Hei ihanat. Joulu lähestyy, ja vuoden ehkä odotetuin juhla alkaa olla käsillä. Tänään halusin tulla vain toivottamaan teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa. Voi olla, että tahdon tänne joitakin tunnelmia vielä joululta tulla jakamaan, mutta aika näyttää miten käy. Nyt aion kuitenkin nauttia tulevista päivistä ja rakkaimmista lähelläni. Aito joulun tunnelma kun tulee jostain ihan muusta kuin koristeista.
Toivon teille jokaiselle aikaa lähimmäisten kanssa. Työssä joulunsa viettäville suuri kumarrus, ilman apua ja hoivaa jäisi moni joulu viettämättä.
Lämpöä, rakkautta ja yhdessäoloa. Niitä toivon jouluunne. ♡
Täällä alkoi koulujen joululoma aamuisen Kauneimmat joululaulut -kirkon jälkeen. Tästä sunnuntaille se onkin sitten yhtä joulua koko elämä. Tänään on toimiteltu vielä joulumuistamisia opettajalle, hoitotädille ja -kavereille. Huomiseksikin on vielä tiedossa pientä erikoistoimitusta sinne tänne, mutta noin muuten aletaan nyt virittäytyä rauhallisempaan menoon. Koska edelliset illat ovat kuluneet siellä täällä, tänään on kiva laittaa kynttilät palamaan ja nauttia oman kodin tunnelmasta. Juoda glögiä ja tunnelmoida joulua.
Nyt pieni siivouskierros, ja sitten kynttilät ja kukat paikoilleen (kukat ovat olleet kuistilla viileässä, kun ei niistä ole ehditty kotona juuri nauttia). Jokos teillä alkaa olla joulu valmiina, vai pukkaako hikeä pintaan?
Valkoinen talvimaisema on vaihtunut vesisateeseen ja pimeyteen. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut joulukuusta näin aikaisin, mutta toisaalta, koskaan ennen se ei myöskään ole tuottanut näin paljon iloa. On nimittäin suuri onni, että koti henkii joulua siinä vaiheessa, kun maisemat muistuttavat marraskuun sateista.
Tämän suhjuisen päivän ilo on löytynyt kynttilöistä, joulun tuoksusta ja joululauluista. Jälkimmäisten kohdalla tein kuitenkin sen havainnon, että lumi ja valkoinen maisema kuuluvat melko olennaisesti joululaulujen lyriikkaan.
Viikon joulujuhlailta numero 2 starttaa kohta, joten jouluista tunnelmaa on luvassa lisää. Loppuvuoden väsymys tosin alkaa painaa jo harteita, ja tässä kohtaa päivää viimeistään kaipaa jo vällyjen väliin.
Tämän viikon ohjelmassa on niin paljon joulua, että olo ei oikeastaan voi olla kuin jouluinen. Piparkakkujen lisäksi täällä on valmistunut joululimput ja perinteiset laatikotkin ovat sekoittamista vaille valmiina. Joka päivälle on jotakin jouluruokaan liittyvää puuhaa, mutta stressaamisen sijaan oikeastaan vain nautin koko puuhasta.
Eilen pyhitimme lasten kanssa illan piparkakuille. Ensin leivottiin ja sitten koristeltiin. Niin, ja toki siinä välissä syötiin niin taikinaa, kuin valmiita tuotoksiakin. Taustalla soi joululaulut, ja se hassu lapsuuden joulujen fiilis iski oikein kunnolla.
Muutama paketti pitää tällä viikolla vielä kääräistä, ja varmistaa, että vaatehuoneeseen ei unohdu yhtään lahjaa. Ohjelmassa on myös joulumuistamisten viemistä, ja seuraavat kolme iltaa onkin varattu erilaisille joulujuhlille.
Olenkin kertonut teille, miten meillä on viime viikot puskettu pitkää päivää kaikkien keskeneräisten nurkkien kanssa. On maalattu, ja ahkeroitu, raivattu ja viimeistelty. Syy siihen, miksi tämä kaikki on mahdutettu väkisin tunkemalla tähän kiireiseen loppuvuoteen, on kuitenkin jäänyt kertomatta. No, kuten Instagramin seuraajat ehkä arvaavatkin, syy on tosiaan eilisissä vieraissa; Krista ja Jonna (nykyisin jo #kivilahtikeltanen -yhdistelmänäkin tunnettu parivaljakko) kävivät eilen kuvaamassa meidän kodin joulua.
Siitä on jo useampi vuosi, kun sama kaksikko ikuisti edellisen kotimme kesäistä tunnelmaa, ja oli äärettömän suuri kunnia päästä nämä taiturit kylään uudestaan. Kesällä 2011 Niilo oli pieni pellavapäinen poika, joka seurasi Kristaa kuin hai laivaa. Eilen tuo sama kuvio toistui Klaaran kanssa. Kristassa on selkeästi jotakin taikavoimaa, joka hurmaa lapsiamme!
