Stoooop, tekisi mieleni huutaa. Nyt kuluu nämä joulua edeltävät päivät aivan liian nopeasti. Ja kaikki, tai ainakin melkein kaikki, on yhä tekemättä!

Viime viikko oli kyllä niin tuskaisen täynnä ja stressasin koulujutuista niin, että välillä väänsin ihan itkua. Turhaan, totesin jälkikäteen, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Jos on tapana murehtia kaikki mahdolliset skenaariot ja epäonnistumiset ikään kuin varmuuden vuoksi, on vaikea takoa päähänsä järkeä. No, mutta nyt on kouluasiat tältä vuodelta paketissa ja kun tämä kolmas adventtisunnuntai vielä kulutetaan urheilun parissa, on lasten harrastuksetkin valmiit joulutauoilleen.

Vielä eilisaamuna suurin osa lahjoisa oli hankkimatta, mikä sekin osaltaan lisäsi stressiä. Aikainen herätys ja tanssituntiin yhdistetty ostoskierros veivät eilen tässäkin asiassa eteenpäin. Enää olisi paketointia ja pientä näpertelyä. Klaaralle tilasin joululahjaksi pari ihanaa mekkoa Nova Melinalta ja avattuani paketin jäin miettimään, että tohdinko ollenkaan avata tätä ja piilottaa mekkoja paperin alle. Tulin niin äärettömän onnelliseksi, kun joku oli nähnyt noin suuresti vaivaa tilauksen pakkaamiseksi, että tuli ihan itku. Kun tuntuu, että itse menee joka asiassa helpoimman kautta, toisen näkemä vaiva lämmittää ihanasti mieltä. Ja tässä tapauksessa joulumieltä. Tämä on myös se ihana ero kotimaisen työn ja suuryritysten postimyynnin välillä. Joka joulu kampanjoidaan siitä, että lahjoja hankkiessa pitäisi tukea suomalaisia pienyrityksiä. Ja tottahan se on, että näin saa hyvän mielen ihan jokainen. Lahjan saaja, lahjan antaja ja lahjan tekijä!

Mutta sitten kaipaisinkin vielä vähän lisää niitä pieniä ihmeitä! Nimittäin joulumieli on edelleen aika laimea ja koti varsin epäjouluisessa kunnossa. Itse asiassa kaaoksessa jälleen. Ja kun haluaisin nyt päästä siihen joulutunnelmaan ja saada tunnelmallisen joulukodin. Joulukuusen, kynttilöiden tuiketta, rauhan maahan ja ihmisille hyvän tahdon. Tai ainakin jotain tuollaista kuin noissa alla olevissa kuvissa, jotka on viime vuodelta. Taidan laittaa miesväen illalla kuusenhakuun ja metästää jostakin ainekset jouluiseen kimppuun. Seuraavat viisi päivää olkoon joulun ja joulumielen rakentamista.

Mutta nyt vielä ne pojan pelit ja hiukan kioskivuoroa. Illalla tartun imuriin ja sytytän kynttilät. Ja siitä alkaa sitten mun joulunodotus. Ensi viikolla en suostu murehtimaan enää yhtään mistään! Keskityn ennen kaikkea tekemään kaiken jouluisesti ja mikäli tilanne niin vaatii, elän riisipuurolla, piparkakuilla ja glögillä.

Ihanaa kolmatta adventtia! Pus! ♡

Long time no see! Tämä bloggaaja on nimittäin ollut niin totaalisen vapaalla! Mietin kyllä, että olisiko pitänyt jotakin insta strooria tehdä, mutta kun mä olen ihan huono siinäkin. On ollut jotenkin niin ihana olla läsnä ja just tässä hetkessä. Ja hei, mä olen aina kärsinyt vähän sellaisesta someähkystä tämän blogin vuoksi, mutta nyt päivitin henkkoht facebookia jopa kolme kertaa parin päivän aikana. Ja se on paljon, kun suurimman osan vuotta en päivitä yhtikäs mitään. Mutta kun kerrankin tapahtuu, niin pitäähän se nykyihmisen jollakin tapaa tuoda esiin! 😀

