Yhteistyössä / Willab Garden

---

Hei ihanat! Lisää pionikuvia taas, tällä kertaa kukkia matalammilla varsilla ja kera jättipoimulehden kukintojen. Mutta on mulla hiukan muutakin. Nimittäin vähän unelmista ja yhden unelman täyttymisestä. Koska mitäpä elämä olisi ilman unelmia!

Olin jo teini-iässä kauhean kiinnostunut sisustamisesta, ja kun postilaatikkoon jo parikymppisenä kolahti Lantliv ja Country Living, mulla oli vahva visio tulevaisuuden kodistani. Mikä oli muuten myös jokseenkin vähän noloa, koska kaikkien ystävieni mielestä moinen maalaisromantiikka oli varmasti ihan totaalisen paksua soopaa. Mutta siinä missä muut haaveilivat sellaisesta Ikean copy paste -sisustuksesta kaupunkikotiin, oman mieleni oli vallannut jo natisevat puulattiat. Tiedättekö, kun 10 vuotta sitten aloitin kirjoittamaan blogia, en kertonut ikääni julkisesti. Minua hieman nolotti tuossa sisustuskategoriassa olla niin nuori ja vasta ensiasuntoa sisustamassa. Nykyisin olen blogimaailmassa varmaan jokseenkin jo yli-ikäinen. 😀

Kymmenen vuotta sitten me tosiaan laitettiin ensimmäistä omaa kotia ja valkoiset puulattiat jäivät vain haaveeksi. Mutta syvällä sisälläni uskoin, että tuokin unelma joskus toteutuisi, ja joka kerta kun vipsuta villasukissani meidän nykyisillä lattiaoilla, koen olevani todella onnellinen. Koska onnellinen olen juurikin kotona. Täällä on ne kaikki haaveet ja unelmat, jotka olen aikanaan taskuihini tallettanut. Vanha talo, iso puutarha, perhe jne. Ei ne unelmat aina heti täyty, mutta kun niihin pitää jaksaa uskoa!

Joskus 2000-luvun alussa (2004 tai 2005) kävin opiskeluporukalla Tukholman puutarhamessuilla. Luoja, mutta kuvasin silloisella (ihan ensimmäisellä) digikamerallani satoja kuvia kaikesta ihanasta. Jos olette joskus kyseisillä messuilla käyneet, tiedätte, että se on kuin taivas kaltaiselleni unelmoijalle. No, tuolla messuilla sain kuitenkin yhden unelman lisää, nimittäin kasvihuoneen! Niitä kun oli messuilla paljon, ja jopa lempilehtieni messuosastot olivat ihania kasvihuoneita. Edelleen mulla on tallessa Drömhem och Trädgård -lehdet, jotka ostin tuolta kotiinviemiseksi. Niitä kun ei saanut meiltäpäin. Ja kasvihuoneita oli myös noissa lehdissä. Ihania maalaiskoteja, magnoliapuita ja suloisia kasvihuoneita.

Oma kasvihuoneunelmani ei koskaan muodostunut kasvien kasvattamisen ympärille. Ei, mulle kasvihuone oli jotain ihan muuta. Se oli kesäisiä kahvikestejä ja myöhemmin nuo kahvikestitkin ovat vaihtuneet kesäiltojen viinilasillisiin ja iltoihin ystävien seurassa. Mun unelmien kasvihuone on aina ollut sekoitus kukkia, yrttejä ja olohuonetta. Ja tiedätte varmaan ne Pinterestissä olevat ihanat kuvat, joissa kasvihuone on koristeltu jopa jouluun. Niitäkin olen tallettanut yhteen kansioon aikamoisen määrän.

