Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun!

Täällä on ollut tänään aivan mahtava keli. Lämmintä ja aurinkoista, aivan erilaista kuin eilen, kun tunsin olevani täysin nuutunut ja sohva veti magneetin lailla puoleensa. Illan jumppakin olisi eilen jäänyt välistä, jos treffejä ei olisi tullut sovittua ystävän kanssa. Tänään moista ongelmaa ei ole, kiitos aurinkoenergian, jonka avulla jaksaa taas ihan eri tavalla! Voisin jopa rakastua syksyyn, jos päivät olisivat aina näin kauniita!

Kasvihuone on kyllä siitä hauska, että sen fiilis todellakin elää maisemastaan. Vähän kuin olisi tapetoinut seinät iloisen kirjavilla tapeteilla. Ja vaikka ehkä jättäisinkin keltaiset ja oranssit tapetit kauppaan, niin luonnossa nuo värit ovat ihan paikallaan. Mietin väkisinkin, miltä tuntuu seurailla kasvihuoneesta käsin luonnon heräämistä henkiin taas ensi keväänä. Varmasti todella ihanaa!

Olin jo vähän ajatellut, että siirrän koristekurpitsat syrjään ja alan laittamaan sellaista vähäeleisempää tunnelmaa kasvihuoneeseenkin. Jonkinlaista talven odotusta. Tänään kuitenkin totesin, että kurpitsan oranssi  väri on mitä parhain vielä jonkin aikaa. Ja koska meillä on kuitenkin kotona niin väritöntä ja vaaleaa, on toisaalta aika kiva, että väreistä pääsee kuitenkin nauttimaan kasvihuoneessa. Ja tänään niistä tarkenikin nauttia ihan kahvikupposen äärellä – ja ilman takkia!

Tuonne kasvihuoneen peräseinälle tuli tosiaankin pitkä hylly, joka pääsi viikonloppuna vihdoin paikalleen. Tänään harjattiinkin ruukkuja oikein urakalla ja nosteltiin niitä hyllyn päälle. Kesällä tuohon on kiva laittaa esimerkiksi yrttejä ja keväällä hylly on kätevä

Vielä kun saataisiin tuo muurikin vaaleaksi ennen talven tuloa, olisin aika tavalla onneni kukkuloilla!

Oikein ihanaa oranssin aurinkoisen keskiviikon iltaa teillekin! ♡

Lisää Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Siinä hän nyt on, ja voi miten tätä on odotettu!
Eilen vielä siivoilin kasvihuonetta ja kannoin ulos tikkaita ja työkaluja. Ihan valmista ei ole vieläkään, monta juttua puuttuu, mutta niihin käydään käsiksi sitten alkuviikosta. Nyt saan viikonlopun ajan nauttia kasvihuoneesta ja ylipäätään tottua siihen ajatukseen, että se on tässä!

Ikkunaluukkujen automaattiset avaajat, syöksytorvet ja sitten nuo ruuvien päälle laitettavat mustat hatut puuttuu ainakin. Muurin ilmanvaihtoaukkoihin pitää asentaa ulkopuolelle ritilät ja sisään jotkin säädettävät jutut. Ja tuo takaseinustan muurin päällä oleva pitkä hyllykin pitää laittaa seinään. Sellaista pientä hienosäätöä, mutta nyt kasvihuoneeseen ei enää sada vettä sisään, mikä ilahduttaa erityisesti tänään kun sää on mitä on.

En ole vielä ostanut yhden yhtäkään callunaa tai muuta syyskasvia. Nuo suloiset koristekurpitsat oli kuitenkin pakko kotiuttaa, ja eilen nostin kasvihuoneeseen toista kierrostaan kukkivan hortensian, jottei syksyn sade ihan hakkaisi sitä rumaksi. Viikonlopun aikana taidan siirrellä ulkona villiintyneet muratitkin kasvariin. Josko niistä olisi siellä pidempään iloa. Muutenkin pitäisi viikonloppuna tehdä vähän pihatöitä. Siivoilla tavaroista pois ja harjata ruukkuja puhtaaksi. Ei vain lupaile kovinkaan kummoista keliä.

Jätin viime syksynä ensimmäistä kertaa meidän villiviinit leikkaamatta ja tänä vuonna niitä on pakko karsia, jotteivat ne täysin peittäisi toista sisäänkäyntiä. Noita villiviinikransseja saa siis tänä vuonna kieputella muutaman lisää. Ne onkin aika ihania syksyn tullen noin vaikka pöydällä tai sitten oveen ripustettuna.

