Perjantaiaamun pakatako, vai eikö pakata -pohdinta päättyi lopulta siihen, että löin kimpsut ja kampsut kasaan, ja tungin itseni mukaan mieheni työmatkalle. Lapset viikonlopuksi mummulaan, ja kaksin kohti pääkaupunkiseutua. Pari yksinäistä iltaa hotellihuoneessa, pyjama, Midsomerin murhat -ja paljon unta. Ei se ehkä lopulta huonoakaan tehnyt!

Nyt pitäisi purkaa koko porukan laukut, ja iskeä pyykkikasan kimppuun. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntai-illalle!

Uuteen viikkoon levänneenä ja täynnä uutta intoa, eikös!?

Ihanaa sunnuntai-iltaa teille!

Voi taivas, mihin olenkaan maanantain ratoksi ryhtynyt! Ihan “pikkuinen projekti” tuntuu räjähtaneen käsiin. Mutta ei se käsiin räjähtänyt, vaan valtasi puolen taloa. Ja kyllä, kyseessä on siis ihan vain vaatehuoneen siivous!

Joku varmaan muistaakin, että alunperin vaatehuone ei ollut vaatehuone, vaan tila, joka oli jaettu säleovella tulevasta työhuoneestamme. Oviaukko kuitenkin kavennettiin, ja huoneesta tuli virallisesti huone – vaatehuone. Tässä tilassa on sekä minun, että mieheni vaatesäilytys, vaikkakin esitin heti muuton jälkeen toiveen, että 30-vuotislahjaksi haluaisin tästä tilasta itselleni ihan oman walk in closetin. Jälkeenpäin olen muuttanut mieleni, vaatehuone on sen verran suuri, että siihen mahtuu kyllä kahdenkin aikuisen garderobi. Oikeastaan vika on siinä, että tilaan mahtuu vähän liiankin hyvin kaikenlaista, ja siksi tästä kopista tulikin sellainen poissa silmistä, poissa mielestä -huone. Lattialle on kertynyt tavaraa remppatikkaista makuupussiin ja ulkotulista paketointitarpeisiin. Eli olemme lähinnä heittäneet vain kaiken tavaran, jolle ei ole keksitty parempaakaan paikkaa, vaatehuoneeseen, ja vetäneet oven perässämme kiinni. Kätevää! Tai ei oikeastaan. Nyt on nimittäin jo pidempään ärsyttänyt, että yhden sukkaparin hakeminen tai vieminen huoneeseen on eräänlaisen samoamisen takana. Asioihin oli tultava muutos, ja niinpä nostin tänään kaiken irtoroinan vaatehuoneesta seuraavaan huoneeseen, ja siivosin koko kopin!

Vaatehuoneen lattia on yhä maalaamatta, seinät käsittelemättä jne. Mitään mahdollisuutta noiden hoitamiseen ei oikeastaan ole ollutkaan, koska lattiaa on hädin tuskin edes näkynyt puoleen vuoteen. Nyt huone kuitenkin näyttää siltä, että siitä voisi jopa kuoriutua kaunis vaatehuone, ennen kuin mittarini pamahtaa sinne kolmeenkymppiin! Tämä viikko menee kuitenkin siinä, että siivoan kaksi muuta huonetta vaatehuoneen jäljiltä (miten voi yhdestä pienestä vaatehuoneesta tulla kaksi isoa huoneellista sekalaista rojua!!??!!). Mutta, sen aion tehdä! Siinä samalla nimittäin kun laitetaan vaatehuonekin kuntoon, saa luvan myös työhuone edistyä seuraavan askeleen verran.

Maalia lattiaan, samoin seinille. Tai ehkä tapettia?  Pieni matto lattialle, käteviä ja kauniita koukkuja seinille. Elfa -tyyliset hyllynkannattimet saavat nekin vaihtua johonkin kauniimpaan. Ikean lipastot on hankittu tähän tilaan, ja ne ovatkin toimittaneet asiaansa moitteettomasti.

Mutta nyt takaisin rojunlajitteluun! Pirtsakkaa viikon alkua teillekin!