Me ei edelleenkään asuta missään pitsihuvilassa Ruotsin maaseudulla, mutta olen tosi onnellinen täällä meidän punaisessa “tuvassa”. Yksi puute meillä on kuitenkin aina ollut ja se on kunnollinen terassi. Pallottelimme joskus ajatusta pianohuoneen seinän puhaisusta, pariovien asennuksesta ja kunnollisen taressin rakentamisesta talon ainoalle ehjälle pitkälle seinälle. Pahus vain, kun tuo seinä on juurikin pohjoisen suuntaa. En myöskään syty valokatteista, vaan mielestäni vanhan talon kylkeen rakennetun terassin tulisi olla samaa sarjaa itse talon kanssa. Pohjoisella seinustalla tuollainen terassi olisi pimeä ja varjoisa ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Toinen talomme pitkä sivu on pihaan johtavan ajoradan vieressä, ja terassin rakentaminen siihen johtaisi ajokaistan totaaliseen muuttamiseen. Kun kotimme on vielä miltei kiinni maantiessä, terassin sijoittaminen talon kylkeen järkevästi on liki mahdotonta. Ja ehkä se on myös syy siihen, että sellaista talossa ei edelleenkään ole. Ei meidän, eikä edellisten omistajien toimesta. (Meidän pihan pystyy hahmottamaan ehkä parhaiten tämän postauksen pohjakuvasta.)

Kun ajatukset joka kesä karkaavat siihen katettuun tilaan, jossa olisi suojaisaa pitää puutarhakalusteita ja istua vaikka pienellä sateellakin tai kesäiltoina, tuntuu kasvihuone luontevalta ratkaisulta. Ja onhan meillä tosiaan toinen tontti vallan rakentamatta. Niinpä olemme pikku hiljaa alkaneet miettiä erilaisia kasvihuonevaihtoehtoja. Jokseenkin ne kaikkein romanttisimmat unelmat ovat vuosien varrella karisseet, ja unelmien kasvihuone on muodostunut minun ja puolisoni yhteisistä mieltymyksistä. Toki ensin on pitänyt miettiä, että miten päin ja mihin tuo kasvihuone laitetaan.

Romanttisen valkoinen kasvihuone on vaihtunut ajatuksissani johonkin vähemmän romanttiseen, mutta kuitenkin sellaiseen maalaistyyliseen kasvihuoneeseen. Oikeastaan yksi ainoa asia joka ei ole muuttunut on se, että haluan kasvihuoneeseen sokkelin. Sellaisen vajaan metrin korkuisen kivijalan, jonka ulkopuolelle voi istuttaa vaikka pionin tai yrttejä ja jonka viereen voi kasvihuoneessa kasata erilaisia ruukkuja. Ja tietenkin kasvihuoneeseen pitää kasvien lisäksi mahtua myös istumapaikkaa. Mielellään useammalle hengelle, jotta tila todella palvelee terrassin lailla myös oleskelutilana.

Pari päivää sitten laitoinkin Instastoryn meidän tämän kesän luetuimmista lehdistä. Ne on nuo Willab Gardenin kasvihuone-esitteet, joita meillä on selailtu edes ja taa. Ja nyt meillä on vihdoin myös ihan oikeat piirustukset siitä kasvihuoneesta, joka meille tulee! Ja se on ihana! Unelma, johon on oikeasti kannattanut jaksaa uskoa!

Noissa kuvissa ei nyt ole vielä juuri sitä meidän kasvihuonetta, mutta laitan kyllä siitäkin luonnoskuvia. Ja syksyllä saatte sitten varmasti kasvihuonepostauksia enemmän kuin oikeasti edes haluatte. Ja aion todellakin juoda jouluna alla höyryävän glögin kasvihuoneessani. Yhteistyössä Willab Gardenin kanssa kirjoitan teille myös kasvihuoneen pystyttämisestä ja kaikesta siitä, mitä kasvihuonetta valittaessa ja rakennettaessa kannattaa ottaa huomioon. Nyt kuitenkin vielä pioneja. Koska niistäkin olen aina unelmoinut, ja nyt niitä todellakin on!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Ja sadehan sieltä tuli! Oikein sellainen pionipenkkiä hakkaava kunnon kesäsade. Tästä syystä napsinkin eilen maljakkoon mahdollisimman paljon kukkia, ja jatkoin vielä aamullakin. Eli sorry, tiedossa pionikuvia vielä jonkun aikaa. Mulle nimittäin käy joka vuosi niin, että otan kauheasti kuvia pioneista, mutta niitä ei kaikkia tule laitettua blogiin, koska ajattelen teidän saavan yliannostuksen. Ja sitten elokuussa viimeistään harmittaa, kun kivat kuvat on jäänyt käyttämättä.

