Kaupallinen yhteistyö / Sinituote

---

Sain joskus mieltäni kovastikin lämmittävän kommentin, jossa sanottiin, että blogiani on kiva lukea, koska saan niinkin arkisen asian, kuin esimerkiksi pyykinpesun tuntumaan mukavalta. Ihanaa, sillä olen todellakin sitä mieltä, että ilo ja onni pitää löytää arjen pienistä ja yksinkertaisista asioista. Oli se sitten pyykinpesua tai siivousta. Hyvät välineet ovat toki molemmissa näissä äärimmäisen suuressa osassa, mutta kuten ihana aito pyykkikori verrattuna muovikoriin, myös siivousvälineissä ja keittiön käyttötavaroissa ulkonäöllä on väljä. Olenkin sitä mieltä, että varsinaisia koriste-esineitä ei juurikaan tarvita, kun kodin käyttötavarat ovat katseenkestäviä ja kauniita.

Kuten siinä pyykkikorissa, myös siivousvälineissä luonnonmateriaalit ovat silmää hivelevä vaihtoehto, joka sopii ainakin meidän kotiin kuin nenä päähän. Samoin varmasti useimpiin kesäkoteihin ja mökeille. Tänään fiilistellään tutulla lempiaiheellani eli siivouksella, mutta ehkä pikkuisen enemmän myös sisustuksellisessa mielessä. Nimittäin kaupallisen yhteistyön pääosaa näyttelevät Sinituotteen uudet ihanat puutuotteet, joilla sujuu siivous, mutta myös kodin kaunistaminen.

Edellisessä Sinituote -postauksessani lemppariksenne nousi puusta ja lampaanvillasta valmistettu pölyhuiska, ja nyt jatketaan hyvin samanlaisessa fiiliksessä. Kauniit siivous- ja kodinhoitovälineet selvästikin kiinnostavat ja ne ovat paitsi ihana lisä omaan kesäiseen kotiin, myös kivoja ja käytännöllisiä mökkituliaisia. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siivousvälineistä, vaan nämä kyseiset tuotteet kuuluvat Sinituotteen Siivotaan Itämeri -kampanjaan. Ostamalla nimittäin kampanjan aikana kotimaisen Sinituotteen puuvartisen harjan, vähennät kilon sinilevää Itämerestä. Kampanja toteutuu yhdessä John Nurmisen säätiön kanssa, jonka  Itämeren-suojeluhankkeet poistavat sinilevälle elintärkeää fosforia sekä maalta että merestä. Kun fosforin määrä Itämeressä vähenee, vähenevät myöskin sinilevät, ja meri alkaa kirkastua! Kaikki kampanjan tuotteet löydät täältä.

Tykkään itse ihan hirveästi perinteisistä asioista. Mäntysuovan tuoksusta, ulkona kuivuvasta pyykistä ja ainoa oikea harja maton- tai saunanpesuun on vanha kunnon “juuriharja”. Näin se oli lapsuudessanikin, ja näin se on myös omien lasteni lapsuudessa. Nyt keväällä kauppojen valikoimiin tulivat Sinituotteen uutuudet, Akaassa valmistetut, puurunkoiset siivousvälineet, jotka avainlipun lisäksi liputtavat juurikin perinteille ja perinteiselle siivoukselle.

Se juuriharja on vanha ja tuttu puutuote, mutta tähän asti puiset tiski- ja juuresharjat ovat lähinnä olleet sisustuskauppojen valikoimissa. Samoin kauniit pienet rikkasetit ovat olleet pitkään kiven alla tai vähintäänkin kovassa hinnassa ja todennäköisesti länsinaapurista tai kauempaa tulleita. Sinituotteen pieni lakaisusetti on paitsi kaunis, myös edullinen. Ja vaikka Akaassa valmistettu puinen ja luonnonharjaksinen harja kaunis onkin, iloitsen toki myös kierrätysmuovista valmistetusta rikkalapiosta, joka on valmistettu täällä meillä. Sinituotteen kierrätysmuovista kirjoitinkin enemmän edellisessä Sinituote -postauksessa.

