Tai siltä ainakin tuntuu! Heinäkuusta on kulunut puolet, ja vaikka täällä blogissakin on muutaman kerran tullut piipahdettua, tuntuu silti siltä, kuin olisin ollut ikuisuuden poissa. Paikalla, mutta ei läsnä, sopii tähän yhteyteen paremmin kuin hyvin. 🙂

Eilen iski kuitenkin sellainen fiilis, että tahdon tehdä taas blogia ja olla enemmän lasna omassa jutussani. Parin viikon lomailu teki siis tehtävänsä. Toki koulun alkuun asti lomaillaan lasten ehdoilla, mutta minä itse sain henkilökohtaisen lomakiintiöni toistaiseksi täyteen. Jatketaan sitten loman merkeissä taas toisella kertaa. 🙂

Vakka rennosti ottaminen ei kuulu vahvimpiin puoliini, täytyy sanoa, että tämä kesä on elelty melko lungisti. Eilen juuri selitin pojalle, että meidän täytyy tehdä jonkinlainen ryhtiliike, ettei elokuussa tunnu siltä, kuin ajaisimme päin seinään. Kuvasin vuorokausirytmiämme ja kesäelämistä käyttäen sanontaa Ellun kanoista, ja siinähän sitä olikin selittämistä. Ettei Ellu-tädillä ole kanoja, eikä itse tuntemamme Ellu-täti liity asiaan yhtään mitenkään. 🙂

Vaikka loma jollakin tapaa yhdistetään lepoon ja lepäämiseen, on pakko myöntää, että viimeisten viikkojen aikana nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Valoisat illat houkuttelevat valvomaan pidempään ja aamulla lapsiperheessä luonnollisesti herätään kukonlaulun aikaan. Kesäilot ja kesäkilot kulkevat luonnollisesti käsikkäin tänäkin vuonna, mutta niistä en jaksa stressata, sillä kuten yleensäkin, uskon arjen hoitavan tehtävänsä mitä luonnollisimmalla tavalla. Niinpä tänäänkin on vohvelipäivä. 🙂

Kesävaatteet ovat jääneet tänä vuonna vähälle käytölle, eikä alennusmyynnit houkuttele ostamaan yhtään hellemekkoa (yhä siivousta odottavan) vaatehuoneen täytteeksi. Tämä ihana, joskin hiukan telttamainen pusero jäi kuitenkin käteen KappAhlin ale-rekistä. Hintaa oli hurjat kymmenen euroa, ja materiaali niin paksua ja laadukasta, että jäin pohtimaan, miksi olen maksanut lähes samankaltaisesta puserosta melkein kymmenkertaisen hinnan ja saanut oikeastaan täysin kertakäyttövaatteen.Välillä on kai vain oltava hiukan tyhmä, voidakseen taas tuntea itsensä joskus astetta fiksummaksi. 🙂

Jep, mutta täällä ollaan! Toivottavasti teidän heinäkuu on mennyt keleistä huolimatta hyvin ja kesäisissä merkeissä?

Seuraavaksi täällä käynnistyy imuri, jonka pölypussissa taitaa olla jo puolet hiekkalaatikon hiekoista.

Onhan pioniaika noin ainakin puutarhamielessä yksi vuoden parhaista ajoista. Nyt kun talonpoikaispionit ovat jo kukkineet, ja jalopionit pääsivät vuoroonsa, tuntuu tavallaan kuin kevään aherrus palkittaisiin, ja puutarha kiittäisi hoitajaansa. Joku pyysikin kesäkuisessa postauksessani laittamaan kuvaa pitkästä pionipenkistä, kun kukat ovat puhjenneet, ja tässäpä sitä nyt olisi. Toinen pää penkkiä on valkoisten kukkien valtakuntaa, ja toinen vaaleanpunaisten. Molempia meillä on myös muissakin penkeissä, mutta tämä muutaman metrin pituinen pätkä maantien vieressä on ehdottomasti silmäteräni. Vähän kuin pioniaita. 🙂

Sinänsä vähän hassua, mutta en ole vielä ottanut yhden yhtäkään pionia maljakkoon! Viime päivät on vietetty niin tiiviisti ulkona, ettei sisällä ole kuin käyty juuri kääntymässä ja nukkumassa. Eipä siinä juuri kukkia ole sisällä tarvittukaan.

