Sade on vihdoin loppunut, ja hyvä niin, sillä pelkäsin jo vedenpaisumusta. Eilinen shoppailureissu venyi puolille öin, ja teki kyllä kaikessa arjesta irtautumisessaan äärettömän hyvää. Istuttiin vielä kotimatkalla huoltoaseman pöydässä, ja puitiin asioita niin laidasta laitaan, että meinasimme jäädä suljetuksi lukittujen ovien taakse. Onni on ystävät, joiden kanssa juttu jatkuu kuin eilisestä, vaikka todellisuudessa väliin mahtuu joskus kokonainen vuosi. Vaikeaa tosin selittää miehelle, miten Ikeasta voi palata kotiin vasta yöllä, kun kuitenkin matkaan lähdettiin jo iltapäivällä, ja autoilukin ottaa vain sen 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta näköjään se on aivan täysin mahdollista! 🙂
Tänään onkin sitten rento kotilauantai lasten kanssa. Pitäen toki sisällään kaupassa käynnit ja muut viikonlopun perusrituaalit. Silti viikonloppu on nyt enemmän kuin tervetullut tähän väliin. Ei kiirettä, eikä sen suurempia velvoitteita. Sateen jälkeen auringonsäteetkin tuntuvat taas ihmeellisen voimaannuttavilta.
Rennon päivän rento asu syntyy farkuista ja neuleesta. Molemmat mukavuusvaatteita parhaasta päästä. Vaatteita, joissa tuntee olevansa kuin kotonaan.
Palataan vielä hetkeksi viime sunnuntaihin, ja tarkemmin isänpäivän aamuun Nespresson yhteistyön merkeissä. Sain nimittäin tehtäväkseni kertoa, millaista osaa kahvi näyttelee meille näinkin spesiaalissa tilanteessa.
Meidän perheeseen on jotenkin juurtunut sellainen tapa, että isänpäivänä (ja vastaavasti äitienpäivänä) aamupala on se juttu. Mielestäni on myös kiva opettaa lapsille, ettei kaikkien lahjojen tarvitse olla pakettiin käärittyjä, vaan toista voi muistaa myös hemmottelulla. Toisen huomioiminen kun ei ole kiinni lahjojen määrästä tai suuruudesta, vaan rakkauttaan voi osoittaa myös muilla keinoin – pienillä teoilla. Niinpä tänäkin vuonna kysyimme isältä itseltään jo ennakkoon, mitä hän haluaisi juhlapäivänään syödä aamupalaksi.
Jostain syystä miehelleni ei tuota minkäänlaista ongelmaa syödä herkkuja heti aamulla, ja niinpä kaikkien pannukakku- ja vohvelivuosien jälkeen tällä kertaa toiveissa oli pavlova, joka on mieheni lempikakku. Täytyy kyllä itsekin myöntää, että onhan se aika ylellistä aloittaa aamunsa hyvällä kahvilla ja marenkikakulla, vaikka omat aamupalatoiveeni ovatkin melko perinteisiä tähän verrattuna.
Arkiaamuisin me aikuiset juomme kahvimme omalla aikataululla, eikä kahvitteluun sinänsä liity minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Itse asiassa, me molemmat juomme kahvimme yleensä yksin. Juhlapäivinä toimitaan sitten täysin arjenvastaisesti ja istutaan koko perhe samaan pöytään kuin kahvikutsuille konsanaan. Kahvin äärellä on mukava päivänsankarinkin heräillä ja rauhassa tutkiskella lasten tekemiä lahjoja.
Tänä vuonna herätimme isän laululla ja viulumusiikilla. Lahjat annettiin tuttuun tapaan sänkyyn, mutta samalla esitettiin kutsu kahvipöytään käymisestä, jossa paketteja on kiva availla samalla kun seuraa lasten odottavia ilmeitä. Isänpäivän se ehkä intiimein ja lämpöisin hetki syntyy juurikin tästä totutusta juhlarituaalista.
Nespresso-kahvin keittäminen on melko helppoa puuhaa, ja meillä lapset osallistuvat mielellään kahvin valmistukseen. Maidot vaahdotin minä, mutta lapsille on tärkeää saada painaa nappia, eli “keittää kahvia”. Ja tosiaan, eipä siihen kahvin valmistamiseen juuri muuta tarvita, kun kapseli oikaisee muiden työvaiheiden yli.
