Sateen jälkeen

26.6.2017

Maanantaita muruset! Toivottavasti juhannuksesta on toivuttu ja uusi viikko polkaistu mukavasti käyntiin.

Täällä synkän musta taivas rakoilee välillä auringolle, ja välillä sataa ja paistaa yhtä aikaa. Ulkona on kuitenkin rehevän vihreää, eikä se tuosta ainakaan vähene, kun seuraava lämpöaalto osuu kohdalla. Itse asiassa nytkin voisi kuvitella olevansa jossakin tropiikissa, jos vain ei paleltaisi niin kovasti. Villasukissa värjöttely jatkuu siis toistaiseksi. Olin jopa aamulla niin viluinen, että lähdin lenkille miltei talvitamineissa ja kotiin pitikin hölkötellä takki vyötärölle sidottuna. No, tuli ainakin hiki!

Juhannuksen luottovaate on ollut punainen alelöytöneule, joka poikkeaa mukavasti vaatekaappini värilinjasta. Väri on (varsinkin kuvissa) sellainen fiesta red, sävy, jonka nimen olen muuten oppinut mieheltäni (harvoin näin päin!). En ollut koskaan kuullutkaan fiesta redistä, kunnes joskus, mieheni teettäessä instrumenttia itselleen, seurasin sivusta sitä täydellisen punaisen valintaa. Fiesta red painui mieleeni ihan siitäkin syystä, etten ollut koskaan tajunnut, mikä sävyihminen mieheni sisällä asuukaan. 😀

Näin sateen jälkeen puutarha on kuin miljoonilla timanteilla koristeltu. Suurien lehtien päälle jääneet vesipisarat ovat luonnon omaa taidetta parhaimmillaan, ja huomaan, että liian harvoin tulee ihasteltua asioita tässä valossa. Sitä odottaa aurinkoa ja lämpimiä säitä, kuin kaikki olisi kauneimmillaan juuri silloin. Vaikka toki juuri puutarha aurinkoisessa säässä kukoistaakin, löytyy sitä kauneutta näistäkin hetkistä. Täytyy vain malttaa katselle ympärilleen!

Kesäkuun viimeisen viikon maanantaihin on jo ehtinyt mahtua kaikenlaista. Supikoiran levittämien roskien siivoamista, puhelun päiväkodista (vei väkisinkin ajatukset syksyyn ja uudenlaisen arjen aloitukseen) ja pyykkikoneen pyöritystä. Iltapäivällä olisi tarkoitus jatkaa kesähuoneen kimpussa. Siinä puuhassa pitäisikin nyt kiriä oikein kunnolla. Sitä ennen kuitenkin muutama erä Afrikan tähteä lasten kanssa ja jos taivaankappaleet vain asettuvat suotuisasti, myös pienet päiväunet ovat listalla.

Kaunista uutta viikkoa!


Juhannuksen päätös ja mustikkakääretorttu

25.6.2017

Suloista sunnuntaita!

Kesän ensimmäinen kunnollinen ukkoskuuro saatiin tänään juuri kun grilliruuat olivat sopivasti kypsyneet. Kunnon salamointia ja jyrinää, joten ruuan jälkeen jätin suunnittelemani lenkin suosiolla välistä ja keskityin kirjaani. Oikein mukava tapa viettää sateista sunnuntaita.

Innokkaita raveihin lähtijöitä ei aamupäivällä ilmoittautunut, joten suunnitelma haudattiin ja vaihdettiin toiseen. Vähän parempaa ruokaa ja sauna. Ja onpa tuo saunakin omalla kohdallani merkityksellinen, nimittäin vuoden ensimmäinen lajiaan. “Joskus ja jouluna” taipuukin useimmiten kohdallani tässä asiassa muotoon “joskus ja juhannuksena”. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saunomisesta oikein innostuisi! 🙂

Varjopaikan syreenit ovat vielä terhakassa kukassa ja kukintoja riittää paitsi maljakkoon, myös lautaselle. Tällä kertaa mustikkakääretortun seuraksi. Tämä kääris on siis se, joka taipui myös kakuksi, ja reseptin voit käydä nappaamassa täältä.

Tässä nyt hiukan arvon, lähteäkö sinne lenkille vai ei. Sää-appi näyttää kyllä vettä ja salamointia, mutta juuri nyt ei satu satamaan. Kaksin aina kaunihimpi, joten taidan houkutella itselleni seuralaisen mukaan. 🙂

Suloista sunnuntaita ja juhannuksen päätöstä! ♡


Kohti juhannusta!