Blogissa taidettiin jäädä siihen kaaokseen, joka meillä ennen itsenäisyyspäivää vallitsi. Eikä se muuten ollut lainkaan niin nopeasti selätettävissä kuin olin äkkiseltään ajatellut. Siihen kun lisäsi vielä senkin kulman, että lakanoita ei oltu hetkeen vaihdettu ja koira oli päässyt kuraisilla tassuillaan sohvalle, työleiri oli jotakuinkin valmis. Mutta hei, kymmeneen vuoteen en ollut istunut ja katsonut linnan juhlia, mutta nyt tänä vuonna päätin tehdä muutoksen. Mun itsenäisyyspäivät on menneet joko synttäreitä valmistellessa tai niistä toipuessa, mutta tänä vuonna kun vieraiden joukossa oli tuttuja, päätin katkaista tämän epäisänmaallisen  putkeni. Ja olihan se aika hienoa!

Kun esikoinen täyttää kymmenen, niin kyllähän se herkistää. Voi että, mutta olen tässä viime päivinä miettinyt sitä kaikkea, mitä kymmeneen vuoteen on mahtunut. Ja tietty ihan eniten niitä kymmenen vuoden takaisia tuntemuksia. Sitä, miltä tuntui tulla äidiksi verrattain nuorena, ja kuinka elämä niin nopeasti muuttui ja vanhat kuviot vaihtuivat uusiin. Moni ystävyyssuhde jäi, mutta toisaalta ne kaikkein vahvimmat säilyivät.

Koen, että nyt saan ihan luvan kanssa olla ylpeä mun 10-vuotiaasta ja samalla me vanhemmat saadaan olla ylpeitä myös itsestämme. Ei se alku ruusuista ollut, eikä elämä missään nimessä ollut valmis siihen tapaan, kuin moni nykyisin haluaa elämän olevan, kun perhettä aletaan perustamaan. Mutta me ollaan kasvettu itsekin tässä vanhemmuuden ohessa ja tultu aikuisiksi. Sitä mitä elämä muuten ei ole opettanut, lapset ja vanhemmuus kyllä on. 🙂

Jonkinlainen rentouskin on vuosien mittaan saanut minussa vallan. 10-vuotiasta nimittäin juhlittiin pienimuotoisesti ja rennosti perjantai-iltana. Tein päivänsankarin toiveen, eli mutakakun ja salted caramel cheesecaken. Kaikki muu syntyi kaupan paistovalmiista tuotteista, eikä kukaan kärsinyt. Päinvastoin, tunnelma oli kepeä ja iltakahvit oikein leppoisa tapa juhlistaa päivänsankaria. Taidan ottaa tämän käytännön ihan pysyvästi!

Siskoni tuli meille perjantaina pariksi yöksi lasten kanssa. Viiden serkuksen jälleennäkeminen on jo sinänsä aina sellainen erityinen tapahtuma, mutta kyllä viikonlopun kruunasi, kun saimme jättää koko katraan mieheni hoiviin, ja pääsin viettämään lauantai-iltaa siskon kanssa. Ohjelmassa oli meidän perinteinen pikkujoulu, eli Murhamestareiden murhaillallinen. Joku saattaa muistaa, että voitimme viime vuonna, ja palkinto-prosecco korkattiinkin vielä perjantai-illan lopuksi kun fiilisteltiin jo seuraavan illan perinnereissua. Ihan parasta oli, että kahmaistiin voitto ja palkinto kuitenkin myös tänä vuonna, vaikka murha oli ehdottomasti kimurantimpi tapaus kuin yksikään edeltäjänsä. Tämän vuoden palkinto sisälsi viskipullon, joten jää nähtäväksi, tuleeko siitä otettua hömpsyt sitten vuoden kuluttua. 😀

Nyt vieraat on saateltu haikein mielin kotimatkalle ja koko taloon on laskeutunut sellainen sadepäivän raukeus. Kun koko pää ja keho on saanut rentoutua viikonlopun ajan ja akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, voi sunnuntain viettää ihan vain nauttien. Hygge, namaste ja zen. Ne on nyt todellakin täällä!

