Ei tule joulua ja joulunaikaa ilman hyasintteja, se jos mikä on varmaa. Pitkään noita palleroita pitikin joutua odottelemaan, ja pieni kateus kirpaisi joka kerta, kun näin instagramissa jollakulla hyasintin poikasia. Vaan onneksi viime perjantaina hyasintteja sai jo täältäkin ja pääsin nauttimaan kauan odotetuista kukkasipuleista. Jotka muuten ovat mielestäni kauneimmillaan juurikin näin nuppuna, tai sitten tällaisena matala, mutta ihan pikkuisen auenneena – vain sen verran, että kukinnon väri hieman pilkistää lehtien lomasta.

Kuten edellisinäkin vuosina, hamstrasin kuistille taas kunnon arsenaalin hyasintteja, koska siellä ne pysyvät virkeänä ja nuppuisina pitkään. Jotta jouluruusut, amaryllikset ja hyasintit kestäisivät muutenkin pidempään, kannan ne usein yöksi kuistille ja siellä ne ovat myös päivät, joina niitä ei kuitenkaan olisi kukaan ihailemassa. Samaa viileähoitoa annan myöskin alkuvuodesta esimerkiksi tulppaaneille ja tietysti kaikille leikkokukille ihan koko viileän kauden. Sisällä lämpimässä kun kasvit kukkivat niin nopeasti loppuun, että niitä saisi olla ostamassa lisää alvariinsa. Ainoastaan pahimmilla pakkasilla sipulikasvitkaan eivät kuistin kylmyyttä siedä. Toistaiseksi ainakin nämä joulun ajat ovat kuitenkin olleet oikein hyvää aikaa kukkien kylmäsäilyttämiselle kuistilla. 🙂

Olen ihan hurjan rakastunut noihin nappi/vetoketjufarkkuihin, joista juuri teille kirjoittelinkin. Vihreän lisäksi löysin tällaisen kivan tauben sävyn, joka on helppo yhdistää miltei mihin tahansa neuleeseen. Jostain syystä olen nyt kuitenkin rakastunut tuohon lämpimään vaaleanpunaiseen. Ja tosiaan, en voinut joskus sietää vaaleanpunaista, kuten Ninnu eilisen postauksen kommenteissa muistelikin. Mutta niin se mieli muuttuu! Ja tämä neuletakin sävy on muuten hyvin sama, kuin noissa joulukattauksen paperikuusissa.

Vapaa ilta! Harrastukset alkavat harventua vuoden loppua kohden, ja tällaiset illat tulevat kyllä rehellisestikin sanottuna jo tarpeeseen. Aion siis nauttia hyasinteistani, kynttilänvalosta ja kuumasta glögistä. Ihan rauhassa ja kiirehtimättä minnekään. Paitsi pyörittämään pyykkikonetta ja pesemään koiraa. Pakkasia odotellessa..!

Suloista tiistain jatkoa! ♡

Tallenna

Maanantaita muruset,  ja aurinkoa päiväänne!

Me pidellään täällä esikoisen kanssa jonkinlaista toipilastupaa. Poika sai loppuviikosta kunnon flunssan ja lähetettiin perjantaina kotiin kesken viulutunnin. Tässä olikin juuri ehditty mässäilemään sillä ajatuksella, että probiootit ja vitamiinit ovat säästäneet meidät syysflunssilta. Taisi jäädä koputtamatta puuta, kun elämä heti napautti takaisin. 🙂 Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei jäisi pidempiaikaiseksi vieraaksi. Tuntuu, että tämä marraskuu on jo muutenkin mennyt vähän harakoille.

Muutama kuva makuuhuoneesta maanantain iloksi. Kovin jo jouluttaa, ja mies lupasikin illalla auttaa joulukoristelaatikoiden kanssa, kun oma kykkimiseni vintillä on vähän heikon puoleista. Ainakin risutähdet pääsevät taas makuuhuonetta piristämään, sen jouluisempaan lopputulokseen tuskin päädyn tänäkään vuonna. Kynttilät ja kukat ovat joulukoristeissakin ne parhaimmat! Hyasintteja jo tekisi kovasti mieli, mutta vielä ei ole noita ihanuuksia tullut vastaan. Amarylliksiä onneksi kuitenkin, ja niitä olenkin istutellut sammalpedeille. Vanhat lasipurkit ovat kuin pienoiskasvihuoneita ja niissä vähäeleiset sipulikasvit pääsevät ansaitsemaansa osaan.

