Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Sain joskus mieltäni kovastikin lämmittävän kommentin, jossa sanottiin, että blogiani on kiva lukea, koska saan niinkin arkisen asian, kuin esimerkiksi pyykinpesun tuntumaan mukavalta. Ihanaa, sillä olen todellakin sitä mieltä, että ilo ja onni pitää löytää arjen pienistä ja yksinkertaisista asioista. Oli se sitten pyykinpesua tai siivousta. Hyvät välineet ovat toki molemmissa näissä äärimmäisen suuressa osassa, mutta kuten ihana aito pyykkikori verrattuna muovikoriin, myös siivousvälineissä ja keittiön käyttötavaroissa ulkonäöllä on väljä. Olenkin sitä mieltä, että varsinaisia koriste-esineitä ei juurikaan tarvita, kun kodin käyttötavarat ovat katseenkestäviä ja kauniita.

Kuten siinä pyykkikorissa, myös siivousvälineissä luonnonmateriaalit ovat silmää hivelevä vaihtoehto, joka sopii ainakin meidän kotiin kuin nenä päähän. Samoin varmasti useimpiin kesäkoteihin ja mökeille. Tänään fiilistellään tutulla lempiaiheellani eli siivouksella, mutta ehkä pikkuisen enemmän myös sisustuksellisessa mielessä. Nimittäin kaupallisen yhteistyön pääosaa näyttelevät Sinituotteen uudet ihanat puutuotteet, joilla sujuu siivous, mutta myös kodin kaunistaminen.

Edellisessä Sinituote -postauksessani lemppariksenne nousi puusta ja lampaanvillasta valmistettu pölyhuiska, ja nyt jatketaan hyvin samanlaisessa fiiliksessä. Kauniit siivous- ja kodinhoitovälineet selvästikin kiinnostavat ja ne ovat paitsi ihana lisä omaan kesäiseen kotiin, myös kivoja ja käytännöllisiä mökkituliaisia. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siivousvälineistä, vaan nämä kyseiset tuotteet kuuluvat Sinituotteen Siivotaan Itämeri -kampanjaan. Ostamalla nimittäin kampanjan aikana kotimaisen Sinituotteen puuvartisen harjan, vähennät kilon sinilevää Itämerestä. Kampanja toteutuu yhdessä John Nurmisen säätiön kanssa, jonka  Itämeren-suojeluhankkeet poistavat sinilevälle elintärkeää fosforia sekä maalta että merestä. Kun fosforin määrä Itämeressä vähenee, vähenevät myöskin sinilevät, ja meri alkaa kirkastua! Kaikki kampanjan tuotteet löydät täältä.

Tykkään itse ihan hirveästi perinteisistä asioista. Mäntysuovan tuoksusta, ulkona kuivuvasta pyykistä ja ainoa oikea harja maton- tai saunanpesuun on vanha kunnon “juuriharja”. Näin se oli lapsuudessanikin, ja näin se on myös omien lasteni lapsuudessa. Nyt keväällä kauppojen valikoimiin tulivat Sinituotteen uutuudet, Akaassa valmistetut, puurunkoiset siivousvälineet, jotka avainlipun lisäksi liputtavat juurikin perinteille ja perinteiselle siivoukselle.

Se juuriharja on vanha ja tuttu puutuote, mutta tähän asti puiset tiski- ja juuresharjat ovat lähinnä olleet sisustuskauppojen valikoimissa. Samoin kauniit pienet rikkasetit ovat olleet pitkään kiven alla tai vähintäänkin kovassa hinnassa ja todennäköisesti länsinaapurista tai kauempaa tulleita. Sinituotteen pieni lakaisusetti on paitsi kaunis, myös edullinen. Ja vaikka Akaassa valmistettu puinen ja luonnonharjaksinen harja kaunis onkin, iloitsen toki myös kierrätysmuovista valmistetusta rikkalapiosta, joka on valmistettu täällä meillä. Sinituotteen kierrätysmuovista kirjoitinkin enemmän edellisessä Sinituote -postauksessa.

Myös Sinituotteen uusi Bambuinen tiskirätti on kaunis ja ekologinen valinta. Antibakteerinen bambu on imukykyinen, ja pysyy hajuttomana. Rätti on helppo kiertää kuivaksi ja sopii niin siivoukseen kuin pöydän pyyhkimiseen. Kangas kudotaan Orivedellä ja painetaan ja ommellaan kaksinkertaiseksi Porvoossa. Avainlipputuote tietenkin tämäkin!

En yleensä ole harrastanut perinteistä juhannussiivousta, mutta puhdas pihasauna kuuluu kesään ja juhannukseen. Vaikka tänä vuonna olen pitkittänyt kodin suursiivousta ajatellen, että kesällä on sitten enemmän aikaa, ja ikkunatkin ovat tulevien pihaprojektien vuoksi yhä pesemättä, saunan pesu kuuluu myöskin kesäkuun puuhalistalle. Toki täytyy myöntää, että saunaa tulee kyllä kesällä muutenkin pestyä melko ahkerasti. Niin kivat kuin mustat lauteet ovatkin, niissä myös näkyy kaikki lika ja kuivuneet vesiroiskeet melko hyvin.

Kerroin jo taannoin, että olen kallellaan hiukan sellaiseen Suomisen perheen tapaan viettää kesää. No en tosin muuta maalle, eikä meillä ole kotiapulaista, mutta Suomisissa on jotakin oikeaa kesänostalgiaa. Samaa nostalgiaa on perinteisessä matonpesussa. Ja vaikka meillä nykyisin on aika vähän vesipestäviä mattoja, niin ainakin saunan matot vaativat raikkaan männyntuoksun ja kesäisen puhtaan fiiliksen.