 

Ihanaa toista adventtia! ♡

Ps. Meidän pikkupotilas toipuu hyvin ja alkaa jo olla oma itsensä. 🙂

Niin se vain on, että pienikin lumihuntu ja kaiken peittävä kuura tuovat joulun tullessaan. Kaikki on niin nättiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ja miten ihana onkaan se jalkojen alla narskuva pakkaslumi. Vaikka olenkin kevätihminen, myönnän kaivanneeni tätä! Eikä haitannut edes se aamuinen miinus kolmetoista. Jos olisi pakko pelata upporikasta ja rutiköyhää, sanoisin, että mieluummin tämä pienikin talvi kuin synkkä ja musta vesisade. Silläkin riskillä, että suuret hanget jäisivät tulematta.

Toki talvi taas yllättikin, ja heräsin vasta maanantaiaamuna miettimään koulubussia ja siihen liittyviä käytännön asioita ja aikatauluja. Ja olin niiden suhteen vissiin aika pihalla vielä tänäänkin. Mutta mikäs talvi se sellainen olisi, joka ei hiukan yllättäisikin! 🙂

Hassu juttu sinänsä, että vaikka lumi ja pakkanen toivat joulua lähemmäksi, se sellainen pakottava  joulun tekemisen tarve puolittui oitis. Ikään kuin ei olisi enää pakko taikoa joulua synkän syksyn päätteeksi, vaan voisi ikään kuin antaa kaiken edetä omalla painollaan. Toki silti kukat, kynttilät ja muutamat joulukoristeetkin ovat ihan paikallaan ja niitä on kiva lisäillä. Mutta lähinnä viimeistelemään fiilistä, ei sen fiiliksen aikaansaamiseksi.

Tällä viikolla on tarkoitus leipoa pipareita ja keitellä riisipuuroa. Itselläni on myös perjantaina pikkujoulut, minkä jälkeen alkaakin ensimmäisen adventin myötä se todellinen jouluun valmistautuminen. Ajatella, että ihan kohta pitäisi kaivella jo lasten kalenteritontut vintiltä ja ehkä uhrata ajatus jopa niiden taskujen täyttämiselle. Niin paljon kuin olen sitä joulua jo teillekin tuputtanut, tuntuu, että joulukuu tulla jolkottaa ihan hurjaa vauhtia!

 

Hyasintteja, amarylliksia ja kynttilöitä. Niiden ja talvisen maiseman avulla selätetään tämä viikko. Nautitaan valosta ja raikkaasta pakkasesta. Nyt kun sitä on! ♡

Maanantaita muruset!

Akkujen lataus tuotti kuin tuottikin kaivattua tulosta, joten tänä aamuna ei ollut ihan niin vastenmielistä herätä kellon soittoon, vaikka toki muutama lisätunti unta olisi heti siinä herätyksen päristessä tuntunutkin mukavalta. Veikkaan, että osuutensa vireystilassa on myös tuolla pakkasella. Olin jo saada tällä erää kurasta ja sateenmuhjusta tarpeekseni. Jos siis lunta ei ole tiedossa, niin pysytään ainakin nollan alapuolella!
Viikonlopun joogailut tekivät nekin hyvää, ja vietin lauantaina ja sunnuntaina ehkä elämäni lyhyimmät kaksituntiset. Ja mikä parasta, notkoselän jomotuskin on tiessään! Samoin tuntuu, että lapojen väliinkin olisi kasvanut ylimääräiset kymmenen senttiä. Tämä yhdistettynä viime viikon hierontaan, ja tuntuu, kuin koko syksyn lyömään koneistoon olisi vaihdettu uudet öljyt. Olo on vähän kuin olisi tuollainen joulunajan sipulikukka, joka harmauden keskellä kurottaa energisen vihreällä varrellaan kohti pakkaspäivän hentoa valoa.

