Hellouuuu, keskiviiko! Ei kai voisi aamukaan enää kauniimmaksi muuttua, niin täynnä aurinkoa ja syksyn raikkautta. Näin voi alkaa vain hyvä päivä!
Koska flunssa kiertää edelleen kehää keskuudessamme, on positiivinen mieli kaivettava välillä esiin jopa pakottaen. Myönnän, etten todellakaan ole viime viikkoina olut ihan niin positiivinen, kuin mitä olen antanut ymmärtää. Hetkittäin olo repsahtaa jonnekin toivottomuuden puolelle, mutta huonossa fiiliksessä piehtaroinnin sijaan koitan katsoa aurinkoon. Flunssat on flunssia – niitä tulee ja menee jatkossakin! Tällä kertaa meillä vain on ollut keskivertoa huonompi tuuri.
Möllöttämisen sijaan yritän keskittyä arkisiin ilonaiheisiin, kuten syksyn sävyttämään vaahteraan, ja kahdeksan kuukauden ikäiseen (!) hampaattomaan hymyyn, lasten nauruun ja auringonpaisteeseen. Onhan niitä juttuja, jotka tekevät päivästä kuin päivästä kauniin, monia vain pitää itsestäänselvyytenä.

Iloa ja auringonsäteitä!

Voi kai sitä pitää jopa persoonallisena, että säilyttää vauvanvaatteita olohuoneessa. Itseäni tilanne lähinnä huvittaa. Kuljen pitkin taloa ja etsin tavaroita. En vieläkään muista missä mikäkin huonekalu on, ja aina ei tule edes mieleen ajatella kuistia, jonne on myös mahdutettu ihmeellinen määrä tavaraa. Kolme huonetta on jouduttu tyhjentämään remontin alta, ja juostuani yläkerran ja alakerran väliä jonkin aikaa, alan jo pikkuhiljaa muistamaan, mihin kunkin puhtaat vaatteet tuli viedä. Palaan väkisinkin mielessäni vuoden takaiseen. Ajatella, että muutosta tulee juuri kuluneeksi vuosi!

Pitkäjänteisyyttäni on usein arvosteltu – tai lähinnä sen puutetta. Voin kuitenkin mielestäni rinta rottingilla todeta, että pitkäjänteisyyttä löytyy luonteestani mielin määrin. Eihän tätä hullutusta muuten jaksaisi. Vaikka myönnän, että nyt kun remontti on taas alkanut etenemään, olonikin kevenee. Viis kaaoksesta kun tietää, että suunta on lopulta oikea!

Vaikka omat tehtäväni ovat lähinnä catering puolella ja lastenhoidossa, remppafiilis alkaa iskeä jo minullekin. Kädet tosin syhyävät sisustamaan, oikomaan paikkoja ja yksityiskohtia. Mutta kaikki aikanaan, niinhän se menee!

Viime syksynä hankitut huonekuuset nauttivat tälläisen vanhan ja vetoisen talon ilmasta. Mustat ruukut löysin alennuksella puutarhamyymälästä. Ne ovat kevyttä lasikuitua, mutta todella vakuuttavasti kivitavaran näköistä sellaista. Sisään sujahti saviruukku aluslautasineen vaivattomasti.

Tänään aion kaiken vastapainoksi kuitenkin uhmata syksyä ja lähteä juoksemaan! Jossain kohtaa pitkäjänteisyyteni on ansainnut pienen tauonkin.
Tunnelmallista syysiltaa itse kullekin!

Mun piti olla tänään tehokas ja pestä ikkunoita. Aloittaa heti aamusta jne. Toisin kuitenkin kävi.
Facebookin seuraajat jo eilen kuulivatkin, että meillä valssattiin illalla hiukan  huonekalujen kanssa, ja tänään olisi tiedossa paikkojen järjestelyä oikeastaan joka huoneessa. Ihan vain jo tavaroiden paikalleen laittamisessa menee ihmeellisesti aikaa. Huonekaluja kannettiin yläkerrasta alakertaan ja toiseen suuntaan, pianokin sai vihdoin paikkansa. Koti on taas ihan eri näköinen, enkä ole ollenkaan varma onko jokainen ratkaisu välttämättä ihan mieleeni, mutta jossain vaiheessa annoin periksi. “Kantakaa mihin kannatte, ihan sama!” Ja nehän kantoivat. (Itsekseni mutisin tietysti hiljaa, että joutuvat kuitenkin kantamaan takuuvarmasti samat kalusteet vielä moneen kertaan.) Se on hassu juttu, kun pitää nopeasti sijoittaa kalusteita paikasta toiseen, pää lyökin tyhjää. On niin vaikea hahmottaa mikä mihinkin mahtuu, ja lopulta taipuu siihen, että siirretään nyt sitten sinne minne edes mahtuu, muusta viis.