22.6.2017

Eikös olekin ihan kuin perjantai? Itselläni ainakin on vahva perjantaifiilis, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että viikonloppu on päivää pidempi. En valita!

Sitä olisi juhannus alkamassa, ja jos nyt ei muuten jostain syystä sattuisi juhannuksen tuloa muistamaan, niin viimeistään kaupassa sen huomaa. Täällä meillä kun ei kaupoissa juuri ruuhkaa ole muuta kuin jouluna ja juhannuksena. Tämä juhannus taitaa vielä vetää noistakin sen pisimmän korren. 🙂

Vaikka meillä mennään juhannus vanhalla tutulla kaavalla, tekee tämä juhannusaatonaatto poikkeuksen. Odotan nimittäin illaksi vieraita. Fresitat on jäähtymässä ja skumppalasit tiskattuna. Kymmenen nauravaa naista pöydän ympärillä on jo melkoinen aloitus juhannukselle!

Muutama kuva puutarhasta vielä. Toivottavasti säätkin lämpenisivät, jotta päästään nauttimaan ulkoilmaelämästä!

Aurinkoista, rauhallista ja kaunista juhannusta teille kaikille! ♡


Kukkia poimin, kukkia kannan…

19.6.2017

Hejsan, ystävät ja uutta viikkoa! Lupailevat, että säät viilenevät, joten tänään pitää ottaa kaikki ilo irti kesästä: Kesämekko, kesäisiä kukkia ja kesäinen mieli. Niitä kun nyt sulloo Hölmöläisen tavoin taskuihinsa, niin eiköhän tuosta yhdestä sateisemmastakin viikosta selvitä! Ja eikös viileä ja sateinen sää yleensä vaikuta positiivisesti juhannuksen tilastoihinkin!

Lupiineja nyt ei ehkä luonnonkukiksi tahtoisi kutsua, mutta eipä sille kai mitään mahda, että tuo vieraslaji on vuosien saatossa juurtunut Suomen luontoon melko tiukasti. Meillä lupiineja kasvaa kyllä kukkamaassakin, mutta se vaatii tietenkin kasvuston jokavuotista harventamista ja kukkien poisleikkausta ennen siemennysvaihetta. Koiranputkea ja kurjenpolvia onkin sitten tienposket pullollaan, eli ainakin juhannuksen kukkasato on taattu.

Käytiin eilen vähän ostoksilla koko perheen voimin, ja kotimatkalla kierreltiin hiukan maisemia ihaillen. Täytyy sanoa, että Suomi on kyllä tähän aikaan vuodesta kauneimmillaan. Ihan mielettömän vihreää ja vehreää joka puolella. Rypsipellot keltaisena ja suuret syreenin kukinnot kurkottelevat kohti autoja. Tulipa taas mieleen tuo katson maalaismaisemaa ja ymmärrän…

Tämä juhannusviikko on jotenkin ihan älyttömän täynnä ohjelmaa, ja tänäänkin on vaihdettu vahtivuoroja miehen kanssa läpsystä. Vielä pari päivää jatkuu sama juokseminen, mutta samalla kun koko Suomi hiljenee kesälomilleen juhannuksesta, ne suuremmat kiireet helpottuvat meilläkin. Sparraan siis itseäni tähän pariin päivään sillä, että kohta helpottaa. 🙂

Ihan ketuttaa kun tuo kesähuoneprojekti ei ole edistynyt millään tavoin, mutta tänään päätin, että juhannuksen jälkeen otan tavoitteeksi sutia joka päivä ainakin pikkuisen. Kun eihän se mitenkään muuten valmistu kuin tekemällä. Jos vaikka testaisi ne kolme lattiamaalin sävyäkin, niin ehkäpä siitä saisi kipinää kattojen maalaukseen. Itse asiassa ei olisi lainkaan pahitteeksi vaikka hommaan ryhtyisi jo juhannuksena! Joskus olisi kiva, kun asiat tapahtuisivat vain sormia napsauttamalla, mutta se ei taida olla mahdollista tässä projektissa.

Kaunista juhannusviikkoa! ♡

Save


Ihan pihalla ja farkkushortseissa

15.6.2017

Hello hello ihanaiset!