Lupasin teille kuvia tuolta Me&i:n muotinäytöksestä jo behind the scenes -postauksessa, ja nyt mulla tosiaan olisi tässä valokuvaaja Anna Tanisen ottamia kuvia juhlasta. Ja, kuten kerroin, tilaisuus oli tosi rento ja fiilis ihan mieletön, mutta sen näette nyt parhaiten näistä kuvista! Huomatkaa myös, että postauksen lopussa olevat pikkukuvat voi klikata suremmiksi. Ajattelin hiukan helpottaa teidän scrollausta!

Alaosista omiksi suosikeikseni nousi  Boyfriend Jeanssit, vaaleanpunaiset Chinos-housut, Fluind Pantsit ja Twill Shortsit. Yläosista Symbolic pirate V-tee, Peaceful Sweater ja ihan paras Holey Cardigan. Eli joo, mä itse tykkään enemmän näistä hillitymmistä väreistä, joita on mukavasti meandille tullutkin printtien lisäksi. Lapset taas… No, ne tykkää värikkäästä!

Meillä on tänään Klaaran kanssa tyttöjenpäivä. Kaunistautumista tiedossa…

Kuvat || Anna Tanninen

Mutta ihan aluksi kiitän teitä kommenteistanne! Yleensä luen kaikki kommentit samalla kuin julkaisen ne, mutta tiedättekö, eilen en voinut! Mulla oli näytösmeikit naamassa, ja kun luin yhden kommentin puhelimestani, mulla alkoi kyyneleet valua. Loput oli vain pakko laittaa ulos, ja lukea vasta illalla kotona. Te ootte niin ihania! Elätte mukana ilot ja surut – elätte mun kanssa näitä elämän pieniä hetkiä. Olette tuntevia ja lämminsydämisiä, olette ystäviä! Kiitos teille!

Mutta vähemmän liikuttaviin aiheisiin, eli eiliseen muotinäytökseen! Olin tosiaan Tampereella me&i:n kymmenvuotisjuhlassa esittelemässä kevään 2014 naisten mallistoa yhdessä Elisan, Johannan ja Mintun kanssa. Ihana päivä, ihania naisia ja paljon naurua! Huippu porukka tuolla meandilla. Meistä pidettiin hyvää huolta ja saimme tutustua niin yrityksen perustajiin kuin suomessa toimivaan henkilöstöön. Juhlassa oli mukana myyjiä, ja oli ilo seurata, miten porukalla on tosiaan ihan mahtava me-henki. Aloin oikein miettiä, että itse en ole tainnut koskaan olla mukana missään noin isossa ja tiiviissä porukassa. Mielettömiä naisia koko porukka!

Itse näytöksestä mulla ei vielä ole kuvia, ja vaatteetkin julkistetaan virallisesti vasta tulevalla viikolla, joten nämä on tälläisiä behind the scenes -kuvia. Paljon naurua ja paljon hulluttelua!

Nopeaa vaatteiden vaihtoa…

Välipalaa… Ja skumppaa…

Saatiin mahtava vinkki esitellä hampaitamme…

Hulluttelua – ja hampaita….

Kohtalaisen asiallisesti kaikki yhdessä koossa…

Huolenpitoa…

Superhyperextrakiitokset ihanalle Johannalle, joka koukkasi kotimatkallaan niin, että minä säästyin kahdelta paleltumisvaaralta linja-autoasemilla. Alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta matkasin nimittäin vielä illalla myöhään kotiin, ja tänään onkin heti aamusta herätty leipomaan juhlaherkkuja huomiseksi. Kakku on täytetty, ja seuraavaksi olisi tiedossa voileipäkakkujen rullausta. Jatkan siis hommiani!

Ihanaa lauantaita ystävät!

ps. Enemmän kuvia Instassa!

Edellisen postauksen aihetta sivuten, nyt oli pakko koota kollaasi tämän kevään ihanasta sporttimuodin väritarjonnasta!
Aika monet ketjuliikkeet ovat ottaneet mallistoihinsa myös kivoja urheiluvaatteita, ja väritarjonta on nyt keväällä niin huumaava, että melkein silmiä häikii! Takana ovat mustien urheiluvaatteiden kulta-ajat, nykyään on lupa erottua massasta.
Kuten olen ennenkin kertonut, en ole mikään ahkera värien käyttäjä, ja pukeutumiseni on melko tylsääkin värien puolesta, mutta urheiluvaatteissa saa olla sitten sävyjä senkin edestä!

