Maaliskuun ensimäiseen on herätty. Kevät tulee, ihanaa!
Helmikuu meni niin, etten ehtinyt edes huomata! Maaliskuussa mulla onkin tarkoitus palauttaa itseni maanpinnalle, ja saada taas elämä “raiteilleen”. Sumun tilalle kaipaankin nyt valoisaa mieltä ja sisäistä auringonpaistetta.
Maaliskuussa vietämme mieheni kanssa syntymäpäiviä, juhlimme Pikku K:n kastejuhlaa, naistenpäivää, pääsiäistä ja kesäaikaan siirtymistä.

Blogin suhteen toiveissa on vireä kuukausi. Toivon myös jonkinlaista edistymistä remppajutuissa, ja sitämyöden sisustusaiheita blogiinkin. Tiedossa on kivoja arvontoja, ja keväistä hypetystä. Aiheeseen puutarha sukelletaan myös mitä todennäköisemmin tässä kuussa!

Kohti valoa, kohti aurinkoa – kohti kevättä!
Mitä ihaninta perjantai aamua jokaiselle!

Kun eilen oli ahkera siivouksen kanssa, saa tänään lähinnä fiilistellä aikaansaannoksiaan. Oiva alku viikolle!
Kevät pyörii mielessä jo ahkerasti, vaikka taivaalta tupruttaa lunta. Tekee mieli pukea koti kevääseen, lisätä väriä ja eloa tunnelmaan. Pitkän pimeän jälkeen kirkas vihreä näyttää oikeastaan ihan täydelliseltä!
Iltapäiväkahvin (ja pullan) kanssa nautin siemenluetteloiden tutkimisesta!

Pirteää maanantaita!

Siivouspäivä; Imurointia, lattian pesua ja lakanapyykkiä. Ulkoilua ja lumitöitä – punaisia poskia.
Kovin arkinen laskiaissunnuntai. Leivottiin kuitenkin Niilon kanssa pullaa viikonlopun kunniaksi. Pyörittelin myös muutaman pyöreän yksilön. Josko vaikka kipaisisi kaupasta purkin kermaakin illaksi. Nam!

Leppoisaa ja lumista sunnuntaita!

 

Joudun jälleen pahoittelemaan blogihiljaisuuttani. Jonkinlaiseksi huoltokatkoksi kai voi tätä hiljaisuuttaa kutsua, jouduimme nimittäin vielä vauvelin kanssa palaamaan sairaalaan, ja nyt uusin voimin uuteen alkuun. Asiat kun laittaa tärkeysjärjestykseen, jää blogi väkisinkin taka-alalle näissä tilanteissa. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin, ja sekä äiti että tytär paremmassa kunnossa. Kyllä se siis tästä!
Nyt vain kaunista ja positiivista täytettä päiviin, ja huolet sekä murheet kauas pois!

Koska rumista sairaalavaatteista on nyt saatu tarpeeksemme, kävimme hankkimassa hiukan turhamaisuutta kokovalkoisten unisexkuteiden tilalle. Mekko ja neuletakki Kappahl, henkarit H&M.

Niin, ja sitten Mekkotehdas kirja-arvonnan voittaja:
Onnetar suosi tällä kertaa Ilonaa. Onnittelut, otathan yhteyttä, jotta saadaan kirja postiin, ja pääset tehtailemaan mekkosia! Kiitos kaikille osallistuneille!

Kaunista päivää!

Terehdys vietin viemältä! Pesänrakennusta todellakin, sitä on kuulunut viime päiviin. Hassua siivousta ja puunailua, kodinlaittoa ja valmistautumista.
Ajattelin kuitenkin tulla välillä tervehtimään teitä, moni kun on jo kysellyt, mitä tänne kuuluu. Kiitos kun olette niin ihanasti myötäeläneet mun kanssa! Koitan sitten vaikka feissarin puolella teitä infota, kun jotain kerrottavaa on!
Hah, olipa siskoni ystävä muuten bongannut poksahtamisestani jo keskustelupalsta-arvailujakin! Voihan vihne! Melkein odotan kansainvälisten vedonlyöntisivustojen kiinnostumista, saadaanpa ihan oikeat mittasuhteet tällekin asialle 🙂