Eli tänään selvitellään kaaosta. Palaillaan asiaan kunhan saan hiukan hommia eteenpäin. Nyt hiat ylös ja töihin!

Mukavaa tiistaita kullekin!

Syksyyn sopeutiminen ei tosiaan ole kovinkaan vaikeaa niin kauan kuin nämä ihanat aurinkoiset päivät jatkuvat! Tykkään, tykkään!
Tänään kuitenkin aurinkoinen on paitsi aamu, myös tämä mamma! Syynä ihanan pitkät yöunet; Kömmin nimittäin pahnoille itsekin heti kahdeksan jälkeen, kun olin saanut lapset nukkumaan. Olen nyt koittanut noudattaa tätä linjaa vähintään kerran viikossa. Kun mies on poissa, on poissa myös ne suurimmat houkutukset kukkua myöhään esimerkiksi telkkaria katsellen. Vaikka ei sillä, juuri eilen mietin tuota tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset katsovat keskimäärin 2 tuntia ja 58 minuuttia telkkaria päivittäin! Hurja luku, itse taidan päästä samaan viikon aikana!

Mutta sitten kuviin: Pianon hankinta hiukan sekoitti sisustussuunnitelmiani. Ollaan tässä koitettu miettiä huonekaluille uusia paikkoja, jotta piano saataisiin pysyvämmälle paikalle ja soittovireeseen. Päädyimme ratkaisuun siirtää kirjakaapit pois rappujen vastaiselta seinältä, ja asettaa piano niiden tilalle. Tällöin se ei joutuisi olemaan vasten ulkoseinää. Kirjakaappien sijoittaminen uudelleen onkin nyt kysymysmerkkinä. Saadaanko ne mahtumaan silti samaan huoneeseen, vai voisiko kenties yläkerran aula toimia pikkuisena akirjastona. Itse heitin ilmoille myös ehdotuksen pianon kantamisesta yläkerran aulaan, mutta sen kannatus ei kuulostanut kovinkaan vahvalta. Asia on nimittäin niin, että tuo aulatila tuntuu jotenkin kauhean turhalta! Ei siinä oikeastaan ole pahemmin kukaan oleillut.

Kuten ennenkin on ollut puhetta, aulatila on pieni, ja se on täynnä ovia. On makuuhuoneiden ovet, vessan ovi ja ovi kummallekin vintille. Tila on kuitenkin kaunis, sillä portaikkoon seinä on (kaiteita lukuunottamatta) avoin, mikä toisaalta tekee tilasta vielä haastavamman, kun ehjää seinää ei ole, mutta turvallisuus lasten kanssa pitää huomioida.
Olen pallotellut mielessäni erilaisia ideoita niin työtilasta kuin vaatesäilytyksestäkin. Alkuperäisen cozy cornerin kuvista tila on muuttunut jo jonkin verran. Syynä lähinnä divaanin pakkosijoittaminen tänne yläkertaan. Ikean senkissä on edelleen Klaaran vaatteita, mutta ne pitäisi kyllä tsekata asap, ja siirtää vaatekaappiin jonka kesällä maalasin.
Tässä viimepäivinä ollaankin tultu siihen tulokseen, että meidän talo on ihan liian pieni! Ja tietysti olemme samanaikaisesti painineet suuren kysymyksen parissa:
Eikö ihmiselle ikinä riitä mikään! 🙂

Puutarha puskee komeaamaksaruohoa. Taitaakin sitten olla ne vuoden viimeiset oman tuotannon leikot.
Mutta nyt:
Huisin hauskaa ja aurinkoista viikonloppua. Me taidetaan tanssia sitä huonekaluvalssia vasta ensi viikolla. Aurinkoon mars!

Huh, mikä viikko! Vaikka edellisessä postauksessa luettelin kiiren lisäksi pari muutakin syytä vähäsanaisuuteeni, nyt vedän kiirekortin jälleen käyttöön. Edellisen tekstin jälkeen tässä ei nyt oikeastaan olekaan mitään muita esteitä ja estoja, ja kiitos kuuluu ihanalle tsempillenne! Olette mahtavia!
Tänään kiirekortti joutaa kuitenkin takaisin hihaan, pakko relata, ja mikäs sen parempi keino kuin puuhailla ulkona!