Kuulokkeet Sony, hengittävä pusero H&M, treenitoppi H&M, kevyttoppis Cubus, reput Fjällräven, juomapullo Sigg, urheilutoppi Cubus, trikoot H&M, kännykänkuoret Iconemesis, lenkkarit Nike.

Näiden värien katselu käy melkein jo karkin syönnistä!
Leppoisaa lauantai-iltaa!

Mahtavaa tätä vuotta ystävät!
Suuri kiitos kaikille yhä mukana roikkuville ja tietysti myös uudemmille tuttaville. Vuosi 2013 on takana, ja yksi blogivuosi saatettu onnellisesti päätökseen.

Itse vaihdoin vuotta tuttuun tapaan nukkuen. Tosin siinä puolilta öin (jopa täällä) räiskyi sen verran tiuhaan, että pieni unikatkos tuli pakostakin uuden vuoden kunniaksi. Muuten siis hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Illalla tein vielä vuoden viimeisen salitreenin ja sitten palkkarin, suihkun ja päivällisen kautta sänkyyn. Ihan pieni itsesääli hiipi rinnalleni alkuillasta ja miehelleni jo sanoinkin, että tämä on niitä ainoita kertoja, kun treenaaminen tuntuu säälittävältä, mutta olo meni onneksi tehdessä ohi, ja totesin, että niin tässä kuin muussakin elämässä, tärkeintä on tehdä asioita, jotka sopivat itselle, ja joista saa hyvän mielen. On turha peilata elämäänsä muiden tekemisiin, tai tehdä juttuja vain koska muutkin tekevät niitä. Kenties jonkinlainen opetus uuteen vuoteen!?

Perinteisesti mieheni vaihtoi vuotta työn merkeissä, ja Niilo oli vanhempieni luona, joten meitä oli kotosalla vain tyttökolmikko minä, K ja Alma. Öisestä paukkeesta huolimatta, olimme vuoden ensimmäisenä aamuna täynnä intoa ja tarmoa,  joten kärryttelimme reippaan aamulenkin, nautimme kuumasta suihkusta ja föönasimme karvat kuosiin. Tästä on hyvä jatkaa, kirjoittaa kirjaa nimelta Anno Domini 2014!

Parempaa vuotta lupasin paitsi itselleni henkilökohtaisessa elämässäni, myös teille blogivuoden muodossa. Sitä kohti siis!
Ja, kuten lupailin, aloitetaan koosteilla ja muistelmilla menneestä. Olen koonnut kuvia ja ajatuksia menneestä vuodesta, ja tahdon jakaa ne myös kanssanne.

Mutta entä te? Mitä kaikkea sitä tulikaan taas luvattua!?!

Joku jonkun postauksen yhteydessä kysyikin, voisinko kertoa perheemme juhlatraditioista ja perinteistä. Vastasin tuolloin, ettei meille ole ehkä vielä muodostunut perinteitä, ja syvälle juurtuneita tapoja. Olemme nuori perhe, joka tavallaan vuosi vuodelta, luo omaa tapaansa juhlia ja viettää juhlapyhiä.
Kuten oli puhetta, viime joulu meni todellisella alisuorittamisella. Raskauden loppuvaihe ja syksyn muutto söivät energiaani, ja joulu meni omalla painollaan nauttien muiden laittamasta ruuasta. Mutta viime vuonna teimme myös päätöksen tämänvuotista joulua ajatellen; Vietämme joulun kotona.
Käytännössä tämä tarkoittaa nyt sitä, että aaton puuroreissu vanhemmilleni jätetään ohjelmasta, samoin kuin ruokailureissut parilta seuraavaltakin päivältä. Teemme kaiken ruuan itse, ja olemme ilmoittaneet, että pöytäämme mahtuu ruokailijoita.
Sinänsä tämä päätös ei tuota työtä sen enempää kuin edellisinä vuosina, koko joulun menun kun olemme aikaisemminkin laittaneet itse. Tällä kertaa tuosta vaivasta tulee ehkä nautittua enemmän, ja ruokaa menee hukkaan vähemmän. Onhan täysin järjetöntä puhista keittiössä marraskuusta lähtien, jos aikoo ehtiä syödä omatekoista jouluruokaa vain aattoiltana!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joulu tuntuu nyt stressittömältä. Huoli siitä, että sukulaisten pöytiin istutaan tasapuolisesti, ja joulu menee lasten ja lahjojen pakkaamisessa autoon, on poissa. Tunnen helpotusta! Uskon, että tämä päätös oli kannattava, joskaan ei välttämättä joka taholta ymmärretty. Mutta, kuten sanoin, olemme nuori perhe, ja nyt on meidän aikamme luoda omia jouluperinteitä, ja etsiä omaa ja oikealta tuntuvaa tapaa viettää yksi vuoden suurimmista juhlapyhistä.