Huomiseksi lupailee jo pilvisempää, eli ehkä niitä kukkia löytyy huomenna jo maljakostakin. Siihen asti nautitaan kuitenkin ulkona olemisesta.

Rentoa sunnuntai-iltaa!

Täällä on todellakin jatkettu kesäpäivistä nauttimista. Ulkoilmaelämää ja rentoa otetta, juuri sitä mitä ihminen kaipaakin pikku jakson muuten niin pitkään ja pimeään vuoteen. Tuntuu, että pää on nollaantunut, samoin kroppa. Mutta kaipa se on loman tarkoituskin!

Eilen tutustuimme lasten kanssa viehättävään kesäkahvilaan. Varsin tunnelmallinen paikka tuo Kesäkahvila Kaneli. Synkän tummassa salissa oli  vahva fiilis kotimaisesta elokuvasta, eikä turhaan, samaisessa paikassa kuvattiin Postia pappi Jaakobille -leffaa.

Vaatehuone on edelleen siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Mulla on silti vahvasti sellainen fiilis, etten jaksa tarttua mihinkään noin tylsään vielä ensi viikollakaan. Se on kesä nyt, joten pitäähän siitä nauttia! 🙂

Ihanan viileä ilta puhaltaa ikkunoista raikasta ilmaa sisään. Voisi kuumuudesta valittaakin, mutta hikoilen mielelläni muutaman yön vuodessa, jotta jaksan taas palella muutaman kuukauden. 🙂

Ihanaa kesäviikonloppua, ja muistakaan osallistua arvontaan!

Valoisat kesäyöt, hyvä viini, loistava seura ja puutarhabileet. Kukapa ei tykkäisi. Indiedaysin ja Atlântico-viinin yhteistyökamppis tarjosi juomat, ja meille ei jäänyt kuin kesäyön ottaminen haltuun. Voitte kuvitella, että ajatukseni oli istua iltaa suuren kaapelikelan ympärillä koristevalojen luodessa tunnelmaa puun oksilta. Vaan säihin kun ei voi vaikuttaa, pitää olla luova. Puutarhabileet vesisateessa ja kylmässä yössä? Melkein, mutta onneksi on kuisti!

Voihan sitä kesäsäätä jäädä paikalleen parkumaan, mutta mihinkäs se siitä muuttuu. Ystävät kasaan, herkkuja pöytään, viiniä lasiin ja La Isla Bonita soimaan! “Melkein puutarhabileitä” ei sadekaan lannista!

Illan menu lyhykäisyydessään:

Broilerin koipia kera tomaatin ja rosmariinin
Pestoleipärullia
Pastasalaatti oliiveilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla ja fetalla
Kevyesti grillattuja nektariineja mozzarellan ja balsamicokastikkeen kera,
sekä valkosipulilla ja yrteillä maustettuja ruisnachoja

Me punaviinin ystävät emme suinkaan hylkää tummaa ystäväämme kesän ajaksi. Tämän kesän uutuus Alkon hyllyllä on ekologinen Portugalilainen Atlântico-viini, joka hurmaa paitsi maullaan, myös loistavalla hintalaatusuhteella. Litran pullo maksaa nimittäin vain alle 10 euroa! 

Atlântico-viinissä kesä on ajateltu niinkin pitkälle, että viini on pakattu kestävään ja kevyeen muovipulloon, jonka kierrekorkki mahdollistaa niin paikanvaihdokset, kuin piknikkorin heilautuksetkin. Kukapa tahtoisi jättää jälkeensä mahdollisia lasinsiruja, tai pakata laukkuun puolikkaan pullon punaviiniä peläten sen vuotavan kassin pohjalle. Ympäristöystävällinen pullo on korkkia ja etikettiä myöden muovia ja 100% kierrätettävä.

