Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

No moikka!

Niin siinä sitten kävi, että multasäkit on edelleen avaamatta ja kukkamaa perustamatta. Nimittäin minä tyttö lopultakin siivosin! Ja siivosin muuten ihan sydämeni kyllyydestä! Pari päivää armotonta hinkaamista ja hankaamista ja lopulta eilen sain kaiken valmiiksi, kun viimeinenkin tyynyn- ja sohvanpäälinen oli puhdas, kuiva ja takaisin paikallaan. Eikä meillä silti olla kuin leikkaussalissa tai sisustuslehdessä, mutta päästään aloittamaan kesää ikään kuin puhtaalta pöydältä. Lupasin myös itselleni (ja yritin takoa myös muiden päähän), ettei päästettäisi kotia ihan yhtä pahaan kuntoon. Ei sitten veisi kahta tai kolmea päivää taas saada sotkut selätettyä.

Tavallaan ajoitukseni meni enemmän nappiin kuin olin edes suunnitellut. Nimittäin nuo sateiset ja tuuliset päivät olivat täysin joutilaita kotitöille. Lämpimät päivät on huomattavasti mukavampi viettää ulkona, joskaan helle nyt paras mahdollinen sää on kukkien istuttamiseen. Mutta kuitenkin. Arki vielä vähän hakee uomaansa, ja yritetään opetella uudenlaista rytmiä. Minulla ja miehelläni kun ei ole kummallakaan mitään kahdeksasta neljään ja maanantaista perjantaihin työtä, vaatii hetken löytää se kesärytmi. Toisaalta hienoa, että lasten ei ole tarvinnut kesällä olla hoidossa, vaikkakin joskus mietin, että olisi kivaa olla kesällä koko perhe vapaalla muutaman päivän tai jopa pari viikkoa. Seuraava kokonainen, yhteinen ja vapaa viikonloppu on kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Näillä siis mennään.

Lasten kesäloma alkoi uimakoululla ja siihen on varattu loman kaksi ensimmäistä viikkoa. Itse olen nauttinut aikaisista aamuista lenkkeillen ja tänään pääsen ystävän kanssa puistoon jumppaamaan.

Löysin vanhan Cath Kidstonin laukkuni. Se taitaa olla kohta 15 vuotta vanha, mutta edelleen kuin uusi. Just sopiva laukku kesään ja uimakamppeille. Taidan olla vähän tällainen kesäromantikko, mutta just nyt nuo ruusut tuntuvat erityisen ihanilta.

Kova tuuli ja vesisade antoivat kyytiä kuolanpionille, mutta onneksi seinän vieressä ainakin toinen puoli puskasta säästyi. Tänään keittiön pöydällä ilostuttaa pionin ja syreenin yhdistelmä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä ja eläminen taitaa siirtyä taas jotakuinkin ulos. Mutta nautitaan nyt siististä kodista ainakin vielä tämä ilta. Huomenna saattaa taas olla sellainen enemmänkin tukikohtaa muistuttava järjestys.

Aurinkoista tiistain jatkoa!

Sunnuntaita ihanat!

Kello soitti tänään taas ennen seitsemää ja saattelin pienimmän isänsä kanssa tanssin kenraaliharjoituksiin. Sitten lakanapyykkiä ja sellaista ihanaa villasukissa hipsimistä. Toinen aamukahvi ja hiljaisesta kodista nauttimista. Esikoinen kun on jo siinä iässä, että nukkuu tilaisuuden tullen vähän pidempään. Kun nyt sattui olemaan kerrankin aikaa ja rauhaa, nappasin myös muutaman pikakuvan.

Täällä sataa edelleen ja koleus on siirtynyt jopa sisälle. Yökin on ollut melko viileä, mutta onneksi kannoin eilen illalla kaikki kukat kasvihuoneeseen. Jos suinkin ehdin, voisin vielä esitellä teille tänään puutarhapäiviltä löytyneet kasvit. Kasvihuone alkaa nimittäin säästä huolimatta olla melko rehevän näköinen. Niin ja eilen maalasin ulos myös tulevan uuden kukkamaan rajat. Daalioiden paikka on nyt vihdoin päätetty, ja olen oikeastaan todella innoissani ihan vain siitäkin, että pääsen pitkästä aikaa suunnittelemaan kokonaista istutusaluetta.