Myös Sinituotteen uusi Bambuinen tiskirätti on kaunis ja ekologinen valinta. Antibakteerinen bambu on imukykyinen, ja pysyy hajuttomana. Rätti on helppo kiertää kuivaksi ja sopii niin siivoukseen kuin pöydän pyyhkimiseen. Kangas kudotaan Orivedellä ja painetaan ja ommellaan kaksinkertaiseksi Porvoossa. Avainlipputuote tietenkin tämäkin!

En yleensä ole harrastanut perinteistä juhannussiivousta, mutta puhdas pihasauna kuuluu kesään ja juhannukseen. Vaikka tänä vuonna olen pitkittänyt kodin suursiivousta ajatellen, että kesällä on sitten enemmän aikaa, ja ikkunatkin ovat tulevien pihaprojektien vuoksi yhä pesemättä, saunan pesu kuuluu myöskin kesäkuun puuhalistalle. Toki täytyy myöntää, että saunaa tulee kyllä kesällä muutenkin pestyä melko ahkerasti. Niin kivat kuin mustat lauteet ovatkin, niissä myös näkyy kaikki lika ja kuivuneet vesiroiskeet melko hyvin.

Kerroin jo taannoin, että olen kallellaan hiukan sellaiseen Suomisen perheen tapaan viettää kesää. No en tosin muuta maalle, eikä meillä ole kotiapulaista, mutta Suomisissa on jotakin oikeaa kesänostalgiaa. Samaa nostalgiaa on perinteisessä matonpesussa. Ja vaikka meillä nykyisin on aika vähän vesipestäviä mattoja, niin ainakin saunan matot vaativat raikkaan männyntuoksun ja kesäisen puhtaan fiiliksen.

Muita nostalgiafiilistelijöitä? Ei muuta kuin matot tarakalle tai uusia perunoita harjaamaan. Kesä on vasta edessä!

Kaikki Sinituotteen puiset Siivotaan Itämeri -tuotteet löydät täältä.

Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä.  Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi! 😀

Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!

Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.

Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä! 🙂  Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.

Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna! 😉

Ihanaa viikonloppua!

Moikka!

Uusi viikko ja uudet, sekä tutut vanhat kujeet. Takana kuitenkin kiva viikonloppu, kokonainen lauantai ihan turistina Tampereella ja aimo annos iloista seuraa  ja hersyvää naurua. Niin ja tietenkin hyvää ruokaa, skumppaa ja suklaata.
Joskaan maanantaiaamut koskaan on niitä viikon kohokohtia, mutta tänään piti kyllä vähän nieleskellä arkea ja valkoista maata. Mutta hei, on sitä ollut pahempikin lumitilanne vielä vappunakin, joten kaipa tuo tuosta. Jotenkin en vain jaksanut uskoa sääennusteisiin eilen kun pakattiin talvivaatteita kiertoon meneväksi.

Olen tässä viimeiset pari viikkoa naureskellut hiljaa mielessäni (ja välillä ihan ääneenkin) sitä, miten ihminen voikin muuttua niin paljon. Nimittäin se Emilia, joka vielä parikymppisenä kampasi matonvipsuja ja huolehti tavaroiden muodostavan laskutasoonsa nähden 90 asteen kulmia, olisi varmaan kuollut jos olisi päässyt teleporttaamaan nykyhetkeen. Ja ei, se parikymppinen Emilia ei myöskään olisi koskaan voinut kuvitella, että se silloinen poikaystävä luonnehtisi asumisemme olosuhteita kaaokseksi. Varsinkin kun meneillään ei ole mitään remonttiin viittaavaakaan.