Kasvihuoneen koosta kertoo paljon se, että tuo istuinryhmä leveine tuoleineen ei vie edes puolia tilasta. Eli kyllä tänne jonkin sortin viidakkokin ensi kesänä mahtuu! Toisaalta nyt on hyvä miettiä muutenkin kasvihuoneen kalusteita kun tila on vihdoin valmis ja sen koon tosiaan hahmottaa. Nimittäin vielä viikko sitten musta tuntui, että kasvari on sittenkin kauhean pieni. Oikeastaan vasta huonekalujen avulla todella tajuaa, miten suuri jokin tila on. Veikkaan että vielä ensimmäinen kesäkin menee totutellessa ja tunnelmaa haistellessa. Mutta noin muuten tämä on aika ihana maamerkki sen kunniaksi, että tässä talossa asumista tulee nyt lokakuussa kuusi vuotta täyteen! Ja silloin muuten, kun tehtiin tänne muuttoa, oli maassa lumi! 🙂

Kasvihuoneen toinen pää on nyt aika tyhjillään. Muurin viereen lattialle kasasin ruukkuja, mutta jokin työtaso tai istutuspöytä tuohon sopisi kevään multasormihommia ajatellen. Toisessa nurkassa on vielä näköjään harjanvarret naulakkona takilleni. Kasvihuoneessa tuli nimittäin ihan lämmin! 🙂

Ehkä huomenna täytyy ihan juhlan kunniaksi leipoa jotakin kivaa ja kahvitella sellaiset epäviralliset avajaiskahvit kasvihuoneessa. 🙂

 

Oikein ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

 

 

Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuoneen löydät täältä.

Kaikki postaukseni aiheesta kasvihuone puolestaan tämän linkin kautta.

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun! Kasvihuone alkaa olla pikkuhiljaa valmis, mutta mennään nyt vielä pala palalta näitä rakennusvaiheita. Kuten edellisessä Kasvihuoneen rakentaminen osa 1  – pohjatyöt -postauksessa lupailin, palataan muurijuttuihin ihan erillisessä osiossaan. Koska haaveeni ei ole ollut ainostaan kasvihuone, vaan kasvihuone juurikin muurilla, koen tämän vaiheen kaikkine pohtimiseen ja vaihtoehtoineen aika tärkeäksi. Muuri on myös aika suuri osa kasvihuoneen lopullista ulkonäköä, joten siinäkin mielessä aihe on oleellinen. Mutta jääköön tämä alustukseksi ja hypätään asiaan! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ihan ykkösjuttuna tietenkin, että muurikasvihuonepakettiin kuuluu siis vain ja ainoastaan kasvihuone, ja itse muurin ja pohjatöiden tekeminen on sitten jokaisen omaa työtä. Toki tämä asia pitää myös laskea projektin budjettiin. Kasvihuoneen hinta on luonnollisesti pienempi, mitä korkeampi muuri sen alle tulee. Tämä ihan puhtaasti esimerkiksi lasien koosta johtuen. Mutta toki itse muurillekin hintaa kertyy, ihan riippuen mistä se tehdään ja kuka sen tekee. Meillä kasvihuoneprojektiin on palkattu myös ulkopuolista ns. ammattiapua, koska niin se vain on, että ei sitä aikaa kasvihuoneen rakentamiseen ihan hirveästi meidän arjesta jää, ja ammattilaiset ovat myös älyttömän nopeita työssään.

Tuossa edellisen postauksen havainnekuvassa meidän kasvihuoneen muuri näytti tiilistä tehdyltä, mikä olikin ehkä se ihan ensimmäinen ajatus, vaikkakin lopputulos sitten lopulta onkin jotain ihan muuta. Meillä on tuolla piharakennuksen takana useampi lava vanhoja tiiliä, joiden kaunista ulkomuotoa oli siis alunperin tarkoitus hyödyntää kasvariprojektissa. Kuitenkin ideoiden hautuessa suunnitelmat muuttuivat. Toki siihen vaikutti monikin seikka, mutta ehkä eniten vaakakupissa painoi kuitenkin se, että vaikka tiilten pinta kaikessa rosoisuudessaan kaunis onkin, on tiilien perusväri punainen. Kun punaisen laittaa vasten vehreää puutarhaa se jokseenkin katoaa näkyvistäni ja lopputulos jää valjuksi. On vaikea selittää sitä, ettei näe värejä kuten muut, koska mulla ei ole hajuakaan miten te näette värit. Mulle itselleni tämä väriyhdistelmä ei kuitenkaan ole se mieluisin juttu. Haluan nimittäin, että kasvihuone jopa pomppaa taustaan näkyviin, joten sen ei tarvitse sulautua täysin muuhun puutarhaan.