Meillä isänpäivä myös päätettiin vastaavaan kahvihetkeen, kun mieheni isovanhemmat pistäytyivät iltakahville. Päivä sai siis vähintään yhtä juhlavan lopetuksen. 🙂
Herkkuhetkien korostamiseeen, Nespressolta löytyy nyt myös uudet Variations-kahvit Sachertorte, Linzertorte ja Apple strudel. Eli Sacherkakun, Linzertortun ja Omenastruudelin makuinen espresso, joilla saisi muuten varmasti juhlan tuntua myös niihin aamuihin (ja iltoihin), kun kukaan ei ole yllättämässä leivoksilla. 🙂
Mutta siinäpä se meidän isänpäiväperinne lyhykäisyydessään. Tämä olikin jo seitsemäs kerta, kun mieheni sai juhlia kyseistä päivää, eikä näiden päivien merkitys varmasti hupene vuosienkaan saatossa.
Isänpäiväsuunnitelmamme muuten muuttuivat hieman aikaisemmin kertomastani, sillä päivään mahtui lounas mieheni isän kanssa, sekä vierailu minun vanhempieni luona. Mukavaa yhdessäoloa tärkeiden ihmisten seurassa. ♡
Täällä on aloitettu päivä mukavasti ja kiireettömästi. Me leivottiin lasten kanssa mutakakkua sillä aikaa kun mies puuhasi puutöissään, ja nyt onkin jo ruuanlaiton vuoro.
Vaikka meillä mennään vuoden ympäri melko neutraalilla värimaailmalla, huomaan, että kodin tunnelma muuttuu kuitenkin automaattisesti vuodenaikojen mukaan. Suurimpia tekijöitä on tietenkin valo ja lämpö, sekä ikkunoista avautuvat maisemat, jotka käyvät värin ja tunnelman tuojina ikään kuin suuret taulut.
En tiedä johtuuko se eilisestä siivouspäivästä vai kenties tuosta pienestä lumihunnusta, mutta mieli alkaa väkisinkin jo hahmottelemaan hiukan joulua kotiin. Kenties muutaman hyasintin löytäminen helpottaisi tätä olotilaa kummasti, mutta niitä ei taida täällä päin olla tarjolla vielä pitkään aikaan. Täytynee siis keksiä jotain muuta. Kenties paperi- ja risutähdet voisivat olla jo paikallaan!?! Ehkä ensi viikolla olisi jo aika ainakin kurkistaa vintin joulukoristeisiin ja mallailla jotakin pientä paikalleen.
Kello on kohta yksi ja mulla on edelleen pyjama päällä! Nyt siis nopeat “moit”, sillä lähden kirimään itseäni tähän päivään! Oikein ihanaa ja talvista isänpäiväviikonloppua!
Itsensä toistaminen on jossain määrin turhaa ja ärsyttävää, mutta en voi millään olla hehkuttamatta kotiinpaluun ihanuutta. Siitäkin huolimatta, että koti odotti eilen kylmänä kuin Siperia, täällä on se jokin lämmin fiilis, jota en pysty saavuttamaan missään muualla. Turvallinen rauha ja oma tila – tarvitsen niitä molempia.
Olin eilen illalla lasten kanssa jalkapallokauden päätöstilaisuudessa, ja huomasin hälykiintiöni täyttynee jopa siinä määrin, että tuollainen paikallinen pikkutapahtuma tuntui äärettömän uuvuttavalta. Ja vaikka blogiakin olisi kai eilen pitänyt päivittää, olin illalla aivan liian väsynyt avatakseni tietokonetta. Sen sijaan kaaduin lasten viereen nukkumaan jo ennen kymmentä ja nukahdin kai välittömästi.
Eilinen iltapäivä ja ilta menivät muuten kutakuinkin lämmittäessä ja samaa puuhaa teen tänään. Talvi yllätti jopa niin pahasti, että aamulla jouduin pieneen paniikkiin lasten talvivaatteiden kanssa. Mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja toppavaatteita sai etsiä melkoisessa kiireessä. Tänne kun tuo talvi ei vielä viime viikolla ehtinyt.
