Voi tätä onnenpäivää! Nyt eletään nimittäin siinä vaiheessa, että koko talossa voi vihdoin tepsutella sukkasillaan! Jokainen huone on jossain määrin nyt huone, eikä meille tarvitse enää saapastella keittöön asti!
Vielä edellisiltana kuljin kylpyhuoneeseen Hunterit jalassa! Purukasojen yli tarpoessa tuokin matka muistutti enemmän reissua ulkohuusiin, kuin vesiklosettiin.
Tälle päivälle yksi väliseinän ja -oven laitto, sekä kaminan takaisen seinän kuntoon laittaminen Ei siis mitään valmista pintaa, vaan paloturvallisten levyjen asentamista jne. Illalla saadaan sytyttää ensimmäinen tuli kaminaan, ihanaa!

Mahtavia James Bond tarinoita jätitte edelliseen postaukseen. Meidän ilta oli aika lailla täydellinen, sen voimalla jaksaa taas pitkään! Koitan vastailla kaikkiin kommentteihin tämän päivän aikana.
Nyt suuri sämpylätaikina kohoamaan, jotta työmiehet saavat taukokahville leipää. Illalla päästään siivoamaan remontin jälkiä pois, saadaan kenties kengät pois keittiöstä, ja elämä alkaa pikkuhiljaa asettua.

Ihanaa torstaita teillekin!

Myönnettäköön että kaikki ne vähäisienkin käsityötaitojeni hyödyntäminen on kuluneen vuoden aikana jäänyt lähes tyystin. Inspis sisustusjuttujen värkkäämiseen, ompelemiseen tai virkkaamiseen hyytyi, kun asuminen oli väliaikaista ja sisustaminen sen mukaista. Pikkuhiljaa, uuden kodin myötä, olen alkanut virittelemään mielessäni joitakin ompeluksia. Listalla on yhä se tyynynpäälisten ompelu ja painaminen, sekä vanhojen harmaiden pellavaverhojen hyödyntäminen uusiokäytössä. Viime aikoina olen kuitenkin melkein ihastunut taas virkkaamiseen. Äidin varastoista löysin jämiä trikookuteesta ja Hemtexiltä suloisen bambukoukun.

Paksusta valkoisesta kuteesta syntyi muutama pannunalunen, jotka tosin odottavat nyt pesukonevärjäystä ihan käytännöllisyytensä vuoksi. Toki tuokin projekti vauhdittuisi huimasti uuden keittiön myötä, mutta kaipa niitä voi jo valmiiksikin vääntää.
Harmaa kude on uudempi hankinta, ja lähinnä ajattelin siitäkin mattoja pikkuvessaan, mutta koska vessaremontti ei ole vielä alkanutkaan, laitoin kuteen koukulle, ja aloitin pienten säilytyskorien vääntämisen.

Vauvalle olisi tarkoitus laittaa jonkinlainen hoitotaso makuuhuoneeseemme, enkä halua esille mitään sen kummallisempia vauvavärejä, vaan juttuja, jotka sopivat muutenkin sisustukseen. Hoitoalustalle ajattelin ommella pari vaihdettavaa päälistä siitä harmaasta pellavasta, ja pieniin koreihin saa sitten kätkettyä muuta tarvittavaa hoitotavaraa.
Oikeastaan heräsin vasta eilisen postaukseni jälkeen itsekin näihin vauvavalmisteluihin, eli ehkä saan sittenkin tälläkin saralla vielä jotakin aikaiseksi.

Ulkona paistaa aurinko kirkkaasti, ja sää muistuttaa enemmän keväästä kuin joulun odotuksesta. Tosin taitaapi sieltä se talvikin vielä väliin tulla, ja siihen varaudutaan parhaillaan uusien ulko-ovien asennuksella! Hain aamulla muutaman lyhdyn ja kynttilöitä. Viikonloppuna yritän saada rapunpielet kutsuvampaan kuntoon.

Aurinkoa päiväänne!