Muita nostalgiafiilistelijöitä? Ei muuta kuin matot tarakalle tai uusia perunoita harjaamaan. Kesä on vasta edessä!

Kaikki Sinituotteen puiset Siivotaan Itämeri -tuotteet löydät täältä.

No hello! Voisi melkein sanoa, että long time no see, mutta täällä ollaan!

Piti oikeastaan tulla blogiin jo eilen, mutta päivä meni lasten harrastusten parissa ja kun päästiin iltapäivällä kotiin, en kyennyt juuri kuin makaamaan. Puin nimittäin aamulla lähtiessä villapaidan päälleni, ja jonkin aikaa yritin varjella näyttämästä nuhruista aluspaitaani, mutta puolilta päivin oli pakko luovuttaa. En voi käsittää, että kesä tuli näin nopeasti! Aamupäivällä houkuttelin miehen kanssani kasvihuoneeseen, ja hän ei kuulemma voinut olla siellä, kun oli liian kuuma. Hassua, koska minä olen meistä yleensä se kuumalle herkempi. Anyway, tänään on sitten kesämekkoiltu senkin edestä!

Lapsena sain nimipäiväaamuna aina äidin poimiman kukkakimpun. Kesän ensimmäisen omasta pihasta. Siitä on kai jäänyt tapa, että haluan itsekin yhä poimia itselleni kukkakimpun nimpparilahjaksi. Vähän nihkeää on, sillä kaikki pihan tulppaanit menivät parissa päivässä, mutta hei, lemmikkejä löytyy jo!

Ihan supernoloa, mutta meillä leikataan tänään ruohoa vasta ensimmäisen kerran. Nurmikko on kuin heinikko, mutta kun ei olla aikaisemmin ehditty. Ja tietenkin just se aurinkoinen sunnuntai, kun tuo lopulta saadaan listalle, niin päältäajettava onkin rikki. Voi kettu, sanon minä! Ja esikoinen, joka on meillä yleensä isänsä apuna tässä hommassa saateltiin tänään ihka ensimmäiselle junamatkalleen yksin. Hurjan jännää, ja napanuora vain venyy ja paukkuu. Ja toki tiedän, että kaupunkilaislapset ovat tottuneita kulkemaan julkisilla, mutta täällä meillä ei ole mitään lähiliikennettä. Onneksi matka ei kestä kuin parikymmentä minuuttia ja kummisetä on asemalla vastassa. Mutta jännää se on silti. Kotimatka menee samaan tapaan, ja lohdutimme kyllä, että jos junan ovi ei aukea tai ulos ei muuten ehdi oikealla asemalla, niin sitten haetaan jostakin.

Leivoin salted caramel cheesecaken, kun kokoustimme naisporukalla perjantaina meidän kasvihuoneessa. Ihan koko kakkua ei saatu tuhottua, joten taidan keittää vielä nimpparikahvit ja istua kasvihuoneeseen nauttimaan vastaleikatun nurmen tuoksusta.

Suloista sunnuntain jatkoa!

Moikka ja ihanaa torstaita!
Kello oli eilen illalla lähemmäs kymmenen kun pääsin kotiin ja vastassa oli pieni väsynyt tyttö, joka helpottui äidin näkemisestä jopa siinä määrin, että halauksen lomassa tuli ihan itku. Ja joka kerta se tuntuu yhtä ihanalle. Ei lasten itku, vaan se, että joku halaa ja puristaa niin kovaa, että tiedät olevasi maailman tärkeimpiä asioita. Siitä huolimatta, että äitiys on välillä jopa uuvuttavaa pyykkirumbaa ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, palkitsevinta elämässä on tulla kaivatuksi ja halatuksi juuri tuolla tavoin.

Meidän postilaatikkoon tipahti viime viikolla kutsu eskariin. Niin paljon kuin olin itsekin tuota kirjettä odottanut, sitä lukiessani minuun iski ihan hillitön pakokauhu. Voisiko tämän vielä perua!? Mitä jos en sittenkään halua, että vauvani siirtyy syksyllä jo koulun mäelle.

Yli kymmenen vuotta elämästäni olen ollut äiti pienelle lapselle. Tuohon aikaan on mahtunut lukuisia kertoja, kun olen toivonut ajan kuluvan nopeammin ja erilaisten “vaiheiden” menevän ohi. Olen monet kerrat ynnännyt mielessäni vuosia, ja laskenut, milloin jokin asia “helpottaa”. Helpottaa, kun lapsi alkaa nukkumaan yönsä. Helpottaa, kun saa alkaa syömään kiinteitä ruokia. Helpottaa, kun oppii kävelemään itse, kuivaksi, pukemaan itse, syömään itse…. Se helpotusten määrä on ollut loputon, tai ainakin se ajatus helpotuksesta. Sillä eihän äitiys ja vanhemmuus koskaan helppoa ole, eikä sen kuulukaan olla. Ajat ja asiat muuttuvat. Murheet ja huolet muuttuvat, ja mikä tärkeintä, kaiken tämän lomassa sitä muuttuu myös itse. Kasvaa ja kehittyy, oppii ja oivaltaa.