Tottakai blogeissa näkyy rajattuja paloja ihmisten asumisesta ja elämisestä, ja tottakai jokainen tietää, että lapsiperheessä ei kaikki kulmat ole aina ihan tiptop. Nyt on kuitenkin pakko tunnustaa, että se neuroottiseksi siivoojaksi ja järjestyksen intohimoiseksi rakastajaksi tunnustautunut Emilia on joutunut ihan pikkuisen joustamaan kriteereistään. Nielin tämän totuuden viimeistään, kun jouduin perjantai-iltana suihkun jälkeen etsimään puhtaat pikkuhousut pianon päältä. Ja kyllä, samalla oli annettava synninpäästö muullekin perheelle siitä, että ne viikkaamani puhtaan pyykin kasat ei välttämättä aina ihan välittömästi siirry siisteiksi pinoiksi kaappeihin. 😀

Täten tunnustan, että oma vaatevarastoni on pikkuhiljaa kasaantunut pyykkikoneen kautta pianon päälle (älkää edes kysykö, miksi juuri pianon päälle!) ja otteeni järjestyksen ja siisteyden suhteen on alkanut lipsua. Mutta kuinka ihanalta tuntuikaan, kun mies eilen illalla palasi esikoisen kanssa peleistä ja sisään astuessaan silmiään pyöritellen totesi, että täällähän on siivottu. Monta vuotta kun tämä asia piti ihan erikseen ilmoittaa, mikäli puhdistusaineen tuoksu oli päässyt eteisestä jo haihtumaan. Nyt riitti kuulkaas ihan vain, että eteiseen mahtui astumaan. Miten hienoa! Joskin päätin, etten ihan hetkeen ehkä päästä tilannetta näin pahaksi.

Mutta miksi näin? Ehkä ihan helpointa olisi syyttää ruuhkavuosia ja sitä, että aika menee lähinnä siihen, että saa ruokaa lasten suuhun jossain välissä. Mutta, uskomatonta tai ei, ihan rehellisesti syy on siinä, että kohta 17 vuoden koulimisen jälkeen myös puolisoni on ryhtynyt ottamaan enemmän vastuuta kotitöistä. Äkkiseltään voisi toki ajatella, että tuloksena olisi kaksin verroin siistimpi koti, mutta ei suinkaan. Juttu on hirvittävän psykologinen, kuten ystävämme Hercule Poirot saattaisi todeta. Nimittäin minä olen osannut ottaa rennommin, kun tiedän, ettei kaikki vastuu roiku ainoastaan minun harteillani. Vuosia saatoin perua vaikka treenit vedoten siihen, että kotona on pakko myös siivota, mutta lasten kasvaessa ja kotitöiden jakaantuessa tasapuolisemmin on ollut helpompi myös kasvattaa sellaista tervettä itsekkyyttä. Ja on muuten ihanaa paiskata ovi kiinni ja unohtaa taakse jäävä kaaos hikoillessa. Ja vielä ihanampaa kun kotiin palatessa huomaa, että joku on ripustanut pyykit kuivumaan, tyhjentänyt tiskikoneen, raivannut keittiön ja kenties pessyt jopa vessan!

Kun viime viikolla olin lääkärissä ja minulta kysyttiin, että mites toi stressi, mietin toki tulevan illan minuuttiaikataulua, pianon päälle kasaantuvaa pyykkivuorta ja kenkien, takkien reppujen ja mailojen valtaamaa eteistä. Samaan aikaan summasin mielessäni, että seinillä ja lattioilla ei ole oksennusta ja kaikilla on sängyssäkin puhtaat lakanat. Niinpä kerroin myös nuorelle lääkärille, että ei kuule ole ongelmaa. Elämä on just nyt aika hyvällä mallilla.

Huomenna pitäisi lähteä parin päivän työreissuun. Pikkuhousut on taas omalla paikallaan lipaston laatikossa, ja sieltä niitä pitäisi jossain kohtaa ehtiä siirtämään myös kapsäkkiin. Muutama muukin asia pitäisi ehtiä tänään toimittamaan, mutta toisaalta juoksulenkkikin voisi tehdä terää!