Siitäkin huolimatta, että sade hakkaa pionit ja juhannuskin on tulossa, mä jotenkin nautin tuosta sateesta! Tuli heti sellainen olo, että jee, tänään saa olla ihan luvan kanssa sisällä. Ja polttaa vaikka kynttilöitä. Mulla on kai sellainen joku suomalainen melankolinen luonne, joka vaatii välillä hetkensä päästä ulos. Vaikka kesä niin kiva onkin, joskus pitää saada käpertyä itseensä ja oman kodin rauhaan. Vaikka tosin miljoona kotityötä on tänään se mun käpertyminen. Se to do -lista sadepäivien varalle kun on päässyt tässä paisumaan aika isoksi. 😀

Mies otti aamulla telansa ja pensselinsä ja kapusi kesähuoneeseen maalauspuuhiin. Lattiaa ja listoja lukuunottamatta melkein valmista, ja yritän päästä sinnekin vähän kuvailemaan jossain kohtaa. Projekti on vain venynyt ja paukkunut, koska kesät on mennyt vilistäen ohi, ja maalarini on ollut vähän heikonpuoleisesti paikalla. Nyt kuitenkin ollaan voiton puolella jo!

 

Pieni Champ -jakkara on Ellokselta (mainoslinkki) ja se onkin ainoa uusi asia keittiössä. Muuten kaikki on kuten ennenkin.

Mutta nyt niitä kotipuuhia. Kivaa päivää myös teille! ♡

Eilen oli taas hyvä syy kaivaa kaikki kivat tarjoiluastiat esiin ja levittää pöytään kunnon liina. Meidän keittiössä juhlittiin nimittäin kesää jo perinteeksi muodostuneella tavalla ja 15 naisen voimin. Jokainen tuo jotakin periaatteella saatiin taas pöytä koreaksi ja jokaisen juhlijan maha ääriään myöden täyteen. Porukalla kun katetaan ruoka tarjolle ja huolehditaan vielä tiskeistäkin yhteisvoimin, niin kemut eivät rasita ketään liiaksi. Ja kaikin puolin tämä on juurikin sellaista juhlimista, josta nautin. Tykkään nimitttäin laittaa ja valmistella oikein kovasti, mutta tiettyyn pisteeseen asti vain. Kun tavallaan jokainen osallistuja on myös juhlien järjestäjä, jää jokaiselle myös aikaa olla ja nauttia hyvästä seurasta.

Nyt tuntuu vallan hassulta, että on oikeasti vasta lauantai, kun voisi ihan hyvin olla vaikka sunnuntai. Mutta kiva näin, sillä tänään saa vielä nautiskella kodista vähän juhlavammassa asussa (pöytäliinakin liki puhdas tämän naisväen jäljiltä!!!) ja antaa tuon naurulatauksen vaikuttaa ihan kunnolla joka solussa. Vähän haikein mielin tosin nyt vain täytyy sulloa taas astiat kaappeihin, mutta onneksi juhlia voi useamminkin! Ei se “aina on syytä juhlaan” ole mikään turha klisee!