Monesti meille sanotaan, että kyllähän teillä olisi vielä ikää sille kolmannellekin lapselle. Ja niin kai olisikin. Moni ikätoveri saa nyt vasta esikoisensa. Meillä lapsiluku lukkiutui kuitenkin kahteen jo yli kolme vuotta sitten. Aikani haaveilin vielä yhdestä lapsesta, mutta koska tätä ihmettä ei meille suotu, koin helpommaksi (ja huomattavasti antoisammaksi) nauttia täysiä siitä, mitä minulla jo on. Päätös oli hyvä, ja omalla tavallaan myös helpottava. Uskon, että näin oli tarkoitettu ja olen kiitollinen elämälle kahdesta ihanasta lapsesta.

Kirje eskarista riipaisi kuitenkin jostakin tosi syvältä. Toki kaikki erilaiset välietapit ja virstanpylväät on aina tunteellisia juttuja. Aina jonkin uuden alkaminen tarkoittaa vanhan päättymistä. Nyt koin kuitenkin myös eräänlaisen syyllisyyden piston kaikista niistä kerroista kun olen toivonut ajan kuluvan nopeammin ja jonkin asian helpottavan. Olenhan siinä omassa mukavuudenhalussani myös samanaikaisesti toivonut lasteni lapsuuden kuluvan nopeammin. Oikeastaan jopa hävettää myöntää, että näin se on tosiaan mennyt. Siitäkin huolimatta, että itse pidän itseäni ihmisenä, joka kauhistelee nykylasten lyhyttä lapsuutta.

Kuinka usein sitä tuleekaan muistutetuksi itselleen, että juuri tästä hetkestä tulisi nauttia. Ja silti ihmisen mieli vain niin usein vaeltaa sinne jonnekin tulevaan. Aina kyse ei ole vuosista tai lapsen kehitysvaiheesta. Joskus ihan vain päivän saattaminen iltaan ja selviäminen kaikista illan aikatauluista tuntuu helpotukselta. Sallittua toki sekin, kunhan muistaa määränpään lisäksi nauttia myös matkasta. Sillä se kiireinenkin arkipäivä ja illan stressaava ohjelma, on yksi päivä elämää, yksi päivä lapsuutta ja yksi päivä vanhemmuutta. Helminauhaksi punottuna näistä arkisistakin asioita syntyy koko elämä.

Lapsuutta on onneksi vielä meidän molemmilla lapsilla monta vuotta jäljellä. Eihän se eskariin tai kouluunkaan lopu, joten elämän täytyy antaa vain edetä omalla painollaan. Ja äitiys ei lopu sittenkään, vaikka lapset olisivat kuinka aikuisia. Nimittäin niin se vain on, että silloinkin kun itsellänikin on se kaikkein pahin olo, eikä sanat itkun vuoksi pääse tulemaan, äidille voi onneksi aina soittaa. Silloin ei tarvita sanoja, riittää, että voi vain itkeä. Ja vaikka kuinka toivoisi, ettei omien lasten tarvitsisi ikinä kokea samanlaisia tunteita, jokaiselle meille kuitenkin niitä epätoivon hetkiäkin joskus tulee. Kunpa saisin itsekin olla ottamassa vastaan ne itkut ja pahat olot. Olla kainalo ja olkapää sittenkin kun lapsuus on jo kaukana vuosien takana.

Niin, että ei nyt sitten peruttu sitä eskariin menoa, vaan asennoidutaan tilanteeseen positiivisesti. Ja nautitaan ensin keväästä ja kesästäkin, eikä mennä liikaa asioiden edelle!

Tälle päivälle olikin kasaantunut melkoinen läjä toimistohommia. Palataan siis Oslon juttuihin myöhemmin. Nyt oli pakko fiilistellä näillä viime kesän kuvilla. Kävipä nimittäin niin, että pääsin eilen palaamaan hyvinkin talvisiin kotimaisemiin.

Jassoo! Ja sitten se toinen puolikas päättyneestä vuodesta. Tuntuu yksi vuosi niin kovin pieneltä tällaisen postauksen myötä, vaikka postausten selailu kyllä muistutti niistäkin päivistä, jotka olivat jo jotenkin päässeet unohtumaan. Mutta siis vuosi 2018 heinäkuusta joulukuuhun.

Heinäkuu

Kesä ja helle! Vuosi 2018 jäi ehdottomasti mieleen kesäisenä ja kuumana. Operaatio kasvihuone polkaistiin kunnolla käyntiin. Lomasta riitti kuitenkin ihanasti aikaa myös perheen kesken muuten vain vietettäväksi. Ei mitään ihmeitä, mutta päivä ja pari sieltä ja täältä. Hyviä päiviä ja varmasti niitä elämämme parhaita päiviä. Mukaan mahtui ihania kesätreenejä ja mieleen on painuneet varsinkin kovat burbee-treenit 33 asteen helteessä. Ai että se oli ihanaa. Ja kaikki ne uinnit. Aamulla, päivällä ja illalla. Joka päivä.  Taisimme asua järvessä! Kuukauden luetuin postaus kertoi fiiliksistäni, joita aloitin penkomaan jo kesäkuussa.

Heinäkuun luetuin postaus oli Eräänlainen someähky

Elokuu

Keltaisia kukkia, puutarhajuhlia, kirjakaappiprojekti, ja alkanut arki. Ihania rohkeita värejä. Ja taas poljettiin kesäyössä. Nyt jo otsalampun kanssa roseepullollisen jälkeen. Ihania muistoja nekin. Arki toi mukanaan tiukat aikataulut ja pitkän kesän jälkeen ne tuntuivat myös hyviltä. Kalenteriin täytettiin kaikkea kivaa syksyn varalle ja haettiin myös sitä oikeaa asennetta jolla selvitä pimenevistä päivistä. Elokuussa kävi kylässä myös syysflunssa.