 

 Maanantailistalla uuden viikon varalle vähän joka sorttia. Kirsikkana kakun päällä kuitenkin twerkkausta, joten ihan huono viikko ei voi tästä(kään) tulla. 😀

Ja kyllä! Edelleen tykkään pianosta enemmän ilman pikkuhousuja. 🙂

Ollaan tässä naureskeltu mieheni kanssa sitä, miten vielä joitakin vuosia sitten ajeltiin ihan arki-iltana kaupunkiin ja tapettiin aikaa tehden ruokaostokset suuremmassa marketissa. Tuo tuntuu tätä nykyä aika kaukaiselta ajanjaksolta, kun sitä aikaa ei enaa juuri ole tapettavaksi asti. Päinvastoin, kun kaupunkiin pitäisi lähteä vartavasten hakemaan jotakin tiettyä, tuntuu, ettei sopivaa aikaa löydy mistään. Eilen illalla tuli tällainen pakottava tarve lähteä hakemaan esikoiselle uusia nappiksia, vaikka ohjelmassa olisi ollut kaikkea muutakin. Tänään olen kuitenkin aika tyytyväinen, että asia hoidettiin jo eilen ja se on nyt pois tämän päivän ohjelmasta. Keskiviikkoilta on ehdottomasti siitä viikon helpoimmasta päästä, joten tiedossa on liki vapaailta harrastuksista ja kiireestä. Löysin kuitenkin itseni pohtimassa, että mitä sitä sitten lainkaan tekisi. Leipoisi sämpylöitä, imuroisi vai lysähtäisi kerrankin rauhassa nauttimaan olostaan. Valitsin viimeisen – kuinkas muutenkaan. 🙂

Koska pääsin eilen myös pikkuisen paremmalle lehtihyllylle, nappasin matkaani uusimman Lantlivin numeron. Sen seurassa on mukava kasvattaa kesänkaipuuta ja multasormien kutinaa.

Vaikka täällä on tänään ollutkin vähän harmaampi päivä, kevät on silti ottanut kunnon harppauksia eteenpäin. Lumet hupenevat silmissä ja maa kuivuu. Yhdellä pellolla voi olla satapäin paluumuutavia hanhia ja joutsenia. Kun niitä peltoja on useampia peräkkäin näky on oikeasti aika mieletön!

Mutta nyt takaisin kesäisten inspiraatioiden pariin. Kahvia ja sitten hetkellinen oikaisu sohvalle. Olemisen sitämätöntä keveyttä, sanoisin!

Ihanaa iltaa!

**Samsung The Frame -tv medialainassa

Hei maanantai ja uusi viikko!

Onpa muuten ollut masentavan harmaa sadesää. Sellainen, joka sekoaa äkkiä loka-marraskuun kurakeleihin. Mutta kun joutsenten kaakatus kantautuu sisälle asti ja tajuaa, että nuo luontokappaleet ovat joukkopaon sijaan tekemässä paluutaan, syntyy toivonkipinä. Kyllä se kevät sieltä tulee. Linnut sen yleensä parhaiten tietävät! ♡

Kivan viikonlopun jälkeen maistuu aina arkikin paremmalta. Ja mennyt viikonloppu oli kaikin puolin kiva. Kovasti haukotutti lauantaina jo kahdeksan aikaan, mutta ylitin itseni ja tulin kotiin vasta puoli yhden kieppeillä. Aamulla tosin heräsin jo ennen seitsemää miettimään, että pitäisi pestä pyykkiä, mutta sain kuin sainkin unenpäästä uudelleen kiinni ja pyykätä ehti siltikin. 😀 Eilinen sunnuntai olikin sitten sellaista mukavaa joutenoloa, tai siivouspäivä, mutta minullehan juuri ne ovat parasta laatuaikaa. Ja illalla saatiin vielä ystävät maistelemaan uudella keittimellä valmistettua kahvia. Etten sanoisi vallan kympin viikonlopuksi!