Vaikka eilinen päivä menikin kuin hupsista vain, jäi jäljelle todella levollinen ja jouluinen mieli. Ulkona on niin uskomattoman kaunis ja talvinen maisema, ja kotona näyttää oikeasti ihan joululle. Kuusi ja kynttilät tuikkivat, ja suurin osa lahjoistakin on paketoitu joulupuun alle. Ja siitäkin huolimatta, että ne jouluherkut on yhä taikomatta, huomaan lähestyväni nyt rauhallisin mielin kohti joulua. Tänään kuoritaan lantut ja porkkanat kattilaan, ja piparinleivontaan uskon saavani ainakin kaksi innokasta kaveria.
Viime viikkoina yöunet ovat tosiaankin jääneet vähiin, ja olen kuullut jo useammastakin suusta näyttäväni ihan kaamealle, mikä todellakin on ollut vinha totuus. Simäpussit roikkuvat poskilla, ja pitkästä aikaa ihokin innostui kukkimaan. Viime yönä nukuin kuitenkin kuin tukki, ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kun herätyskello aamulla pirisi. Kenties tuo sairastelujen aiheuttama yöelämä ja stressin valvottava vaikutus ovat nyt vihdoin takanapäin.
Nyt toivotan levollista viikonloppua teille kaikille! ♡
Synttäreistä päästiin, niin johan se on joulun vuoro. Ja joulu on tullutkin meille parin viime päivän aikana oikein kunnolla. Tänään hain kukkatilaukseni, ja nyt kuistilla on mukavan kukikas joulutunnelma. Ai että, kukkia ei kai koskaan voi olla liikaa!?
Tälle illalle on vielä yhtä jos toistakin puhdetta, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän talvisen kukkaloiston teidänkin kanssa.
Joulu on ehdottomasti perinteitä. Tapoja ja tekoja, jotka toistuvat turvallisesti vuosi toisensa jälkeen ja siirtyvät kenties jopa sukupolvilta seuraaville. Osa niistä onkin jo lapsuudesta opittuja, mutta uusia perinteitäkin syntyy kaiken aikaa. Näemme tai kuulemme jotakin, mitä haluamme sisällyttää omiin jouluperinteisiimme.
Kun kymmenen vuotta sitten löysin blogimaailman, tuntui kuin eteeni olisi avautunut ääretön joululehti täynnä ideoita ja tunnelmia. Yksi blogimaailmasta tarttuneista jouluperinteistä on Toivontuottajien Jouluradio, joka onkin sittemmin kuulunut vahvasti jouluuni ja joulun tunnelmaani. Niinpä tunnenkin jonkinlaisen ympyrän sulkeutuvan, kun pääsin tänä vuonna tekemään blogiyhteistyötä Jouluradion kanssa.
Musiikki on yksi osa joulua. Pakettiin kuuluu kevyt joulupoppi, joka soi kaupoissa, ja lasten esittämät veikeät tonttupolkat, jotka ehkä muuten jättäisin kuuntelematta. Jouluinen mieleni nauttii yhtä paljon Katri Helenan Joulumaasta, John Lennonin Happy Xmas -klassikosta kuin Chris Rean Driving home for christmas -kappaleestakin. Silti itselleni ne rakkaimmat ja tärkeimmät joululaulut ovat ne joululauluista kauneimmat. Tänäkin vuonna jouluni alkoi virallisesti lasten adventtikirkosta ja Hoosiannasta, ja jokavuotinen joululaulujen tähtihetki syntyy kun Enkeli taivaan etenee kirkossa viimeiseen säkeistöönsä.
Itselläni on aina ollut vahva tarve liikuttua ja itkeä. Aika usein nämä reaktiot syntyvät luonnostaan, ja saatan pillitellä joidenkin mielestä aivan mitättömille asioille. Mutta tarve herkistelyyn myös kasvaa aika ajoin, ja joulunalusaika on yksi esimerkki tästä. Silloin yksi suurimmista nautinnoistani on olla yksin ja laittaa Jouluradion Kauneimmat joululaulut -kanava soimaan. Heittäytyä täysillä jouluaamun ja varpusen tarinaan – ja antaa itkun tulla. Siinä liikutuksen tuomassa itkussa on jotakin äärettömän puhdistavaa, ja samaan aikaan myös rauhoittavaa. Kenties loppuvuoden kiireinen elämä kaipaa tätä tasapainokseen. Eikä aina tietenkään tarvitse edes itkeä. Joulukiireen keskellä, ja aikataulujen kaatuessa niskaan, auttaa suuresti kun laittaa rauhoittavan joulumusiikin korvilleen ja lähtee ulos vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Välillä kun on hyvä muistuttaa itseään, ettei joulun tärkeimmät asiat ole viimeisen päälle sisustettu ja puunattu koti, tai ylipäätään muutkaan kovin ulkoiset tekijät.