Vielä kun saataisiin valkoinen kuorrute tuonne ulos, niin johan kelpaisi. Mutta nyt täytyy vain iloita näistä auringonpilkahduksista, ja miettiä, että mikä tahansa on parempi kuin marraskuinen sade! 🙂

 

Iloa viikkoonne! ♡

Tallenna

Torstaita!

Paljon ei ole enää puutarhassa valinnanvaraa maljakkokukista, ja luulenpa, että nyt viedään ihan niitä viimeisiä maksaruohojen muodossa. Pallohortensian kukinnot tosin näyttävät vielä jokseenkin hyväkuntoisilta ulkona, mutta sisälle tuodessa ne nuupahtavat jo kohtalaisen äkkiä.
Tuo komeamaksaruoho on siitä hauska, että se on kesän ajan enimmäkseen sellainen vihreä puska, ja kasvi punastuu kunnolla vasta syksyn tullen. Punainen väri on kuitenkin näin vuosin todella kaunis, joten ajattelin napata maljakkoonkin muutaman oksan. Kesällä kasvi on kuitenkin vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta ihan näppärä, sillä sen jämäkät varret tukevat heiveröisempiä perennoja.  Meillä kasvia on esimerkiksi pitkän pionipenkin edustalla, sekä ajoradan reunustalla.

Syysistutukseni ovat ulkona vielä vähän vaiheessa, sillä suuri valtava markettani jaksaa porskuttaa edelleen ja sateesta huolimatta se yrittää myös kukkia. Sinänsä harmi, koska tarkoitus on istuttaa siihen samaiseen koriin pieni havu taas talviajaksi, mutta toisaalta kiva, koska en ole myöskään tohtinut niitä pikkukakkaroita poiskaan heittää. Niinpä rappusilla on edelleen sulassa sovussa pensaspäivänkakkara ja callunat.

Itse otan tänään jo pienen varaslähdön viikonloppufiilikseen, sillä tiedossa on tyttöjeniltaa shoppailun ja hyvän ruuan parissa. Tekee muuten tuollainen vapaailta tavallisesta torstaistakin lähestulkoon juhlaa. 🙂

 

Maanantaita muruset!

Päivä päivältä alkaa syksyisemmät jutut kiinnostamaan, ja vaikka kesäkukat nyt ulkona vielä jaksavatkin porskuttaa, laitoin kuistille jo pieniä syysistutuksia. Oikein tuli syksyinen fiilis, ja kuistikin näyttää heti astetta siistimmältä!

En juurikaan haaskaa rahojani sellaisiin välikausikasveihin, kuten koristekaalit. Ne kun eivät kuitenkaan kestä pakkasia, ja kesäkukat taasen jaksavat niihin pakkasiin asti, jonka jälkeen ruukkuihin saa iskeäkin jo havut ja callunat. Sen sijaan yritän hyödyntää kaikki vihreät kesäkukkaistutusten “höysteet” ja käyttää niitä vielä syksyllä uudelleen.  Esimerkiksi nuo hopeavitjat (tai hopeaputoukset) ostin aikaisin keväällä ja ne kasvoivatkin aluksi sisätiloissa. Kunnes pakkasvaara oli ohi, laitoin kasvit kesäkukkaruukkujen reunoille, ja nyt kaivoin mullasta pieniä tupsuja hopealangan ja callunoiden seuraksi. Samasta syystä kesäkukkaruukkuihini eksyy joka kevät myös esimerkiksi murattia. 🙂

Viime keväänä päätin ilotella väreillä kesäkukkien kanssa oikein kunnolla, ja ikuisen valkoisen sekä vihreän lisäksi meillä kukkikin pinkit, keltaiset, oranssit ja violetit kukat. Vaikka kesällä nuo värit oikein kivoilta tuntuivatkin, täytyy myöntää, että nyt nuo hillitymmät sävyt taas sopivat omaan silmään paremmilta. Mutta antaa miljoonakellojen ja leijonankitojen kukkia ulkona vielä ihan rauhassa, tai ainakin niin kauan kuin vain suinkin jaksavat!

Eikä nuo juuri kaipaakaan kuin kynttilöitä seurakseen!

Iloa uuteen viikkoon!

Save

Maanantaita muruset!

Sitä niität, mitä kylvät, ja luojan lykky, että minä kylvin keväällä matalavartisia auringonkukkia! On ne vain niin kauniita ja sopivat näihin syksyisempiin päiviin. Vähän kuin laittaisi palan aurinkoa maljakkoon. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä, mitä ulkoa vielä löytää kodin kaunistukseksi. Jossain kohtaa kun on kuitenkin pakko antaa periksi ja lampsia kukkakauppaan.

