Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

 

Hello!

Tiedättekö, mikä on mulle ihan selkeä kevään merkki? Keltaiset narsissit! En nimittäin juuri pidä keltaisista kukista. Ainoastaan kevään keltaiset narsissit ja loppukesän keltaiset perennat (kuten kultapallo) ilahduttavat värillään. Ja tietenkin jotkin satunnaiset poikkeukset, kuten lasten poimimat voikukat ja muut iloiset yllätykset. Keltainen narsissi on siis itselleni ehdoton kevään merkki, ja meille kevät tuli tänään!
Callunat saivat väistyä tieltä, kun helmililjat, hyasintit ja narsissit ottivat tilan haltuunsa. Tai no, hyasintit ovat kyllä olleet kuistilla ihan marras-joulukuusta lähtien. Myöskin muratit on vanhoja ja talvehtivat näköjään nekin jokseenkin hyvin kuistilla.

Puutarhakausi on ehdottomasto korkattu, ja se jos mikä piristää, kun ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää. Kevättä kohti mennään, ja loska kuuluu asiaan! 🙂

Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella. 🙂

Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja “räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.

Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!

Iloa keskiviikkoiltaanne! ♡

Hello ihanat!

    Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.

Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä “katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua. 🙂

Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!

Iloa päiväänne!

Tänään sain herätä valmiiseen aamupalapöytään ja tunsin itseni äärettömän onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Mieli purjehti yhdeksän vuoden takaisiin, siihen äitienpäivään, jolloin odotimme esikoista. Tuolloin en voinut edes aavistaa, mitä kaikkea elämä eteen antaisi. Vain yhdeksän vuotta ja elämä on muuttunut niin monella tapaa. Silmät kosteina ihastelin pojan tekemää korttia ja kuopuksen taiteilemaa kangaskassia. Lahjoista kallisarvoisimmat syntyvät noiden kahden käsissä. ♡

En välitä mistään ihmeellisistä äitienpäivämenoista, mielestäni parasta on olla kotona ja tehdä jotakin mukavaa lasten kanssa. Tänä vuonna sairastelu ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa suonutkaan, mutta olosuhteista huolimatta meillä on ollut kiva päivä. Koko perhe rennosti verkkareissa, ruokana ihan tavallista kotiruokaa ja pöydällä kimppu oman pihan valkovuokkoja. Teinpä pienen kävelylenkinkin, nimittäin kiertelin pihassa ja ihailin kevättä. Muistelin, kuinka vuosi sitten istutimme hedelmäpuita äitienpäivän kunniaksi, ja nyt noissa puissa on jo suuret pulleat silmut. Hedelmäpuut muistuttavat aina siitä aurinkoisen lämpimästä päivästä, ja lasten riemusta vesiletkulla leikkiessä.

Pihatöihin ei vielä ole asiaa, mutta sen verran laitoin tänään kevättä eteenpäin, että siivoilin kuistia ja siirsin sinne taimet karaistumaan. Lupaa jo ensi viikolle lämpimiä öitäkin, joten ehkä niitä tuosta kohta pääsee siirtämään jo uloskin.

Toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ja äitiydestä haaveileville. Äitienpäivää toivotan myös kaikille oman äitinsä menettäneille. Äiti ja äitiys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Arvostetaan ja kunnioitetaan elämän suurimpia lahjoja. ♡

Miten jokin niin pieni ja hento voikin olla niin kaunis, ja samalla niin suuri lupaus kaikesta tulevasta. Valkovuokko on kevään, ja saapuvan kesän, symboli.

Nämä pienet kaunokaiset kävin nappaamassa aamulla omasta pihasta, kun halusin piristää vastasiivottua kotia. Nyt on pyykkikorit melkeinpä tyhjillään, ja villakoiratkin sain imuroitua pölypussin uumeniin. Josko tänne tänään jo kehtaisi päästää siskonkin käymään. 🙂

Lapset jäivät jo eilen mummulaan yökyläilemään serkkujensa kanssa, ja minä palasin yksin kotiin marenkia vatkaamaan. Kymmenestä valkuaisesta tuli kaksi komeaa marenkilevyä, joista taiotaan tänään kakku kahdelle tytölle, aivan kuten tehtiin viime vuonnakin.

Minä ja marenkipohjat matkaamme kohta vanhempieni luo nauttimaan rakkaiden seurasta. Palaan siis kommentteihinne hiukan myöhemmin!