Luumut on kypsiä, mutta jostain kumman syystä ne on kaikki kasvaneet tuonne puun latvaan, ja kerääminen on himputin vaikeaa. Pihassa olisi yhtä ja toista, pitäis leikata nurmikkokin vielä kerran, ja muutenkin siistiä paikkoja. Jotain kivoja syysistutuksia ajattelin myös tehdä, vaikka mårbackat kyllä jaksavat edelleen jatkaa kukkimistaan. Kaipaan kuitenkin jo jotain syksyistä, mulla on ihan mahtava syysfiilis; Tästä tulee paras syksy ikinä! Meidän pihan myyrien fiiliksistä en tiedä, mutta ehtiväisinä ovat kyllä saanet kaivettua koko pihan yhdeksi hötöksi ja kasoja on niin, että tuntuu kuin astuis jatkuvasti pieniin ansoihin!

Seuraavaksi vuorossa kauppareissu, sekä callunoiden ja marjakanervien metsästys. Tosin jos olisin yhtään taikauskoinen, olisin viisas ja jäisin tänään kotiin koko päiväksi. Pois kuitenkin moiset ajatukset, viikon paras päivä on vihdoin täällä!

Kiitos vielä ihanat, Uusi Kuu on saanut purtensa oikealle kurssille, ja kaikki kunnia siitä kuuluu teille!
Viettäkää ihana ja tunnelmallinen syysperjantai, niin mä aion ainakin itse tehdä!
Halipusimoi!

Meillä oli eilen aika kiireinen ja aikataulutettu päivä. Molemmilla aikuisilla työjuttuja, molempien lasten muskarit, ja illalla vielä dagiksen vanhempainilta. Tiedättehän niitä päiviä, kun ikään kuin lennossa vaan vaihdetaan lastenhoitovuoroja, ja huudetaan suusta ne pakolliset raportoitavat. Päivä sujui okein hyvin, ihan niin kuin tavallinen arkipäivä nyt yleensäkin sujuu. Illalla minun oli tarkoitus mennä päiväkodin vanhempainiltaan, ja miehen oli määrä kuljettaa Niilo muskarissa. Anoppi tuli hoitamaan Klaara ja olimme siinä kukin omille menoillemme lähtemässä, kun mies tokaisi hetken puhelintaan näprättyä, että “Taisin muuten just ostaa pianon”.
Olen tottunut siihen, että taloudessamme asuu useampiakin instrumenttejä, ja varmaankin vain mutisin jonkinlaisen “just joo” -tyylisen vastauksen, sillä bassot ja kitarat on yleensä saatu mahdutettua talouteemme ilman minkäänlaisia ongelmia. Pianon hankkimisesta on toki puhuttu ja se on molempien mielestä ollut ajankohtaistakin, mutta lähinnä on mietitty vielä, että minne se sitten laitetaan, ja että ensin pitää saada paikat kuntoon jne…
Reilu pari tuntia meni päiväkodilla, ja laskin kotiin ajellessani, että mies on varmaan laittanut lapsetkin jo aikoja sitten nukkumaan. Heti ulkorappuja noustessani näin kuitenkin kohtalaisen suuren yllätyksen pilkistävän välihuoneen ikkunasta. Ei hitto, pari tuntia poissa ja meillä on piano! Mutta tiedättekö mitä?! Mulla on onneksi niin ihana mies, että mun ei tarvitse pelätä, että kotiimme muuttaisi joku kamala rumilus, joka ei sovi minnekään. Itse en pahemmin pianoista mitään ymmärrä, mutta jos ulkonäöstä puhutaan, en usko, että paljon kauniimpaa yksilöä olisi mistään löytynyt!

Tosin nyt se sitten nököttää tuolla meidän väilihuoneessa, joka tällä hetkellä toimittaa lähinnä varaston virkaa. Ei kuulemma mahtunut seuraavasta oviaukoista, pitää koitaa toista kautta. Kunhan joku jaksaisi nostaa. Tästä huoneesta on kyllä aikanaan tarkoitus tehdä juurikin se yhdistetty työ-/musiikkihuone, mutta valitettavasti piano ei tuohon uunin eteen voi jäädä.