Ensimmäistä kertaa joulu on myös vapaata töistä. Tähän saakka mieheni on ollut jokaisena jouluna töissä. Ensimmäistä kertaa aiomme myös ehtiä yhdessä perheen kesken joulukirkkoon ja hautausmaalle. Ja tiedättekö mitä! Odotan joulua enemmän kuin koskaan! Odotan sitä, että on lupa vain olla. Olla kotona, ottaa rennosti. Nauttia siitä, että kaapit tursuavat valmista ruokaa, sitä ruokaa, jota on vaivalla tehty, ja johon on kulutettu paljon rahaa. Aikaa nauttia suklaasta ja kirjasta. Olla läsnä lapsille ja levähtää hetki myös itse.

Puhtaat lakanat, kevyt siivous ja viimeistellyt yksityiskohdat kynttilöineen ja kukkasineen tuovat joulun kotiin. Joulukuusi, hiljalleen lisääntyvät koristeet ja joulupukin odotus, ne ovat tärkeitä lapsille. Pipareita voidaan leipoa jouluna lisää, tai yhtälailla vaikka limppuja. Kaikki se aika, joka on ennen käytetty autossa istumiseen, tai lähdön tekemiseen, on nyt aikaa omalle perheelle.

Avasin yhden joulupaketin jo hiukan etuajassa, mutta onneksi tein niin. Rennon joulun aion nimittäin viettää uudessa Lumoan -mekossani. Trikoomekko kaipaa seurakseen vain paksut sukkahousut ja lämpimät villasukat. Juhlavampaa kuin verkkarit tai pyjama, mutta mukavuudesta ei tarvitse tinkiä. Siinäpä se tämän joulun idea kiteytettynä onkin; Mukava juhla, sellaisen aiomme viettää!

Mekko blogin kautta saatu ⎜Lumoan

Kiitos, Suvi

Ajattelin huikata teille muistutusta Instrumentariumin lahjakortti -arvonnasta!
Sain tänään viestin, että lasini ovat valmiina, ja yritän päästä ne vielä tämän viikon aikana noutamaan. Paljastan sitten teillekin, mikä malli vei voiton rillirallissani.

Voitte kuitenkin jättää oman mielipiteenne lasivallinnastani vielä viimeistään perjantaina 6.12. Osallistumalla arvontaan, voit voittaa 150 euron lahjakortin Instruun!

Täällä koitetaan raivata taloa juhlakuntoon, sairastellaan korvatulehdusta ja muuten vain flunssaa. Tiedossa olisi leivontaa ja muuta keittiössä puuhailua, maalipensseliinkin pitäisi ehtiä tarttua. Hurjaa kyytiä, sanon minä!

Aurinkoa päiväänne!

Hento valkoinen lumipeite maassa, muutama pakkasaste ja kirkas auringonpaiste! Ei yhtään huonompi maanantai, varsinkin kun eletään mitä pimeintä kuukautta, eli marraskuuta.
Sain viikonloppuna ihmeellisen energiapuuskan, ja siivosin koko talon. Joulututtikin oikein kunnolla, ja sormet syhysivät kuusimetsälle, mutta pidättelin itseäni vielä. Jouluostoksiakin tuli jo tehtyä, ja monenlaista muutakin valmistelua jouluun ja tuleviin synttäreihin liittyen.

Tänäänkin on vietetty puuhakasta ja kiireistä päivää, on ollut neuvolaa, kerhoa vasua ja montaa muuta tekemistä. Liedellä porisee nyt lantut ja porkkanat, mutta täysin ei kaikki kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, kuvaa tilanteestani löydätte instagramin puolelta. Mutta tekevälle tapahtuu, niinhän se vain menee. Ja kun touhua on paljon, joskus järki kulkee pikkuisen liian myöhään!