Muuten viikonloppu menikin sitten aika rennosti ja nukkumaankin tuli mentyä jo ennen kymmentä. Lapsilla on nuo omat telkkariohjelmansa, joita haluavat katsoa, ja perjantai ja lauantai-illat menivät niiden seurassa. Vähän asioilla käyntiä kauempana, kotitekoista pitsaa, lauantaikarkkia, pihahommia jne. Sunnuntaisin käyn myös sellaisella ystäväporukan yksityisellä kuntosalivuorolla, jossa lihasten sijaan kasvatetaan enemmänkin henkistä pääomaa. Toki treenata saa ja kovaakin, mutta kuulumisten vaihtaminen on se ihan kaikkein tärkein juttu. Tuon flunssan ja kurkkukivun, sekä viimeviikkoisen isänpäivän jälkeen, tämäkin herkku tuntui taas autuaan omalta. Eilen illalla käytiin vielä antamassa äänemme seurakuntavaaleissa, joten yhteen viikonloppuun mahtui oikeastaan tosi paljon, vaikkein kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Niin juu ja vinkki viitonen! Löysin nimittäin Tigerista tuollaiset isot tee/cappuccinomukit ihan pilkkahintaan. Ne on kuin matchmade in heaven Tike K:n Deli -astioiden kanssa. Samanlaista siniseen vivahtavaa harmaata ja varsin käsintehty fiilis. Toki ihan nätit muutenkin!

Maanantailista menee ehkä vähän itsensä toistamiseksi, mutta unta, lepoa ja liikuntaa mahdutetaan tähänkin viikkoon. Näiden lisäksi vähitellen lisääntyvää joulua. Eipä kai siinä sen ihmeempiä tarvitakaan.

Seuraavat kaksi viikonloppua menevätkin sitten pikkujouluja juhliessa. Myös yhdet sukulaisille ja kummeille pidetyt kymppisynttärit pitäisi saada mahdutettua johonkin väliin, joskin kymmenessä vuodessa huomaan kunnianhimoni näiden kestien suhteen hiipuneen ja juhlat juhlitaan siten kuin ne helpoiten saadaan juhlittua. Ja suurin oivallus on muuten ollut se, että kukaan ei kärsi, vaikka en olisi leiponut pöytään kahtakymmentä sorttia. Jotakuinkin juhliminen voi jopa olla mukavampaa, kun äiti ei hypi silmille. 🙂 Perinteiset kaverisynttärit taitavat jo olla vähän menneen talven lumia tämän esikoisen kohdalla. Mutta ehkä nekin voi ulkoistaa jonnekin. Helppoa!

 

Mutta nyt oikein kivaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Tee saatu⎮Life

Silirimpsis, se olisi vihdoin perjantai!
Vapaa ilta kaikesta ylimääräisestä, näin ainakin tässä kohtaa päivää toivon. Se lupailee taas pakkasia sunnuntaista lähtien ja täytyy sanoa, että odotan liki innolla. On nimittäin pikku hiljaa mittari aika täynnä tuota jaloissa ja tassuissa kulkeutuvaa kuraa.

Eiliset hyasinttilöydöt pääsivät keittiön pöydälle. Muutenkin suunnitelmani viikonlopun varalle ovat aika jouluisia ja hyggejä. Siisti koti, kynttilöiden tuiketta ja sellainen kokonaisvaltainen zen-olotila. Jonkinlainen happihyppely pitää ehkä tehdä ihan rentoutumisenkin kannalta, mutta muuten aion kyllä vastata sohvan kutsuun sen enempää mukisematta. Vaikka täytyy sanoa, että se eilinen kahvakuulatunti toimi kyllä erittäin hyvin. Niin tahmeaa kuin liikkeelle lähteminen syksyisin onkin, niin kyllä se vain kuitenkin kannattaa.

Kuten tiedätte, hullaannuin tuosta “kohtalomekostani” aivan mielettömästi, enkä tahdo saada sen kuosista millään tarpeekseni. Onneksi kohtalo tosiaan on puolellani mekkoa enemmänkin, sillä onnistuin metsästämään myös saman sarjat pöksyt. Ja hei, ne on tarpeeksi pitkät!!! Vähän tuollaiset liehut malliltaan, joten alle mahtuu talvea ajatellen vielä jotakin lämmintä. Jonkun mielestä ehkä vähän liikaa printtiä yksiin pöksyihin, mutta mun mielestä just oikea määrä, eikä ainakaan yhtään liikaa. Tylsiä housuja on tullut käytettyä ihan liiaksikin.

Tänään syödään eilinen kinkku -carbonaravuoka loppuun, käydän kaupassa ja raivataan kotia viikonloppuisempaan kuntoon. Kaukaa viisaana pyöritin pyykitkin jo eilen, joten niitäkään ei tarvitse tänään sen enempää miettiä. Ehkä pari jaksoa jotakin hyvää sarjaa ja kulhollinen poppareita. Tai sitten ihan vain lasillinen punaviiniä, ei sekään huono idea. Joka tapauksessa ajoissa nukkumaan, sillä nyt ei ole univelkojen aika.