Meidän keittiön lattia vaatisi kipeästi uutta maalia, ja olin kunnianhimoisesti ajatellut maalata sen ennen näitä juhlia, mutta niin vain sekin idea kuoli omaan mahdottomuuteensa. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut olevani oikein äärimmäisen huono bloggaaja, kun blogi on saanut uutta sisältöä niin kovin verkkaisaan tahtiin. Lomailevat lapset asettavat kuitenkin omanlaisensa haasteen tietokoneella istumiseen, mutta ehkä tämä tästä. Ensi viikolla ollaan taas jo paremmin uudessa rytmissä. Mutta hei, uudet matot sentään saatiin lattiaan ennen juhlia. Nuo Ikean Lohalseja edeltävät matot (Ikean aikaisemmat juuttimatot) kun kuluivat meillä jo paikoitellen ihan puhki saakka, tuo ehjät matot jo osaltaan kivasti ryhtiä keittiöön.

Mutta nyt kesäillasta nauttimaan. Keli on taas vähän lämpimämpi, ja pionipenkki huuttaa armottomasti vettä. Ihanaa viikonloppua myös teille! ♡

 

 

Heipsan ja aurinkoista keskiviikkoa! Nyt ei sitte saa vaipua synkkyyteen, vaikka säiden luvataankin viilenevän. Ryhdyin heti tsemppaamaan itseäni, kun huomasin sääennusteiden jokseenkin masentavan mieltäni. Käsillä olevasta lämmöstä nauttimisen lisäksi aloitin oitis myös sellaisen henkisen sparrauksen, jossa kerron itselleni, kuinka luonto vaatii jo vettä. Koska hei, ilman vettä ei kasva mikään! Ja minä ainakin tykkäisin mustikoista ja muista kesäherkuista. Lisäksi jos ihan totaalisen rehellisiä ollaan, en muista viime kesääkään mitenkään erityisen huonona säiden suhteen. Siitäkin huolimatta, että sateisesta ja kylmästäkesästä puhutaan edelleen. Aika kultaa muistoja, mutta kesä on mulle kuitenkin kesä – satoi tai paistoi! Toki usein mieluummin sitä paistetta, jos saisi valita!

Kaiken tuon säiden varassa elämisen, ja sääennusteiden manaamisen sijaan, pitäisi ihan ennen kaikkea nauttia vain joka päivästä. Oli sitten lämmintä tai ei. Luonto on siitä hauska, että koko kesän vehreyden kirjo kyllä tulee silmiemme eteen, vaikka vähän kylmempääkin olisi. Se on sitten itsestä kiinni jaksaako ympäristöään ihailla sateella tai villasukat jalassa. Joka tapauksessa kesällä esteenä ei ainakaan ole pimeys! Paukkupakkastalven jälkeen tuskin lämpötilakaan.

Kesä on mielentila. Nautitaan siis säästä kuin säästä!

Ihanaa iltaa!
Ei mennyt pitkään eilisen makuuhuonepostauksen julkaisun jälkeen, kun sain huomata, että kuolanpioni on täydessä kukassa. Todennäköisesti se oli aloittanut kukkien avaamisen jo aamupäivällä. Tällä hetkellä onkin vähän sellainen runsauden pula. On edelleen nämä ihanat marjaomenapensaan oksat ja syreenit ja sitten ne pionit. Niin ja se purppuraomenapuu! Ja kaikki yhtä aikaa. Kun voisi jyvittää osan sinne synkkään syksyyn jollain konstilla! Stressaa oikein, kun ei pysty kaikista nauttimaan tarpeeksi! Niin pienen ajan nuo kukinnat kestävät.

Tänään ilmassa on ollut paljon enteilevän kesäloman merkkejä. Esikoinen oli luokkaretkellä ja nuoremmalla oli muskarin kevätjuhla. Huomaa, että lapsillakin alkaa jo olla jonkinlaista arkiväsymystä. Omanlaisensa haasteen antaa sein, että kelit ovat kesäisemmät kuin vuosiin ja arki senkun jatkuu. Onneksi nyt lupaillaan lämpöä vielä useammalle viikolle.

Olkoon arkiväsymystä tai ihan vain rehellistä univelkaa, aion kuitata sitä ensi yönä. Eli kipin kapin pehkuihin.