Elokuun luetuin postaus oli Lempihameeni (ja vähän lisää keltaista)

Syyskuu

Syyskuussa päästiin vihdoin kasvihuoneeseen! Osallistuttiin kaveriporukalla juoksutapahtumaan, juhlittiin sukujuhlia. Syyskuu alkoi vielä lämpimänä, mekkokelit jatkuivat pitkään. Nautittiin omenaherkuista ja luumuista ja lopulta mentiin kohti alati lyheneviä päiviä ja syksyn vihmovaa sadetta.

Syyskuun luetuin postaus oli Vihdoin kasvihuoneessa

Lokakuu

Lokakuun juttu oli hygge. Matka Ahvenanmaalle katkaisi arkea, mutta etenevä syksy tiivisti elämää yhä enemmän kodin ja arjen ympärille, vaikka lokakuuhun mahtui toki myös juhlaa. Oma hyvinvointi ja jaksaminen kiilasivat monen jutun edelle kun harmaus oli lannistaa.

Lokakuun luetuin postaus oli Niin paljon muistoja

Marraskuu

Pakkaset ja ensilumi. Blogissa fiilisteltiin kynttilänvaloa, valmistettiin sinappia ja leivottiin joulua. Kasvihuone puettiin jouluiseen asuun ja hyasintit ja amaryllikset astuivat parrasvaloihin. Marraskuun aurinkoiset päivät olivat kuin siunaus kaiken pimeyden keskellä.

Marraskuun luetuin postaus oli Joulua kasvihuoneessa

Joulukuu

Kuukausi joka meni että hupsista vain! Opinnot etenivät puoliväliinsä ja ensimmäiset näytöt tuli suoritettu vielä juuri joulun alla. Päivät olivat lyhyitä ja valon vähyys alkoi käydä jaksamisen päälle. Mukaan mahtui leikkauksesta toipuva koira, ja jatkuva riittämättömyyden tunne jouluvalmistelujen ja blogin suhteen. Juhlittiin 10-vuotiasta esikoista ja ratkottiin onnistuneesti siskon kanssa murhamysteeriä. Blogissa valmistauduttiin jouluun ja tehtiin pyykkietikkaa. Ja sitten päästiin joulun taikaan, jonka joulukuusi vihdoin toi tullessaan.
Joulu 2018 jää mieleen rentona ja leppoisana. Glögittelyä ystävien kanssa vielä ennen aattoa, sitten rento joulu ja leppoisat välipäivät pyjamassa. Unta ja lisää unta. Lepoa ja akkujen lataamista. Vuosi vaihdettiin ystävien kanssa ja nukkumaan päästiin vasta seuraavan vuoden puolella.

Joulukuun luetuin postaus oli Joulu jota ei voi ostaa

 

Sellainen oli jälkimmäinen puolikas vuodesta 2018.

Aiheita on tullut blogiin sekalainen seurakunta ja vaikka noita tilastoja ja suosituimpia postauksia tutkiessani jokseenkin hahmotan teidänkin mieltymyksenne, niin nyt on myös mahdollisuus päästä toivomaan blogisisältöä vuodelle 2019.
Eli, minkä tyyliset postaukset ovat juuri sinun makuusi?

Me vietiin Klaaran kanssa esikoinen nipistelemään piirakoiden reunoja isomummulle. Itse yritän tässä keksiä, miten saisin selkäkipuni selätettyä. Menin eilen nostamaan sängynpäätyä sellaisessa paikassa, jossa jalkoja ei voinut hyödyntää nostamiseen, ja kannattelin suurta painoa alaselälläni. Nyt on sitten koko ristiselkä tulessa. Joten hyvät vinkit jakoon, jos sellaisia on!

Aurinkoista pakkaspäivää! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Lindex

---

Kuten sanottu, arki on viimein lähtenyt liikkeelle. Ja siinä missä alkoivat koulutkin, jatkui tietenkin myös päiväkotilaisen arki. Viimeinen vuosi itse asiassa, eskari kun käydään sitten jo koulussa. Tänään vähän päiväkoti-ikäisen vaatetuksesta, tai oikeastaan ylipäätään lastenvaatteista, ja siitä, miten ne vaatteet saadaan kestämään. Tai entä pitääkö aina ostaa uutta? Nimittäin kestävää kehitystä tukevat valmistusmateriaalit sekä kestävät vaatteet, säästävät paitsi luontoa, myös kukkaroa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindexin kanssa.

Kysymykseen pitääkö aina ostaa uutta, on helppo vastata. Ja varsinkin muuten juuri tämän perheemme nuorimmaisen kohdalla. Klaaralle nimittäin ostetaan älyttömän harvoin vaatteita, ja kiitos tästä siskoni tyttärille, joilta jää meille kaikkea kurahousuista käsilaukkuihin. Tämä lastenvaatteiden kierrätys onkin paitsi kätevää, säästää pitkän pennin ja siinä sivussa myös mukavasti luontoa. Ja tyytyväinen olen tietenkin siihen, että lapsi on sujut sen asian kanssa, että ne “uudetkin” vaatteet on käytettyjä. Näin on ollut aina, joten mitäpä sitä toisaalta sen enempää kyseenalaistamaan.