Rento ja yksinkertainen ruoka sopii hyvin hauskaan illanviettoon. Hyvässä seurassa on kiva syödä sormin ja napostella pitkin yötä. Liian tuhtia ateriaa ei kannata ilta myöhään syödä, sillä täysinäinen vatsa laittaa äkkiä väsyttämään. Parempi onkin napostella hyvää ruokaa pitkin iltaa. Vähän kerrallaan ja tunnelmasta nauttien!

Omaan suuhuni keskitäyteläinen Atlântico on sopivan marjaisa. Ehdottomasti kesäinen punaviini, mutta juuri sitä lajia, jota minä nautin mieluiten ympäri vuoden. Kutsun tälläisiä viinejä seurusteluviineiksi. Ne sopivat ruuan kylkeen, mutta viiniä sopii siemailla ihan sellaisenaankin.

Kuisti on siitä passeli paikka istua iltaa, että ohjelmaan voi helposti mahduttaa myös kesäisiä ulkopelejä. Kyllä, vaikka vähän sataisikin. Petanquen heittäminen käy nopeasti sorapihalla, eikä ulkona tarvitse värjötellä omaa vuoroaan pidempään. Välillä voi tankata ja istua rauhassa rupattelemaan päivän polttavimmat.

“Onneksi oli muovipullo!” Tämä tuli todettua metallikuulan osuessa pulloon. Kun vaan olisi ollut se korkkikin paikallaan! 🙂

Mutta hei, olisi kiva kuulla, että mitenkä te muut olette piristäneet sateista ja kylmää alkukesäänne? Suotavaahan olisi, että ilmat lämpenisivät, ja ne ihan kokonaan puutarhassa vietettävät bileetkin saisi järkättyä, mutta siihen asti turvaudutaan muihin keinoihin. Kesä on ihan liian lyhyt säiden sättimiseen.

Tänään on ollut eka oikein kunnollinen kesäpäivä näillä kulmilla. Fudiskentän laidallakin tuli oikein kuuma. Että, ehkä tässä päästään puutarhabilettämäänkin vielä!

Ihanaa sunnuntain jatkoa. Me täällä ihastellaan edelleen Kylliä!

Tallenna

Tulin vielä huikkailemaan teille kaikille mukavat ja rauhalliset juhannukset!

Meillä tämä on ensimmäinen yhteinen juhannus perheen kesken, ja yhdessäolo on ehdottomasti oman juhannukseni pääasia. Hyvää kesäistä ruokaa, saunomista ja yhdessäoloa, niistä on juhannus täällä tehty.

Toivotaan, että säät selkiytyvät, ja aurinko saadaan esiin. Juhlitaan kuitenkin maltilla, eikä päädytä tilastojen jatkoksi, eikös. Nautitaan vapaista ja hyvästä seurasta.

Rauhallista juhannusta!

Olette varmaan jo huomanneetkin, etten lämpene koristekatteille ja vähäeleisille havuille. Pidän varsin perinteisestä kukkaloistoista ja varsin perinteisistä puutarhakasveista. Syreeniaika on ehdottomasti kesän kauneinta aikaa. Kun voikukat ovat lopetelleet loistoaan tienpientareilla (ja pihoissa), tulee muiden luonnonkukkien vuoro loistaa. Metsäkurjenpolvet ja koiranputket muistuttavat lapsuuden mökkimatkoista. Juhannuksen aikaan tienpiennar oli kauniin värikäs, ja onneksi näitä niittämättömiä alueita löytyy vieläkin.