Kauniita unia! ♡

 

Hello darlings!

Nousin tänään tekemään huomista postausta, kun muu perhe jatkoi vielä uniaan, ja alakertaan päästyäni olisin voinut joko purskahtaa itkuun tai nauruun.  Kaikessa surkuhupaisuudessa valitsin jälkimmäisen. Keittiön kokoisesta kaaoksesta selvittyäni yritin löytää kahvituopilleni tilaa työpöydältä, mutta tiukkaa teki sekin. Kesäkaaos, sitä se kai on, kun ei laiteta tikkuakaan ristiin sisällä. Eletään vaan kuin viimeistä kesäpäivää. Tänään oli siis ihan pakko raivata. Ei paljon, mutta sen verran, että saadaan sotkea taas lisää. Ja pesinpä lattiasta myös likaiset varpaanjäljetkin. Valkoisessa lattiassa nuo näkyvät onneksi hyvin, niin on helppo pestä. 😉

Jos jotain hyvää on lämpimien kelejen ja kötitöiden yhdistelmässä, niin pyykkiä tulee vähemmän! Pestäviä artikkeleita on ehkä tavallista enemmän, mutta tilavuudeltaan pyykkikasat pysyvät kesällä kohtuullisina. Ja leppeä kesätuuli myös kuivaa pyykin huomattavasti rumpua nopeammin.

Tiedän, ettei kauniita kesäiltoja pitäisi uhrata siivoukselle, mutta kyllä nyt henki kulkee kevyemmin. Ja ajatuskin. Onneksi sääennuste lupaa kesälle jatkoa, joten nautin sitten huomenna taas tämänkin päivän edestä. Vuorossa olisi pionipenkin perkaus. Moni muukin puutarhatyö on jäänyt viime päivinä vähemmälle, mutta ilmoitan, jos olemme sattuneet jalostamaan pois karkaavan voikukkalajikkeen!

Suloista kesäiltaa! ♡

Ps. Kuorin keittiön lampaantaljoista ja ajattelin seuraavassa siivouspuuskassani vaihtaa vähän kesäisempiä tekstiilejä sisustusta piristämään. Tähän puuskaan ei mahtunut yhtään enempää! 😀

Aurinkoista perjantaita!

Ollaan joskus täällä blogissakin mietitty, että mitä tämä mun sisustustyyli oikein on. Se taisi olla silloin, kun täällä Lifiessä mun blogi löytyi kategoriasta “romanttinen sisustus” ja itse jotenkin vieroksuin sanaa romanttinen. Tämän elämääkin suuremman termistöongelman pariin pujahdin ajatuksissani jälleen, kun sain instagramissa kuvaani kommentin “Tykkään tosi paljon sun tanskalaisesta sisustusmausta. Lämmin ja pehmeä olematta yhtään maalaisromanttinen.”  Niinpä. Tykkään itsekin lämmöstä ja pehmeydestä, mutta en kuitenkaan liian romanttisesta.

Mutta noin ylipäätään meistä suomalaisista on tullut vähän Tanska-faneja, ja ilmoittaudun itsekin tähän ryhmään. On hygge ja kaikki muukin rennon ihana, mitä tanskalaisilta kadehtia. Ja mitä tulee siustukseen niin ehkä juuri eniten sitä. Tanskalaiset osaa, sitä ei mene kieltäminen. Ja vaikka kotimme sisustus ei tanskalaistyyliä olisikaan, on sisustusmakuni ehdottomasti sitäkin tanskalaisempi. Mä nimittäin en ole koskaan kokenut omakseni kovin eleetöntä mustavalkosisustamista, missä kaikki on uutta ja tosi design. Tai vastaavasti hirveän romanttista. Mä tykkään enemmän vähän sellaisesta eriparisuudesta, ja jos jotakin niin tanskalaisissa kodeissa sitä on. On antiikkia ja sitten niitä designklassikoita. Värejä, kuoseja ja ennen kaikkea puulattioita. Oli ne sitten lautaa, lankkua tai kalanruotoparkettia.