Lasten vaatteiden käyttö eroaa aika paljon siitä, miten me aikuiset käytämme vaatteitamme. Olen esimerkiksi huomannut, että ihan ensimmäistä kertaa jalassa oleville ulkohousuille tuppaa käymään jokin kaatumisonnettomuus, ja siinä sitä sitten ollaan jo iltapäivällä reikä polvessa. Tai ainakin niissä housuissa. Samaan aikaan itse voi ihan mainiosti käyttää yli kymmenenkin vuotta samoja ulkohousuja. Toki lapset kasvavat ja vaatteet jäävät pieniksi, mutta itse vaatteen elinkaaren tulisi kuitenkin olla vuotta pidempi. Niinpä niitä reikiä on välillä parsittava ja vaatteita korjattava. Ulkohousujen paikkauksessa silitettävät heijastinauhat ovat ihan ehdoton juttu, ja niillä onkin tullut jatkettua jo monien housujen käyttöikää. Eikä heijastinta yleensä ole koskaan liikaa – varsinkin kun kyseessä on lapsi.  Myös erilaiset silitysmerkit pelastavat tilanteita ja niillä pystyy peittämään vaatteesta myös tahrat, jotka eivät suostu irtoamaan. Tärkeintä on kuitenkin valita vaate käyttötarkoituksensa mukaan ja mahdollisuuksien mukaan myös suojata vaatteet. Esiliina esimerkiksi askarrellessa saattaa säästää vaatetta turhilta pesukerroilta.
Ja hei, ne vähän enemmän kulahtaneetkin vaatteet menevät kyllä vielä kotipihan leikeissä!

Puuvilla on ehdottomasti yleisin materiaalia lastenvaatteiden valmistuksessa jo ihan monipuolisuutensa, mutta myös mukavuutensa vuoksi. Samaan aikaan meidän kuluttajien tietoisuus puuvillantuotannon haitoista kasvaa jatkuvasti, ja ostopäätökseen vaikuttaa yhä useammin puuvillan alkuperä ja laatu. Lindex on yksi maailman kymmenestä eniten ekologista puuvillaa käyttävästä yrityksestä. Lindexin tavoitteena on, että kokonaiset 100 % yrityksen käyttämästä puuvillasta on entistä ekologisempaa vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt kyseinen luku on kunnioitettavat 95 prosenttia! Ekologisemmalla puuvillalla tarkoitetaan Better Cotton -puuvillaa (Better Cotton Initiative (BCI), luomupuuvillaa sekä tietenkin kierrätettyä puuvillaa. Lastenvaatteiden kohdalla numerot ovat vieläkin parempia, sillä 98 % Lindexin lastenvaatteissa käytetystä puuvillasta tulee kestävämmistä lähteistä; yli 70 % puuvillasta on luomupuuvillaa ja yli 50 % puuvillavaatteista on GOTS-sertifioituja. Ja hei, esimerkiksi koko Newborn-mallisto on valmistettu luomupuuvillasta!

Tiesithän muuten, että Lindex ottaa vastaan myös rikkinäiset vaatteet, joten voit viedä myymälään tiensä päähän tulleet verkkarit ja materiaali päätyy kierrätykseen!

Klaara sai valita Lindexin valikoimasta itselleen mieleisen päiväkotiasun. Pitkän harkinnan jälkeen hauska kissapusero korvineen ja häntineen vei voiton. Pusero, sekä kuviolliset legginsit ovat molemmat GOTS-sertifioituja vaatteita. Asun viimeistelee söpö kissareppu, johon mahtuu vaihtovaatteet sekä kotiinpäin kulkevat piirustukset.

Lindexillä on juuri menossa kiva ota 3 maksa 2 kampanja, jossa saat valita kolme lastentuotetta kahden hinnalla. Kampanja on voimassa 7.-19.8 ja sen voi hyödyntää myös Lindexin nettikaupassa koodilla kids18.

Kissapusero, legginsit ja reppu: Lindex.

Ps. Näillä näppäimillä laitan myös Instagramiin arvonnan, jossa voit osallistua 30 euron Lindex -lahjakortin arvontaan. Kipin kapin siis osallistumaan! Instagram arvonnan säännöt löydät täältä.

 

Kaupallinen yhteistyö / Caaria

---

Ja taas ollaan elokuussa. Kesäkuukausista viimeisessä, siinä jota pitkin lasketellaan kohti syksyä. Elokuussa ehdottomasti parasta on hämärtyvät illat ja valoisat aamut. Valoisan kesän jälkeen on nimittäin ihan kivakin kun illat hämärtyvät ja pimeys laskee yön ylle. Toisaalta se pimeyden määrän maksimi olis näin elokuun alussa just hyvä. Nimittäin elokuun jälkeen se pimeys alkaakin sitten jo tympimään. Ja valoisat aamutkin voisin kuljettaa mukanani ensi kevääseen. Sitä kun lähtee ihminenkin huomattavasti paremmin käyntiin luonnonvalossa. Ihana lisä arkiaamuihin.

Sain paisuneen silmäni jo kohtalaisen hyvin hoidettua, ja kun eilen tuli vielä oikein kunnolla vettäkin ukkosen kylkiäisenä uskaltauduin illalla Lavis-tunnille puistoon. Vaan eikös himputti soikoon seuraava riesa tullut ampiaisista! (Joita on muuten ihan älyttömästi! Ja kiukkuisia!) Itse pisto nilkkaan meni vielä siinä askelkuvioihin keskittyessä, mutta jomotus alkoi jo jumpan päätyttyä ja nyt onkin sitten vuorostaan oikea nilkka turvoksissa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä paitsi lääkärikäyntiä, myös vierailu ystävien mökillä. Edellisestä toivon jotakin helpotusta jälkimmäiseen, koska vaarana on, että linnoittaudun kohta täysin sisätiloihin.