 

Melkein pystyn ajoittain jopa unohtamaan tämän blogin olemassaolon. Tai en ehkä täysin unohtamaan, mutta siirtämään jonnekin tietoisuuden rajamaille kuitenkin.
Vuorokaudessa on edelleen liian vähän tunteja, minulla liian vähän käsiä ja voimia. Jos osaisin, kloonaisin itseäni ainakin kolmin kappalein. Näillä kuitenkin mennään; Kahdella kädellä, kahdella jalalla ja yksillä hermoilla.
Remontissa on sellainen mikään ei etene -vaihe. Vaikka toki moni asia etenee, ja paljon tulee tehtyäkin, niin ne jutut on sellaisia ei niin näkyviä. Kaikkea pientä ja aikaavievää – niinkin turhaa kuin sähköt, lämmitys jne… No, mutta tiedätte, mitä tarkoitan? Ei siis mitään wow, valmis huone -fiiliksiä vähään aikaan.

Pari räpsyä, ettei noi mainokset ihan koko tekstiä imaise mukaansa. Nyt yhden pikkupotilaan viihdyttäjäksi.

Moi, ja kivaa torstai päivää teille!

 

Talven taikaa -kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja hurjasta osallistujamäärästä onnekkain oli tällä kertaa Mirka. Laitan voittajalle meiliä, jotta kirja saadaan nopeasti kulkemaan eteenpäin.
Mielelläni olisin kyllä jakanut kirjan vaikka kaikille teille. Aikamoisia talven ja joulun fiilistelijöitä kommenttien perusteella olette!
Täällä remppa etenee nyt aika hitaasti – tavallisen arjen ehdoilla ja aikataululla. Eipä tuota iltaa ja vapaa-aikaa montaa tuntia päivään jää, mutta josko viikonloppuna sitten taas isommalla kädellä. Itse olen myös ottanut viimeiset pari päivää lähinnä levon kannalta, pitää näköjään himmata hiukan omaakin tahtiaan ja kuunnella kroppaansa.
Tänään saatiin kamina jo kotiin. Asentaja vielä, niin päästään fiilistelemään sitäkin ihanuutta! Niin ja saadaan lisälämpöä, joka vissiin on se perimmäinen tarkoitus…

Tunnelmallista ja kaunista iltapäivää ja iltaa. Marraskuun ensimmäistä.

Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on “ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, “tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!

 

Todellakin, nyt on arki lyöty totaalisesti päin naamaa, ja karu todellisuus on iskeytynyt vasten kasvoja. Onneksi tänään on sentään sellainen “kaunis syyssää” ja aurinkokin ilmoittelee olemassaolostaan. Eilinen päivä meni vielä hiukan sumussa. Matkalaukkujen purkamista, pyykkivuoria, tyhjää jääkaappia jne. Nopeasti käväisin myös uudella kodilla, ja hui, miten tuo suuri kylmä ja kostea talo tuntuikin niin kolkolta. Pieni epätoivon kipinäkin taisi lentää ilmoille.
Mutta kotona on kiva olla, jopa tähän kerrostaloasuntoon oli aika taivaallista palata (enpä olisi ikinä uskonut). Lisään “ei enää ikinä -listaani” lentomatkat raskausaikana. Tosin ei varmaan enää koskaan tulekaan ajankohtaiseksi. Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa pariin viikkoon, että asun omassa kropassani. Vaikkakin loppuraskauden sitten tukkisukkahousuissa, mutta kuitenkin.
Nyt pitäisi kerätä kasaan sekä henkiset, että fyysiset voimat; Kolmen viikon kuluttua pitäisi nimittäin viimeistään muuttaa! Kohtuu alkeellisiin oloihinkin vielä kaiken lisäksi, mutta innolla silti. Haaveena saada vielä kuistin punaiset seinät vaaleaksi, ja joku ammattitaitoinen lattioiden hiojakin pitäisi palkata. ToDo -lista on kilometrin pituinen, ja pahinta on, etten voi itse enää olla avuksi oikein missään. Paitsi tietysti neuvon ja määrään, mikä kuulemma sujuukin minulta parhaiten. Pitäisi jaksaa suunnitella hiukan sähkö ja valaistus juttuja, joitakin materiaalivalintoja jne. Pää on ihan totaalisen pyörällä, mutta minkäs teet!