Kun tiilikysymys oli ratkottu, ponnahti pintaan vaihtoehto kakkonen; Harkoista muurattu muuri. Nyt täytyy ihan rehellisesti sanoa, etten täysin ole tietoinen, miksi tämäkin vaihtoehto torpattiin, mutta jotenkin se kai liittyi muurin tekemiseen ja kestävyyteen. Jossakin kohtaa yritin muistutella, ettei kyseessä ollut autotalli saati pommisuoja, vaan kasvihuone, mutta lopulta se ei kai ole huono asia, jos muuri on varmasti vankkaa tekoa. Sanonpa vain, että niin tiilet kuin muuratut harkotkin ajaisivat aivan varmasti asiansa. Kun lopulta oli päätetty, että muuri valetaan valuharkkoihin, jouduin ihan oikeasti googlettamaan, mikä on valuharkko ja mitä siihen valetaan. Kuten sanottu, olen kyllä remontoinut, mutta tällaiset perustukset on vähän oudompaa areaa minulle itselleni.
Mutta valuharkkoja tuli, ja 20 senttiä leveänä. Kasvihuoneen alin profiili vaatii vähintään 9 senttiä leveän muurin kiinnitysalustakseen, joten tässä tapauksessa minulle jää noin 10 senttiä “ikkunalautaa”. Oikein sopivasti viinilasin laskutasoksi!

Kun tuo harkkojen latominen aloitettiin, minulle selvisi myös yksi asia, josta ei oltu niinsanotusti neuvoteltu kanssani. Nimittäin mieheni halusi muurin ja pohjan väliin tuollaisen pienen pykälän ja koko pohja oli siis valettu hieman muuria suuremmaksi. En oikein innostunut tästä asiasta, mutta minkäs teet. Avioliitto on kompromisseja ja lopulta sovimme, että kasvarin ympärille tuleva sora pehmentää tuon pykälän näkyvistä. Mikä toki tarkoittaa, että muuri ei ulkoapäin näytä sen korkeammalta kuin se lopulta onkaan. No, olen päässyt tästä jo jokseenkin yli ja parisuhdekin on edelleen ksassa.

Koska tilasimme kasvihuoneen 83 senttiä korkealle muurille (nämä muurikorkeudet menee Willabgardenilla 20 sentin välein, eli matalammat muurivaihtoehdot olisivat olleet 43 tai 63 senttiä) ja yhden valuharkon korkeus on 20 senttiä, varmistettiin ovien sopivuus laskemalla jo itse valettua pohjaa oviaukon kohdalta tarvittava määrä. Näin ollen itse muurin päälle ei tarvinnut rakentaa lisäkorkeutta. Hirveän näppärä idea, joka ei auennut itselleni vaikka näin “kynnyslaudan” valussa ja vielä valmiin kynnyksenkin!

Sitten vain harkkoa harkon perään. Kerrosten väliin taivutettiin vaakasuuntaiset raudat ja nuo alemmat pystysuuntaiset laitettiinkin jo pohjavalun yhteydessä, kuten viimeksi kerroin. Harkkojen avulla muuriin on helppo tehdä myös kaikenlaiset lisäasennukset, meillä kuitenkin tyydyttiin vain ja ainoastaan jättämään kasvihuoneen molempiin päihin tuuletusaukot, jotta muurin kosteus pysyy jatkossakin tasaisempana.

Kun työ oli tehty, kasvihuone olikin sitten ihan täynnä harkkojen leikkaamisesta syntynyttä pölyä ja minä pääsin lakaisupuuhiin. Tässä kohtaa, nähdessäni vaalean betonilattian ja harmaat seinät, koin sen ihan ensimmäisen rakkaudenhurmokseni. Näin ruukut ja kasvit jo sieluni silmin ja ensimmäistä kertaa sekä kasvihuoneen koko, että todellinen ihanuus valkenivat minulle.

Mutta valuharkko on valuharkko (kuten nykyisin tiedän!) ja varsinaisesti muuri valmistui vasta kun se oli täytetty betonilla. Tämä tässä kohtaa tarvittava betoni pumpattiin betoniautosta harkkojen sisään, vielä muutama pystysuuntainen harjateräs ja lopputulos viimeisteltiin käsipelillä.

