Hurrrja keli, mutta hei, en edes muista, koska täällä on ollut näin paljon lunta! Ei ainakaan viime talvena. Mutta kun lumi on kuorruttanut kaiken, ja radiossa soi joululaulut, ei voi muuta kuin nauttia. Puhdas valkeus antaa hassulla tavalla energiaa, ja kaikki näyttää niin paljon paremmalta!
Samaan aikaan tuntuu ihan hassulta, että ensi viikko on jo jouluviikko! Joskin aatto on tänä vuonna vasta sunnuntaina, mutta silti. Viikonloppuna voisi vaikka käpertyä sohvalle ja katsella muutaman jouluisen leffaklassikon. Love actually ainakin pitää katsoa, koska siitä tulee joka vuosi aina yhtä ihana fiilis. Ja tottakai se myös joka kerta itkettää, mutta leffa on kuitenkin kaiken tunneryöpyn arvoinen, siitä ei pääse mihinkään!
Vaikka niitä jouluvalmistelujakin pitäisi tehdä, tämä ilta menee kyllä ihan perus kotitöiden parissa. Pari pyykkikorrillista odottaa pesijäänsä, mutta onneksi kone hoitaa itse työn. Siinä samalla ehtii hetkeksi istahtamaankin ja nauttimaan jouluisesta tunnelmasta. Tänä vuonna joululehtien hankkiminen on keskittynyt niihin lehtiin, joissa Kristan ja Jonnan viime vuonna meiltä tekemä juttu löytyy, ja nyt lehtipinon päällimmäisenä on uusin Lantliv. Lisää noita kuvia löytyy myös Kristan, sekä Jonnan blogeista. Vähän glögiä ja raakasuklaalla kuorrutettuja viikunoita, ja tavallinen arki-iltakin muuttuu miltei juhlavaksi.
Vielä hetki sitten parvekekoreissa roikkuvat havut olivat jokseenkin surullinen näky valovirityksestäni huolimatta. Nyt kun valo tuikkii valkoisen lumivaipan alta, on kotiin tullessa heti ihan erilainen fiilis. Kuin keskellä talven ihmemaata asuisi.
Tunnelmallista talvi-iltaa! ♡
Cocoa Raakasuklaakuorrutetut Viikunat saatu blogin kautta / Life
Jouluttelun sijaan tänään ihan muita juttuja, mutta pysytään sisustuksen puolella kuitenkin.
Kuten tiedätte, kaiken harmaan ja valkoisen lisäksi olen erityisen mieltynyt erilaisiin luonnonsävyihin, ja meiltä löytyykin paljon koritavaraa, saviruukkuja, pellavaa, paperisäkkejä jne. Ei niinkään koriste-esineitä, vaan ihan käytössä olevia juttuja, joilla on ainakin jonkinlainen asumiseen liittyvä funktio. Toisilla vähän suurempi, kuin toisilla, mutta kuitenkin. 🙂 Tajusin tässä jokin aika sitten, että olen myös kehittänyt itselleni jonkinlaisen fiksaation eräitä koristeellisia käyttöesineitä kohtaan, ja jo tuon ensimmäisen kuvan myötä saatatte arvata, mitä esineitä tarkoitan.
Viimeisen parin vuoden aikana meidän keittiössä tuo luonnonsävyjen määrä on kasvanut yhä enemmän. Puiset leikkuulaudat ovat nimittäin yksi hurahduksistani. Ensin tuli yksi, sitten toinen, ja pikkuhiljaa leikkuulautoja on kerääntynyt enemmänkin, molemmista päistä keittiöstä löytyykin pino leikkuulautoja erilaisissa sävyissä ja muodoissa. Seinännojalle nostetut leikkuulaudat ovat muuten äärimmäisen helppo tapa lämmittää keittiön tunnelmaa täyttämättä kuitenkaan työtasoja millään turhalla. Ja vaikka oma keittiömme vähän hempukka onkin, saa noilla puunsävyillä varmasti lämmitettyä graafisempaakin tunnelmaa.