Nyt oikein ihanaa ja levollisen tunnelmallista viikonlopun aloitusta. ♡

 

Neule⎮Samsøe & Samsøe
housut⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

 

Hiphei ja torstaita!

Jokos olette aloittaneet joulun kukkasesongin? Mä lähdin liikkeelle perinteisesti amarylliksellä, mutta tänään sain viimein ne ihan ensimmäiset hyasintitkin jo. Ai että, kun rakastan just näitä pieniä juttuja, joiden myötä marraskuukin menee keveämmin askelin. Tykkään kyllä hyasinteista ihan ympäri vuoden ja keväällä sipulikukkien kulta-aikaan ne on vähintääkin kärkisijoilla listallani, mutta onhan se vain niin, että kukka kuin kukka, niin tähän aikaan vuodesta teho on suurimmillaan.

Hierojalla käynti meni hyvin, ja selvisin ulos ilman sen suurempia traumoja. Itse asiassa varasin heti kaksi seuraavaa käyntiä, etten ala taas jänistämään. Illalla kun istuin huoltajaillassa ihmettelin lämpimiä käsiäni, joiden verisuonet pullotti. Tajusin, että yksi suuri syy alati paleleviin käsiini on varmaankin ollut tuo hartiajumi. Tuntuu liki oudolta, kun sormet eivät ole jäässä. Kiitos, lämpimien käsien, uskalsin tänään nypätä maasta myös sammalta amaryllikseni juurelle. 🙂

Nyt kun lapset on ruokittu (oli muuten älyttömän hyvin uppoavan Kinkku -carbonaravuoan ohje lidukan Liedellä -lehdessä (linkki)), pyykkikone käynnistetty ja päivän toinen kahviannoskin vihdoin nautittu, tekisi mieli vajota sohvalle. Kahvakuula kuitenkin polttelee tuossa vieressä, joten ehkä sittenkin trikoot jalkaan, ponnari korkealle ja kroppa liikkeelle. Huomenna onkin taas jo perjantai, joten kyllä se tästä. Kun on niitä hyasinttejakin! 😀

Hei maanantai!

Marraskuu on tuonut mukanaan melkoisen väsymyksen, ja kun perjantai-iltana ajelin koulusta kotiin, teki mieli vain laittaa silmät kiinni kesken ajomatkan. Ei sillä, että asiat olisivat niin huonosti, vaan enemmänkin ihan puhtaasti fyysisen väsymyksen vuoksi. Sama juttu lauantainakin. Parin yön unet jäivät vähäisiksi ja tuntui ettei uni illalla tullut, vaikka luomet kuinka lerpsuivat kirjan sivuja tuijottaessa. Samaan aikaan oli tunne, että olisin voinut nukkua pari vuorokautta putkeen. Tein oman diagnoosin: selkeää syysväsymystä.

Kun pääsin lauantai-iltana kotiin, olo oli taas kuin kuraan kuollut kuttu. Poika palasi yökyläreissultaan ja Klaara puhkui intoa, kun oli saanut perata ja ryöpätä isomummun sienet. Onneksi on asioita, jotka pitävät elämän syrjässä tiukasti kiinni. Silloinkin kun tulee se tunne, että voisi vain hautautua talviunille.

Niinpä meidän isäinpäivä menikin sitten melko rennoissa tunnelmissa. Nousin ajoissa ylös, ja laitoimme lasten kanssa isälle aamupalan. Sitten pari tuntia töitä ja vanhempieni luokse syömään. Olin ajatellut tehdä blogia vielä illan aikana, mutta täysinäisen vatsan tuoma ramaisu oli yksinkertaisesti ihan liikaa. Sen sijaan käytin sunnuntain raukeuden hyödyksi, enkä juuri pyykinpesun lisäksi tehnyt yhtään mitään. Oli miehen vuoro omistautua omille töilleen ja hautautua nuottikasojensa ääreen. Aina ei vain jaksa, vaikka tietääkin, että ehkä pitäisi.