Hunkydoryn oversize neulemekko on viime talven hankinta, ja tänään olikin juuri sellainen päivä, jona varsinaisen takin pystyi hyvin korvaamaan ylisuurella neuleella. Auringonkukkiakin parempi asuste on kuitenkin lakatut kynnet. Tai itselleni suurin juttu on ehkä se, että minulla on vihdoin kynnet joita lakata! Jihuu!!! Kenties nekin ovat saaneet vitamiineista hiukan lisävauhtia! 🙂

Mainiota ja aurinkoista uuden viikon aloitusta!

Save

Hejsan!

Voi jukra tätä viherkasvi-innostustani joka ei sitten millään ota laantuakseen, vaikka luulin lapsuudessani jo saaneeni yliannostuksen viherkasveista ja etenkin amppeleista! Mutta niinhän se menee, että koskaan ei pitäisi sanoa “ei koskaan”.

Kilpipiilea oli yksi viime vuoden ehdottomista viherkasvitrendeistä ja löysipä sellainen tiensä myös meille. Mutta mikä tekee tuon kasvin erityisen hauskaksi (muotonsa ja kasvutapansa lisäksi) on sen lisääntymisinto, eli yhden kilpipiilean hankittuasi omistat ykskaks useamman yksilön. Tuo kasvi nimittäin kasvattaa pieniä alkuja ahkerasti ja on muutenkin aika nopeakasvuista lajia. Nuo pienet alut on helppo irrotella äitinsä juuripaakusta, ja joko laittaa suoraan multaan juurtumaan tai juurruttaa vesilasissa. Hauskat lehdet tekevät jo pienistä kasvinaluista näyttäviä ja kiinnostavia.

Jos Kiinasta kotoisin oleva kilpipiilea on ollut hittikasvi 1970-luvulla, niin melkoisen retro on myös simpukka-amppeli! Näitä oli meillä kotona aikoinaan paljon, kuten myös juoruja. Eri lajikkeita ja aina keittiön ikkunalla uusia juurtumassa. Juorut olivat kultaköynnöksen ja rönsyliljan kanssa ne perusviherkasvit, joita löytyi vielä 90-luvulla monestakin kodista.

Meidän viherjuorusta käytetään kuitenkin nimeä eskarijuoru, sillä kasvin alku tuli esikoisen mukana esikoulusta. Keväällä koulua tyhjennettiin (täällä eskari käydään koulussa) saneerauksen tieltä ja sekä elokuussa palaavat lapset, että koulun irtaimisto siirrettiin väistötiloihin.. Ehkä juuri siitä syystä koulun viherkasvit napsittiinkin pistokkaiksi ja jokainen lapsi sai istuttaa oman kasvinsa alun. Pari vuotta kasvi olikin meillä aika pienessä ruukussa, kunnes viime keväänä se pääsi taas vähän suurempaan ruukkun ja otti aika harppauksen rehevyytensä ja vihreytensä suhteen. Nyt kolmannen luokan alettuakin tuosta kasvista on mukava seurailla kouluvuosien etenemistä. Se on vähän kuin sellainen lapsen mukana kasvava kasvi, joka kertoo samalla ajan kulusta.

Vaikka marketista löytynyt parin euron simpukka-amppeli tuntuikin aluksi hyvältä idealta (onhan simpukat jo materiaalina melko boho juttu), jotenkin nuo retrot vibat oikein korostuvat saviruukun seurassa. Niinpä en nyt ole vielä päättänyt, että tykkäänkö amppelista vai en. Siihen pitää kai vähän totutella! Voi kuitenkin olla niin, että eskarijuoru saa suojakseen astetta kliinisemmän ruukun sekä simppelimmän amppelin ja päätyy työhuoneenn koristukseksi. Ja simpukka-amppeli taasen joutuu hetkeksi lipastonlaatikkoon odottamaan tuomiotaan. 🙂

Vihreän energistä torstaita!

Tallenna

Hei muruset! Aurinko paistaa, ja elokuu antaa parastaan. Loistava sää oikeastaan mille tahansa toiminnalle. Ja kauneutta on tässäkin päivässä. Monia asioita, kun vain osaa katsoa, ja ennen kaikkea haluaa löytää sitä kauneutta!