Nyt kuitenkin jotakin lounasta pöytään ja sitten valmistautumaan iltapäivän näytökseen. Ihan ei ole kesämekkokelit tänään, joten taidan kaivaa paksut sukkahousut taas esiin.

 

Leppoisaa päivää! ♡

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin.

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!

Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Olen koko kevään päivitellyt sitä, miten myöhään pääsiäinen tänä vuonna on, mutta tiedättekö, kyllä se silti tuli jotenkin liian aikaisin. Mulla oli kamalasti ideoita sen suhteen, mitä leivon tai miten koristelen kotia ja tässä sitä nyt ollaan. Ei pajunkissoja, ei edes rairuohoa tai ohraa. Hävettää oikein. Ja siis mitään pullan, kakun tai pikkuleivän tapaistakaan en ole ehtinyt edes miettiä. Mutta kuten olen ennenkin sanonut pääsiäinen on siinä mielessä joulua parempi, ettei siihen liity niin paljon stressiä tai tekemistä. Ja nyt siihen ei oikeastaan liittynyt mitään. Paitsi loman odotusta.
Tänään nousin ennen viittä, ja tein muutaman työjutun heti aamulla, joten päästiin lasten kanssa aloittamaan loma jo iltapäivällä. Viimeviikkoisesta siivouksesta on vielä jotakin jäljellä, ja lopun hoitavat kukat. Kenties jaksan huomenna aamulla vähän imuroida, tai sitten en. Äiti ja isä toivat mulle terhakan näköisen rosmariinin, joten se on nyt meidän pääsiäisruoho tänä vuonna. Niin ja Klaaran päiväkodissa kylvämä. Onhan sitä siinä!

Lapsille ajattelin huomiseksi piilotella pääsiäismunat. Suurin riemu on kuitenkin se, että aamulla iskänkin pitäisi olla taas hetkellisesti vahvuudessa. Ja sitten huomenna siskoni tulee lasten kanssa mummulaan, joten meillä on laatuseuraa viikonlopun verran. Eipä kai siihen onnistuneeseen pääsiäiseen paljon muuta tarvita. Aurinko paistaa, ja jos jossain kohtaa jää luppoaikaa, niin sukellan pihatöiden pariin.

Jonkinlainen kauppareissu pitää vielä tehdä. Meillä tällaiset juhlapyhätkään ei oikeastaan aiheuta ruuhkaa, joten kevyesti päästään tässäkin suhteessa. Ja luotan siihen, että äiti pitää meidät lihassa ainakin osan pääsiäistä.

Nyt hetkeksi sohvalle ja aivot narikkaan. Rentouttavaa pääsiäisen aloitusta! ♡

Tervehdys! Ja paino sanan etuosassa, siinä terveessä. Täytyy sanoa, että ihan hetkeen ei tarvitse taas meille tuota vatsatautia tulla. Pahnanpohjimmainen otti lajissa jopa pari kierrosta ja kyllähän se on aika rankka rupeama. Varsinkin pienelle ihmiselle.

Mutta hei, elämä jatkuu. Tänään päästiin taas arjen syrjästä kiinni ja normaaliin viikkorytmiin. Tämäkin tekstinpätkä syntyy tässä Klaaran viulutunti kuunnellessa. Voi että miten arki tuntuukin ihanalle. Ja hei, mikä ihana kevät! Huhtikuu toden totta!

Kevätkylvöni alkavat olla siinä vaiheessa, että nyt pitäisi mitä pikimmiten jo ryhtyä koulimaan taimia suurempiin ruukkuihin. Ja pelargoniatkin pitäisi istuttaa. Kyllähän tässä kuulkaas vielä kunnon kevätstressi saadaan päälle, kun oikein alkaa tekemättömiä juttuja listaamaan. Eikä tekisi lainkaan pahaa, jos haravoinnitkin laittaisi alulleen. Ja se ikkunoiden pesu, ja ja ja ja….

Vähän tässä on jo mennyt päivistäkin sekaisin, mutta hei, tänään on jo torstai. Loppuviikko meneekin ihan lystikkäästi. Tänään kahvakuulaa, perjantaina spinningiä ja lauantaina pitkään odotettu tyttöjenreissu. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee! ♡

 

Ihanaa alkanutta huhtikuuta ja mukavaa torstain jatkoa!

Torstaita!