Mun maanantailistalla ei oikeastaan ole muuta kuin “kevään edistämistä“, mutta sitä sitten lihavoituna ja kursivoituna. Voisi olla vaikka isoilla kirjaimilla. Tähän kuuluu kaiken mahdollisen kevään etenemiseen viittaavan rekisteröiminen ja siemenpussien hipelöinti, kylvöpuuhat ja puutarhajutuista inspiroituminen. Hyvähän se on olla valmis, kun se aurinko ja lämpöaalto sieltä jossain kohtaa pyyhältävät. Nyt alkaa jo olla pari juomalasia täynnä  mårbackan juuriakin, joten mikäs tässä on kevättä ja kesää tehdessä!

Ehdotin muuten viime viikolla puolisolleni asuntonäyttöä. Että mitä jos vaikka mentäis ihan vain katsomaan. Sellainen vanha talo “täynnä mahdollisuuksia”. No ei kuulemma olla menossa. Että ehkä minäkin nyt pidättäydyn näissä pikkupuuhissa ja yritän nauttuia siitä, että mitään sen kummempaa ei olekaan kiikarissa. Ne on nämä mahdollisuuksien remppakohteet ja vauvakuumeet, mitkä aina välillä huhuilevat jostakin. Ja sitten kun se huihuilu loppuu, huomaa itsekin, että näin on ihan hyvä. 🙂

 

Mutta ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa myös teille! ♡

kaupallinen yhteistyö⎮Evergreen

---

Jossain määrin olette varmasti huomanneet, että nautin aika hiljaisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Mulle koti ja villasukissa “kotoilu” (niin kamala kuin tuo sana onkin) ovat perheen ohella elämän tärkeimpiä asioita. Yhtälailla luonto ja suomalainen maalaismaisema. Itse asiassa ajattelen luonnon tärkeimmäksi henkiseksi pääomakseni ja koen usein sellaista onneen pakahtumisen tunnetta katsellessani maisemia. Ja kyllä, toivoisin kovasti, että luonto antaisi meille jokaiselle vastaavia elämyksiä ja tunteita.

Joka kesä ihaillessani keltamataran, kissankellojen, apilan, puna-apilan, päivänkakkaroiden ja siankärsämöiden kirjavoittamaa tienpientaretta ymmärrä, että en missään nimessä haluaisi asua jossakin muualla. Vähiten kaupunkialueella, jossa jäisin paitsi juuri tästä. Pyörän selässä viilettäessä tuo värikimara saa joka kerta sieluni hymyilemään ja vedän keuhkoni täyteen maalaisilmaa. Olen onnellinen täällä, enkä kaipaa kesämökkiä tai muuta pakopaikkaa. Yhtälailla nautin oman kodin rauhasta käpertyessäni lämpimän peiton sisään villasukat jalassani.

Kaupallinen yhteistyö Evergreenin kanssa haastoi minut pohtimaan pieniä vihreitä valintoja. Mitä helppoja ilmastotekoja me kaikki voitaisiin sisällyttää ihan jokaiseen päivään ja siten olla osana ilmastotalkoita ja rakentamassa parempaa huomista. Koska kotini on linnani, ajattelin kasata muutamia juttuja, joita voi miettiä juurikin kodin ja asumisen suhteen. Me kaikki tiedetään, että ilmastokysymys ei rajoitu vain asumiseen ja kotiin, mutta keskitytään nyt tänään kuitenkin niihin!

Se mihin me jokainen voidaan kotona vaikuttaa on ainakin energiankulutus. Onko tarpeen, että kotona tarkenee kesät talvet teepaidassa ja pikkuhousuissa, vai voisiko kenties kunnollisella vaatekerralla ja villasukilla pienentää jokapäiväistä energiankulutusta. Meillä ainakin tehdään juuri niin. Syksyllä vaihdetaan paksumpiin peittoihin ja kaivetaan äitini ja siskoni neulomat villasukat esiin. Tosin itse käytän paksua peittoa vaikka makuuhuoneessa olisi kesällä hellelukemat, ja villasukan pohjat kuluvat nekin käytössäni ympäri vuoden. Lämpimästi pukeutumalla kodin sisälämpötilaa voi huoletta laskea talviaikaan ja yhtälailla kesällä kuumuuden saa pidettyä ulkopuolella esimerkiksi verhojen avulla. Myös lämmön virtaukseen voi vaikuttaa pitämällä kodin väliovet auki, jolloin huoneet lämpenevät tasaisemmin myös talvella. Meillä löytyy myös korillinen vierasvillasukkia, joten vieraidenkaan ei tarvitse palella talviaikaan.