Sohvalla makoilua ja rentoa olemista. Basson näppäily ja pianon pimputus taustaäänenä. Hassu juttu, että meillä piano on soinut oikeastaan lähinnä silloin kun mies on auttanut lapsia viululäksyissä. Mitä nyt lisäksi jotain muuten vain soittamista todella todella harvoin. Nyt esikoinen sai kuitenkin innostuksen ja aloitti tapailemaan tuttuja kappaleita. Intoa ja onnistumiseniloa oli ihana seurata vieressä. Eikä sitä toki ihan vieressäkään tarvinnut koko ajan olla, kyllä tuo musiikki ihan hyvin kantautui koko taloon. Välillä iloisia huudahduksia “äiti, kuulitko kun soitin sen kokonaan”. Mietin, että väsymyksestä viis, asiat on kuitenkin juuri kuten niiden kuuluukin olla.

Illalla kaivettiin vielä korttipakka esiin, ja pelattiin yhdessä ristiseiskaa. Tai no, Klaara vielä toimii lähinnä avustajana. Mietittiin, että tämä vanha tapa pitää ehdottomasti herättää taas henkiin. Taisi olla viime syksyä, kun meillä oli tapana pelata ainakin yksi peli illassa, jos vain saatiin pöytään tarpeeksi pelaajia. Loistava mahdollisuus olla yhdessä ja läsnä. Ja jos jäänkin noissa musiikkiharrastuksissa taka-alalle, niin tässä lajissa pääsen onneksi aika usein näyttämään kynteni! 😀

Tämän maanantain listalta löytyykin ainakin aikaisia nukkumaanmenoja ja energisoivaa liikunta. Mutta nyt on ehdottomasti meneillään ne pahimmat viikot, kun pitää vain antaa itselleen lupa olla väsynyt ja aikaansaamaton. Sekin on osaltaan tärkeää. Nauttia ihan vain pelkästä olemisesta.

Mulla on tulossa teille yksi jouluinen resepti, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa maanantaita. Tsemppiä väsymykseen jos sellainen sattuu muitakin vaivaamaan. Kyllä se tästä!

 

Neuletakki saatu / Puuvillatehdas

Huomenta! Tai no, aamupäivää ehkä jo tässä kohtaa.

Mä täällä valmistaudun illan juhlintaan. Ylhäisessä yksinäisyydessäni rentoudun ja tankkaan kahvia ja vettä. Ihan vain, jotta ei ilta kympiltä tulisi nukkumatti kylään, kuten yleensä on tapana. Ja luen kirjaa, kuinkas muutenkaan. Tulin muutenkin pohtineeksi sitä, miten se juhlimiseen valmistautuminen on näin vuosien varrella muuttunut. Siinä missä nuorempana piti tärkeimpänä hiustenlaittoa ja meikkaamista, nykyisin arvostaa aika erilaisia juttuja. Ja jos ihan totta puhutaan, mä yleensä lähden juhliin aika simppelissä meikissä ilman luomiväriä tai sen suurempaa panostusta. Ihan koska yleensä mun aika loppuu just siinä kohtaa. Tykkään hengata ja rentoutua enemmän kuin laittautua. Niin se vain nykyisin menee. Kai se on sitä introvertin pakollista latautumista. 🙂

Jos nyt kuitenkin mennään enemmän introvertin hipiälle kuin sielunmaisemiin, niin mun valmistautuminen juhliin ja matkoihin alkaa aina jalkojen hoitamisesta. Kärsin tosi kuivista kantapäistä, ja jos tiedossa on sukkahousuja, kantapäiden kanjonit pitää tietenkin siloitella pois. Mutta siitä on tullut mulle muutenkin sellainen ylellisyyshetki itseni kanssa, että se vähän kuin kuuluu siihen henkiseenkin valmistautumiseen. Toinen juttu on kasvonaamiot ja kuorinnat. Kuorinta tosin pitää tehdä hyvissä ajoin kasvoille, jotta nassu olis ihan liekeissä. Ja silloinkin ilman mitään mekaanista kuorintaa, mieluiten hedelmähapoilla. Mutta naamio on sitten mulle sellainen etkojuttu. Tykkään edelleen eniten tuosta Islan kirkastavasta kauneusnaamiosta. Se on siis sellaista jauhetta, jonka sekoitan juoksevaan hunajaan ja asettelen kevyesti kasvoille hankaamatta. Jos iho kestää mekaanista kuorintaa hyvin, naamion voi kyllä hieroakin ihoon, mutta koska omani ei kestä, levittelen sen vähän kevyemmin ottein. Tuo on muuten ehkä edullisin ja riittoisin naamio, mitä mulla on koskaan ollut. Suosittelen lämpimästi! Ja hunajan sijaan voi käyttää vaikka ihan vain vettä tai jotain kivaa voidetta tai öljyä. Life jalkakylpy on saatu blogin kautta.