Kyllä kesä vain on ihanaa aikaa, eikös vain!? Aamusta iltaan farkkushortseissa ja iholla sellainen kesän tuoksu. Vaikka toisaalta tuntuu, että juhannus ei mitenkään voi olla viikon päästä, kun juurihan tässä vasta aloitettiin!

Täällä on menty melko kesärento fiiliksellä, ovet ja ikkunat auki kesään, ja koti näyttää taas siltä, että sisällä käydään lähinnä kääntymässä. Tai sitten se johtuu vain siitä, että se joku “kodinhengetär” on totaalisen kesärennossa fiiliksessä. 😉 Pyykin sijaan ajatukset pyörivät edelleen kukissa ja kaikessa kesähömpässä, mutta saa nyt toistaiseksi pyöriäkin!

Farkkushortsit ovat ottaneet paikan tämän kesän luottovaatteena. Nostalgiset Leviksen viisnollaykkoset ja sitten nämä H&M:n mutsimalliset farkkushortsit. Aamulla ja illalla, kun sää on päivän lämpötilaa viileämpi, asu on helppo päivittää pitkällä neuletakilla, ja heti tulee “suojaisampi” olo. Niin, ja onhan mulla sitten asuun sopivasti myös villasukat jalassa, kun käyn koiran kanssa kävelyllä. Ei ole villasukkia voittaneita, ei kesällä eikä talvella! 😀

Eipä ole enää pitkä aika siihenkään, kun illat alkavat taas hämärtyä. Koska mulla oli aamulla yhdeksältä tapaaminen, päätin hyödyntää liikenteessä oloni ja menin ihan tarjoushaukkana Lidliin ostamaan lisää noita aurinkokennovalaisimia. Pari pyöreää hankin jo edelliskesänä Ikeasta, ja tänään ostin sitten kolme lisää. Nuo on jotenkin herttaisia tuolla puunoksilla, vaikka valoisaa onkin. Kasaavat ikään kuin tuon pöytäryhmän yhteen yläkautta. Ja täytyy sanoa, että tästä alapihasta on kyllä tullut ihan suosikkini parina viime kesänä. Viime vuonna ei nostettu ollenkaan pöytäryhmää yläpihan laatoitukselle, ja siellä se on ulkovarastossa vieläkin. Varjossa ja puolivarjossa on vain jotenkin niin paljon mukavampaa!

Mulla on tällä hetkellä työn alla Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia. Se on oikeastaan odottanut vuoroaan jo joulusta asti, mutta kyllähän te tiedätte: Niin paljon hyviä kirjoja, mutta vain rajallinen määrä aikaa! Ja toisaalta, olen edelleen välillä ajatuksineni Harry Quebertin tapauksessa, enkä ole halunnut rikkoa sitä kirjan tuomaa (ja jättämää) fiilistä. Mutta nyt on Baltimoren aika, voi että kun voisikin vain hautautua jonnekin piiloon, kunnes takakansi tulee vastaan!

Mies oli eilisen illan kotona ja kanttasi kukkamaiden reunat. Purppuraomenapuu kukkii, samoin rungollinen jalosyreeni. Ja tuo marjakuusten alta pari vuotta sitten löytämäni rentoakankaali, jonka kasvu oli miltei tukehtunut, on päässyt nyt valtaamaan alaa oikein kunnolla. Mutta vanhoilla kiikareilla ei suinkaan tiirailla rikkaruohoja, vaan lintuja!

Kiitos kun jaksatte käydä kesästä huolimatta. Ihanaa iltaa kaikille! ♡


Aurinkosuoja ja muut lomalaisen luotettavat ystävät

15.6.2017

Suvivirret on veisattu ja kesä virallisesti aloitettu. Lomasuunnitelmia meillä on kaikilla erilaisia. Joku aikoo viettää lomansa vesillä, toinen golfkentälle. Joku lähtee aurinkolomalle, joku haaveilee torkuista laiturinnokassa. Oli suunnitelmissa sitten puutarhatyöt tai hiekkarannalla loikoilu, fiksu auringolta suojautuminen kannattaa sisällyttää lomasuunnitelmiin. Life ambassador -yhteistyöpostaussarjassa sukelletaankin tänään kesälomatuotteiden maailmaan!