Taisin tuossa jossain postauksessa vähän sivutakin sitä, että kesän aikana on tullut mietittyä blogia ja bloggaamista moneltakin kantilta. Näitä pieniä kriisejä tulee aina, tasaisin väliajoin, ja ehkä niin on jopa hyvä. Silloin nimittäin tulee miettineeksi esimerkiksi sitä, miksi ja minkä vuoksi blogia ylipäätään on alkanut aikoinaan kirjoittaa. Jokaisella on ihan varmasti omat syynsä, ja nykyisin moni kai aloittaakin koko homman hyvin tavoitteellisesti. Itselleni kuitenkin se suurin syy, ja liikkeelle sysäävä voima, on ollut juurikin se jokapäiväisen kauneuden etsiminen. Se ajatus, että kauneutta on hyvin pienissäkin jutuissa, eikä elämän tarvitse olla luksusta ollakseen kaunista. Sen kun muistaa, osaa ehkä paremmin tehdä sitä omaa juttuaan. Koska niinhän se on, että tekemisenilo tulee parhaiten kun on oma itsensä, ja tekee asiat tavalla joka tuntuu itsestä hyvältä.

Sitä jokapäiväistä kauneutta voi siis löytää vaikka kahvikupposesta tai kimpusta oman pihan kukkia. Itse asiassa, joskus vain pelkkä valonsädekin riittää!

Nappasin tuon otsikon kosmetiikkapussini kyljestä. Nimenomaan kosmetiikkalaukun kyljessä tuon tekstin voi kai ymmärtää monellakin tavalla. Voi ajatella sitä jokapäiväistä yleistä kauneutta tai siirtää ajatuksen omaan itseensä ja pyrkiä etsimään siitä peilikuvastaankin niitä positiivisia asioita turhan negatiivisuuden sijaan. Toisaalta se kauneudenhoitokin voi olla arkista kauneutta. Hetki itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Aina välillä kyselette kosmetiikavinkkejä, ja ajattelin nostaa nyt pari tuotetta tuolat kauneuspuoleltakin pöydälle. Olen nimittäin tämän kesän aikana hurahtanut retinolivoiteeseen! A-vitamiinin, eli retinolin sanotaan olevan yksi tehokkaimpia ihon uudistajia. Retinoli onkin yksi niistä harvoista kosmetiikan raaka-aineista, jonka vaikuttavan tehon ja ikääntymisen merkkien hidastamisen jopa lääketieteemme tunnustaa. Retinoli siloittaa juonteita ja ryppyjä tehokkaasti ja aktivoi hiussuonia. Kun iho saa enemmän happea se vastaanottaa myös muut hoitavat ainesosat paremmin, ja kuona-aineet poistuvat ihosta tehokkaammin. Retinoli vilkastuttaa hyaluronihapon ja kollageenin  muodostumista ihossa, mikä taas johtaa ihon pehmeyteen ja elastisuuteen.

Ei tuo retinoli tietenkään mikään portti ikuisen nuoruuden lähteelle ole, mutta kesän käytettyäni voidetta huomaan kyllä ihon parantuneen. Jopa siinä määrin, että koen kevyemmän kerroksen meikkivoidettakin riittävän. Itselläni se on nimittäin myös tasoittanut ihon väriä. Retinolin käyttö pitää kuitenkin aloittaa pikkuhiljaa, ja teinkin niin, että käytin voidetta aluksi vain joka toinen ilta ja siirryin sitten päivittäiseen käyttöön. Yön aikana retinolivoide ikään kuin toimii tehokkaana naamiona ja aamulla iho näyttää taas kirkkaammalta.
Toisille retinoli saattaa ainakin aluksi aiheuttaa ihon kuivumista, mutta itse en tätä huomannut, vaikka ihoni erittäin herkkä ja kuiva onkin. Ehkä kevät ja kesä ovatkin parempi aika retinolin käytön aloittamiselle, kuin esimerkiksi alkuvuoden kuiva pakkasilma. Niin, ja käytän muutenkin kuivan ihon tuotteita, joten ehkä se osaltaan vaikuttaa myös. Yksi suosikkini on *Madaran SOS -voide, joka taltuttaa kiristävän ihon kasvoilta hetkessä, ja esimerkiksi saunan jälkeen ihoni oikein huutaa voisetta. Tuo BM Optiretin taasen on sellainen helposti saatavissa oleva (ja kohtuuhintainen) retinolivoide, ja tomii siitä syystä erittäin hyvin tällaiselle maalaiselle. 🙂

Tiedättekö, mä ostin juuri ihka ensimmäiset koulutarvikkeet. Vain pari kolmen euron muistikirjaa Tokmannilta, mutta kuitenkin. Tunsin itseni ehkä vähän jopa lapselliseksi, mutta oi että kun tuli hyvä fiilis! Joskus ne aika pienetkin asiat voivat tuoda paljon iloa.