Jos joku ei vielä tiennyt, Jouluradio.fi on nettiradio, joka soittaa joulumusiikkia aina ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti. Jouluradion pääkanava laulaa joululaulut perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle, ja Turusta Joensuuhun. Itselleni Jouluradio on silti aina ollut helppo nettiradio, josta pääkanavan lisäksi löytyy nykyisin jo yhdeksän erilaista jouluradiokanavaa. Mieheni esimerkiksi viihtyy parhaiten Jazz Joulun sekä Indie Joulun parissa, ja yhdessä kuuntelemme paljon Xmas by Jouluradio -kanavaa joka soittaa englanninkielisiä joululauluklassikoita. Perinteinen Jouluradion pääkanava on turvallinen valinta, kun vain kaipaa joululauluja tunnelman luontiin, ja Kauneimmat joululaulut kuuluvat sitten niihin erityisiin hetkiin, jotka lisääntyvät joulun lähestyessä.
Tänä vuonna pääsin kuratoimaan oman soittolistani Jouluradion Kauneimmat joululaulut kanavalle. Mukaan listalleni pääsi tietenkin tutut klassikot, kuten Varpunen jouluaamuna, Ave Maria, Sylvian joululaulu ja Heinillä härkien kaukalon. Listalta löytyy myös lapsuuteni suosikki, tuolloin melko uusi kappale, Tulkoon joulu, joka kuului olennaisesti koulun joulujuhliin. Vastaavasti valitsin listaan myös kappaleen Pieni liekki, joka tuntuu olevan nyt pojalleni vastaavassa asemassa. Tämä kappale oli se ensimmäinen, joka laulettiin tänäkin vuonna koulun adventtikirkossa.
Soittolistallani suosikkejani tulkitsevat esimerkiksi Juha Tapio, Jari Sillanpää, Lauluyhtye Rajaton, Suvi Teräsniska ja Johanna Kurkela. Suosikkini soivat Kauneimmat joululaulut -kanavalla.
Jouluradiolta löytyy myös oma kanava lapsille tai vaikkapa rouheamman musiikin ystäville. Joululaulut voi kuunnelle myös ruotsiksi tai eestiksi. Nautitaan joulunajan tunnelmasta ja lauletaan mukana. Jouluradio #kuulujouluun !
Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään.
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.
Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.
Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.
Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.
Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.
Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.
Tänään on jotenkin heti jouluisempi fiilis! Asiaa auttaa toki sekin, että keli jatkuu talvisena ja kotikin on saanut taas lisää jouluisia koristeita. Eilen ostin kaupasta jopa tarvikkeet limppuihin, josko innostuisin leipomaan vielä loppuviikolla.
Lapset pääsivät tänään tontuntaskuille (kiitos kaikista ideoistanne), ja minä kasasin olohuoneen pöydälle oman joulukalenterini. Tästä kynttiläpöydästä on muodostunut jo ikään kuin tapa ja perinne.
Jo neljättä joulua poltan tuollaista Tine K:n kalenterikynttilää, ja sen ympärille olen kasannut itselleni jonkinlaisen tradition. Nimittäin tuo kalenterikynttilä muistuttaa siitä jokapäiväisestä rauhoittumisen hetkestä, jolloin nautitaan kynttilänvalosta ja tunnelmasta. Niin kiireistä kuin joulukuu usein onkin, on äärettömän tärkeää silti pysähtyä pieniksi hetkiksi ihan vain rentoutumaan. Sanoisin, että meille aikuisille se on jopa huomattavasti tärkeämpää, kuin kalenteriyllätykset.
Tällä kertaa kalenterikynttilän seurana on perinteisesti facet-tuikut, ja saman valmistajan jouluntuoksuiset kynttilät. Tänä vuonna pöytään pääsi myös pari vanhaa hopeista kynttilänjalkaa ja erilaisia Havi’s kynttilöitä, joita sain blogin kautta. Varsinkin nuo pallo- , vekkipallokynttilät ja neulekuvioitu tuoksukynttilä ovat suosikkejani.
Kaikkia kynttilöitä ei tietenkään tarvitse polttaa samaan aikaan, mutta kalenterikynttilä muistuttaa pienestä pysähtymisestä, ja sen kylkeen voi helposti ruksia merkin sitä mukaa, kun joulukuu etenee. Vastaavan kynttilän voi tietenkin taiteilla itsekin piirtämällä vaikka tussilla tuikkupurkin kylkeen joka päivä pienen tähden.
Tänään aion ottaa kirjan käteeni ja löhötä sohvalla kynttilöistäni nauttien. Ehdottomasti joulukalentereista paras!
Suloista joulukuun ensimmäistä iltaa!
PS. Liikennevalot ovat POISSA! Voi autuutta, rauha on palannut tähänkin maankolkkaan!