Edellisessä Life -postauksessa juuri puhuttiinkin kauneudesta, ja yksi ihoa selkeästi vanhentava tekijä onkin auringon haitallinen säteily. Kuten tiedätte, keskipäivän molemmin puolin tuo säteily on voimakkaammillaan, ja silloin kannattaa ihan oikeasti miettiä myös auringon vaarallisuutta. Koska harva kuitenkaan on valmis linnoittautumaan kokonaan sisätiloihin voi ihoa suojata myös lierihatuin ja vilpoisin, ihoa peittävin vaattein. Aurinkosuojatuotteet ovat yksi osa UVA- ja UVB -säteilyltä suojautumisessa, ja aurinkovoiteita tulisikin käyttää kesällä ahkerasti, vaikka se oma lempipaikka varjossa olisikin.

Luonnollinen ja laadukas vaihtoehto kemiallisille aurinkosuojatuotteille löytyy Algamaris -tuotesarjasta. Sarja sisältää 100 % luonnollisia mineraaliaurinkosuoja-aineita, 100 % luomutuotettuja kasviöljyjä ja patentoitua Alga-gorria yhdistettä. Sarjasta löytyy tehokas aurinkosuoja paitsi kaikille luonnonkosmetiikkaa suosiville, myös allergia- ja tuoksuyliherkille.
Ekosertifioidut ja vegaaniset tuotteet sopivat niin aikuisille, kuin lapsillekin.


Suojakertoimet Algamaris -tuotteissa ovat keskivahvaa (SK30) – vahvaa (SK50+), ja tuoteperheestä löytyy erikseen kasvoille ja kaulaniholle tarkoitetut tuotteet. Luomu aloe veraa, shea voita, antioksidanttista patentoitua Alga-gorria yhdistettä ja luomulaatuisia kookos sekä kasviöljyjä sisältävä After Sun -voide rauhoittaa ja hoitaa ihoa aurinkoisen päivän jälkeen.
Vaikka Algamaris tuotteet vedenkestäviä ovatkin, pätee näihin sama suositus, kuin muihinkin aurinkovoiteisiin: Vedessä oleilun jälkeen voidetta on aina syytä lisätä!

Jo edellisessä postauksessa esittelemäni Life Aurinko Plus -tabletit voisi lisätä myös tähän lomalaisen ystävälistaan. Ne paitsi edistävät rusketusta ja pidentävät rusketuksen kestoa, myös valmistavat vaaleaa ja aurinkoherkkää ihoa kesän viettoon.

Aurinkosuojavoiteiden lisäksi yksi vanha tuttu kesätuote on Aloe vera! Life Aloe Vera Geeli  rauhoittaa, puhdistaa ja viilentää ärtynyttä ihoa, ja toimii siksi hyvin esimerkiksi auringonoton jälkeen. Geeli käy hyvin myös ihottumiin tai kevyeksi vartalovoiteeksi, ja on loistava apu ihokarvoja höyläävälle. 100% luonnonmukaisesti viljellystä aloe verasta valmistettu geeli nimittäin paitsi korvaa vaahdon, toimii myös kivasti ihokarvojen poiston (tai parranajon) jälkeen ihoa rauhoittavana tuotteena.
Life Aloe Vera -sarajasta löytyy myös nopeasti imeytyvä, kevyt ja rasvaton Life Aloe Vera Spray, jota on helppo suihkia iholle pitkin päivää. Tuotetta voi käyttää myös virkistävänä kasvovetenä.

Ihonhoidon ja auringolta suojautumisen lisäksi, lomalla on hyvä muistaa myös suoliston hyvinvointi. Probiootit toki auttavat ympäri vuoden vatsa ja suolistovaivoihin, mutta lomalla ne tarjoavat myöskin tarpeellista vastustuskykyä mahdollisesti erilaista bakteerikantaa kohtaan. Life Probiootit sisältävät 5 miljardia bakteeri / kapseli, mutta eivät kuitenkaan mitään lehmänmaitoperäisiä aineita. Probioottikuuri kannattaa aloittaa jo ennen lomaa, ja tuotteen käyttöä on syytä jatkaa myös lomamatkan ajan, mikäli haluaa välttää ikävät vatsataudit reissussa.