Tykkäsin itse ihan valtavasti tästä betonin väristä, se on mielestäni sellainen pohjoismaalaisen karun kaunis. Mutta mieli muuttui sitten syksyn sateiden tultua, koska muurihan on ihan eri värinen märkänä. Moni asia näyttää nyt syksyn tullen ihan erilaiselta, ja täytyy sanoa, että en viime kesänä edes jaksanut muistaa, mitä kaikkea syksyn sateet ja kosteus tuovat mukanaan. Onneksi rungon kasausta tehnyt kirvesmies lupasi, että muuri saadaan kyllä rapattua vaaleaksi jälkikäteenkin. Tosin kuivahan sen pitää siinä kohtaa olla. Itseäni tämä tieto kuitenkin rauhoitti, ja saan nyt ihan ajan kanssa pohtia onko se rappaus sitten vaalean harmaa vai jopa ihan jotakin melkein valkoista sävyä.

Eilen saatiinkin sitten jo paikalleen melkein kaikki lasit. Sinänsä harmi, että homma jäi pikkuisen kesken, koska täällä on ollut tänään sadepäivä. Mutta huomiseksi on luvattu kuivempaa ja päästään jatkamaan. Näin sateella ja kaiken ollessa märkää ja luikasta, totesimme, että katon lasityöt kannattaa jättää huomiselle.

Kaikki kasvihuonepostaukset löydät täältä.

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsan!

Ensi viikolla päästään viimein kasaamaan kasvihuonetta ja koko kesän mittainen odotus vihdoinkin palkitaan. Kasvihuoneen nousemista pääsette seuraamaan kohtalaisen suorana ainakin instan stooreista, mutta sitä ennen ajattelin kuitenkin kirjoittaa muutaman rivin (joka muuttui tosin kilometritekstiksi) kaikesta siitä muusta, mitä itse kasvihuoneen rakentaminen pitää sisällään. Myönnän, että olin itse jokseenkin tietämätön kaikista niistä tarvittavista työvaiheista, ja ajattelinkin, että ehkä omista havainnoistani ja vinkeistäni olisi hyötyä jollekulle muulle. Kirjoitukseni on nyt ehkä enemmänkin sarjaa “naiselta naiselle”, joten älkööt ammattilaiset vaivautuko nauramaan puutteellista ammattisanastoani. 🙂  Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Mutta hei,  aloitetaan!

Ihan ennen ensimmäistä lapionpistoa pitää tietenkin päättää, millaisen kasvihuoneen haluaa ja mihin sen sijoittaa. Kuten olen aikaisemmin kertonut, oma haaveeni on aina ollut korkean muurin päälle rakennettu kasvari, ja tästä syystä myös tarvittavat pohjatyöt eroavat pitkälti tavallisesta täysin lasiseinäisestä kasvihuoneesta. Kasvihuoneen koon valintaan taasen vaikuttaa tietenkin sen käyttötarkoitus. Koska meidän kasvihuone tulee toimimaan myös huvimajana, tilaa pitää riittää sekä kasveille, että oleskeluun. Paras saamani vinkki Willabgardenilta olikin “kukaan ei ole koskaan jäänyt katumaan liian suuren kasvihuoneen rakentamista”. 🙂

Kaikki tähän asti kasvihuoneesta kirjoittamani postaukset löydät täältä, ja niissä enemmän juttua ajatuksistani kasvihuoneessa. Tällä kertaa kääritään enemmän hihoja.

Mitä tulee erilaisiin rakennuslupasäädöksiin, nämä asiat kannattaa tarkistaa kuntakohtaisesti. On eri asia rakentaako kasvarinsa taajama-alueen tarkkaan kaavoitetulla asuinalueella (jossa jopa harjakaton suunta on tarkoin määrätty), vaiko haja-asutusalueella kuten me. Mutta oman kunnan rakennustarkastaja osaa kyllä kertoa mitä saa tehdä ilman virallista lupaa ja mihin lupa sitten vastaavasti tarvitaan.

Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone oli oma valintamme ja kasvihuoneen kooksi valikoitui 18,7 m².  Kaksoisovien kautta vaihtuu paitsi ilma, kulkeutuu siitä myös tarvittaessa huonekalut. Lisäksi suuri oviaukko luo vaikutelman, jossa tila sekä kasvihuoneen sisällä että ulkopuolella ovat kuitenkin yhtä.