Meillä molempien työt ja harrastukset tulevat jatkossakin mahtumaan kotiimme niin tilallisesti, kuin sisustusmielessäkin. Olisi kuitenkin kiva lukea myös muita tarinoita. Onko kotona jouduttu vääntämään kättä ja venymään sisustuskriteereissä toisen kalastus-, metsästys- tai autoharrastuksen nimissä? Entä onko kompromisseja löytynyt, vai pidetäänkö hirvenpäät ja ompelunurkkaukset visusti kunkin omissa nurkissa?

Mutta nyt mä kiiruhdan laittamaan paikkoja kuntoon, sillä ihana ystävä tulee kyläilemään viikonlopuksi! Mutta kukas sitä nyt ei tykkäisi siivota elävän musiikin tahdissa…

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!

Syksyn 2013 must have -sisustusjutut, ne taitaa olla tässä. Vuosi vuodelta vähemmän tuntuu olevan itselleni enemmän, ja paha allergia kaikenlaista koristetavaraa kohtaan ei ota laantuakseen. Greige värimaailma, tehostettuna ripauksella mustaa, tuntuu edelleen istuvan kotiimme parhaiten.
Myönnän, että kaikkien repsottavien nurkkien katselu ja itsensä pakottaminen keskeneräisyyden sietämiseen, vie sisustusintoa – ja pahasti. Toisaalta yritän muistutella itseäni visioinnista ja suunnittelusta, sillä ilman niitä ei synny myöskään tulosta. Alla muutama juttu, joiden avulla yritän pitää oikeaa sisustusfiilistä yllä. Ei mitään turhaa, joskaan nyt ei mitään elintärkeääkään.

Mogens Lassen Kubus 4 -kynttilänjalka oli toiveissa jo viime jouluksi, mutta jäi saamatta. Tällä kertaa taitaa olla parasta tonttuilla itse, mikäli sellaista halajaa.
Olohuone ja tuleva kirjastohuone kaipaavat mattopäivitystä. Luonnonkuitumatot saavat siirtyä keittiöön, mutta lattiat kaipaavat lämmintä eristystä, ja Anno -sarjan Pandora villamatto on pitkän harkinnan ja vertailun jälkeen noussut pitämään mattolistani kärkipäätä. Mustavalkoista mattoa paremmin meille istuisi ehdottomasti Pandoran harmaa versio.
Tine K:n punotut koriarkut ovat nekin haaveita jo viime syksyltä. Kauniita piilopaikkoja villasukille, vilteille ja sisustuslehdille.
Ikean Storsele -korituoli meiltä löytyykin jo luonnonsävyisenä, mutta nyt olisi paikka mustalle yksilölle vapaana. Tämä istusi oikein mallikkaasti kaminan läheisyyteen.

Ajatukseni oli koota pari tuollaista neljän tuotteen kuvakollaasia, mutta tovin istuttuani en keksinyt enempää pakko saada -juttuja! Hurjaa, jossain määrin olen ylittänyt itseni! Tai oikeastaan en vain viitsinyt lisätä tähän maalin, listojen, sähkökalusteiden ja oikeinpäin asennetun lämmityssuntin kuvaa. Nekin kun olisivat kaikki jollakin pakko asentaa -listalla! 🙂

Nyt kuitenkin lapsille ruokaa ja sämpylöitä pyörittämään. Aurinkoa ihanat!

Kyllä vain, se olisi sitten syyskuun vuoro! Kesä on ohi, siihen on vain totuttava. Toivottavaa tietenkin on, että syyskuu jaksaa helliä auringonpaisteella ja kauniilla säällä. Tähän sunnuntaihin herättiin kuitenkin varsin syksyisessä tunnelmassa.
Blogihiljaisuuttani ehdinkin jo Facebookin puolella hieman selitellä, ei siitä nyt sen enempää, homma jatkuu taas. Viime viikkoon on sisältynyt myös hurjasti keittiöpuuhailua ja tietenkin keittiössä oleillessa tilan viihtyisyyskin on jälleen ollut tapetilla. Kesällä piti tehdä remontin suhteen niin montaa lajia, mutta kuinka vain kävikään; Hommat ei edenneet yhtään. Toisaalta se harmittaa ihan hurjasti, mutta toisaalta taas; Kesä on kesä, ja sitä kannattaa viettää ulkona! Niin, ja onpa nyt ainakin puut ensi talven lämittämistä ajatellen tehtynä ja pihakin siinä millissa, että keväällä on taas pikkuisen helpompi ryhtyä raivauspuuhiin talven jäljiltä!