Tuikkasin illalla kaikki joulukukat kuistille säilytykseen, jotta saan venytettyä niiden elämää taas vähän pidemmälle. Huomasin, että samalla katosi 80 prosenttia meidän kodin joulusta! 😀 Onneksi keittiössä roikkuu kuitenkin lasten Nisse-kalenterit, ettei ihan vallan joulunaika pääse unohtumaan. Ja mitä tulee kasveihin, niitä löytyy keittiöstä aina. Ikkunalla talvehtivien mårbackojen lisäksi keittiössä on aina myös yrttejä. Rungollinen rosmariini on jo useamman vuoden vanha, mutta basilikaa joutuu näin loppuvuodesta ostamaan useammin, kunnes taas keväällä ruukutan kaikki kaupasta kannetut taimet, ja niiden sadolla eletäänkin koko kesä.
Koska basilika ei ole vain kylmänarka, vaan myös viileänarka, nuo talvella kaupasta ostetut ruukkubasilikat harvemmin jaksavat pysyä kotona hengissä. Vaikka ne pakkaisikin kassalla huolella, niin melko varmasti ne ovat saaneet kylmää jo jossakin vaiheessa matkallaan kaupan hyllyyn. Piccolobasilikan nappasin pari viikkoa sitten kaupasta mukaani, ja se on kuitenkin pysynyt oikein terhakkana, eikä lehdissä näy mitään jälkeä kylmettymisestä. Liekö lajike tavallista kestävämpi, tai sitten matalampi lehdistö ja sen väliin jäävä ilma ja korkeammalle ylettyvä pakkausmuovi vain suojaavat kasvia paremmin kylmältä. Oli miten oli, piccolo on kuin viherkasvi keittiön pöydällä, ja helpottaa päivittäistä basilikariippuvuuttani.
Jos sitten taas keväällä kaivetaan siniset tyynynpääliset kaapista ja sisustetaan vähän värikkäämmin, mutta tässä kohtaa vuotta tämä varsin neutraali väriskaala miellyttää kuitenkin eniten.
Oikein mukavaa ja pirteää uutta viikkoa. Täällä ainakin paistaa aurinko, joten maanantai tuntuu varsin miellyttävältä! 🙂
Hiiohoi ystävät hyvät, nyt on joulukuuta näkyvissä!!!! Ja tiedättekö, heti näyttää elämä paremmalta ja pimeyskin siedettävämmältä. Kenties tuo marraskuu on sittenkin enemmän sellainen päänsisäinen juttu! Ajattelin nimittäin jättää ryytyneen ja vetämättömän olon marraskuulle, ja jatkaa vähän keveämmällä askeleella kohti joulua. Jouluradiossakin lauletaan parhaillaan “from now on, your troubles will be out of sight…”
Lämmin marraskuu ei sinänsä edes ole mikään kovin uusi juttu, onhan näitä lumettomia alkutalvia jo ollut ihan tavaksi asti. Pajunkissat lenkkipolun varrella muistuttavat yhdeksän vuoden takaisesta, kun reippailin (lue: kaakersin) ison mahani kanssa ja ihailin pajunkissoja, sekä miltei tulvivaa jokea. Edelleenkään en silti osaa ajatella pajunkissoja joulunajan koristeena, vaikka tuohon aikaan ihailemani Country Living -lehti pursusikin ideoita aiheesta. Oikeasti toivon vain, että valkoinen lumi hautaisi pajunoksat ja kissat pysyisivät jonkin aikaa piilossa. 🙂
Marraskuun viimeisenä ei olla ihan vielä joulukuussa, mutta tunne vastaa jotakuinkin perjantaita. Saa luvan kanssa huokaista helpotuksesta ja virittää ajatuksensa kaikkeen paljon mukavampaan. Jo pelkästään se, että on sittenkin selvinnyt pimeyden läpi tänne asti, nostattaa suupielet ylöspäin. Kyllä se tästä, ja kohta eletään jo yhtä vuoden parasta ja ihaninta aikaa!
Have yourself a merry little Christmas
Let your heart be light
From now on, your troubles will be out of sight… ♡
Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.
Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla. 🙂
Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.
Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!
Hurrr, mikä keli! Heräsin yöllä jo siihen kammottavaan pelkoon, että katto tempautuu irti, ja herään taivasalta, mutta toistaiseksi kattopellit ovat vielä jaksaneet sinnitellä. Melu tosin on välillä samaa luokkaa, kuin ilmavoimien harjoituksissa. Mutta hei, tuli myös lunta, ja sekös vasta kivaa onkin! Täysin aiheellista laittaa joululaulut soimaan, nauttia kuumaa glögiä ja vierittää ajatukset johonkin arkea suurempaan, kuten vaikka jouluun tai esikoisen syntymäpäiviin, jotka nekin kolkuttelevat jo kulman takana.