Meillä sateli vielä aamulla, joten lähdettiin tänään käymään Ikeassa. Muovisia säilytyslaatikoita pieneen organisointiprojektiini, sekä tietysti tuhannen muuta heräteostosta ja Plantagenista vielä takakontti täyteen istutettavaa. Kotimatka läpi maakuntien oli aivan uskoman kaunis, sillä ojia ja niittyjä koristi luonnonkukkien väriloisto, ja syreeniä sai ihailla kilometrikaupalla. Ei se ole ihme, että suomalainen mielenlaatu syksyisin synkistyy, kun vertaa tämän päivän loistoa marraskuun kynnettyihin peltoihin ja alastomiin puihin.

Nämä kuvat ovat ovat perjantai-illalta kun hiiviskelin ulkosalla vielä pitkälle pikkutunneille. Syreenit tosin ovat pysyneet hyvin hengissä lämpimässä vedessään viileällä kuistilla. Niin, että jos tuosta lämmön puutteesta nyt jotain hyvää pitää löytää, niin jaksavat ainakin kukat kukkia pidempään! 🙂

Mulla olis täällä nyt muovilaatikoita ja läjä muuta selviteltävää. Vain organisointi-into puuttuu! 😉

Ihanaa iltaa!

Tallenna

Tänään on syöty ulkona, putsattu pionipenkki ja jatkettu muutenkin pihatöiden parissa.

Kohta nokka kohti mummulaa, serkkuja katsomaan! 🙂

Ihanaa viikonloppua!

Tässä alkaa blogi väkisinkin toistaa itseään, mutta tiedättekö, mun päiviin ei paljon muuta mahdu, kuin puutarhaa. Tai mahtuu toki, tänäänkin on aloitettu päivä kouluterveydenhoitajan tapaamisella, ja on laitettu ruokaa, pyykätty jne. Mutta muuten se aika taas humpsahti ulkotöiden parissa. Eilinen sauna teki todellakin tehtävänsä, tänä aamuna olo oli jo ihan normaali, tai niin normaali kun nyt voi olla.

Tänään viimeistelin kivan oleskeluryhmän suuren puun juurelle. Tämä on se meidän ns. toinen tontti, jota kutsumme alapihaksi, ja täällä lapsilla on tilaa pelata ja leikkiä. Tällä puolella on pikkuinen hyötypuutarhani, eli kasvimaat, ja alue, jota äitini kauniisti kutsui tammilehdoksi (pläntti, jossa ei ole muuta kuin tammia). Tällä tontilla on myös hiekkalaatikko, ja nyt voin rauhassa istuskella ja seurailla lasten leikkejä korituolistani. Alapiha on kuumina päivinä huomattavasti mukavampi, sillä suuret koivut antavat kivan varjon pahimmalta paahteelta. Oikeastaan tuolla toisella puolella ei ole tullut edes syötyä kuumina päivinä, kun lämpö jää rakennusten väliin, eikä pihaan sovi välttämättä tuuli ollenkaan. No, tämän kaapelikelan ympärille mahtuu kyllä neljäkin henkeä ihan mukavasti, joten ongelma ratkaistu. Korituolit on Ikeasta, ja keloja meillä on vielä jokunen käyttämättäkin. Tuonne puun oksille taidan hommata vielä jonkinmoisen valosarjan pimeneviä iltoja kaunistamaan.

Tuo kaapelikelan puu on ihanasti harmaantunut ajan myötä. Ensin mietin, pitääkö tuohon heittää joku liina päälle, mutta ei sentään. Se on just passeli noin!

Nurmireunojen kanttaus on ollut tänään myös päivän puhteena. Hommaa on paljon, mutta kylläpä tulee heti skarpimpi ilme. Maa on tosin niin kovaa, että työnjako menee niin, että mulle jää lähinnä se kaivetun maan putsaus, ja mies hoitaa sitten nuo lapioimiset.

Puutarhuri tyylistä tinkimättä; H&M:n ballerinat on toimineet jo vuosia mun pihakenkinä. Tosin ei nämä samat yksilöt, kenkiä kun menee pari per kesä. 🙂

Mutta hei, mies lupasi chorizopitsaa, ja lasin sangriaa, päivän päätteeksi, eli taidan mennä auttamaan keittiöpuuhissa.