Mutta ei sillä, olen kyllä ihan viihtynytkin sisällä. Alakerta kun on mukavan viileä, tekee sisällä oleminen välillä ihan hyvääkin. Yläkerrassa on edelleen kuuma, mutta tuuletin puhaltaa raikasta yöilmaa onneksi sänkyyn. Tai raikasta ja raikasta. Meillä on sellainen hienoinen kalkkunankakan tuoksu sitten tuudittamassa uneen. Huonetuoksu in real life, totesi ystäväni.

Olen tässä viime päivinä saanut pojaltani sensei-etuliitteen tavalliseen äitiin ja se sitten taas johtuu asustani, jossa olen kotona viihtynyt. Sain nimittäin ehkä maailman mukavimman ja kauneimman kotiasun, jossa kieltämättä tunnenkin olevani jonkinlainen, ainakin oleilun, mestari. Caaria on uusi merkki, jolta löytyy pellavaisia koti- ja oloasuja. Tällaisia mukavia, mutta kuitenkin katseen kestäviä vaatteita, joilla voi viettää vapaa-aikaansa pelkäämättä, että oven takana onkin yllätysvieraita. Caaria brändin takana on suomalaissyntyinen Ria, joten design on vahvasti skandinaavista, kuten on vaatteiden värimaailmakin.

Oman pukuni lisäksi sain teille mukavan alennuskoodin, jolla tilauksesta saa jo ihan tuntuvan alennuksen.
Koodilla EMILIA50 saatte -50% alennuksen Caarian verkkokaupasta (normaalihinnoista).

Mutta nyt sinne lääkäriin!

Oikein ihanaa elokuun ensimmäistä! ♡

Yhteistyössä / Willab Garden

---

Tässä on varmaan ihan jokainen kotipuutarhuri tänä kesänä päivitellyt kuivuutta, sitä tehdään meilläkin. Vaikka meillä on kastelua ajatellen oma kaivo, ei senkään pohja ihan loputtoman kaukana ole. Ja toisaalta kun kasteltavaa on niin paljon, ei oikein voi valita, että mihin sitä vettä alkaisi valuttamaan. Koko pihan kasteluun kun vesi ei riitä millään. Pionipenkkiä lukuunottamatta (kastelin jotta sain nuput aukeamaan) olenkin kastellut lähinnä vain kesäkukkia. Se hyvä puoli vanhoissa perennoissa on, että kyllä ne selviävät. Nuokkuvat ehkä tänä vuonna ja kukkivat vain lyhyesti, mutta kyllä ne sieltä taas ensi vuonna puskevat. Ja hei, kun kesälukemisena on Mma Ramotswe, antaa Botswanan kuivuus vähän myös perspektiiviä vedenpuutteelle.

Veden lisäksi tänä kesänä on tietysti odotettu kasvihuonetta. Olen nyt jossain määrin saanut makua siitä, mitä on odottaa talopakettia. Vaikka kasvihuonetta nyt uuteen kotiin tuskin voi verrata, on odottavan aika vain kovin pitkää. Viikko sitten laittelinkin teille kuvia kasvihuoneen paikan kaivamisesta insta stooreihin, ja nyt ajattelin laittaa pienen hahmotelman siitä, mitä on tulossa. Kuten kerroin, ne suuret unelmat valkoisesta romanttisesta kasvarista ovat jääneet vuosien saatossa, ja haave on ikään kuin elänyt ja päivittynyt vuosien varrella. Tuosta haaveesta kirjoitinkin erikseen postauksen, ja jos et muista sitä lukeneesi, Anna unelmille aikaa -postauksen löydät täältä.

Tuossa alla on kuva meidän alapihasta, jostakin ulko-oven läheisyydestä katsottuna. Ja kuvan alla sama näkymä ja hahmotelma meidän tulevasta kasvihuoneesta. Kyseessä on siis Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuone jonka ulkonäköön vaikutimme esimerkiksi alumiinirungon värillä (antrasiitinharmaa) ja tietysti ovien sijainnilla ja tyylillä. Koska meidän alapiha on pitkänmallinen rakentamaton tontti, haluttiin kasvihuonekin pituussuunnassa tuohon tilaan nähden. Niinpä luonnollinen paikka oville oli pitkä sivu ja pariovet ovat mielestäni sellainen pieni piste iin päällä.

Noihin muurillisiin kasvihuoneisiin on tietenkin mahdollisuus valita myös matalampi muuri 43cm tai 63cm, mutat meille tulee siis se korkein, eli 83cm. Muurista tulee myöskin harmaa, joten siinä mielessä tuo havaintokuva on hiukan harhaanjohtava. Itse kasvihuoneeseenhan on valittavissa vaikka mitä lisävarusteita, mutta me päädyttiin nyt vain yhteen hyllyyn. Ja tietysti käteviin tuuletusluukkuihin. Jotenkin musta tuntuu, että tuo tila pitää nähdä ja kokea, jotta parempia suunnitelmia pystyy tekemään.

Paikkana tuo alapiha on siitä kiva, että puut heittävät iltapäivällä pieniä varjoja tulevan kasvihuoneen ylle, kuten kuvasta näkyy. Tällöin ei välttämättä tarvitse jälkikäteen miettiä varjostusverhoja.

Mutta tässä siis nyt jonkinlaista osviittaa tulevasta ja vähän niitä hoodeja, joihin kasvihuone aikanaan pystytetään.

