Heinäkuun viimeiseen on herätty toiveikkain mielin. Aurinko valtaa taas itselleen tilaa, ja ilmassa on kaikki mahdollisuudet kauniiseen kesäpäivään!
Olen tässä muutenkin yrittänyt viimeaikoina sellaista tietoista positiivisen ajattelun heräämistä. “Tänään on hyvä päivä, tänään voin olla onnellinen”. Ja, niin kornilta kuin tuollaiset lausahdukset kuulostavatkin, alkavat ne ennen pitkää myös toimia. Koita vaikka!
Mutta ennen kuin nyt annan itsestäni ihan ärsyttävän energisen ja positiivisen kuvan, toivottelen vain aurinkoista tiistaita teille kaikille!  Hyvää huomenta, ja hyvää päivää!

Kuten suunnittelinkin, on tänään vietetty leivontapäivää. Sateinen keli on oikeastaan mitä parhain syy pysytellä keittiössä, tai muuten vain sisällä. Laitan teillekin helpon ja maukkaan ohjeen, johon ei tarvita kovinkaan suurta mustikkasatoa. Eli metsään voi lähteä vaikka pienen mukin kanssa!

Helpot mustikkamuffinit
n. 8-10 kpl isoja leivoksia (amerikkalainen muffinivuoka)

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
0,5 dl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 kananmuna
1 dl juoksevaa margariinia, jäähdytettyä voisulaa tai öljyä
n. 2-2,5 dl mustikoita

Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää loput ainekset huolella sekoittaen. Jaa taikina vuokiin niin, että täytät vuuat vajaaseen puoliväliin. Lisää vuokaan mustikat, ja täytä vuoka sitten niin, että jätät reunalle hieman kohoamisvaraa. Voit halutessasi laittaa päälle vielä muutaman mustikan.

Paista uunin keskitasossa 200°C n. 15-20 min

Maistuvaa maanantaita kaikille!

Jo pari kuukautta sitten sanoi telkkarimme sopimuksensa irti, ja siitä asti taloudessamme on eletty televisiotta. Kovinkaan kummoisesti arkemme ei ole asiasta muuttunut, ja televisioton elämä onkin pitkään ollut jonkinlaisena haaveenani. Koska olosuhteiden pakostakin tietokone on tällä hetkellä sijoitettuna olohuoneeseen, saa 27 tuumaisesta tietokoneesta hätäavun silloin, kun tekee mieli katsella leffaa tai jotakin muuta. Myös viikonlopun Muumit katsellaan yle areenalta tietokoneen kautta.

Niinkin suuri ja hallitseva elementti kuin vanha television rohjo loistaa poissaolollaan, ja tuo loiste kieltämättä miellyttää silmääni. Koska vanha, mittojen mukaan teetetty, tv-taso kuitenkin on yksi aina mukanani kulkeneista rakkaista huonekaluista, saa se jatkossakin säilyttää paikkansa, mutta kera erilaisen tehtävän kuitenkin. Eilisen Ikeareissun lisäksi (tauluprojekti etenee, ja siitä myöhemmin lisää), nappasin Bauhausin puutarhamaailmasta komean orkidean kainalooni, ja nakkasin sen kotona somistamaan tv:n kokoista aukkoa. Itseasiassa, ostin kukalle ruukunkin, mutta sitä ei valitettavasti saatu ehjänä kotiin asti. 🙂

Nyt vain toivon kukalleni pitkää ikää. Jopa pidempää kuin vanhalle televisiolle. Edelliset orkideani kun pelastin jo seitsemän vuotta sitten silloisen työpaikkani jätekuormasta, ja kasvit hengittävät edelleen. Muuton vuoksi annoin ne kuitenkin pois, sillä juuri niiden yksilöiden kanssa yhteiselo alkoi jo kyllästyttää. Olipa välissä myös vuosia, jolloin perhoskämmekkä oli mielestäni surullisen tylsä muotikasvi. No, mieli muuttuu…

Täällä ainakin on sateisen harmaata ja kylmää. Ruoka tuoksuu uunissa, ja värikynät viuhtovat vieressäni. Leivontasormeakin syhyttää, joten oikein mukava tiistai päivä kaikesta koleudestaan huolimatta.