Tältä siis näyttää arki tänään. Mutta mulla on ihan julmetun monta postausta valmiina ja päässä toiset sata muhimassa, eli nämä valitukset ja huokailut jääköön tähän, ja punaisten seinienkin sijaan ensi kerralla jotain muuta.

Kivaa ja toivorikasta torstaita!

 

Varsinaista hiljaiseloa koko päivä. Valmistautumista uuteen viikkoon, niin ja uudenlaiseen arkeen. Hui! Olen tänään nimikoinut kasan vaatteita, ja laittanut kaiken valmiiksi huomista ajatellen. Äitiä jännittää, poikaa ei niinkään.
Yöllinen sade hakkasi keltaisia koivunlehtiä maahan. Olo on syksyinen, samoin maisema. Tänään syödään iltapalaa pidemmän kaavan mukaan ja painutaan pahnoille hyvissä ajoin. Sunnuntailta nyt sen enempää voi vaatiakaan.

Leppoisaa iltaa!

 

Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä yli kaiken. Uuden alkua, luonnon heräämistä ja elämän elpymistä. Vuosien mittaan alan kuitenkin yhä enemmän nauttia syksystä. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa.
Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – misä ikinä se sitten onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle.

Muutamia paloja hitaan ja hämärän aamun tunnelmista; Aikaisissa aamuissa ilman kiirettä on sitä jotakin.

 

 

Täällä on eletty hiljaa ja nautiskellen viimeisistä kotiäitipäivistä tällä erää. Tuntuu hassulta, että kaikki se, mikä nyt on välillä jopa puuduttavan yksitoikkoista arkea, on kohta mennyttä. Vaikka edessä on hyvää ja odotettua, kaihertaa mieltä myös pieni haikeus. Eräänlaisen ajan loppu tämäkin. Vaikka ensiviikolla alkava päivähoito ei ihan kokoviikkoista olekaan, tulee arki muuttumaan aika tavalla.
Juuri nyt ne kaikkein arkisemmatkin jutut ovat tuntuneet niin kovin tärkeiltä. Ruuanlaittoa, leivontaa, ulkoilua jne… Tällä viikolla tuossa kaikessa on ollut ihan toisenlainen hohto. Päiväkotivarusteet on hankittuna, lelukorit siivottu ja matkavalmistelujakin tehty.

Ulkona tuoksuu syksy, ja sisällä kelpaa tunnelmoida kynttilän valossa. Illaksi on sovittu playdeitit, viikon kohokohtia sekä äidille, että pojalle. Juuri nyt tiskikone hurisee rauhoittavasti ja nautin omasta iltapäiväteestäni. Kotikin on suht siistissä kunnossa – ainakin hetken aikaa.

Kauhean monta blogijuttua rästissä. Yritän kiriä. Piian testaamasta Color Maskistakin laitan teille saamani raportin. Ehkä jo illalla, jos vain suinkin ehdin.

Nyt toivottelen rauhallista päivän jatkoa!

 

Heinäkuun viimeiseen on herätty toiveikkain mielin. Aurinko valtaa taas itselleen tilaa, ja ilmassa on kaikki mahdollisuudet kauniiseen kesäpäivään!
Olen tässä muutenkin yrittänyt viimeaikoina sellaista tietoista positiivisen ajattelun heräämistä. “Tänään on hyvä päivä, tänään voin olla onnellinen”. Ja, niin kornilta kuin tuollaiset lausahdukset kuulostavatkin, alkavat ne ennen pitkää myös toimia. Koita vaikka!
Mutta ennen kuin nyt annan itsestäni ihan ärsyttävän energisen ja positiivisen kuvan, toivottelen vain aurinkoista tiistaita teille kaikille!  Hyvää huomenta, ja hyvää päivää!