kylpytakki⎮Puuvillatehdas⎮saatu

Mutta nyt mä nostan hetkeksi jalat kohti kattoa ja luen kirjani loppuun. Oikein ihanaa lauantaita ja pyhäinpäivää. ♡

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lotus Pehmopaperit

---

Keskiviikkomoikat!

Suurin syy siihen, miksi mä tykkään niin paljon joulusta, on se kaikki mikä sisältyy aikaan ennen varsinaista joulua. Mulle se joulun fiilisteleminen ja tunnelman hakeminen on ehkä jopa itse joulua tärkeämpää. Joulu tulee joka vuosi, mutta se oikea joulunalustunnelma pitää tehdä itse. Ja mitä enemmän tuohon tunnelmaan panostaa, sitä helpommin huomenna alkava marraskuukin– taittuu. Tänään vähän siitä, miten loppuvuoden pimeä jakso selätetään oikealla asennoitumisella ja mukavalla tekemisellä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Pehmopaperin kanssa. 

Itse leivotut sämpylät, pannari mummun omenahillolla ja kynttilöin valaistu koti. Vaikka arki-illat ovat monesti yhtä aikataulua ja kiirettä, koen erittäin tärkeäksi, että niihin on mahdutettu myös pieniä hyggehetkiä. Jopa siinä määrin, että tykkään juurruttaa sitä hyggeilyn taitoa myös lapsiin. Sämpylöiden leipomiseen tai pannaritakinan tekemiseen löytyy aika helposti halukkaita auttajia ja näin sen kuuluukin olla. Lapsilla pitää olla oikeus puuhata ja oppia, mutta että se into löytyy lapsista itsestään, on mielestä kaikkein tärkeintä. Yhdessä olemisen ja yhdessä tekemisen tärkeys korostuukin mielestäni juuri syksyllä. Kun pimeys sulkee elämän siihen perheen keskeiseen perusyksikköön, pitää niistä yhteisistä hetkistä ottaa kaikki irti. Ja nämä on juurikin niitä hetkiä, joiden toivon jäävän myös lasten muistoihin.

Me kaivettiin Klaaran kanssa viikonloppuna kaapista paketti askartelumassaa ja päätettiin aloittaa jouluun valmistautuminen pipareiden sijaan koristeiden tekemisellä. Kaapissa kuivahtanut massa ei ollut ihan helpoimmasta päästää työstää ja apuna piti käyttää sekä voimaa, että vettä. Vähän suttuiseksihan se meni, mutta toisaalta puuha oli sen verran hauskaa, että lopputuloskin oli oikeastaan ihan sivuseikka. Pääsin jotenkin samalla myös itse siihen oman lapsuuden tunnelmaan ja askartelemisen ihanuuteen. Joulun tuloa voi fiilistellä niin monella tapaa, mutta lapsille ihan ehdottomasti parasta on se, kun pääsee tekemään luomaan jotakin konkreettista.

Kun päivät lyhenevät lyhenemistään on helppo heittäytyä negatiiviseksi pessimistiksi ja jouduttaa omaa ahdistustaan. Toisaalta ei se positiivisten asioiden löytäminen ole niin kauhean vaikeaa, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Silloinkin kun kaikkein mieluiten rojahtaisi vain sohvalle ja vetäisi peiton korviinsa, pieni vaiva oikean tunnelman luomiseksi voisi pelastaa illan. Kynttilän sytyttäminen, villasukkien jalkaan vetäminen ja vaikka sen pannarin paistaminen voivat lopulta antaa huomattavsti enemmän energiaa. Kun pöydän vielä kattaa kauniisti ja viettää aikaa hyvässä seurassa marraskuu saa ansaitsemansa vastuksen.