Alennuskoodi

Mainitsemalla myymälässä “Life Ambassador” saat yhdestä kertaostoksesta – 10 % alennusta. Koodi on voimassa missä tahansa Life-myymälässä juhannukseen 23.6. 2017 saakka. Sama alekoodi on voimassa myös Lifen verkkokaupassa.
Nyt siis kannattaa napata valmiiksi kaikki lomareissuun tarvittava, vaikka se oma loma vasta loppukesästä olisikin. Myymälässä tuotevalintojen suhteen kannattaa tietenkin kysyä vielä apua henkilökunnalta!

Life matkalle mukaan -tuotteet löydät kaikki täältä.

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Ensimmäiset pionit maljakkoon!

09.6.2017

Heipsutirallaa! Selkeästi mennyt iltapainotteiseksi tämä postaaminen (jonkinlaisena kesän lieveilmiönä?), mutta väljäkös tuolla. Tänään tosin yritin jo iltapäivällä tehdä postausta, mutta tekniikka oli kanssani eri mieltä ja tässä sitä taas ollaan!

Onneksi kuolanpionit olivat vielä sen verran tuoreilla kukilla, ettei eilisen kaatosade saanut niitä täysin hakattua. Perjantain kunniaksi napsin muutaman kukan myös maljakkoon, vaikka eivätpä nuo sisällä kovinkaan pitkäikäisiä ole. Käytiin tuossa lasten kanssa juuri vanhemmillani, ja kaivoinpa sieltäkin pahvilaatikollisen taimia altaantäyttöprojektiini. Suurin osa muuten perennoja, joita aikoinaan edellisen kotimme pihasta siirrettiin vanhemmilleni. Siellä ne ovat äidin ja isän puutarhassa saaneet rauhassa kasvaa muutaman vuoden, ja ovat nyt suuria ja terhakoita jaettavaksi. Jollakin tavalla siis ympyrä sulkeutuu myös noiden perennojen osalta.

Olipas hauska lukea myös teidän ajatuksianne tuosta eilisestä aiheesta. Lapsena sitä tosiaan näki kesän kesänä, sen enempää säitä tai sateita tuijottamatta. Tästä havainnostani ammentaen käyn myös viikonlopun urakkani, eli vaatehuoneen järjestelyn kimppuun. Kesämekot ja shortsit esiin, sillä nyt jos koskaan niitä kuuluu käyttää. Vaikka sitten paksujen neuleiden kaverina, kuten tänään farkkushortsit yhdistettynä valkoiseen puuvillaneuleeseen. Vaikka aamupäivällä pitikin sulloutua ulkoilupukuun, niin iltapäivästä näin pärjäsi jo oikein hyvin! Pitää siis ihan joka tavalla keskittyä vuodenajan parhaisiin puoliin ja tehdä pesäero vuoden kylmempään osaan.

Olen luvannut lapsille, että tänään voidaan valvoa pikkuisen pidempään (olen vähän natsi näissä nukkumaanmenoajoissa, kun en itsekään valvo myöhään), ja käytiinkin hakemassa kaupasta hiukan herkkujakin illan ratoksi. Alkuperäinen ideani oli käydä vaatehuoneen kimppuun kun lapset katsovat leffaa, mutta taidan sujahtaa joukkoon ja nautiskella itsekin kesäillan rentoudesta. Ehtiihän sen vaatehuoneen sitten vaikka huomenna, eikös! 🙂

Rauhallista ja rentouttavaa perjantai-iltaa!


Sadepäivän harmautta vai sittenkin aikuisuutta?

08.6.2017

Kuinka tyytyväinen olenkaan, että tajusin eilen elää hetkessä ja nauttia kesästä. Varsinkin, kun se hetkeen tarttuminen ei aina ole niitä vahvimpia taitojani! Sään vaihtumine helteisestä sateiseksi kuljetti ajatukset väkisinkin sinne lapsuuden kesiin. Nehän olivat niitä, jolloin aina paistoi aurinko. Aina oli hyvä sää, ja kesät olivat “kunnollisia”. Muistan kyllä sateen mökillä, mutta vaikka kuinka pinnistän, en tahdo muistaa sateisia kesälomapäiviä kotona tai päiviä, jolloin oli kylmä. Niitä hetkiä kun värjöteltiin sisällä ja manattiin vesisadetta. Ei, niitä en pysty muistamaan!