Olen tällä viikolla siirtynyt pikkuhiljaa myös tekemään jonkinlaista kevätsiivousta. Tavaraa pitäisi raivata ja lajitella, ja paljon on vielä jäljellä sivoustakin, mutta esimerkiksi ikkunoiden pesuun maanittelin itseni ajatuksella “huone kerrallaan”. Eikä muuten tunnu lainkaan niin pahalta se koko urakka, kun ei ylipäätään heti vaadi itseltään kaikkien ikkunoiden pesemistä kerralla. Eilen illalla tomutin ja pölytin ulkona tekstiilejä, tyynyjä ja taljoja. Pyyhin pölyjä ylähyllyiltä (niiltä, jotka on helppo aina jättää pyyhimättä) kun kerrankin oli ilta, jona ei tarvinnut jakaa tekemistä harrastuskuskaamisten mukaan. Ehkä se on tuo kevät, tai sitten se päänsäryn loppuminen, mutta nyt on selvästikin sellainen kodinlaittofiilis. Ja ehkä hyvä niin, sillä jossain kohtaa toukokuuta ei taas kiinnosta tämä sisällä eläminen yhtään. 😀

Mutta nyt kun paikat alkaa olla puts ja plank, on kiva aloitella myös viikonloppua. Kaikkea kivaa onkin tiedossa ja sellaista toivon myös teille! ♡

No tämä pelargonia ei kyllä ole mummon akkunalla vaan ihan tuossa meidän keittiön ikkunalla sukulaistensa seurassa. Eikä se kovin vanhakaan ole, vaan vasta yhden kesän ulkoillut mårbackan alku, joka selvisi sisällä vietetystä talvesta jokseenkin hyvin. Kuten nuo ovat tuossa keittiön höyläpenkillä ihan yleisestikin selvinneet. Jo useammasta talvesta. Sitkeitä sissejä. Ja ajatella, että nämä ovat edelleen sitä samaa mårbackaa, jonka ostin joskus 8-9 vuotta sitten. Ne on selvinneet muutosta (kiitos äidin) ja lisääntyneetkin evakkovuosinaan (jälleen äidille kiitos) niin että mårbackoja on sekä meidän ikkunalla, että siellä mummon akkunalla.

Kuten olen kertonutkin, mulla on ollut tässä kevään aikana ihan jäätävää päänsärkyä. Tai oikeastaan se alkoi siitä, että talvella päätäni alkoi särkeä jo öisin, ja nyt kevään tullen inhottava kipu toi tutut ja tunnusomaisemmat migreenioireensa mukanaan. Välillä silmissä on vilkkunut sahalaitaa ja välillä olen oksentanut tuon kivun vuoksi, mutta sitten on onneksi niitäkin päiviä, jolloin migreeni pysyy poissa. Ajatus kulkee nopeammi ja tulee myös kauhea into kiriä takaisin sitä mitä muina päivinä jää tekemättä. Kuten vaikka lukea tai muuten tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja. Hassua on kuitenkin se, että keho ikään kuin tottuu johonkin vikakoodiin ja niinpä tajusin vasta tänään, että edellisestä päänsärystä on jo viikko! Kas kummaa kun onkin taas riittänyt ajatuksia kaikkeen muuhunkin!

Ja niitä muita juttuja on tietysti ne pihajutut. Ja eilen olen innosta hihkuen lakaissut kasaan hiirenkakkaa ja -pesiä. Raivannut itselleni työtilaa, ja järjestellyt varastoa piharakennuksessa. Ja vaikka päivä pitenee hurjaa vauhtia, tuntuu ilta tulevan silti ihan liian aikaisin! Aika loppuu kesken ja tunnit ei tahdo riittää.

Jollakin karulla tavalla niin kaunis tuo vanha ja röpelöiseksi muuttunnut saviruukku aluslautasineen. Ja pelargonia myös. Jotenkin niin arkinen, mutta samaan aikaan hennon herkkä tuossa raffin höyläpenkin päällä.