Tuossa yllä olevessa kuvassa näkyy puun alle sijoitettu oleskeluryhmä, joka vilahtelee kesäpostauksissani tiuhaan. Tästä kuvakulmasta näette myös kasvihuoneen paikan, se on nimittäin tässä yllä olevassa kuvassa tuo keskellä oleva kaivettu alue. Alapuolella taasen on kuva, jossa näkyy paikalla aikaisemmin ollut hiekkalaatikko ja juuri pois kaivetun unkarinsyreenin paikka. Toisin sanoen kasvihuone korvasi syreenin ja hiekkalaatikon. 🙂

Kun kasvihuoneen koko ja paikka on päätetty, lupa-asiat selvitetty ja kasvihuonetilaus tehty, alkaa valmistelut. Ihan ensimmäinen vaihe oli tietenkin pohjapaikan kaivaminen. Muurikasvihuone on luonnollista pystyttää valetulle betonipohjalle, mutta valettu pohja soveltuu myös muihin kasvihuoneisiin. Se on ja pysyy ja luo vankan pohjan rakennukselle jonka toivoisi tietenkin palvelevan käytössä kymmeniä vuosia. Koska kasvihuoneeemme on pinta-alaltaan aika iso ja kesä oli kuuman helteinen turvauduimme koneelliseen kaivamiseen pelkän lapioimisen sijaan. Mitään syvää kuoppaa ei toki tarvinnut kaivaa, vaan oikeastaan sellainen n. 30-40 cm jonka mukana lähti nurmikko.

Rehellisyyden nimissä, vielä tässä kohtaa en ollut päättänyt, millainen kasvihuoneen ympärillä oleva maa tulee olemaan. Jonkinlainen ajatus oli, että kasvihuone olisi sen verran kokeammalla, että maa viettäisi kunnolla sen reunoilta alaspäin. Koska olen ihminen, jonka pitää saada haudutella idoita päässään kohtalaisen pitkäänkin, tuli lopullinen mielipiteeni asiasta ihan vasta juuri tämän viikon aikana. Nimittäin haluan, että kasvihuoneen ympäriltä poistetaan nurmea ja siihen tehdään tehdään ihan kunnollinen sorakäytävä. Kasvihuoneen eteen haluan sitten sellaisen vähän isomman sora-alueen, joka saa toimia ikään kuin kuistina kasvihuoneelle. Kenties sen voisi rajata samanlaisilla kivillä, kuin tuo meidän ajorata on rajattu. Joka tapauksessa nämä hienosäädöt ovat niitä ensi keväänkin töitä, sillä tässä alapihalla on vielä vuodentakaisestakin kaivamisesta jonkinverran paikkaustöitä jäljellä. Kuten sanottu, mennyt kesä helteineen ei hellinyt uuden nurmikon kasvatusta, mutta kaivon pohjaa se vilkutti sitten sitäkin enemmän. 🙂

Kun kasvihuoneen pohja oli kaivettu suurin piirtein tasaiseksi, se täytettiin soralla. Tässä kohtaa projektia tuli muuten lisättyä pihan ajoradallekin soraa sen verran että syskyllä ei jouduta taas ihan liejussa kulkemaan. Homma mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta kun ei olla toimerruttu. Nyt kun soraa joka tapauksessa jouduttiin ajamaan ja levittämään, tuli ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 🙂

Vasta soran levityksen jälkeen alkaa ne varsinaisesti tarkkuutta vaativat työt. Kasvihuonetilauksen yhteydessä meille toimitettiin tarkat muurimitat juuri meidän kasvihuoneestamme, ja niiden avulla sekä pohja, että muuri saadaan juuri oikean kokoiseksi.

Pohjan muotti rakennettiin “kakkoskutosesta” ja tuettiin paikoilleen siten, että muotti on varmasti suorassa. Tässä kohtaa on siis tärkeää, ettei vala pohjaa joka viettää johonkin suuntaan. Tavallisen vatupassin sijaan meidän muotti meni suoraan sellaisella hienolla ammattitimpurin mittaimella, joka piipitti ja piippasi kunnes kaikki kulmat olivat ojennuksessa. 🙂

Kun valumuotti on viimein nakuteltu kasaan ja paikalleen, valmistaudutaan itse valamiseen. Muottiin asetetaan raudoitusverkko, joka jää irti muotin reunoista siten, että koko verkko jää varmasti valun sisään, eikä valuta ruostetta reunoille. Raudoitus askarreltiin niin, että siihen käytettiin yksi kokonainen verkko ja loppu leikeltiin paloina. Ylijääneestä verkosta olin enemmän kuin iloinen, sillä nyt on ensi kesäksi myös komea kukkatuki. 😀 (Rippuen muurista) raudoitukseen tarvittiin myös tuollaisia “tartuntapätkiä”, ja vähän pidempiä rautoja kähvelsinkin talteen ihan vain siltä varalta, että ensi kesänä ritarinkannukset taas kasvaisivat kaikkeen komeuteensa. Niin, ja onhan mulla myös ne daaliat mielessäni! 🙂