Kuten olen ennenkin todennut, en väitä että puulämmitys olisi se ekologisin valinta, mutta puilla lämmittämisessäkin on etunsa. Yksi suurimmista on juurikin se, että asioita oppii suunnittelemaan ja jo ihan ajankäytönkin vuoksi pitää opetella tyytymään vähempään. Ihminen on luontaisesti mukavuudenhaluinen, mutta mukavuudenhalukin voi tarkoittaa erilaisia asioita. Kun lämmittäminen on jokseenkin työlästä ja sitovaa, sitä oppii aika nopeasti tykkäämään vähän viileämmästäkin sisäilmasta. 🙂
Lämmin vesikään ei ole itsestäänselvyys, eikä suihkussa läträtä turhaan. Vedentulo suljetaan kun hiukset vaahdotetaan ja muutenkin siellä vesisuihkun alla käydään ripeästi. Pitää muistaa erottaa mukavuus ja hygienia toisistaan, sillä puhdasta saa aikaiseksi vaikkei kuuman suihkun alla seisoisikaan viittätoista minuuttia. Kun lämmin vesi ei synny vain nappia painamalla sitä oppii aika nopeasti miettimään, minä päivänä on tiedossa hiustenpesua ja milloin lämmintä vettä pitää varata enemmän. Samaa suunnitelmallisuutta voi toki hyödyntää myös muissa lämmitysmuodoissa. Jatkuvan lämpimän veden varaamisen voi kytkeä pois ja lämminvesivaraajastakin voi valita vähän pienemmän koon.

Kodin sähkolaitteissa energiankulutus on nykyisin myyntivaltti ja sähköluokituksia kannattaa vertailla uusia koneita tai vaikka lamppuja hankittaessa. Silti myös laitteiden käytössä kannattaa pitää energian kulutus mielessä. Ei pestä turhia koneellisia astioita tai pyykkiä, ja TV laitetaan päälle vain kun sitä katsotaan. Itseäni hymyilytti tässä taannoin kun esikoinen nyppi puhelinten laturit pistorasioista. Koulussa oli puhuttu energian säästämisestä ja tulin tästä omatoimisuudesta erittäin iloiseksi. Ja juuri näin sen pitäisikin mennä. Vaikka yksittäinen nykyaikainen laturi vie vain vähän sähköä, yhteen laskettuna me suomalaiset voisimme erään laskelman mukaan säästää jopa 50 sähkölämmitteisen omakotitalon verran sähköä irrottamalla turhat laturin pistotulpat seinästä. Tämä on hyvä esimerkki juurikin siitä, että ilmastoasiat ovat nimenomaan ilmastotalkoita. Jokainen pienikin puro synnyttää isompia uomia.

Myös ruoka ja ruuanlaitto ovat vahvasti osa asumista elämistä. Suosimalla luomua ja kasvispainotteista ruokavaliota tehdään tekoja ilmaston hyväksi. Valmistamalla useamman päivän ruuat kerralla säästää paitsi aikaa, vaivaa ja rahaa, myös luontoa. Näin vältetään myös turhat kauppareissut ja niistä usein syntyvä ruokahävikki. Ja makaronilaatikon lopun voi oikein hyvin pakastaa! Mikron avulla se saattaa joskus pelastaa kiireisen päivän!

Taidan jo vähän kyllästymiseen asti paasata niistä pidemmistä yöunista, mutta pakko nostaa sekin asia tähän teemaan. Sammuttamalla jatkossa valot ja osa sähkölaitteista vaikka vain jo tuntia aikaisemmin, teet hyvän teon paitsi itsellesi, myös energiankulutukselle ja ilmastolle.