Koska meillä ei ole mitään varsinaista kodinhoitotilaa (pieni kylppärikin on tehty taloon vasta jälkeenpäin), pyykkipäivä tarkoittaa yleensä siellä täällä kuivuvia vaatteita.Viime kesänä löysin onnekseni kauniin pyykinkuivaustelineen, jota on ihan ilo jo katsellakin. Vaikka melkein kaikki kuivuritta kuivattavat pyykit ripustankin henkareille, on pyykkiteline silti aika näppärä väline esimerkiksi neuleille. Harvemmin tuo arkinen kapistus miellyttää silmään, mutta tässä, kauan haaveilemassani haitarissa, on kiva fiilis. Kauneutta käyttöesineessä, eli arjen estetiikka parhaimmillaan. 🙂
Viikonloppuun mahtui monenlaista ohjelmaa ja kivoja juttuja, mutta niistä kirjoittelen teille vähän myöhemmin. Nyt haluan imaista tätä maaseudun rauhaa ihan jokaisen soluni täyteen. Sillä niin ihana kuin onkin välillä rikkoa arkea ja tuulettaa päätään, onnellisen olen juuri tässä; Oman kodin rauhallisessa tunnelmassa, kipinävahtina pyykkivuoreni keskellä!
pellavatunika ja merinovillahousut⎮Niinmun⎮saatu
villatakki⎮Jumperfabriken
villasukat⎮äidin kutomat
Eilinen meni järjestellessä viikonloppua, eli pakatessa paisti omia tavaroita, myös lasten viikonlopputarpeita, synttäreitä ja Halloween-juhlia unohtamatta. Onni on ihanat vanhemmat, jotka huolehtivat lapsista, hakevat koulusta ja kuljettavat juhliin, isomummu, joka huolehtii koirasta ja maailman parhaat naapurit, joille voi jättää kotolaisten tehtävän. Ilman näitä ei lähteminen olisi näinkään helppoa! 🙂
Mutta tänään on vuorossa vähän hemmottelua ja parisuhdeaikaa, ja nyt pitää aloittaa valmistautuminen ja metsästää jostain yhdet hyvät sukkapöksyt!.
Tiedättekö kun puhutaan niistä ensimmäisistä kymmenestä sekunnista, joina teemme arviomme uudesta ympäristöstä. Tähän nojaten puhutaan, että eteinen on kodin käyntikortti, mutta itse väitän, että näköhavaintojemme lisäksi myös tuoksuilla on merkitystä. Olen itse vähän tuoksufriikki, ja tästä syystä lähdin mukaan Gladen kampanjaan. Nimittäin uskon, että tuoksuilla on merkitystä ihan yhtä paljon kuin vaikkapa siisteydellä tai sisustuksella.
Jos nyt palataan tuohon “eteinen on kodin käyntikortti” vertaukseen, niin onhan se totta, että astuessamme jonkun kotiin kaksi tuoksutyyppiä tekee heti suuren vaikutuksen: Meitä miellyttää joko puhtauden tuoksu tai leivonnaisten ilmassa leijuva viettelys. Kun koti tuoksuu puhtaan raikkaalle, ei eteisen kenkävuori välttämättä iske silmään niin pahasti. Pullantuoksuinen koti taasen kutsuu lämpimällä tunnelmallaan. Onni on se, että enää nykypäivänä ei tarvitse hieroa mäntysuopaa ovenpieliin, tai kuumentaa uunipellillä kanelia. Tuoksuja kun voi vaikka suihkuttaa ilmaan, tai niitä saa mukavasti kynttiläntuikkeen sivutuotteena.
Kuten olen joskus kertonutkin, oma mieltymykseni tuoksukynttilöihin alkoi äitiyteni ensimmäisistä viikoista. Tuolloin koko elämä tuntui olevan vähän päälaellaan, mutta joulun alla kynttilöiden polttaminen toi päiviin jonkinlaista toivoa. Erityisesti tunnelmaa ja rauhaa toivat jouluntuoksuiset tuoksukynttilät, ja tulinkin hyvälle tuulelle, kun löysin saamastani Glade -tuotepaketista nuo isot punaiset kynttilät jotka veivät ajassa aika tarkkaan sinne kahdeksan vuoden takaiseen. Omenan ja kanelin tuoksu ei kuitenkaan ole niin jouluinen, etteikö sitä jo voisi poltella, ja niinpä jouduin muuten ostamaan yhden uuden kynttilän jo, jottei tarvinnut kuvailla teille sellaista liki loppuun poltettua.