Kaivoin viikonloppuna rakkaat talvimononi taas käyttöön. Joulupukilta vuosi sitten saadut Sorellit ja vanhat pehmeät Uggit. Näillä pärjää kotiäidin arjessa pitkälle, tosin myönnän, että välillä nautin valtavasti korkojen kopinasta, onhan vaihtelu virkistävää! Becksöndergaardin huivit toimivat vuoden ympäri, villan ja silkin sekoitus on uskomattoman lämmin! Meillä on eteisessä erilaisia korikasseja ja koreja, ja yksi niistä on varattu huiveilleni. Mitäpä niitä kaapissa piilottelemaan!

Pikkueteisen remontti tyssäsi syksyllä kuin seinään, ja kaikki kulku tapahtuu edelleen tämän (myöskin keskeneräisen) eteisen kautta. Nyt kun talvikengät valtaavat lattiatilaa, alkaa remonttihommatkin taas kutkuttamaan. Pakko kai saada hommia eteenpäin, ei auta mikään! Mutta tänään tämä eteinen kylpi niin ihanassa auringonvalossa, että näin senkin ihan uusin silmin. Parit räpsyt siis sieltä!

Energistä viikon alkua teille kaikille!

Terkut täältä linssien takaa!
Nyt on nimittäin niin, että minun on aika päivittää silmalasiasiat kuntoon, ja sain tähän loistavan mahdollisuuden Instrumentariumin ja Indiedaysin kampanjan avulla. Edellisen kerran näköni on tarkastettu kesällä 2009, eli voihan oikeastaan sanoa, että nyt oli jo aikakin! Sen lisäksi, että näissä jutuissa laitetaan näköasit kuntoon, mennään tässä vahvasti myös ulkonäköasioiden pariin. Niinhän se vain on, että silmälasit antavat kasvoille ilmettä niin hyvässä kuin pahassakin. Tästä syystä uusien pokien valinta ei ole missään nimessä helppo tehtävä, sillä valintansa kanssa pitää pärjätä tovi, tai kuten omassa tapauksessani, jopa vuosia!

Arka ja tylsä kuvaavat varmaankin parhaiten omaa suhtautumistani silmälaseihin. Tälläkin kertaa huomasin selittäväni, että haen neutraalin rusehtavia laseja, joissa ei ole liikaa kimallusta tai yksityiskohtia. Sellaiset tavalliset kiitos, niin taisin asian muotoilla. Hetken hyllyjä katseltuani käsissäni olikin muutamat varteenotettavat vaihtoehdot, mutta myyjän avustuksella otin myös askeleen kokeilevampaan suuntaan. Yht’äkkiä nenälläni keikkuikin värejä, eikä se tuntunutkaan oudolta tai hassulta, päinvastoin!

Rillirallin päätteeksi käsiini jäi viidet erilaiset kehykset, ja useampi ruskea poka päätyi takaisin hyllyyn. Hittiä vai hutia; Olkaa hyvät ja kertokaa mielipiteenne!

Ei missään tapauksessa punaista! Ja kappas, yllä olevat punaiset Lexingtonit nousivatkin suosikeikseni!

Ralph Laurenin ruskea kilpikonnakuosi vetosi omaan tuttuun ja turvalliseen pokamakuuni.

Ammatilaisen silmä valitsi tummansiniset, ja pikkuisen massiivisemmat, Pradat nenälleni. Pokien sisäpuolella on keventävä vaaleanvihreä sävy, joka näkyy tuossa ylimmäisessä kuvassa. Näitä laseja ei kuulemma voi olla huomaamatta.

Astetta sähäkämpi sininen löytyi Tiffany & Co:n mallistosta. Pienet kultaiset sydänlukot antavat laseille hienostuneen ilmeen. Myönnän, näitä en olisi koskaan itse napannut hyllystä!

Myös Versacen kissamaiset lasit olisivat jääneet sovittamatta ilman pientä painostusta. Olin kuitenkin yllättynyt, miten liftaava vaikutus pelkillä kehyksillä voi olla. Nuorennusleikkaus, siltä se ainakin hetkellisesti tuntui!

Kerro, mikä vaihtoehdoista sopii mielestäsi minulle parhaiten, ja osallistut 150 euron lahjakortin arvontaan!

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi 150 euron arvoinen lahjakortti Instrumentarium liikkeeseen!

Arpaonnea kaikille! Me ihaillaan valkoista luontoa!!!! Jee, vihdoin talvi!