Lotuksen uusi Quick & Chic -talouspaperiarkki on pakattu helposti käytettäväksi. Pakkauksen voi nostaa vaikka keskelle askartelu tai leivontapöytää, ja paperi pysyy pakkauksen suojassa puhtaana ihan viimeiseen arkkiin asti. Yhdellä kädellä nypättävä arkki on myös helppo silloin, kun vapaat kädet ovat kortilla. Vahva paperi imaisee itseensä nopeasti suuren määrän kosteutta, joten jos sattuisikin käymään niin, että pannaritaikina ajautuisi pöydälle tai askartelu muuttuisi sottaiseksi puuhaksi, apu on nopeasti saatavilla.

Quick & Chic talouspaperiarkin lisäksi Lotuksella on toinenkin uutuus. Paksua ja pehmeää Smart wc-paperia on rullassa tuplamäärä tavalliseen verrattuna, eikä rulla sisällä laisinkaan turhaa hylsyä. Vaikka kyseessä on WC-paperi, vahva ja paksu paperi soveltuu oikein hyvin nenäliinaksi ja talouspaperiksi, sillä se ei hajoa helposti, eikä myöskään tunnu ikävältä herkällä tai kuivallakaan iholla.

Lasten into kokkailla, leipoa ja laittaa joulua imaisee mukavasti mukaansa, kun itseltä ei tunnu irtoavan hyggeideoita. Ja lopulta kun löytää itsensä askartelumassan ja iloisen sekasotkun keskeltä, syksyn pimeys on unohtunut ainakin pieneksi hetkeksi.

Suloista keskiviikon jatkoa! ♡

Voihan mikä puhuri!

Parin aurinkoisemman pakkaspäivän jälkeen tuuli tuntuu vain yltyvän ja keli muuttuvan ihan kamalaksi. Tai no, marraskuisemmaksi. Mutta hei, mitä pahempi keli ulkona, sen mukavampi ja kotoisampi olo sisällä!

Flunssa, joka iski Ahvenanmaalta palauduttuani on ollut älyttömän sitkeää sorttia. Ääni on edelleen painuksissa ja tänään piti vastoin kaikkia ennakkosuunnitelmiani todeta, että ei minusta ole edelleenkään jumpalle. Eilinen lenkki purevassa viimassa laittoin taas yskittämään siihen malliin, että totesin parhaaksi yrittää nyt vain saada tauti taittumaan huilaamalla. Ja pitäähän sitä olla lauantaina iskussa, kuten ystäväkin totesi. Tiedossa on nimittäin kivaa juhlintaa halloween-teemalla. Oktoberfest-teemabileet jo jouduin jättämään välistä, joten näitä en kyllä aiokaan missata! Onneksi loppuvuoteen mahtuu vielä pikkujoulustelua, synttärihulinoita ja kulttuuririentoja. Ihanaa kun on aina jotakin mitä kohti mennä, niin ei ala arjen harmaus ahdistamaan. 🙂

Meillä ei oikein ole ollut tapana koristella halloweenia kotiin. Joskus on ollut joku kurpitsalyhty tai muuta pientä, mutta lapsia ei tunnu tänä vuonna kiinnostavan. Molemmilla on naamiaisia tälle viikolle, joten puvut on olleet nyt tärkeämpää kuin mitkään koristeet. Ja oikeastaan sopii itsellenikin ihan hyvin. Olen tässä kohtaa jo enemmän kallellaan joulua kohti. Tosin oma asunikin viikonlopuksi on vielä melkoisen iso kysymysmerkki, mutta luotan siihen, että saan jonkin todella hyvän oivalluksen vielä ennen lauantaita!

Yksi ystäväni totesi, kun kävimme läpi näitä loppuvuoden kiinnekohtia, että “sitten sulla on sitä kynttilöiden polttamista, joten et sä enää paljon muuta ehdikään”. Taidan todella olla tällä kynttilänpolton saralla kohtalaisen aktiivi. Siksi siis kynttilöitä tänäänkin. 🙂

Mutta nyt hakemaan yksi tanssija kotiin. Ihanaa iltaa! ♡