Kun muotti on tukevasti paikallaan ja raudoitus näperrelty on aika täyttää muotti betonilla. Betoniautosta tuo määrä valuu noin puolessa tunnissa ja samalla seosta levitellään ja sekoitellaan niin, että sitä varmasti menee jokaiseen kulmaan.

Näissä kuvissa näkyy nyt myös nuo raudoituspätkät, joiden tehtävä on siis tukea itse muuria.

Saatatte ehkä muistaa, kun valaessamme keittiön betonitasoja mieheni lähtikin omille matkoilleen ja jätti minut paniikkiin juuri muottiin kipatun betonin sekä kahden pienen huomiotani tarvitsevan lapsen kanssa. Koska keittiön tasoista nyt kuitenkin tuli ihan kohtalaisen nätit (vaikka itse sanonkin ;)) on tämä betonivalaminen tullut meillä vähän sellaiseksi vitsiksi, että tässäkin kohtaa ystävät nauroivat Emilian kyllä valavan yhden kasvarin pohjan ihan tuosta vaan. 😀 Homma jätettiin kuitenkin ihan ammattilaisille ja minä valan seuraavaksi sitten vaikka kukkaruukkuja. Pari ruukkua mieheni oli kuitenkin valanut jo nyt ylijäämäbetonista. Kenties jokin hyvitys viimekertaisesta. 😉

Kaikkea on turha änkeä ja tunkea yhteen postaukseen, joten jatketaan juttua toisella kertaa. Nimittäin tuosta muurista saan varmasti aikaiseksi ihan yhtä paljon tekstiä, ja liika asia yhdellä kertaa taitaa olla ihan oikeasti liikaa.

Kivaa torstaita!

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei!

Olen tässä miettinyt, että pitäiskö tämä viimeinen lomaviikko käyttää jonkinlaisena pehmeänä laskuna kohti arkea, vai elääkö sittenkin kuin viimeistä kesäpäivää. Päädyin jälkimmäiseen, tasaillaan loman ja arjen eroja sitten ensiviikon alussa. Koulut alkavat täällä keskiviikkona, joten pari päivää otetaan sitten pehmeässä laskeutumisessa.

Itselleni tämä “kuin viimeistä kesäpäivää eläminen” tuottaa tällä hetkellä vähän ongelmia allergian vuoksi. Lääkäriaika on keskiviikolle, mutta eilen jouduin lähtemään jo päivystykseen pahan silmätulehduksen vuoksi. Lääkärin määräämät tropit olikin sitten niin vahvoja, että illalla meinasi taju lähteä. Että sunnuntai menikin sitten siinä. Tänään olo on onneksi jo pikkuisen parempi, ja hyvä niin. Illalla olisi nimittäin ulkotreenit, joihin haluaisin tosi kovasti osallistua.

Koska oikeasilmäisenä kameran läpi katsominen on nyt melko hankalaa, päätin piiiitkästä aikaa käyttää blogissa lainakuvia. Ja koska kasvihuone on nyt jatkuvasti mielessä ja Pinterestin kasvihuonetaulu kasvaa kovaa vauhtia, ajattelin jakaa teillekin sitä fiilistä, jota olen nyt imenyt itseeni kesän verran.

Tämän postauksen kuvat on lainattu superihanasta
Living by W -blogista
,josta olen imenyt itseeni inspiraatiota.
Weronican kasvihuone on myös Willab Gardenin ja ulkonäöltään hyvin vastaava kuin se, mikä meille on tulossa, mutta vain pikkuisen suurempi. Ehkä maailman kauneimman kasvihuoneen lisäksi Weronican blogi on muutenkin ihan mieletön! Kannattaa siis ottaa seurantaan, samoin kuin livingbyw Instagramista. Itse olen ainakin saanut kehitettyä jo niin kovan daaliakuumeen, että ensi keväänä on pakko aloittaa sekin harrastus!

Oikein ihanaa uutta viikoa! ♥

 

Kaikki kuvat: Weronica /Living by W

 

 

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle. 🙂

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen. 😀

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa “tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