Mutta oliko se elämä tosiaan niin auvoista silloin lapsuudessakaan. Paistoiko kesällä aina aurinko, tai oliko aina lämmin? Totta kai tässä nyt on ollut kylmää kevättä ja lämmintä talvea, mutta pointtini on se, että oliko se sää kuitenkaan lapsuuden kesinäkään niin satumaisen kesäistä jatkuvasti. Veikkaan nimittäin että ei!
Aika kultaa muistoja, mutta luulen, että lapsuuden kesämuistoihin vaikuttaa enemmänkin se lapsuudenaikainen suhtautuminen niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin säähän. Lapsena nimittäin osattiin elää hetkessä!

Lapsuudessa ei tuijotettu säätiedotusta tai päivitetty puhelimen sääappia joka välissä. Vilkaisu ulos riitti, ja jos tuli kylmä, sisältä haettiin lisää vaatetta, kun taas toisena hetkenä pitkähihaiset ripustettiin puunoksalle. Ei me lapset suunniteltu elämää sääennusteiden mukaan, vaan mentiin päivä ja sadekuuron väli kerrallaan. Ja mitä sitten jos vähän kastuttiin – eihän me sokerista oltu!

Nyt kun tarkastelen säätiedotusta, voivottelen väkisinkin seuraavan viikon ennustetta. Voivottelen sitä jopa ääneen lapsilleni, ja löydän itseni miltei kertomasta kuinka kesätkin olivat sentään ennen kesiä. Mutta ilmastoakin enemmän olen muuttunut itse. Olen tullut aikuiseksi, joka suunnittelee ja aikatauluttaa. Erilaisia muuttujia laskevaksi tylsäksi ihmiseksi, ja kadottanut sen sisäisen kesänlapsen, joka vähät välitti, vaikka sade välillä piiskasikin ihon punaiseksi. Mikä pahinta, tartutan omaa ajattelutapaani myös lapsiini!

Mutta onpa maailma muuttunut myös mukanani! Jos omassa lapsuudessa sisällä oleminen oli tylsää ja tekemistä keksittiin vain ulkona, tarjoaa nykyaika lapsille kaikenlaista virikettä ja puuhaa sisätiloihin. On kanavapaketit, suoratoistopalvelut, pelit ja vehkeet! On kaikkea millä sadepäivä sisätiloissa saadaan kulumaan jouhevasti. Ja samaan aikaan nykylapsilla on ulkovaatteet, joilla pärjäisi kastumatta vaikka järvessä, saati sitten kesäsateessa leikkiessä!

Katse kiinnittyi tänään harmaaseen. Sadepäivän sämpylätaikina on kohoamassa, ja päivään on mahtunut niin peliä leikkiä kuin askarteluakin. Ja kyllä, kaikkea tätä sisätiloissa! Poika uhmaa kuitenkin parhaillaan sadetta jalkapallokentällä, ja päätinpä itsekin tehdä iltalenkkikin säästä huolimatta. Ja lupaanpa itselleni myös sen, että tänä kesänä opettelen taas pitämään kesäsateesta. Tai jos en pitämään, niin ainakin opettelen olemaan välittämättä siitä. Poistun mukavuusalueeltani ja etsin sen kesänlapsen jostakin sisältäni. Opettelen hyppimään vesilätäköissä ja tanssimaan sateessa. Opettelen elämään hetkessä!


Voihan kesä!

07.6.2017

Huh hellettä ja voihan kesä! Eikä muuten mitenkään negatiivisessa mielessä, tykkään todella!

Tähän päivään on mahtunut niin paljon kesää ja kaikkea sitä kesätekemistä, josta pitkä talvi haaveillaan. On kahviteltu ulkona, pelattu kesäpelejä, syöty jäätelö, käyty uimarannalla, pelattu lautapelejä ja korttia ulkona viltin päällä, tehty kasa eväsleipiä ja retkeilty omassa pihassa… Ja vaikka niin aina liputankin neljän vuodenajan ja erityisesti kevään puolesta, nyt voisin jämähdyttää elämän juuri tähän pisteeseen!

Ehdin jo pelätä, että joudumme kyhjöttämään koko viikon kesävieraamme kanssa sisällä sadetta pitäen, mutta olipa onni, että säiden herra päätti suosia meitä ainakin osan ajasta. Kaupasta tosin katsottiin jo leivontatarvikkeet sateisemman päivän varalle. Täytyyhän niihinkin varautua! 🙂

Tämä alapihan varjoisuus viehättää itseäni näin lämpöisinä päivinä, ja huomaan vuosi vuodelta tulevani aurinkoherkemmäksi. Kuten kuvista näkyy, meidän Kylli on kanssani samaa mieltä, ja viihtyy oikein hyvin tuolla kaapelikelan alatasolla kun vain saa juttukaveria tai ainakin rapsuttajan.