Mausteisten tunnelmatuoksujen lisäksi pidän puhtautta huokuvista tuoksuista ja Gladen huonesuihkeet sekä ilmanraikastajat ovat meillä normaalisti ihan aktiivikäytössä. Siivouksen jälkeen niillä ikään kuin antaa sen viimeisen silauksen tilalle, mutta tykkään suihkutella tuoksuja muutenkin. Eteinen, vaatehuone, kylppäri. Noille kaikille antaa ryhdikästä tunnelmaa vaikkapa puhtaan puuvillan tuoksu. Kiva, että noita tuoksuja on myös Gladen kynttilöissä, sillä näin kynttiläaikaan ne lyövät kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Omat Glade-lempparini ovat ehdottomasti Winter Flowers, Apple & Cinnamon sekä Cozy Apple & Cinnamon. Näistä ensimmäistä on saatavilla sekä kynttilän, että suihkeen muodossa ja tuoksu sopii hyvin kodin yleistuoksuksi tuomaan sitä puhtaan raikasta fiilistä. Jälkimmäisessä taasen on joulun tunnelmaa oikein kunnolla, ja säästelenkin kynttilää hiukan lähemmäksi joulukuuta. 🙂
Kerro millaiseen tilanteeseen sinä yhdistäisit Gladen tuoksuvia tuotteita, ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa! Kaikki Glade tuotteet löydät täältä ja kilpailun ohjeet ja säännöt löytyvät tämän linkin takaa.
Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 6.11.2016 ja olet mukana kisassa!
En tiedä onko se ikä vai mikä, mutta tuntuu, että suhtautumiseni viikkoon on muuttunut. Joskus muinoin sitä aina odotti perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta nykyisin se tuo yleensä tullessaan myös tunteen siitä, että tämäkin viikko kului aivan liian nopeasti.
Toki edelleen odotan viikonloppuja, ja perjantai on yksi viikon parhaista päivistä, mutta silti tuntuu, että aika myös kuluu aivan liian nopeasti. Tunne on luonnollisesti vahvimmillaan näin syyslomaviikon jälkeen, kun huomaa, ettei yhteen viikkoon sitten mahtunutkaan niitä kaikkia suuria suunnitelmia. Ikkunat jäi pesemättä ja kaapit siivoamatta, mutta onneksi ne tärkeimmät tuli tehtyä. Nukuttiin lasten kanssa pitkään, ja vietettiin kiireettömän huoleton viikko pikkutiikeriä paijaten.
Ainakin täällä on ollut muuten niin pimeä ja musta viikkoa, että kynttilävarastot ovat huvenneet oikein vauhdilla. Täydennystä pitääkin hommata aika nopealla aikataululla. Tämän syksyn yksi sisustushankinnoistani on ollut ENO Studion Multi Candle Pin -kynttelikkö, joka luonnollisesti nostaa myös kynttilöiden kulutusta. Sopivan simppeli valontuoja keittiön pöydälle.
Ensi viikolla jatkuu arki, mutta nyt nautitaan ensin viikonlopun verran kiireetöntä tunnelmaa.
Tiedä sitten johtuuko se Eino Leinon viisaudesta, vai jonkinlaisesta itsesuojeluvaistosta kenties, mutta pari viime päivää olen piilotellut teiltä yhtä tosi onnellista juttua. Niin, ehkä ajattelin että jos en iloitse julkisesti niin… Tai että jos en ylipäätään iloitse niin kovin paljon, niin sitten ei mahdollisesti satukaan niin kovasti. Mutta tyhmäähän tuo on, tiedän sen itsekin.
Eli pitemmittä puheitta, tässä hän nyt on. Meidän pieni onnemme nimeltään Taavi.