Sateinen maanantai, mutta ei anneta sen häiritä. Meillä vietetään harvinaista vapaapäivää, ja ollaan taas vihdoin koko perhe kasassa. Herkkua!
Kevyttä siivousta, huilailua ja lukemista. Mikä parasta; Yhdessä syömistä, koko perhe keittiön pöydän ääressä.
Iltapäivällä olisi tarkoitus suunnistaa Ikeaan. Muistatte varmaan tekemäni tekstitaulut. No, niiden kehystäminen ikään kuin vain jäi, mutta nyt ajattelin katsastaa Ikean edulliset kehykset ja saattaa projektin päätökseen. Askel sekin!

Vielä mahtuu tavisvaatteetkin päälle. Tai no, leggarit ja tunikat, mutta kuitenkin! 🙂

Onko porkkanan ja timjamin pyhä liitto teille tuttu? Ehkä paras lämmin lisuke, jonka tiedän!
Uusia pieniä porkkanoita halkaistuna pituussuunnassa kahtia. Pelkkä pesu riittää, porkkanoita ei tarvitse näin kesällä kuoria, jos ne ovat vasta maasta nostettuja.

Päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja tuoretta timjamia. Uunissa 150°C ja noin 40 minuuttia, porkkanoiden paksuudesta riippuen. Suloisen makeita kavereita esimerkiksi kalalle ja lihalle. Paahdetut porkkanat ovat myös kiva lisä esimerkiksi pastan joukkoon, sillä ne ovat pehmeitä ja suussasulavia. Kannattaa kokeilla! Omaa porkkanamaata on ikävä!

Olen viettänyt tänään aika erikoislaatuista ja virkistävää päivää. Itseasiassa varasin ihan jo viikko sitten yhden päivän itselleni ja omiin juttuihini.
No, tänään huristelin pienelle shoppailuretkelle ehkä parhaassa seurassa ikinä, eli ihan yksikseni 🙂 Vaikka ostokset sinänsä nyt olivat lähinnä kaikkea tarvitaan-listalle kertynyttä, kuten geelipohjalliset, kropparasva, perustrikoot ym., tuntui lähes ylelliseltä kierrellä kaupoissa kaikessa rauhassa ja sovitella jokainen juttu huolella. Vasta kotona tajusin, että tänään olisi myös esimerkiksi kiduttava alusvaatteiden ostaminen ollut helpompaa. Omakin pinna kestää pidempään, kun kukaan ei huokaile tai ota aikaa vieressä 🙂
Luksusta oli myös syödä lounasta juuri siinä paikassa, jonka itse valitsin, keskittyä omaan syömiseen, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Huomasin, että vietän aivan liian vähän aikaa omassa seurassasi ja itsekseni.

Mutta se, mikä päivästä teki todellista hemmottelua ja supermegahyperluksusta, oli ihana mieheni ja suloinen poikani. Nimittäin, ennen kuin minä riensin omille asioilleni, hakivat pojat kaupasta läjän siivoustarvikkeita ja pesuaineita, ja sillä aikaa kun mamma hurvitteli poissa jaloista, oli koko asunto kuurattu lattiasta kattoon.

Kimppu pionin kukkia maljakkoon, ja jalat kohti kattoa. Oikein hyvä perjantai 13. päivä!

Vaikka hyvä seura, ja yhdessäolo, ovatkin elämän suolaa, osaan nauttia myös pienistä hetkistä yksin. Kovin harvoin tulee vietettyä aikaa vain ja ainoastaan itsensä kanssa.
Tämän lauantai illan nautin hiljaisuudesta, ja hämärästä. Selailen pinon naistenlehtiä, joita ei muka ole ollut aikaa viikolla lueskella. Syön näkkäriä pelkän rasvan kanssa, ja juon ison mukillisen kuumaa kaakaota. Tuo makupari vie muuten jonnekin kauas lapsuuteen.

