Maanantaita! Naputtelen tässä työhuoneessa tietokoneen edessä, ja tuossa kuvia käsitellessä aurinko armas päätti paistaa suoraan työhuoneen ikkunasta silmääni. Tai ainakin koneen näyttöön. Hetken kihisin mielessäni, että pitää hankkia verhot, mutta sitten tulin järkiini. Antaa paistaa vaan! Näyttö on onneksi helposti kääntyvää sorttia, joten eiköhän tässä pärjätä nämä jokunen kuukausi tälläkin asetelmalla, kun tuskin tuo möllykkä tulee tuossa ihan joka iltapäivä oleskelemaan. Sallittua tietysti sekin olisi!

Mutta hei, nyt menee kyllä jouluiseksi jo! Jos nimittäin on vähääkään jouluihminen (ja minä tunnustaudun olevani sitä ihan kunnolla), tekosyitä ja syitä joulutteluun on helppo löytää. Olen toistaiseksi vielä jättänyt glögit ja piparit kaupan hyllylle, mutta tänään oli ihan oikeasti pakko hakea kunnon satsi molempia, koska, niin ikävää kuin se olikin, tarvitsin jouluista kuvausrekvisiittaa. Oh yeah! Ja koska ruokaa tai mitään muutakaan ei saa haaskata, glögittelin sydämeni kyllyydestä, ja päivän lounaskin tuli nautittua melko nestemäisessä ja neilikkaisessa muodossa. 🙂

No, mutta koska virittäydyin jouluiseen fiilikseen, niin laitetaanpa sitä myös tänne blogin puolelle. Jos lokakuun loppu on jollekulle liian aikaista joulufiilistelyyn, niin seuraavat kuvat kannattaa suosiolla skipata yli. Uusin Lantliv on tullut kahlattua alusta loppuun ja lopusta alkuun jo useamman kerran, ja ei muuten ollut ihan ensimmäinen tai toinenkaan selauskerta, kun aloin katsomaan viimeisen sivun kuvaa. Jollakulla ollut samanlainen vinoon kasvanut amaryllis, kuin meillä viime jouluna! Sitten tajusin, että hitsin pimpulat, tuo kuvahan on meiltä!!!
Eli, Lantlivin seuraavassa numerossa on tosiaan meidän vuodentakaista joulua. Ihan vatsanpohjasta nipistelee pelkkä ajatuskin! Juttua olivat tekemässä sisustustoimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen, todelliset supernaiset. Jonna ja Krista tekivät aikanaan jutun myös edellisestä kodistamme, ja täytyy sanoa, että paljon sydämellisempiä vieraita saa etsiä. Vaikka nämä naiset näkevät työkseen toinen toistaan hienompia koteja ja sisustuksia, heillä on jalo taito saada meidät talojen asukkaat rentoutumaan ja tuntemaan se oma koti erityiseksi tai arvokkaaksi. Hatunnosto hienosta työstä, joka on tosiaan paljon enemmän kuin “vain” kuvien ottamista ja jutun kirjoittamista.

Mutta nyt seuraavaksi ruokaa. Ja tällä kertaa tarkoitan jotakin kiinteää. 🙂

Oikein ihanaa uutta viikkoa ja maanantai-iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna

Keskiviikkoa!

Ainakin täällä on tänään saatu nautiskella auringonpaisteesta, toivottavasti tuo valopalleroinen on näyttäytynyt myös teille!

Tänään kuvia olkkarista, ilman sen suurempaa sanomaa. Eli ei mitään uutta ja mullistavaa, vaan niitä samoja tuttuja nurkkia. Kuvissa näkyy mös tuo Elloksen penkki, joka oli kesällä ulkonakin. Se toimii mukavasti lisäsohvana, kun katsellaan viikonloppuisin lasten kanssa leffaa. Oikeastaan tuo penkki on se halutuin paikka ja vuorot pitää jakaa niin, että kesken leffan voidaan vaihtaa paikkoja. 🙂 Pukkijalat taasen tuossa seinän vieressä odottavat tuollaista vanhaa lattialankkua päälleen. Eli tarkoitus on nostaa siihen päälle tuollainen pöydässäkin käytetty lankunpätkä, jotta saadaan pieni kiva sivupöytä tuonne nurkkaan.

En ole oikeastaan koskaan ollut mikään kovin mustavalkoisen ja graafisen sisustuksen ystävä. Oma mieleni rauhoittuu parhaiten näissä neutraaleissa sävyissä. Kaipaan enemmän sellaista pehmeää ja lämmintä fiilistä, kuin liian särmiä kulmia.

Meillä on hyvin harvoin telkkari päällä, eikä koskaan ilman, että sieltä ihan oikeasti katsellaan jotakin tiettyä. Mutta olohuoneessa viihdyn kyllä muutenkin. Sohvalla kun on kiva ihan vain pötkötellä kirjan kanssa.