Jep, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista torstain aloitusta!

Lämpenee jo! Nimittäin sisälläkin sen verran, että huomaan riisuvani jo neuletakkia välillä pois. Sinänsä iso juttu, koska olen sellainen vilukissojen vilukissa. Aina villasukat ja paksu kerros vaatetta. Tai no, puolet vuodesta ainakin. Mieheltä tuossa juuri kyselin, että tarkenenkohan huomenna Helsingissä nahkatakilla, ja hän pyöritteli silmiään. Jos ei kuulemma huomenna niin sitten ei koskaan. Taidan uskaltautua kokeilemaan. 🙂

Tänään on tehty niitä ihan viimeisiä keväthankintoja, kuten haettu esikoiselle fillari ja uudet nappikset. Sitten alkaa olla kohta kaikki kevätkamppeet hankittuna. Ainakin melkein. Mä tulen näissä jotenkin niin jälkijunassa ja ihailen aina äitejä, joilla on kaikki lasten kausivaatteet jo hyvissä ajoin valmiina. Ei ole koskaan oikein ollut mun laji. Aina viime tipassa ja vähän myöhässäkin. Pari koneellista vielä pyykkiä ja sitten alkaa eteinen olla sen näköinen, että meilläkin eletään taas kevättä. Kiva näin, koska siellä alkoi olla jo ahdistavan ahdasta.

Mutta mun oikeastaan piti tulla kirjoittamaan teille kiitoksia! Nimittäin siitä, että olitte äänestäneet blogiani, ja kiitoksia ylipäätään, että käytte täällä. Että mulla on joku jolle blogia tehdä. Me oltiin lauantaina pitkästä aikaa blogijuhlissa, ja meinasi mennä kuohari ihan väärään kurkkuun kun oma naama lävähti siellä taululle. Sijoittuminen kärkikolmikkoon Vuoden Visuaalisin kategoriassa, oli melkoinen yllätys! Ja hopea ei ole häpeä, eikä ainakaan tuollaisessa porukassa! Päinvastoin! Kategorian voiton vei ansaitusti upea Viena K jonka kuvia katsoessa ei voi olla huokailematta!

Jos tykkäätte käydä lukemassa, löytyy jokaisen sarjan TOP 3 -ehdokkaista lisää tietoa tapahtumasivulta. Sieltä löytyy esimerkiksi tuomariston perustelut jokaisesta kärkikolmikosta. Ja kuviakin viikonlopulta on, ne löydät täältä. Sieltä iltajuhlan kuvaseinältä voi bongata sen mun punaisen juhlamekonkin, jota ulkoilutin nyt jo toistamiseen. 🙂

Mutta nyt muksuille iltapalaa, ja sitten vauhdilla nukkumaan. Mukavaa iltaa myös teille! ♡

Aurinkoista perjantaita!

Täällä pähkäilen, millä saisin jalkani kutistumaan. Tai ainakin palautumaan normaaleiksi. Lähdin nimittäin reissuun mukanani vain kahdet tennarit ja korkkarit, ja nyt jostain syystä molemmat tennarit kalvavat jalkojani. Korkkareita en edes kokeillut. Rakkolaastarit on haettu, ja nyt vuorossa vedenjuontia ja jalkojen heiluttelua. Josko ne siitä tokenisivat. 🙂

Mutta tulin oikeastaan vain huikkaamaan teille nopeasti sekä viikonloppuja, että vinkkiä Hempean viikonloppualesta. Nimittäin perjantain ja sunnuntain välisen ajan (13.-15.4.) kaikki Hempean ekologiset ja Suomessa valmistetut hampputekstiilit  on  -20% alennuksessa. Kannattaa hyödyntää vaikka kevään juhliin ja lahjoihin.

 

pöytäliina, lautasliinat ja lakanat saatu / Hempea