Yksinäiseksi ei kenenkään tulisi itseään tuntea, mutta sellainen taito nauttia hiljaisuudesta ja omasta seurastaan on aika voimaannuttavaa. Pystyn hyvin ymmärtämään erilaisten retriittien ja meditatiivisten lomien suosion. Herään nimittäin huomenna aivan varmasti virkeämpänä kuin koskaan.

Tunnelmallista kesäkuun viimeistä iltaa. Yksin tai yhdessä.

Hiukan kuvia vanhasta kodistamme. Lisää kuvia ja tekstiä uudessa Toivekoti&Puutarha -lehdessä.
Ihanat Jonna ja Krista kävivät viime syksynä tekemässä juttua kodistamme. Nyt tuo koti on meille jo entinen, mutta näiden kuvien myötä on sinne on kuitenkin ihan kiva palata.
Hauskasti jäänyt tuo kuvauspäivä mieleen. Jopa Niilo muisti, melkein vuoden jälkeenpäin, Kristan ja Jonnan.

Kuvat: Krista Keltanen
Kuvat lainattu Jonnan blogista Siellä enemmän materiaalia!

Kärsin muuten ihan hirveästä allergiasta. Eilinen päivä vietettiin ulkona, ja illan kärvistelin sisällä, kun joka paikka syhysi ja kutisi, nenä vuosi ja silmät kirvelivät. Toivottavasti tänään menee jo paremmin…

Aurinkoa!

Varmasti kaikki kynnellekykenevät venyttivät helatorstain jatkoksi pitkän vapaan. Meilläkin vietetään sellaista puolipitkää vapaata, pidempää kuin mihin on totuttu. Mitään erikoisempaa suunnitelmaa ei viikonlopuksi ole, ja ehkä juuri siitä nautinkin eniten. Kiva vain olla, ajan kanssa sipsutella kotivaatteissa ja villasukissa. Tätä on kaivattu!
Perjantai on ollut siivouspäivä, sellainen kevyt laatuaan, eikä tarvinnut edes palkita itseään kukkakauppakäynnillä. Kannoin nimittäin partsilta kukat ja yrtit viime viikolla sisälle! Tuntui, ettei ollut aikaa kuin käydä lisäämässä nuutuneille kasveille vettä, ja se kaikki ilo tai hyöty, mikä kasveista tulisi saada, jäi saamatta. Mutta hyvin ovat menestyneet ihan näinkin, ja iloa on ollut paljon enemmän. Ehkä sitten kun täälläkin saataisiin kesäisemmät kelit, voisi partsistakin nauttia paremmin.

Seuraavaksi olisi vuorossa pitsataikinan tekoa ja sitä myöden herkuttelua. Tuli aika imelä fredagsmys -postaus, mutta koitetaan kestää. Ja tunnelmaan kun päästiin, voisin kipaista vielä paikallisessa systembolagetissa hakemassa pitsalle jotain seuralaista. Puss och kram 😉

Arjen pelastajia ovat ruokalajit, joita voi valmistaa kerralla sen verran enemmän, että vähintään parin päivän ruokadilemma ratkeaa yhdellä iskulla. Monesti samaa ruokaa syödään meillä kyllä useampikin päivä. Säästää aikaa, energiaa ja vaivaa. Keitot, ja varsinkin sosekeitot, ovat tässä taloudessa suosittuja, ja erilaisia variaatioita kokeillaan jatkuvasti. Ehdoton ykkönen on kuitenkin chili-bataattikeitto; Sopivan makea ja tulinen yhdistelmä.

Suuri kattila täyteen kuorittua ja pilkottua bataattia (reilu pari kiloa), mukaan muutama peruna samoin käsiteltynä. Keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.
Kaada keitinliemi talteen, ja soseuta kasvikset. Lisää joukkoon pari purkkia ruokakermaa, chilikastiketta (spice upin tulinen chilikastike on hyvää, mutta  aika vahvaa, joten kannattaa aloitaa ihan teelusikallisesta), ja lisää keitinlientä tarpeen mukaan, jotta keitto notkistuu.
Päälle esimerkiksi vuohenjuustoa ja oksa timjamia. Nam!