Sanovat, että tuo lumi sulaa kohta jo pois, mutta jaksan vielä elätellä toiveita valoisammasta marraskuun lopusta. Ja niin kauan kuin maassa suinkin on jotakin valkoista, otan asiasta ilon irti.
Jotkin päivät tarvitsevat seurakseen erityisen lämmintä tunnelmaa ja valtavan määrän kynttilänvaloa. Näitä päiviä on marraskuussa kaiken kaikkiaan 30, mutta nyt ollaan jo hyvän matkaa voiton puolella.
Tänään astutaan taas askel jouluun päin, ja fiilistellään joulupöydän kattausta, jonka pääsin suunnittelemaan kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa. Edelleen liikutaan turvallisen luonnollisella väripaletilla, mutta löytyypä tuolta myös vähän yllättävämpääkin sävyä.
Kuten ehkä jo tiedätte, olen henkeen ja vereen jouluihminen. Silloin aikoinaan, kun etsimme taloa, katselin jokaisen varteenotettavan vaihtoehdon jouluisten lasieni läpi. Vaikka näytöillä käytiin ympäri vuoden, mietin jokaisen talon kohdalla, että miltä tämä näyttäisi jouluna. Kun sitten eräänä kesäisenä maanantaina astuimme tähän taloon, ja näin suuren keittiön, tiesin heti tulleeni kotiin. Näin jo mielessäni kaikki ne tulevat joulut, joina istuisimme pöydän ääressä kynttilöiden tuikkiessa. Ja ihan sitä ensimmäistä joulua lukuun ottamatta, tässä keittiössä onkin vietetty joulua yhdessä sukulaisten kanssa. Suuren pöydän ääreen mahtuu helposti kaksitoista ruokailijaa, ja tarpeen tullen sopu antaa varmasti sijaa suuremmallekin porukalle.
Meillä ei ole erillisiä juhla-astioita, vaan samat astiat ovat käytössä niin arjessa kuin juhlassakin. Kattauksen tekee kuitenkin juhlavaksi kankaiset lautasliinat ja erilaiset kattauskoristeet. Tällä kertaa toteutin myös pitkäaikaisen haaveeni ja puin keittiön pöydälle pöytäliinan. Pelkästään jo se sai aikaan juhlavan tunnelman, mutta toki tunnelmaan vaikuttaa moni muukin seikka.
Yli kolme metriä pitkälle ja 1,1 metriä leveälle pöydälle on ollut erittäin vaikeaa löytää pöytäliinaa. Varsinkin kun haluan pöytäliinan roikkuvan jokaiselta sivulta kunnolla. Sain kuitenkin ajatuksen kokeilla useamman pöytäliinan yhdistämistä, ja mielestäni lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Ellos Home Pembroke-pöytäliina on 100% pellavaa, ja pidän sen rouheasta pinnasta joka tekee liinasta elävän näköisen. Valkoisen liinan sijaan päädyin pellavansävyyn, joka tekee tunnelmasta lämpimän ja pitää värimaailman neutraalina. Ellos Home Pembroke-pellavalautasliinojen sinimusta sävy nostaa muuten vaalean kattauksen irti liinasta. Nuo molemmat kuuluvat Elloksen Premium Quality -tuotteisiin, johon on valikoitu ajattoman laadukkaita ja pitkään käytössä kestäviä tekstiilejä. Paksun ja laadukkaan pellavan parhaisiin puoliin kuuluu myös sen pestävyys ja helppohoitoisuus. Kuivausrumpu vain korostaa pellavan luonnollista ilmettä. Unohda siis orjallinen silittäminen, pellavassa sää näkyä rosoisuus!
Joulupöytään kuuluu tietenkin myös kynttilöiden luoma tunnelma, mutta itse kattaus muuttuu helposti jouluisemmaksi yksinkertaisesti joulukoristeiden avulla. Valitsin kattaukseen Ellos Home Gran-paperikoristeet, jotka vievät jo pelkästään muodollaan ajatukset vahvasti jouluun. Ja kun muotokieli on selkeä, voi koristeet olla vaikkapa roosan sävyisiä! Kauniin kattauksen viimeistelee kukat ja kasvit, ja tähän yhdistelmään sopi mielestäni parhaiten eukalyptuksen hennon vihreä sävy.
