. Uusin Lantliv on tullut kahlattua alusta loppuun ja lopusta alkuun jo useamman kerran, ja ei muuten ollut ihan ensimmäinen tai toinenkaan selauskerta, kun aloin katsomaan viimeisen sivun kuvaa. Jollakulla ollut samanlainen vinoon kasvanut amaryllis, kuin meillä viime jouluna! Sitten tajusin, että hitsin pimpulat, tuo kuvahan on meiltä!!!
Eli, Lantlivin seuraavassa numerossa on tosiaan meidän vuodentakaista joulua. Ihan vatsanpohjasta nipistelee pelkkä ajatuskin! Juttua olivat tekemässä sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen, todelliset supernaiset. Jonna ja Krista tekivät aikanaan jutun myös edellisestä kodistamme, ja täytyy sanoa, että paljon sydämellisempiä vieraita saa etsiä. Vaikka nämä naiset näkevät työkseen toinen toistaan hienompia koteja ja sisustuksia, heillä on jalo taito saada meidät talojen asukkaat rentoutumaan ja tuntemaan se oma koti erityiseksi tai arvokkaaksi. Hatunnosto hienosta työstä, joka on tosiaan paljon enemmän kuin “vain” kuvien ottamista ja jutun kirjoittamista.

Mutta nyt seuraavaksi ruokaa. Ja tällä kertaa tarkoitan jotakin kiinteää.

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna

Vaikka aurino ei tänään juuri ole päässyt paistamaan, yöllä satanut lumi on antanut tänään ihanaa puhdasta valoa. Pakkasen vähän laskettua koirakin viihtyy taas hiukan paremmin ulkona, ja tänään onkin tullut ulkoiltua ihan mukavasti. Raikas talvi-ilma tekee hyvää, ja rentouttaakin mukavasti.

Lupasin kuvia makuuhuoneesta, ja tässä niitä muutamia. Eipä tuo nyt juuri ole muuttunut, ja sähkötkin ovat ehkä enemmän ilo asumisessa, kuin kuvissa, mutta nyt voi sanoa, että makuuhuone on vihdoin valmis! Tosin tuo sähköjen veto tuli jotenkin niin yllättäen, etten ollut ehtinyt (heh, neljä vuotta aikaa!!!) miettiä makkarin kattovalaisinasioita ja kattoon päätyikin vintiltä vanha kruunu – paremman puutteessa ja väliaikaisesti.

Jokin patterinsuojus/ikkunalauta on vielä ajatuksissa makuuhuoneeseen laittaa, mutta muuten se on nyt siinä. Ja kyllähän se aika kivalta tuntuu, kun ei tarvitse joka imuroinnilla jatkojohtoja selvitellä.

Makuuhuoneen ja yläkerran aulan Love Warriors julisteet koristelin jouluksi Tine K:n risutähdillä. Nyt pähkäilenkin, että kai ne pitäisi jouluisuutensa vuoksi kerätä taas vintille säilöön. Jotenkin ei lainkaan huvita! Ja hei, on yläkerran karahkakuusessakin vielä koristeet, ja Nisset ja possutkin on yhä paikallaan. Apua, huomenna on pakko tehdä asialle jotain!!!

Olen sopinut itselleni illaksi vielä jumppapalaverin, mutta sen jälkeen mulla on optio yhteen lämpimään kainaloon, kulholliseen popcornia ja pariin jaksoon Gilmoren tyttöjä.

Ihan parasta lauantai-iltaa myös teille!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Keskiviikko. Piti oikein tarkistaa tuosta ruudun yläkulmasta, että mitä päivää nyt eletään. Se kai kertoo jotakin elämänmenosta näinä joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Nukkua posotin tänään kymmeneen, joten ainakin joulun alla kertyneiden univelkojen kuittailua on ollut ohjelmassa. Ja tietysti lukemista. Pukki toi kasan kivoja kirjoja, joten nyt pitää lukea kirjaston kirjat pois alta, jotta pääsee nauttimaan lahjoistaan. Ja Gilmoren tytöt kuuluvat nekin vahvasti tähän semilomailuun. Kesällä päätimme miehen kanssa katsoa kaikki vanhat tuotantokaudet uudestaan, ennen kuin nautimme uudesta kaudesta. Savotta on venynyt pidemmäksi, kuin osasin kuvitella, mutta vauhti on kiihtynyt nyt joulunpyhinä.

Jääkaappi pursuaa edelleen jouluruokaa, mikä onkin hyvä, sillä uunimme päätti hajota jouluaattona. Onneksi jokin vastuksista saatiin kuumenemaan, ja laatikot kypsiksi. Nyt uuni palvelee enää haalealla lämmöllään, ja korjaaja tulee käymään ensi viikon torstaina! Voin vakuuttaa, että kirota päräytin muutaman kerran tällekin tapahtumalle. Ei siis joulun jälkeistä pitsaa ainakaan hetkeen.

Koska meille kannettiin kuuset tänä vuonna harvinaisen aikaisin, alkaa lattioille putoileva neulasmäärä vaatia kuusista luopumista. Yritän kuitenkin pitkittää tätä toimenpidettä esi vuoden puolelle. Joskaan ihan loppiaiseen asti ei varmasti kuusten kanssa päästä. Joululla ei kuitenkaan ole mikään kiire poistua, nautin mielelläni tästä fiiliksestä vielä ihan rauhassa

Viime syksyn nahkahamehankinta on osoittautunut äärettömän hyväksi. Ehkä yksi vuoden parhaista vaatehankinnoista. Harvemmin hame valikoituu osaksi asua, ainakaan talvella, mutta tämä roiskeläppä on oiva pari paksullekin villapaidalle.

Näissä fiiliksissä kohti uutta vuotta. Nauttikaa välipäivistä ja joulutunnelmasta!

hame ja kengät⎮ellos
villapaita⎮2nd Day

Tallenna

Hei ihanat, ja kaunista joulun jatkoa.

Tämä bloggaaja on totaalisesti solahtanut mukaan joulun viettoon, ja nauttinut tunnelmasta. Pari viimeistä päivää pöytämme on täyttynyt sukulaisista, mutta tänään menemme vuorostamme vanhempieni luo, jonne myös sisko perheineen aloitti aamulla matkansa. Tuntuu hienolta, että joulu on todellakin ollut sitä yhdessäoloa.

Tapaninpäivä on se joulun viimeinen pyhä, ja välipäivät jatkavat joulua ihan toisenlaisessa tunnelmassa. Vähän jopa haikea olo, sillä olen todellakin nauttinut joulurauhasta. Toisaalta, eilen illalla tuli jo sellainen olo, että blogiinkin olisi kiva päivittää hieman joulun kuulumisia. Eli ehkä siinä arjessa on hyvätkin puolensa.

Kirjoittelen joulustakin myöhemmin lisää, mutta nyt toivottelen teille ihanat joulun jatkot. ♡

Tallenna