Taavi muutti meille maanantaina ja on kotiutunut loistavasti keskuuteemme. Utelias pikkukissa, joka nauttii seurasta ja väsähtelee täysinäisen vatsansa viereen pitkin päivää. Ulkonäöltään kuin tiikeri, siitäpä Taavi nimikin lopulta tuli. Sanomattakin selvää, että ollaan ihan rakastuneita koko perhe. ♡
Täällä on oltu nyt niin lomafiiliksissä, että blogikin on jäänyt vähän heitteille. Ihan reporankana ei olla oltu, nimittäin tänään pidettiin oikein kunnon siivouspäivä. Taljat, tyynyt, peitot ja matot saivat kyytiä ulkona, ja lattiat kunnon imuroinnin ja pesun. Pinnat on pyyhitty pölystä sekä sormenjäljistä, ja lasten kanssa käytiin lelusäkitkin läpi, ja lajiteltiin kaikki irralliset palapelin ja muistipelinpalat omiin pakkauksiinsa. Nyt on loppu viikkon kiva vain olla, kun paikat on siistissä kunnossa, ja velvollisuudet suoritettu. 🙂
Mutta nyt mä jatkan tämän laatuajan viettoa ja toivottelen teille kaikille mukavaa maanantai-iltaa. ♡
Lauantaita! Täällä on juuri aivan ihmeellisen rauhallinen ja hiljainen hetki. Toinen lapsista on syntymäpäivillä, ja toinen ulkoilee isänsä kanssa. Minä hiivin villasukissani ja sytyttelen kynttilöitä. Ennen kirjaan tarttumista ajattelin kuitenkin napata muutaman kuvan sillä kylmä ja harmaa päivä saa kodin näyttämään erityisen kodikkaalta ja fiiliskin on sen mukainen.
Mutta mikä tekee kodista sitten kodikkaan? Varmasti jokaisella on oma ajatuksensa tästä, kuten sisustuksesta ja muustakin kodin tunnelmasta. Itse kuitenkin huomaan näin syksyisin sen kodikkuuden tarpeen lisääntyvän. Kesällä eletään puolittain ulkona, mutta lyhenevät päivät ajavat sisään ja houkuttelevat käpertymään oman kodin tunnelmaan.
Kuten tiedätte, meidän koti ei ole millään tavalla kliinisen minimalistinen. Se on enemmänkin rönsyilevä ja kerroksellinen, eikä sille varmaan lopultakaan löydy yhtä yksiselitteistä tyylisuuntaa, vaikka sitä joskus yritin teiltäkin kysellä. Mutta tyylisuunnasta ja lokeroinnista huolimatta, jokainen koti on asukkailleen kodikas omalla tavallaan.
Mulle kodikkuus syntyy tunnelmasta, joka ei välttämättä ole edes sidottu sisustukseen. Toki päälisin puolin siisti koti tuntuu kutsuvammalta, kuin koti jossa kaikki on hujan hajan, mutta mulle on tärkeää, että tunnelmassa näkyy myös eläminen. Myös tuoksuilla on iso merkitys. Koska kotimme ja käyttövetemme lämpenee kokonaan puilla, meillä on sellainen puulämmityksen tuoksu. Tämän lisäksi poltan mielelläni tuoksukynttilöitä, ja kokkailu ja leipominen luovat omaa tunnelmaansa. Tuli on oikeastaan yksi kodikkuuden lähde. Palaa se liekki sitten lämmityskattilassa, kynttilässä tai takassa, se luo aina omaa tunnelmaansa.
En juuri perusta ylimääräisille koriste-esineille, mutta käyttötavaroiden ulkonäön suhteen olen sitäkin vaativampi. Iso merkitys on esimerkiksi astioilla, joiden tykkään näkyvän ja olevan helposti saatavilla. Kukat ja kasvit luovat kynttilöiden tapaan tunnelmaa. Meillä on paljon koreja, kasseja ja pusseja, jotka kätkevät sisäänsä kaikenlaista tarvittavaa. Toisin kuin hyvin modernissa kodissa, ne saavat näkyä ja olla esillä.
Myös materiaaleilla on oma merkityksensä. Luonnolliset pinnat, karheus, pehmeys ja rauhalliset sävyt. Nuo kaikki tuovat mulle kodikasta tunnelmaa. Mutta ulkoisista tekijöistä huolimatta uskon, että sillä omalla fiiliksellä on kodikkuuden suhteen suurin merkitys. Rauhallinen ja levollinen olo ovat nimittäin ehkä niitä suurimpia tekijöitä tässä asiassa. Koti jaetaan rakkaimpien kanssa, ja siellä eletään se tavallisen elämän tärkein, eli arki. Koti on paikka jossa saa olla oma itsensä, paikka jossa pitää tuntea olevansa turvassa.
Niin, että kun se rauhallinen illuusioni nyt päättyikin siihen, että eteisestä kuuluu järkyttävää kiukuttelua, kodikkuus ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Nimittäin, yhtä varmasti kuin natiseva puulattia, tähän taloon kuuluu myös tuo Känkkäränkän vierailu. (Aion tosin yrittää neuvotella itselleni vielä hetken myös sitä lukuaikaa.)