Jos pitää valita viinilasillinen ravintolassa vai viinilasillinen kotona, itselleni ykkösvaihtoehto on tietenkin koti. Ja niinpä se viinilasillinen tuleekin yleensä nautittua juurikin kotona, villasukat jalassa ja kynttilää poltellen, vilttiin kääriytyen ja elämisen rauhasta nauttien.

Kirjoitin teille jo vuosi sitten Evergreenin luomuviineistä. Tällä kertaa lasissa mehukkas ja tuhti Monastrell punaviini, joska sopii hienosti grilliruuan pariksi, mutta myös kovien, suolaisten juustojen seuraksi kuten esimerkiksi Manchegon. Ja siten itse tykkäänkin viinini nauttia.

Evergreenin luomuviinit ovat helppo vihreä valinta viininystävälle. Laadukkaiden ja maukkaiden viinien kaikissa tuotantovaiheissa on pyritty minimoimaan ympäristölle aiheutuva kuormitus, ja niinpä koko tuotanto on luomusertifioitu. Ja tiesitkö muuten, että kierrätettävään muovipulloon pakatun viinin Suomeen kuljetuksessa ympäristökuormitus on jopa 50 prosenttia pienempi kuin lasipullossa tuotavan viinin! 

Evergreeniltä löytyy litran muovipullossa Monastrell -punaviini ja kolmen litran hanapakkauksessa Merlot -punaviini. Lisäksi litran muovipullossa Sauvignon Blanc -valkoviini. Evergreeniltä on saatavilla myös Organic Seco -kuohuviini ja siiderit. Kaikki luomuna tietenkin.

Pieni vihreä lista:

-Laske huonelämpötilaa ja opettele pukeutumaan vuodenajan mukaan myös sisätiloissa.
-Sammuta turhat sähkölaitteet ja pese ja tiskaa täysiä koneellisia. Myös tiskiharja ja pyykkiteline ovat vanhoja näppäriä keksintöjä!
-Kiinnitä huomiota vedenkulutukseen ja lämpimän veden käyttöön
-Vaihda siivousaineet luonnonmukaisempiin vaihtoehtoihin
-Kierrätä
-Tee kerralla useamman päivän ruoka ja vältä hävikkiruokaa esimerkiksi pakastamalla valmiita annoksia kiireisten päivien varalle
-Vaihda luomuun ja vihreämpiin valintoihin. Suosi kausituotteita sekä lähiruokaa ja kasvispainotteista ruokavaliota
-Nipistä vuorokaudesta tunti terveydellesi ja luonnolle pidemmillä yöunilla
-Tutustu ympärilläsi olevaan luontoon. Luonnon kauden ja moninaisuuden näkeminen ja kunnioittaminen avartaa elämänkatsomusta!

 

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

Siinäpä mun lauantai. Plus kädenvääntöä esiteinin kanssa. Mutta sitäkin paremmalla syyllä kaikkia noita otsikossa mainittuja. Pesin aamulla lattiat ja kaksi nippua kerrottuja tulppaaneja ja pinkit kermamunkit on palkka minulta itselleni. Tai no, yksi munkki mulle ja yksi kullekin lapselle. Vaikka voisin kyllä syödä kaikki. Olisin ainakin ansainnut. Mutta hampaiden kiristelyn sijaan ajattelin sytyttää kynttilät ja ainakin yrittää olla ihan vaan zen, hygge ja namaste.

Mulla on ollut viime aikoina fiksaatio puhvihihoihin, vaikka joskus ajattelinkin etten harteikkaana naisena voisi sellaisia koskaan käyttää. Toisaalta, kun olen vartalotyypiltäni aika “boyish”, niin ehkä sitten just korkea vyötärö farkuissa ja hörtylät yläosissa on ne mun juttu. En tiedä, en ole mikään pukeutumisneuvoja. Mutta puhvihihat on nyt pop. Ainakin minulle.