Vaikka joulu on ehkä vuoden suurin juhla (ainakin meillä), tykkään kuitenkin, että joulunviettoon, koristeluun ja vaikkapa tähän kattamiseen lukeutuu sellainen levollinen rentous. Jollekulle se juhla saattaa tulla tärkätyistä lautasliinoista ja vahvoista kulmista, mutta itse suosin pehmeämpää linjaa. Joulun henki on lämpö, ja sen pitää näkyä myös jouluisessa kodissa.
Vielä on hiukan auki, että millaisella porukalla joulua tänä vuonna vietetään, mutta kattaus on kuitenkin nyt valmiiksi suunniteltu. Ja, oli kokoonpano mikä tahansa, vuonna 2017 meidän joulupöydässä on ensimmäistä kertaa pöytäliina!
Olipas ihana nukkua pitkään. Viikonloppu tuli taas vähintäänkin tarpeeseen. Tosin vielä hienompaa olisi ollut herätä johonkin muuhun kuin lasten kinasteluun ja riitelyyn. Ai että kun ottaa välillä pattiin!
Sovittiin jo viikolla, että lauantaina syödään kiinalaisessa, joten tämä on minulle vähän kuin onnenpäivä. Toinen iloa tuottava juttu on se, että eilen tehtiin perusteellinen viikonloppusiivous, ja tänään saa sitten vain nauttia puhtaasta ja siististä kodista. Poltella kynttilöitä ja ottaa rennosti.
Pikkuhiljaa olen vaihtanut kodintekstiilejä harmaasta pellavaan, ja nyt tuntuu, että suhdeluku alkaa olla kohdillaan. Hetken jo mietin, että jos tähän lisäisi ripauksen punaistakin, niin olisi oikein jouluista, mutta enpä taida osata. Taidan pitää siitä, että mikään ei hypi silmille. Ei värit, eikä kiukuttelevat lapset. 😀
Mutta nyt sinne syömään. Leppoisaa lauantaita teillekin!
Täällä on sairastettu ja blogi on jäänyt ihan vallan hunningolle. Pahoittelut siitä! Pyrin kuromaan viestinne kiinni pikkuhiljaa, mutta ainakin toistaiseksi tahtini tulee olemaan vähän hitaammanpuoleinen.
Toivottavasti marraskuunne on lähtenyt mukavasti käyntiin? Täällä ainakin on nautittu tuosta pakkasaamujen auringonpaisteesta, ja samalla tietysti toivottu, että aurinko ja pakkanen jaksaisivat ilahduttaa koko loppuvuoden. On niin paljon mukavampaa kun on kuivaa ja valoisaa!
Huomenna pääsen eroon alati turpoilevasta kilpirauhasestani, tai ainakin sen puolikkaasta, ja sen jälkeen tietenkin jännätään, että jaksaako tuo toinen puolikas paukuttaa molempien edestä. 🙂
Toivottelen kovasti paljon iloa ja auringonpaistetta päiväänne! ♡
Hepskukkuu perjantaita! Niin vain sujahti lomaviikkokin ohi, että hopsis vain, mutta onhan tässä vielä viikonlopun verran aikaa nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä!
No ei täällä nyt ihan reporankana ole oltu, mutta ainakin otettu vähän rennommin tai opeteltu ottamaan vähän rennommin. Jälkimmäinen enemmänkin itselleni. Tänään on yritetty ottaa kaikki mahdollinen ilo irti viimeisestä vapaapäivästä, eli viettää rennoista rennointa perjantaita. Vähän ulkoilua lumisissa maisemissa, kirjastossa käyntiä ja (älkää kivittäkö) jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamista!!! Ai että, mutta tuo lumi tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Otan paljon mieluummin nämä valkoiset ja valoisat maisemat, kuin sen mustan ja synkän syyssateen. Tuntuu, kuin olisi saanut elämäänsä taas ihan uutta virtaa. Mikä sekin hyvä, koska se virta on tuntunut olevan viime aikoina aika pahastikin lopussa.