Aurinkoa päiväänne! ♡

*Madaran SOS -voide saatu blogin kautta / Life

Save

Save

Save

Sunnuntaita!

Täällä ollaan aikalailla naamatusten sen asian kanssa, että ensi viikolla alkaa arki. Huh, en siltikään tahdo uskoa, että koulujen kesälomat on jo ohi. Juurihan ne vasta alkoivat! Koska totuus on nyt vain nieltävä, taihtoi tai ei, olemme käyttäneet lasten kanssa sunnuntaipäivän hyödyllisesti arkeen valmistautuen. Vaate- ja kenkävarastot on käännetty ylösalaisin, samoin muutama lelusäkki (joista löytyi muuten kaikki ne kadoksissa olleet miljoona hiuslenkkiä ja pinniä). Imuri ja lattiapesuri ovat hurisseet, ja kuin palkinnoksi, puhdas koti kukitettiin elokuun väreillä.

Vaikka ajan kulkua kauhistelenkin, niin täytyy myöntää, että arjen alkaminen kyllä kutkuttaa mukavasti myös vatsanpohjasta. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun arki vyöryy päälle ja herätyskello ei tahdo jättää rauhaan edes viikonloppuisin. Mutta jos asiat aloittaa positiivisella asenteella, kenties se tekemisen mielekkyys säilyy pidempään.  Näin ainakin haluan uskoa, ja siksipä meillä puhutaan arjesta ja arjen alkamisesta vain ja ainoastaan positiiviseen sävyyn!

Tänään pestään vielä pyykkiä ja poltellaan kynttilöitä. Seuraavat kolme päivää univarastoja täytetäänkin sitten oikein kunnolla ja vuorokausirytmi hiotaan vimpan päälle arkiseen vetoon.

Ja on se muuten niinkin, että kun maljakossa on keltaisia kukkia ja sisällä niin pimeää, ettei ilman sähkövaloa pärjää, tulee väkisinkin vähän syksyinen fiilis!

Kaunista sunnuntain jatkoa!

Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!

Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!

Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!

Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂

Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.

Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!

Maanantaita ja uutta viikkoa!

Olen tehnyt koko päivän lähtöä kirjastoon, mutta näköjään myöhästyin sieltäkin. Jotenkin ei mene nyt tuo toimintavaihde päälle sitten millään. Mutta kaipa sekin on merkki jostakin lomamoodista. Pyykkikone ja imuri sen sijaan ovat molemmat päässeet tänään ääneen, ja onpa tuolla pihallakin tapahtunut yhtä ja toista. Jos sitten huomenna pääsisi sinne kirjastoon asti. 🙂

Tuossa juuri siivoillessa huomasin, että heinäkuun lopun tuntee nahoissaan jo ihan siinäkin mielessä, että sisustusjutut alkavat kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Koko kesän koti on ollut vähän kuin hunningolla, mutta nyt tuntuu taas ihan luontevalta miettiä asioita puutarhan sijaan myös neljän seinän sisältä. En jaksa uskoa, että kyse olisi niinkään keleistä, vaan enemmänkin siitä vuoden kierrosta, johon pää on tottunut. Ehkä sitä luonnostaan alkaa jotenkin pikkuhiljaa rakentaa myös jonkinlaista talvipesää itselleen, kun kalenteri käännetään elokuun puolelle. Tai ehkä se sitten on vain se arki, jonka koulujen alku tuo tullessaan. Niin tai näin, hauskahan vain on huomata, että ehkä tuosta ulkoelämisestä saa palautettua itsensä luontevasti takaisin ilman sen suurempia taisteluja. 🙂

Täällä on ollut koko päivän melko pilvistä, ja välillä sisällä on tuntunut lähes pimeältä (varsinkin pienen sähkökatkon ajan). Niinpä ajattelin ottaa tästäkin ilon irti ja poltella kynttilöitä päivän iloksi. Vielä löysin muutaman pioninkin maljakkoon, mutta nämä ovat kyllä nyt sitten ne ihan viimeiset laatuaan. Ensi vuonna taas tätä iloa seuraavan kerran.

Kaunista ja tunnelmallista iltaa! ♡