Ai niin, ja huomenna on tiedossa jotain superjännää. Mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Nyt toivottelen ihanaa iltaa teille kaikille!

Ensimmäiset pionit avasivat kukkansa, ja jasmike, sekä purppuraomenapuu, ovat kauneimmillaan. Pihan perällä kukkii vanhat syreenit, kielot, lemmikit ja unikot. Nurmikko on vastaleikattu ja raparperipiirakkaa syötiin ulkona auringossa. Vähän iisimmin olisi ehkä voinut ottaa, sillä kuumetta pukkaa taas.

Nyt koittamaan saunan terveysvaikutuksia. Josko pöpö pelästyisi kunnon löylyjä! 🙂

Kivaa iltaa!

Apua! Missä se mun kaipaama intiaanikesä viipyy?! Hippi kaipaa aurinkoa ja polttavaa kuumuutta! 🙂

Kuumuutta ja poltetta on ollut vähän toisessa muodossa, nimittäin jostain syystä mulle nousi eilen kuume. Ei ihan pienikään kuume vaan päivällä mittari näytti jo reippasti yli 38:n. Ei flunssa oireita, ei mitään. Pelkkä selittämätön kuume, joka nousi illalla ja melko korkeaksi. Kunnon yöunien jälkeen olo oli kuitenkin tänään jo ihan erilainen, eli ehkä kyse oli vain kropan reagoinnista johonkin poikkeukselliseen.

Särkylääkkeen voimalla lähdin iltapäivällä kampaajalle, ja muutaman tunnin tuloksena taas uudet raikkaat raidat ja hiusten tyveen kiinnitetyt pidennykset. Täytyy sanoa, että oli ihan hassu fiilis, olla hetki ilman pidennyksiä, tunsin itseni tosi kaljuksi. 🙂 Pidennysten laitosta olikin jo kahdeksan viikkoa, ja osa teipeistä oli lähtenyt kokonaan. Ongelmaksi tuli teippien laskeutuminen sen verran alas, että niihin meni pestessä väkisinkin hoitoainetta ja pidennykset liukuivat suihkussa alas. Tästä viisastuneena varasin itselleni jo seuraavan ajan kuuden viikon päähän, jotta välttyisin siltä ongelmalta, ettei kampaajallani ole vapaita aikoja, kun teipit seuraavan kerran kaipaavat nostoa.

Mitä pidennyksiin muuten tulee, niin lupasin kertoa teille vähän noiden hiusten kestävyydestä, ja siitä, mitä vaikutuksia niillä oli omiin hiuksiin. Kaikki jatkeet olivat todella hyväkuntoisia, ja pidennykset näyttivät pesun jälkeen kuin uusilta. Eli ehdottomasti voin pitää näitä pitkäaikaisena sijoituksena. Myös oma hius on hyvässä kunnossa, eikä pidennykset ole vaikuttanut oman hiusten määrään tai päänahan terveyteen. Kaikin puolin siis koko homma on toiminut oikein mallikkaasti.

Mulla on siis käytössä Rapunzel Of Swedenin Quick and easy  -teippipidennykset, ja laadultaan nämä ovat sitä suoraa European hiusta, joka muutenkin istuu suomalaisen hiuksen sekaan tosi kauniisti. Postaus pidennyksistä löytyy täältä, jos haluat lukea enemmän aiheesta.

Sain tässä taannoin valita itselleni Hipanema -rannekorun, ja kesä mielessäni valitsin turkoosin vedensävyn. Nyt odottelen koruni kanssa sitä kunnollista kesää ja aurinkoa. Ehkä pitää hankkia toinen koru näihin puutarhan sävyihin mätsäämään, jos vaikka käykin niin, että helteet jäävät saapumatta. 🙂

Mutta nyt täytyy kiriä eilisen lepäilyt kiinni. Siispä pyykkivuorta valloittamaan!

Aurinkoa!

Koru saatu.