Hirveää haipakkaa tuntuu menevän tämäkin viikko. Hyvä kun kyydissä yrittää pysyä. Mutta vanha sanonta torstaista ja toivosta on kyllä osoittautunut paikkansa pitäväksi. Ollaanhan tässä jo oikeasti taas voiton puolella.

Mun mieleni on heittäytynyt jo niinkin keväiseksi, että pohdin jo nakkaavani taljat pois ruokapöydän ympäriltä. Jotenkin mieli kaipaa sellaista keväistä keveyttä myös keittiöön. Vähän samaan tapaan kuin se makuuhuoneen kevätkohennus. Enkä oikeastaan tiedä muuta tapaa keventää keittiön ilmettä, kuin juurikin karsimalla osa taljoista pois. Ehkä se loppu hoituu sitten ajallaan kun kevät etenee kesään. Vaikka yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen siihen, että koti näyttää jokseenkin samalta joulusta juhannukseen ja toisin päin, nyt just voisin muuttaa ihan kaiken. Pitää varmaan laittaa lotto vetämään.

Tämä viikko on ollut yhtä päänsärkyä ja juuri nytkin tuntuu kuin joku hakkaisi lekalla ohimoille. Asiaa ei helpota, että viikko on ollut aika intensiivistä koneen naputtamista. Mutta onneksi on kahvakuulailta. Yleensä kun liikunta auttaa parhaiten tähänkin vaivaan.

Niin että meillä näyttää jokseenkin samalta kuin aina ennenkin. Jos lotossa tärppää, huomaatte sen siitä, että keittiön valaisimet, työtasot, ruokapöytä ja tuolit vaihtuvat toisiin.  Älkää kuitenkaan pidätelkö hengitystänne.

 

Kivaa iltaa! ♡

Hei maanantai ja uusi viikko!

Onpa muuten ollut masentavan harmaa sadesää. Sellainen, joka sekoaa äkkiä loka-marraskuun kurakeleihin. Mutta kun joutsenten kaakatus kantautuu sisälle asti ja tajuaa, että nuo luontokappaleet ovat joukkopaon sijaan tekemässä paluutaan, syntyy toivonkipinä. Kyllä se kevät sieltä tulee. Linnut sen yleensä parhaiten tietävät! ♡

Kivan viikonlopun jälkeen maistuu aina arkikin paremmalta. Ja mennyt viikonloppu oli kaikin puolin kiva. Kovasti haukotutti lauantaina jo kahdeksan aikaan, mutta ylitin itseni ja tulin kotiin vasta puoli yhden kieppeillä. Aamulla tosin heräsin jo ennen seitsemää miettimään, että pitäisi pestä pyykkiä, mutta sain kuin sainkin unenpäästä uudelleen kiinni ja pyykätä ehti siltikin. Eilinen sunnuntai olikin sitten sellaista mukavaa joutenoloa, tai siivouspäivä, mutta minullehan juuri ne ovat parasta laatuaikaa. Ja illalla saatiin vielä ystävät maistelemaan uudella keittimellä valmistettua kahvia. Etten sanoisi vallan kympin viikonlopuksi!

Mun maanantailistalla ei oikeastaan ole muuta kuin “kevään edistämistä“, mutta sitä sitten lihavoituna ja kursivoituna. Voisi olla vaikka isoilla kirjaimilla. Tähän kuuluu kaiken mahdollisen kevään etenemiseen viittaavan rekisteröiminen ja siemenpussien hipelöinti, kylvöpuuhat ja puutarhajutuista inspiroituminen. Hyvähän se on olla valmis, kun se aurinko ja lämpöaalto sieltä jossain kohtaa pyyhältävät. Nyt alkaa jo olla pari juomalasia täynnä  mårbackan juuriakin, joten mikäs tässä on kevättä ja kesää tehdessä!

Ehdotin muuten viime viikolla puolisolleni asuntonäyttöä. Että mitä jos vaikka mentäis ihan vain katsomaan. Sellainen vanha talo “täynnä mahdollisuuksia”. No ei kuulemma olla menossa. Että ehkä minäkin nyt pidättäydyn näissä pikkupuuhissa ja yritän nauttuia siitä, että mitään sen kummempaa ei olekaan kiikarissa. Ne on nämä mahdollisuuksien remppakohteet ja vauvakuumeet, mitkä aina välillä huhuilevat jostakin. Ja sitten kun se huihuilu loppuu, huomaa itsekin, että näin on ihan hyvä.

 

Mutta ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa myös teille! ♡