Ihanaa viikonloppua! ♡

Keittiössä roikkuu yhä neljä päivää sitten kuivumaan ripustetut pyykit. Olivat muuten tosi kuivia, kun juuri niitä tuossa siirtelin. Lattialla vilistää villakoirat, ja eteinen on kuin savipaakuilla koristeltu kaaos. Jääkaapissa ei juuri valon lisäksi ole muuta kuin sinappi, eikä liiemmin leipälaatikossakaan muruja kummempaa – hedelmäkorista nyt puhumattakaan. Eilen jouduin keittämään lapsille iltapalaksi kaurapuuroa, ja jouduinpa miettimään myös, riittäisikö hiutaleista jokin annos itsellenikin. Niin vähissä olivat nekin.

Tätä se on. Joka vuosi kevään koittaessa. Olen niin innoissani pihatöistä, ettei edes ajatus kaupassa käynnistä mahdu mieleeni. Jos siis kyseessä ei ole multasäkki, tai muu vastaava puutarhaan liittyvä ostos. Jos vielä kuukausi sitten sain hepulin epäjärjestyksestä, nyt en juuri jaksa välittää, vaikka keittiön pöytä hautautuukin tavaravuoren alle. Siinä missä vielä hetki sitten olin tarkka lasten rauhoittumisesta hyvissä ajoin iltatoimilleen, venytän nyt itse iltaa mahdollisimman pitkälle, ja sisälle tullaan vasta illan siinä vaiheessa, jossa ennen oltiin jo pyjamissa ja hampaat harjattuina valmiina yöpuulle.
Niin, ja jos talvi-iltoina halusinkin vain käpertyä oman kodin rauhaan, unohtaa lasten harrastukset ja ilta-aikataulut, kuoriutuu minusta keväällä spontaani ja sosiaalisempi versio itsestäni. Maailma ei kaadukaan, vaikka kaikki ei enää olisikaan ennalta sovittua ja tarkasti aikataulutettua. Pääasia on, että ehdin jossakin välissä tehdä myös pihatöitä!

Tällä viikolla illat ovat kuluneet puutarhatöiden parissa. Lasten nukahdettua on ihana tuijottaa ikkunasta kevätillan valoon, ja ihailla omien kättensä jälkeä. Edes siivoaminen ei palkitse yhtä selkeällä työn tuloksen näkyvyydellä, kuin kevättyöt puutarhassa. Raittiissa ilmassa huhkittujen tuntien jälkeen, koko kehon valtaa ihana raukeus ja väsymys. Mikään liikuntasuoritus ei vedä vertoja puutarhatöiden monipuolisuudelle.

Koska viikolla sain tehtyä monta pientä hommaa, on viikonloppuna varaa jättää puutarhatyöt hiukan vähemmälle. Siskoni on juuri tulossa lasten kanssa mummolaviikonloppua viettämään, joten seuraavat päivät ovatkin täynnä ihan toisenlaista ohjelmaa. Lapset saavat leikkiä serkkujensa kanssa, ja jos hyvin käy, pääsen aloittamaan Tommyn ja Tuppencen seikkailujen seuraamisen siskoni kanssa. Olemme nimittäin molemmat vannoutuneita Agatha Christie faneja.

Tänään on kuitenkin pakko myös pyörittää pari koneellista pyykkiä ja käydä kaupassa. Ostaa vaikka taas perustarpeita koko viikon varalle, ihan siltä varalta, että ensi viikolla ajatukset taas ovat jossakin muualla.

Mutta nyt kuitenkin viikonlopun viettoon. Nauttikaa keväästä! ♡

Save

Heipsutirallaa ja terveisiä haravan varresta!
Viime viikonloppuna herätyskelloa piti viritellä niin lauantaille, kuin sunnuntaillekin. Eilen illalla sain kuitenkin painaa pääni tyynyyn tietoisena siitä, että mihinkään ei ole aamulla kiirettä. Ihana tunne, lupa nukkua vaikka puolille päivin, jos siltä tuntuu. Mutta eihän sitä tohtinut aamulla ihan hirveästi sängyssä köllötellä, kun ulkona oli niin ihana keli. Haravat, sekatöörit ja oksasakset pääsivät käyttöön, sillä tänään huiskittiin puutarhassa tuulemaan oikein kunnolla! Jaloissa vilistivät omat ja naapurin lapset, yksi utelias koira ja kaksi varsin leikkisää kissaa. Vähän tulensuojaisemmissa paikoissa tuli jopa hiki, kun oikein pisti haravaan vauhtia. Tuli myös jotenkin ihan uskomattoman keväinen olo. Ulkona mieli lepää ja pää puhdistuu kaikesta turhasta!