Kuvissa paloja olkkarista. Kirjahyllyt, ja hiukan muutakin, pitäisi kotiuttaa varastosäilytyksestä. Katto on yhä laittamatta, sähköjä ei ole. Listoja ym. hienosäätöä ei edes ajatella vielä. Sohva ja divaani kaipaavat uusia päälisiä, vaan enpä taida enää uskaltaa Ikeaan asti lähteä. Pöytää pitää myös tuumailla, mutta sekin asia selkiytyy vasta muiden kalusteiden saavuttua kotiin. Olkkari on kuitenkin siisti ja puhdas – se on tällä hetkellä pääasia. Pikkuhiljaa valmiimmaksi!
Oliivipuu löytyi myös sieltä Bauhaussista. Kiva ruukunsuojakori Tine K:lta, samoin suuri kassi, joka nielee peittot ja tyynyt.
Tekstiilejen ompelua olisi seuraavaksi suunnitelmissa.

Jatkan hommia! Mahtavaa talvista viikkoa kaikille. Nautitaan auringosta ja kirpeistä pakkasista!

 

Piskuisen myrtin verran viherterapiaa, ja heti piristää kummasti. Bauhaussin reissulta tarttui mukaan kyllä muutakin vehreää, mutta niitä toisella kertaa. Kukkaruukkuja hain eilen aamulla paikallisesta marketista, ja sivelin niihin ohuelti valkoista vesiohenteista pohjamaalia. Käsittely, jota olen suosinut ennenkin; Saviruukun pinta krakeloituu nopeasti kauniiksi, kun savi hengittää maalin läpi. Mullan tuoksussa on ihana keväinen fiilis!

Tikusta asiaa; Eli tulin vain pikaisesti huikkaamaan moit, ja ilmoittamaan, että täällä ollaan yhä – ja ihan yhtenä kappaleena. Päivät menee taas mukavasti ohi, jokin energiapiikki pakottaa tarttumaan ja tekemään. Kiva, käsiä vain saisi olla enemmänkin!
Sormet syhyävät olkkarin kimppuun. Jonkun pitäisi vain toimertua tekemään siellä  isommat hommat ensin valmiiksi. Menee siis ajalle synnytyksen jälkeen. Tämäkin.
Ihana ihana valo saa kaiken näyttämään kauniimmalta – ja ikkunat likaisemmilta. No, onpahan puuhaa pariksi viikoksi, jos ei muuta ilmaannu.

Viherterapeuttista päivää teillekin!

 

Nostin vihdoin lehtikuusenoksat ruokapöydältä syrjään, ja ostin kevään ensimmäisen tulppaanikimpun. Johan tuli heti keväisempi fiilis. Jotakin muutakin vehreää pitää hankkia kotia piristämään. Ainakin olohuone, joka nyt on remontin alla, kaipaa kasvillisuutta ja pirteämpää fiilistä. Pitäisi vain tehdä reissu jonnekin, missä valikoimat ovat tulppaanikimppua suuremmat. Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä! Puuh, odottavan aika on todella pitkää! Pinna alkaa olla lopuillaan, ja haluaisin jo suunnitella elämää eteenpäin.



Palailen eilisen ihaniin kommentteihinne myöhemmin. Nyt lähden reippaalle happihyppelylle, jumpaan ja keksin kaikkia muitakin vippaskonsteja herätelläkseni uinuvat supistukset jälleen käyntiin!

 

Loppiainen kolkuttelee ovelle. Taitaa olla aika siirtyä eteenpäin, ja laittaa joulu takaisin laatikoihin, pakata jonnekin vintin uumeniin. Ja kuusi on syytä kiikuttaa ulos myös, sen verran on tiputellut neulasiaan. Liekö tosin kukaan muistanut antaa sille vettäkään Tapanin jälkeen…
Vähän haikea fiilis, ikään kuin joulu ei olisi vielä tullutkaan. Se meni liian nopeasti, vihelsi vain ohi, eikä oikein ehtinyt tarttua kiinni. Onneksi se tulee joka vuosi uudelleen, tänä vuonna siis uusi mahdollisuus.




Nappasin päivällä muutaman kuvan joulun jäänteistä. Olkoon aihe tällä kertaa tässä. Viikonloppuna lähetän joulun matkoihinsa, ja ensi viikolla ostan jotain pirtsakan värisiä leikkokukkia. Nyt saa koti ja mieli virittäytyä keväisempään tunnelmaan. Näkemiin joulu, tervetuloa valo!