 

Kaksi uutta Vera Stanhope -jaksoa katsomatta. Harkitsen vakavasti, että korkkaisin jopa viinipullon. Edellinen lasillinen tuli juotua viime vuoden puolella, joten mietin jo, että uskallanko ollenkaan. 😀

Mutta hei, ihanaa lauantai-iltaa. Palailen kommentteihin ja sähköposteihinne viimeistään maanantaina. Nyt rakentamaan rauhaa! ♡

Niin se meni lomaviikko, että hups vain. Vatsat on täytetty mummun  lasagnella (jota on jääkaapissa vielä huomiseksikin) ja pitkien yöunien lisäksi on ehditty tehdä kaikea sitä, mitä arkena ei muuten ehdi tehdä. Ykkösenä se sosiaalinen elämä ja laatuaika tärkeiden ihmisten kanssa. Onneksi on vielä viikonloppu aikaa rentoutua ja nautiskella joutilaisuudesta.

Aurinkoinen perjantai puski ainakin itselleni kovan siivousvimman, jota aion laannuttaa myös huomenna. Ilman stressiä ja pinta ja huone kerrallaan. Muistattehan, että vielä tänään ehditte osallistua Sinituotteen arvontaan! Jos aurinko ei inspiroi siivoamaan, niin ehkä uudet siivousvälineet. 🙂

Perjantai-iltapäivään mahtui ulkona syömistä ja kahvittelua kaupunkireissun muodossa. Niin ja Tubetour, jota esikoinen oli odottanut jo pitkään. Jotenkin niin symppistä tuo fanittaminen, ja vaikka sitä ei aina itse jaksakaan ymmärtää, niin muistutin ystävää, että samanlaisia me oltiin siihen aikaan kun New Kids On The Block oli kova juttu. Tosin näitä tähtiä ei koskaan päästy moikkaamaan, saati että oltais saatu onnistunut yhteiskuva itsestämme ja idoleistamme. Tärkeitä juttuja tietyssä iässä kuitenkin. 

Mutta kyllä pyjama ja villasukat ovat kova juttu ihan joka perjantai. Nyt niitä ja iltapalaa. Ja sitten laadukas tunti herra Hercule Poirot seuranani.

Ihanaa viikonloppua! ♡

Voihan vesisade! Lumet sulaa silmissä ja sukset nojaavat kuistin seinään surullisen näköisinä. Toisaalta jokainen lumen alta paljastuva neliö maata vie ajatukset kohti kevättä. Eikä nekään ajatukset huonoja ole.  Me käytiin sunnuntaina katsomassa uusi Risto Räppääjä. Ja käytiin mäkkärissä hampurilaisilla. En muista koska viimeksi. Ei ihan joka vuosi tule käytyä. Ja eilen vietettiin sellaista ei tehdä juuri mitään -päivää ja torkahdin jopa kesken päivän, mitä ei myöskään tapahdu kovinkaan usein. Mulle luksuslomaa on ollut se, että ollaan saatu olla pari päivää ihan koko perheen kesken. Ja on ollut kainalo johon torkahtaa.

Huomenna mennään lasten kanssa mummulaan. Arki-illat ja viikonloput on nykyisin niin täynnä ohjelmaa ja harrastuksia, että mummulassa käynnitkin on jääneet aika vähäisiksi. Nyt otetaan takaisin. Vaihdetaan kuulumiset ja ollaan vaan. Yökyläänkin saa jäädä.

Tällaiset sateen harmaat päivät on kuin tehty joutilaalle olemiselle. Olen nauttinut siitä, että siistiä kotia on saanut vähän sisustaa ja laittaa. Olen siirrellyt tavaroita ja siirrellyt niitä takaisin. Polttanut kynttilöitä ja lukenut. Aivot vähän tahmeina, mutta joskus sekin on ihan kivaa. 🙂

Löysin kaupasta nimikkopussin karkkia. Hyvä syy laittaa suu makeaksi.

Mutta nyt iltapalapuuhiin pitkän kaavan mukaan. Tänään vielä kaikki yhdessä.

Leppoisaa iltaa myös teille! ♡