Jos suunnitelmia ja unelmia ei lasketa, piha onkin muuten aika kuivakassa kunnossa. Ja pakollisia kasteluita lukuunottamatta tämä tarhuri pysytteleekin nyt tovin mieluummin sisätiloissa. On taas tuo allergia sen verran ärhäkkä, että yritän varjella itseäni pahimmalta.

 

Mutta hei, ihanaa iltaa! Meillä pedataan tänään sänky alakertaan. Pikkuisen viileämpi nukkua.

Heipsun! Ja huh hellettä! Me ollaan viime päivät liki asuttu rannalla. Tai järvessä oikeastaan. Ensin aamupäivällä ja sitten illalla uudestaan. Uikkarit ja pyyhkeet kuivuvat kotona hetkessä, ja kun hiekat on pudisteltu pois, voi taas lähteä uudestaan rannalle. Ruokailutkin on tullut hoidettua aika lomafiiliksellä. Syöty esimerkiksi tuolla puun alla pitsaa. Jotenkin en jaksa niuhottaa pikkujutuista just nyt. Ei tällaisista keleistä liian usein pääse nauttimaan.

Koti on kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, samoin puutarha. Kuivuus saa kaiken notkumaan, eikä kitkeminenkään ole kauheasti huvittanut. Ja olenkin antanutkin itselleni luvan olla laiska. Ei maailma meidän rikkaruohoihin kaadu. Tai likaisiin lattioihin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja turhan nillittämisen aika ei ole silloin kun Suomen kesä antaa parastaan. Ja viimeiset päivät ovat varmasti olleetkin vuoden parhaita. Sellaisia, jotka jäävät varmasti ikuisesti muistoihin.

Parasta heinäkuussa helteiden lisäksi on hämärtyvät illat. Jos sisällä ei olisi ihan niin lämmin, polttaisin enemmän kynttilöitä. Nyt on tarvinnut tyytyä vain yhteen tunnelman tuojaan.

 

Nautitaan kesästä. Ihanaa iltaa!

Kesä on siitä ihanaa aikaa, että tulee oikeasti tehtyä juttuja vähän harkitsemattakin – fiilispohjalta. Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita, mutta kuitenkin sellaisia, että muuna vuoden aikana tuskin tulisi oltua yhtä spontaani. Uskon myös, että ne parhaat kesämuistot syntyvät niistä suunnittelemattomista hetkistä. Niistä jutuista, jotka ehkä kuulostavat mitäänsanomattomilta, mutta saavat juurikin sen eletyn hetken täyttymään onnellisuuden tunteesta. Tänään muistellaan, mutta myös tehdään kesämuistoja. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Nessun kanssa.

Sulje hetkeksi silmäsi ja anna leppeän kesätuulen kutittaa ihoasi. Tunne auringon tuoksu ja matkaa muistoissa lapsuuden kesiin. Mitä näet? Iloa ja naurua? Yhteisiä retkiä ja hetkiä oman perheen kanssa? Pieniä arkisia asioita vai jotakin suurempaa ja mieleenpainuvampaa?

Mun mieleen tulee ensimmäisenä, kuuma kesäpäivä ja sadetin, jonka isä laittoi kastelemaan nurmikkoa. Se, miten siitä kylmästä vesisuihkusta oli ihana juosta läpi. Sitten tulee mieleen naapurin tytön kanssa rakennettu “kesäsuihku”. Köydellä puunoksalle hinattu kastelukannu. Ja leikkimökissä nukutut yöt.
Aika tavallisia asioita, mutta hetkiä, jolloin olen varmasti ollut onnellinen. Toki meillä tehtiin ihan niitä oikeita kesälomajuttujakin, mutta silti päällimmäiseksi mieleen on painunut tällaiset pienet asiat.

Nyt lapsuuden kesämuistoja tehdään vuorostaan lapsilleni. Eletään niitä päiviä, jotka toivottavasti jäävät mieleen aurinkoisina ja onnellisina. Ja toivon todella kovasti, että itsellänikin on jonkinlainen tila noissa muistoissa. Että lapsille jäisi mieleen, miten hauskaa äidin kanssa oli silloin kesällä. Silloin kun noukittiin mustikoita mättäiltä ja syötiin matkan varrelta vadelmia. Että saisin olla mukana tallettamassa niitä arjen pieniä hetkiä ja retkiä, joita muistella vielä vuosienkin päästä. Ja juuri siksi pitäisi muistaa, että ihan jokainen päivä on merkittävä. Kesää tai lapsuuden muistoja kun ei voi ostaa yksittäisinä hetkinä. Kokonaisuus ratkaisee ja elämän helminauha rakentuu päivä ja muisto kerrallaan. Jokainen hetki on mahdollinen mukana kulkeva muisto. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Kaikkien hienoimpienkin kesäsuunnitelmien lisäksi pitääkin kiinnittää huomiota niihin yhdessä vietettyihin hetkiin. Hypätä pyörän selkään tai kävellä päämäärättömästi kesäpäivässä katsellen ja ihaillen. Tehdä asioita, innostua, iloita ja elää. Sillä joskus ihan vain ulkona luettu satu, yhdessä leivottu mustikkapiirakka tai äidin sylissä itketty itku voi ollakin se mieleenpainuvin ja rakkain kesämuisto. Etukäteen sitä ei kuitenkaan voi tietää!