Ja, koska nyt tuli myönnettyä ne joulukynttilätkin, niin sanotaanpa sekin, että joulu on viimeisen vuorokauden aika sukeltanut aika vahvasti pääni sisään. Lumihan sen tietenkin tekee, mutta tuntuu myös ihanalta ajatella joulua, koska tuo talven juhla on itselleni joka vuosi se pieni valo syksyn pimeän tunnelin päässä. Sen lisäksi, että lumi kirkastaa maisemaa, se tekee samaa myös mielelle ja ajatuksille. Jopa oman kotinsa näkee aivan uudella tavalla tuossa talvisessa valossa. Tänään siis tuttujen nurkkien winter edition, vaikka ei se talven tunnelma ehkä sinne asti välitykään.
Humputettiin eilinen päivä äidin kanssa kaupoilla, ja mukaan tarttui nippu eukalyptuksen oksia. Olisin ostanut hyasinttejakin, mutta niitä ei vielä löydetty. Koska tuo lumikaan tuskin nyt pysyvästi jää meitä ilostuttamaan (en ole pessimisti, mutta realisti sitäkin enemmän) pitää heti ensi töinä lumien sulettua muistaa napata ulkoa kunnon sammalmättäät joulusomistuksiin. Ja sitä sammalta onneksi vanhassa pihassakin riittää, joten jonkinlaisen vihreän suhteen ollaan omavaraisia myös talvella. 🙂
Vielä olisi muutama sivu Flavia de Lucen seikkailuja jäljellä, joten nyt taidan ansaitusti oikaista ruhoni sohvalle ja nostaa jalat kohti kattoa. Viikonloppu saa tulla, ja mielellään myös viipyäkin vähän pidempään!
Vihdoin perjantai! Ja syyslomakin vielä! Perjantain kauppareissun yhteyteen mahtuu myös piipahtaminen kirjastossa, jossa minua odottaa uunituore Alan Bradley. Voi olla, että elämä välillä heittelee ja painaa maahan, mutta sitten on näitä päiviä kun hymy on herkässä ja kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikalleen. Melkein tekisi mieli liikkua tanssien!
Syysloma tulee nyt siinä mielessä ihan kreivin aikaan, että jopa lapset alkavat olla loman tarpeessa. Pieni tauko harrastusrumbastakin tekee välillä ihan hyvää. Olen tässä viime aikoina yrittänyt sisäistää esikoiselle, että välillä pitäisi ihan vain olla tylsääkin. Sellaista aikaa kun ei ole mitään tekemistä. Mutta välillä tuntuu, että ihminen on kehittänyt jo ihan kaiken mahdollisen tylsyyden selättämiseksi. Olen myös yrittänyt kertoa, mitä sunnuntaipäivät olivat minun lapsuudessani, kun kaupat olivat kiinni ja telkkarissa ei ollut kuin ne kolme kanavaa, josta lastenohjelmia tuli harvakseltaan. Ei ollut kännyköitä, pelejä ja laitteita. Oli tylsää ja hiljaista, jos ei ihan vain leikitty.
Niin että pitäkää sitten kuinka kamalana äitinä tahansa, aion seuraavan viikon aikana laittaa lapseni kokemaan myös tylsyyttä. Sitä, että vaihteeksi taas vain olla hipsutellaan kotona ja loikoillaan kirjojen kanssa sängyssä. Tähän pakettiin kuuluu tietenkin kynttilät, kamina, villasukat, syysluonnosta nauttiminen ja slow food. Ylipäätään kaikki hyggeily!
Perjantai asu koostuu sitten niistä nahkahousuista ja pussihihoista johon jo otsikkokin viittasi. Neule on tosiaankin saatu Lifestyle La Luna -kaupasta kuten viimeksi jo kerroin, ja se on yksi tämän syksyn supersuosikkini. Tuo neule on yhden koon vaate, eli kuinka pussit hihat ovat, se riippuu enemmänkin kantajastaan. Tällaiselle pitkäraajaisellekin hihojen pituus kuitenkin riittää.
Koodilla donna saatte maanantai-iltaan saakka Lifestyle La Luna -verkkokaupasta-15% alennuksen tilauksestanne. Alennuskoodi koskee myös jo alennettuja hintoja.
Nyt kuitenkin sinne kauppaan, postiin ja kirjastoon! Ihanaa viikonlopun aloitusta!