Pullaa tuli leivottua eilen vähän isompi määrä pojan jalkapallopeleihin, ja onpa tuosta riittänyt lapsille herkuteltavaa vielä tänäänkin.

Vähän harmittaa, että siskon piti jo palata kotiin, mutta onneksi nähdään taas jo viikon päästä uudelleen. Meillä on kuitenkin ollut mukava päivä täynnä kivaa ohjelmaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että kyllä se hiukan jo laittaa väsyttämäänkin. Onneksi tuntuu tuo pikkuväkikin nuutuvan jo suhteellisen aikaisin, joten tiedossa on rento ilta kirjan kanssa.

Kaunista kesäiltaa!

Ps. Kuolanpionit on täydessä kukassa! ♡

 


Raparperipiirakka ja sateen ropina

05.6.2017

Kynttilät, sateenropina ja vasta paistettu raparperipiirakka. Ei lainkaan hullumpi maanantai! Kaikesta sateisuudestaan huolimatta tämäkin päivä on ollut kesäinen. Ulkona tuoksuu kesäinen sadepäivä, ja minä olen poltellut sisällä kynttilöitä. Joskus tylsyyskin voi tehdä hyvää, ja meillä se laittoi molemmat lapset nukkumaan päiväunia. Ihan pyytämättä ja yllättäen löysin molemmat tuhisemasta sängyistään. Tätä ihmettä ei meillä juuri tapahdu, joten kaikki kiitos ja kunnia kesäsateelle!

Koko elisen illan ja tämän päivän olen vilkuillut ikkunasta eilisen päivän työmaatamme. Niin paljon siistimmän näköistä ja miten suuri vaikutus juuri tuolla yhdellä penkillä olikaan pihan ulkonäköön! Tänään kun ajoimme lasten kanssa pihaan kauppareissun päätteeksi, sammutin auton ja tuijotin hetken eteeni jokseenkin kai poissaolevan oloisesti. Esikoinen kysäisikin heti, että mikä hätänä, ja jouduin vähän hämilläni selittämään, että ihailen tässä vain hetken eilisen aikaansaannoksia. Mutta kai se on ihan ok, vähän hupsaantua näistäkin jutuista! 🙂

Lasten nukkuessa päiväuniaan, tänään olikin hyvää aikaa suunnitella seuraavaa puutarhaprojektia ja laatia jonkinlainen piirustus ideasta myös miehelle, joka on lupautunut lapion varteen. Pari vuotta kuivana olleen vesiaiheen täyttö on nimittäin seuraavana listallamme. Täyttömaata altaaseen jo kaivurinkauhalla kipattiinkin, mutta se viimeinen idea on antanut odottaa itseään! Eilen sekin avautui kirkkaana silmieni eteen – sängyssä, juuri ennen nukahtamista. Pari kesää tuokin keskeneräisyys on hiertänyt hermoani, mutta josko siitäkin hiertämisestä nyt päästäisiin!

Pyöreän piirakan sijaan välillä suorakaiteen muotoista. Raparperipiirakka valmistui lemppariohjeellani, jonka löydätte täältä. Yksi ja sama piirakkapohja käy niin raparperille, mustikalle, omenalle, kuin puolukallekin. Niin ja tietysti monelle muulle höysteelle! Älyttömän helppo ohje, jolla onnistuu kuka tahansa, ja onpa tämä myös mökkeilijän ystävä, sillä tiskattavaa ei piirakan teosta juuri synny, eikä vatkaimia tarvita.

Raparperin happo jättää muuten usein pyöreän piirakan keskuksen taikinamaiseksi, mutta näin suorakaiteen muotoon tehtynä raparperipiirakat saa paistettua kullanruskeiksi kauttaaltaan.

Kiitos niiden päiväunien, pikkuväki ei taida ihan juuri olla yöpuulle valmiina. Seuraavaksi otetaankin pari erää afrikantähteä. Huomenna saadaan pitkään odotetut vieraat, kun serkkutyttö saapuu lomailemaan, ja aikoopa siskonikin jäädä yhdeksi yöksi tänne meille. Mukavaa saada seuraa paitsi lapsille, myös itselleen!

Tunnelmallista maanantai-iltaa!