Kesän pienillekin retkille kannattaa sujauttaa mukaan Lotuksen kostea wc-paperi. Biohajoavat kosteuspyyhkeet lisäävät vessareissujen puhtautta, mutta pelastavat myös monessa muussa tilanteessa varsinkin lasten kanssa liikkuessa. Kosteaa wc-paperia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa Delicate Rose ja
Fresh Cucumber, jotka on miedosti hajustettuja, sekä tuoksuton Pure, josta on saatavilla myös matkakoko. Tuo matkakoko on ylipäätään tosi kätevä kuljettaa mukana. Itselläni se kulkee käsilaukussa kuukautissuojien seurassa ja lisää puhtautta erityisesti juurikin kuukautisten aikana. Tavallisen wc-paperin tapaan Lotuksen kosteat wc-paperitt on huuhdottavissa vessakäynnin yhteydessä.

Myös nenäliinat kuuluvat kesään ja kulkevat mukana tutkimusmatkoilla ja retkillä. Nenän pyyhkimisen lisäksi niillä kuivataan myös pettymyksen, kivun ja ikävän kyyneleitä ja siksi on erityisen tärkeää, että nenäliina on pehmeä. Lotus Nessu Sensitive on pehmeä, mutta sillä on myös Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnus. Lotus Nessu Sensitive ei sisällä haitallisia kemikaaleja, ja on valmistettu mahdollisimman pölyämättömäksi.

Oikein ihanaa uutta kesäviikkoa! Uusia kesäpäiviä ja uusia kesämuistoja, uusia hetkiä ja uusia mahdollisuuksia. Elämä on tässä ja nyt, vain muistot säilyvät. ♡

Aina joskus, kuten tänäänkin, tulee sellainen fiilis, että ei ole mitään asiaa. Tänä kesänä se tunne on tullut useammin kuin koskaan. Tai oikeastaan se on ollut sellainen jatkuvasti häilyvä olotila kohta vuoden. Että miksi kirjoittaa blogia, kun ei ole mitään sanottavaa. Kun ne elämän parhaat hetket on niitä, jotka haluaa kuitenkin pitää itsellään. Kätkeä omiin muistoihin ja piilottaa muiden katseilta. Vaikka toisaalta tuntuu, että bloggaajan kai kuuluisi jakaa ihan kaikki. Julkisen ja yksityisen rajasta on tullut häilyvä, ja välillä koen paineita siitä, että olen aika tarkka sen yksityisen suhteen. Että kun olen vapaalla, olen vapaalla, ja se siitä. Että pitää voida tehdä asioita niinkin, ettei kaikkea tarvitse jakaa julkisesti. Ehkä se on sellainen pieni someähky. Mutta mulle ei vain ole luontevaa esitellä jokaista syömääni ateriaa, tai juoksemaani matkaa. Ja tykkään pussata ja halata yksityisesti. Tai vaikka julkisella paikalla, mutta yksityisesti. Ei blogissa, eikä henkilökohtaisessakaan somessa. Ja sitten se tuntuu ihan hassulta, koska kuitenkin blogi.

Jo jonkin aikaa mulla on ollut myös sellainen hassu lukko kirjoittamisen suhteen. Vuosi sitten tuntui, että kirjoitin sitten ilosta tai surusta, jollakulla oli siihen aina kärkevä mielipide. Että jonkun oli aina pakko saada sanoa ikävästi. Purkaa omaa pahaa oloaan ja turhautumistaan. Ja sama juttu jatkuu yhä.  Se on sellainen puuduttava tunne, kun joutuu ottamaan toisen ihmisen pahaa oloa harteilleen. Siihenkin väsyy. Eikä huonona päivänä auta yhtään, että joku kaataa oman kuppinsa sun niskaasi. Koska tottakai, ihan kuten kaikilla muillakin, myös mulla on niitä huonoja päiviä, kun oma elämä ahdistaa, oma kroppa ja naama tuntuu ihan kauheilta ja koko elämä jotenkin vain on ihan pyllystä. Meillä kaikilla on noita päiviä, mutta eihän siihen auta, että haukkuu muita. Tai että edes ajattelee muista pahaa. Päinvastoin, mä uskon, että negatiivisuus, kateus ja viha vievät jokaiselta energiaa. Varsinkin sitä hyvää energiaa. Sitä jota me jokainen tarvitaan, jotta jaksetaan rakastaa itseämme ja omaa elämäämme.

Mutta sitten mä olen myös ajatellut, että mun blogi on sellainen mun näköinen. Että riittää kun teen jutut niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kuvaan ja kirjoitan just sen verran kun tuntuu oikeelta. Että kyllä te lukijat sen ymmärrätte, että minäkin käyn vessassa, tyhjennän tiskikonetta, syön, pussaan ja halaan, itken ja nauran. Ilman, että mun tarvitsee niitä hetkiä kuvata tai reaaliajassa jakaa.  Että suurin osa kuitenkin ymmärtää, että tämä on sitä pintaa. Sitä, jonka alla on se ihan oikea elämä – ilot ja surut, läheisyys ja yksinäisyys. Että mä olen ihan tavallinen ihminen joka painii ihan tavallisten ongelmien kanssa, eikä mun harteille voi kipata ihan kaikkea pahaa oloa.

Nautitaan siis kesästä. Jokainen omalla tyylillään ja välittämättä siitä millainen jonkun toisen kesä tai loma on. Koska ihan varmasti sen kaikkein hienoimmankin kesäkuvan takana on ihan tavalliset ihmiset ja ihan tavalliset huolet ja murheet.

Me lähdetään nyt iltakävelylle. Juurikin tuolle varjoisalle kujalle, jossa edes hyttyset ei tällä kelillä viihdy.

♡