Vähän aikaa tuo oma jälkikasvukin jaksoi olla avuksi ja kiipeillä puussa kavereiden lähdettyä, mutta sitten alkoi hirveä kitinä mummulaan menemisestä, ja lopulta olikin sovittu, että kaksikko lähtee yökyläilemään vanhempiani luokse. Pilvisempi iltapäivä vietettiinkin sitten autossa. Käytettiinpä miehen kanssa tilaisuutta hyväksi, ja ajeltiin kahdestaan myös kiinalaiseen syömään. Namskis, mutta maistuikin hyvältä! Meillä ei ole kiinalaista kovin lähellä, joten tuo on sellaista harvinaista herkkua, johon iskee välillä ihan kamala himotus. Ja omani olikin vaivannut jo parisen viikkoa!

Kuten kuvista näkee, kevät ei ole täällä vielä kovinkaan pitkällä. Eniten puutarhassa vihertää sammal, sekä käenrieskat, jotka puskevat sinne tänne vihreitä tupsujaan. Mutta kyllä se siitä. Maasta pilkistää koko jaan enemmän vihreää, ja kohta päästään nauttimaan valkovuokoista ja tulppaaneistakin.

Yöksi luvataan lunta ja huomiseksi räntää. Nyt ei jotenkin jaksa ahdistaa edes se, sillä pihatöitä tehdessä vahvistui kuitenkin se usko siihen jokavuotiseen kevääseen. Joskus se tulee aikaisemmin, joskus myöhemmin, mutta joka vuosi kuitenkin jossain vaiheessa.

Ihanaa lauantai-iltaa ja mukavaa vapun alkua!

Save

Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! 🙂 Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.

Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen.  Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira! 🙂

Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.

Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.

Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin!  Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.

Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.

Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.

Lukijakilpailu:

Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Save

Save

Save

Sataa, paistaa, sataa, paistaa… “Kevät keikkuen tulevi” pitää kutinsa tänäkin vuonna. Nimittäin juuri kun tulee keväinen olo, ja aurinko lämmittää mukavasti poskipäitä, pilvet valtaavatkin taivaan ja alas sataa räntää tai rakeita. Säästä huolimatta viikonloppuun mahtui keväistä tunnelmaa. Oli jumpan kevätnäytöstä, puutarhatöitä ja joitakin muita kevätvalmisteluja. Vappuviikonlopulle onkin sitten luvattu jo lämpimämpää säätä, joten elättelen toiveita oikein kunnon puutarhapäivästä. Kaipaan jo sitä ihanaa fiilistä, kun haravoidessa tulee niin lämmin, että pitää riisua teepaidalle. 🙂

Eilen lykittiin maahan vielä syksyltä jääneitä kukkasipuleita. Maasta kuitenkin puskee kovalla voimalla myös viime keväänä istutettuja sipulikasveja, joten eiköhän nuokin tuosta unohduksesta tokene. Miten se syksy onkin jotenkin niin vaikea! Joka vuosi jää jokunen sipuli jota ei vain tahdo saada maahan. Joko sataa, tai on liian kylmä. Niin, tai pimeä! Veikkaan kuitenkin, että se suurin syy on vain se syksyinen saamattomuus. Tekisi mieli olla sisällä lämpimässä ja rakentaa itselleen pesää. Kevät tuntuu siinä kohtaa niin kovin kaukaiselta.

Kevään tullen kellossa on eri ääni. Ulkona viihtyisi iltamyöhään, ja tekemistä keksii kyllä jatkuvasti. Lisäksi on ne suuret suunnitelmat, joita ei kuitenkaan ehdi yhden kevään aikana toteuttaa. Tänä keväänä aion kuitenkin toteuttaa sen yhden, joka on aina kevätkiireissä jäänyt tekemättä. Nimittäin piharakennuksen taakse joutomaalle tulee tänä vuonna pieni kukkapelto. Auringonkukkaa nyt ainakin, mutta voihan sekaan heittää myös vaikka kehäkukan siemeniä. Sieltä on sitten hyvä napsia maljakkoonkin vähän väriä.

Samalla kun ajatukset ovat kesässä ja kukissa, kääntyy katse väkisinkin myös omaan kotiin. Tuntuu jotenkin niin kovin värittömältä. Ehkä olisi aika kaivaa kaikki siniset tyynynpäälliset kaapista ja ottaa askel kesää kohti myös sisällä. En tahdo kuulostaa pessimistiltä, mutta aika kuluu kuitenkin niin nopeaan, että syksy kolkuttelee ovelle pikemmin, kuin ehkä haluaisinkaan. Tämä osa vuodesta on kuitenkin niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa ilo irti ihan koko rahalla! 🙂

Tänään on luvattu aurinkoista aina puolille päivin asti. Kenties päiväkahvinsa voisi jo nauttia lastauslaiturilla istuskellen!

Aurinkoa (ja aurinkoista mieltä) uuteen viikkoon!