Mukavaa viikonlopun aloitusta kaikille!

 

Eli tavallisissa vaatteissa! Kyllä, nyt on mammahousut heitetty lähes kokonaan nurkkaan ja kaivettu arkistojen kätköistä (=pahvilaatikoista) joulun ja uuden vuoden kunniaksi tavis vaatteet, jotka kesän ja syksyn aikana olen pikku hiljaa laittanut sivuun. Huisi fiilis!
Koskela (don’t ask) on valahtanut kengurupussissaan niin alas, että masu tuntuu lähes kadonneen, ja jokuset teistä asiasta jo tapsanpäivän postauksessa huomauttivatkin. No joo, ei se masu nyt ihan tunnu kadonneen, mutta näyttää kyllä kovin pieneltä! Siis pieneltä ollakseen vauvamasu viikolta 37.
Henkilökohtaisesti en nyt sanoisi, että vauvan laskeutuminen oloa mitenkään helpottaa, mutta joulunpyhienkin pakkasilla tuntui taivaalliselta vetää toppatakin vetoketju kiinni!
Vaikka vauvamasu ihana onkin, niin kyllä jo alkaa olla ikävä omaa tuttua kehoaan ja omia muotojaankin. Puhumattakaan elämän “helppoudesta” ilman lantiota painavaa vatsaa. No, nyt pieni askel vanhaan (tässä tapauksessa vanhoihin vaatteisiin) on mahdollinen juurikin laskeutuneen vatsan ansiosta. Flexi-beltit ei oikein toiminut mulla tuossa keskiraskaudesta, koska etupaneelin peittäminen vaati vähintään mekkoon pukeutumista pystyvatsan vuoksi. Nyt loivemman kummun kanssa vyötärönleventäjät toimivat oikein hyvin.


Tänään on ollut sellainen semi-siivouspäivä, iltapäiväksi jotain kivaa ja mukavaa puuhaa. Voipi olla, että tontut ja possut lähtevät vielä tänään kohti ullakkoa, mutta viimeistään sitten loppiaisena. Jotenkin ei nyt vain ole kiire joulunkaan siivoamiseen. Antaa venyä (meillä siis on yhä kuusikin), seuraavaan on kuitenkin taas vuosi aikaa.

Taustalla muuten sitä maalausprojektia. Kyllä sekin tästä pikkuhiljaa….

Mukavaa vuoden ekaa arkipäivää mussukat!

 

Joku on kuulkaas ollut tosi ahkera, ja se joku olen minä! Jee, aika huippis fiilis!
Alkoi eilen (muka) siivoillessa niin paljon ketuttamaan pari juttua, että illalla kun pikkumies painui pahnoille, tartuin minä maalipensseliin. Ja aamulla jatkoinkin heti siihen, mihin illalla jäin. Nyt on yksi seinän pätkä saanut pohjamaalia pari kerrosta, ja heti tuntuu paremmalta!
Olin varmaan eilen yleisestikin paremmalla tuulella, sillä Niilo sanoi mulle illalla tosi lohduttavaan sävyyn, että “Kyllä äiti sunkin tontun taskuun varmasti huomenna tulee joku yllätys. Joku tyttöjen juttu.” (Meillähän on molemmilla ne Mailegin kalenteritontut, ja mun tontun taskuihin ei tänäkään vuonna ole mitään ilmestynyt.) No, eihän siellä mitään aamullakaan tietenkään ollut, joten sain ohjeen olla vielä hiukan kiltimpi tämän päivän. Yritän yritän!

Pojatkin on ollut tosi ahkeria. Isompi varmaan senkin vuoksi, että tuottaa jonkin asteista omantunnontuskaa, kun raskaana oleva vaimo alkaa ottamaan työkaluja ja pensseleitä esiin. Tulivat juuri “kuusimetsästä” (kuusi on tänä vuonna omalta maalta), ja nyt äänestä päätellen laittavat ruokaa. Tuoksusta päätellen jotain makaronimössöä, mutta se on varmasti superhyvää!

Kotoilua tänään, pakollinen kauppareissu, ja pikkuisia tontuntehtäviä. Joulukuusen koristelua ja yleistä joulun laittamista. Ihan kiva lauantai! Sellaista teillekin!