Eteisen kanssa pitäisi nyt jatkaa siitä mihin jäätiin, jotta saadaan vihdoin kuraisille pihavaatteille oma tilansa. Remontin suhteen keittiö ei siis vieläkään ole tärkeysjärjestyksen kärjessä. Mutta pientä fiksausta saa jo kivoilla yksityiskohdilla.

Nyt on muuten hyvä aika napsia kesän yrttisatoa ja pullottaa sitä oliiviöljyn sekaan. Itse tehty yrttiöljy on kiva pikkuvieminen joulun alla, kun pullotat öljyt, yrtit ja pippurit nyt, ne ehtivät tasaamaan makujansakin vielä oikein hyvin!

Mukavaa sunnuntaita ja tunnelmallista syyskuun aloitusta!

Sisustelua maanantaiaamun iloksi!
Makuuhuone, kuten kaikki muutkin huoneet kodissamme, on vielä täysin keskeneräinen. Seinät kaipaavat maalia, ja lattian- sekä katonraja listoja (jotka tosin ovat nekin tuossa vintillä täysin valmiina ja ainostaan kiinnitystä vaille). No, tämä on sitä ikuisuusprojektia; Silmä tottuu keskeneräisyyteen!

Makuuhuoneen tunnelma ei vajaan vuoden aikana ole juurikaan muuttunut, ja järjestyskin on pysynyt jotakuinkin samana. Mitä nyt Leanderin kehto roikkui katossa jonkin aikaa. Kuvia makuuhuoneesta löydätte tervetuloa meille-, odotellaan-, sopu sijaa antaa- ja nukkuu nukkuu nurmilintu -postauksista.

Vanhan Rouvan te blogini vanhemmat lukijat jo tunnettekin, se on siis tuo vanha kaappi, jolla on suloinen ruusuesiliina yllään. Huonekalun alkuperää jo hiukan pohdittiinkin eilisen sununtailta -postauksen kommenttiboksissa. Meillä kaappi kuitenkin kätkee sisäänsä taloutemme liinavaatteet. Myös Ikean rautasänky hankittiin jo edelliseen kotiin, ja hankintaan olemme olleet tyytyväisiä. Ainoana miinuksena se pieni ikävä seikka, että kesänajan sänky on täytynyt pitää hieman etäämmällä päädyn takana olevista ikkunoista, jotta tuulettaminen onnistuisi. Varsinaisia yöpöytiä meillä ei ole koskaan ollutkaan, mutta oma, kahdesta laatikosta pinoamani koroke, on toiminut oikein hyvin. Pidän kuitenkin sängynpäädyssä myös pientä Tine K:n korikassia erilaisille rasvoille ja muille tarvittaville tavaroille, jotten tahrisi laatikoita käsi- tai jalkavoiteisiin. Hagedornhagenin korentotaulu odottaa nostamista tuohon laatikkopinoni yläpuolelle, mutta kivahan se on tuossa lattianrajassakin.

Suuri kori sängyn päädyssä toimii päiväpeitteiden ja ylimääräisten tyynyjen säilytyksessä yön ajan ja mahtuupa siinä oleilemaan myös päiväunipeittoni, joka tosin on ollut kovin vähällä käytöllä viimeaikoina. Makuuhuoneen verhoasia jäi alkuinnostuksen jälkeen pahasti kesken, ja tangolla roikkuukin nyt vain pari ylipitkää pimennyskangasta. Olen kuitenkin alkanut haaveilemaan pitkistä ja runsaista silkkiverhoista, jotakin saman sävyistä kuin sängyllä olevat Tine K:n silkkityynyt.

Haaveissa on myös suuri kattovalaisin, mutta silläkään ei ole kiirettä, sillä huone on yhä sähköttä. Niitäkin juttuja pitäisi taas alkaa pohtia. Siinäpä se, makuuhuone tästä suunnasta katsottuna.

Mutta nyt tämä mamma valmistautuu kampaajakäyntiin! Superia viikkoa teille jokaiselle!

Eipä ole tämä kodin laittaminen ollut viime päivinä juurikaan mielessä. Sunnuntain kunniaksi kuitenkin intouduin hiukan oikomaan paikkoja. Meillä on inha tauti kylässä, ja sekin tuottaa siivoilemista, joten samalla voi tarttua asiaan kokonaisvaltaisemmin. Kaiken sisällä hääräämisen lisäksi, tänään on kuitenkin pakko ottaa aikaa myös ulkoiluun. Satoi tai paistoi, kaipaan raitista ilmaa!

Suloista sunnuntaita teillekin!