Nyt ruokaa ääntä kohti, kynttilät palamaan, ja sitten sen kirjan kanssa tuonne sohvalle pötköttelemään.

Mukavaa keskiviikon jatkoa teillekin.♡

Hei hei syyskuu, tervetuloa lokakuu!

Kylläpäs se tuntuukin hassulta, että ollaan jo lokakuussa. Jotenkin tuo syyskuu mennä livahti, että hups heijaa vain! Lokakuu viimeistään tuo mukanaan sen ihan kunnon syksyn. Tässä kuussa nimittäin pimeys alkaa painaa päälle, ja luonto sekä maisemat ottavat selvän eron vihreyteen. Itselleni juuri tästä syystä loka- ja marraskuu ovat yleensä ne pahimmat, mutta vuosi vuodelta selviän niistä myös huomattavasti paremmin. Niinpä taputtelen itseäni jälleen olalle muistuttaen, että ne omat valinnat ja oma asenne kuljettavat pisimmälle syksyn pimeydessäkin.

Nykyään on valloillaan erilaisia teemakuukausia, ja vanhan tipattoman tammikuun rinnalle on tullut esimerkiksi sokeriton syyskuu ja lihaton lokakuu. Koska en vielä ole päässyt mukaan näihin kansallisiin teemakuukausiimme, ajattelin tehdä tästä lokakuusta ihan oman teemakuukauteni. Enemmän terveellisiä valintoja ja enemmän rentoutumista. Paljon unta ja ulkoilua raikkaassa syysilmassa! Ja, koska ihoni on taas alkanut oireilemaan yksittäisten finnien muodossa, ajattelin, että nyt on hyvä aika ottaa taas takaisin tuo kesäinen kauneusruokavalio. Vehnä, sokeri ja maitotuotteet minimiin, niin johan siitä kiittää ihon lisäksi myös yleinen jaksaminen. Housunkauluksesta puhumattakaan! 😀

Kuunvaihteen lisäksi nyt eletään kuitenkin ihan tavallista sunnuntaipäivää. Takana on 11 tunnin (ei niin tavalliset) yöunet, ja päivän bucket list pitää sisällään varsin tavallisia sunnuntaijuttuja. Sen lisäksi, että näin uuden viikon kynnyksellä tahdon pyykkikorien pohjat näkyviin, tänään myös syödään pitkän kaavan kautta, poltellaan kynttilöitä ja tehdään pitkä sunnuntaikävely. Haaveissa on myös liinavaatekaapin siivous. Olen nimittäin huomannut, että sunnuntainen organisointi auttaa myös jollakin hassulla tapaa oman mielen organisoinnissa. 🙂

Suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun aloitusta! ♡

 

PS. Hiuskriisissä ei juuri ole päästy eteenpäin… Puuuuhhh!

Mysmys perjantaita! Niin se vain tuli kuin tulikin. Jälleen kerran niin himskatin nopeasti!

Pari viime päivää ovat sateineen olleet niin syksyisiä, että kesästä on turha enää puhuakaan. Keltaiset koivunlehdet pilkuttavat maata ja kostea kylmyys alkaa hiipiä jo sisällekin. Eilen tuntui lähes ylellisen ihanalta, ettei illaksi ollut mitään ihmeellistä ohjelmaa, ja päädyimmekin lasten kanssa leipomaan. Molemmat saivat valita yhden reseptin, ja lopulta herkuttelimme kahdella pikkuleipälajilla.Polteltiin kynttilöitä ja höpöteltiin niitä näitä.

Tämänpäiväinen fredagsmys jatkaa samaa linjaa. Nimittäin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, edessä on viikonloppu, jolle ei ole sovittuna mitään ohjelmaa! Oikeasti, ei mitään! Ollaan vain ja rentoudutaan, ehkä vähän taas leivotaan, tapsutellaan kotona mukavissa vaatteissa, ulkoillaan ja nukutaan hyvin.

Suloisen tunnelmallista perjantai-iltaa! ♡

Save

Save

Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi “minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.

Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀

Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.

Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!

Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.

Kesäistä keskiviikkoiltaa!

Save

No hello! Kyllä täällä ollaan vaikka hetkellinen radiohiljaisuus ottikin vallan. Välillä täytyy pyhittää joku päivä ihan vain sille elämisellekin, ja kesä on kai siihen ihan parasta aikaa. Ja täytynee myöntää, että tässä kohtaa lasken jo tunteja miehen lomaan, sillä voinen vannoa, että bloggaamisen ilokin ottaa harppauksen eteenpäin, kun sitä blogiaikaa ei tarvitse napsia omista yöunista. 🙂

Ihan raatona täällä ei suinkaan ole makoiltu, vaan enemmänkin voimaannuttu vähän monipuolisemmin. Eilinen päivä osoittautui ehkä yhdeksi kesän parhaimmaksi ja terapeuttisimmaksi, ja se olikin jatkoa kesän ehdottomasti parhaalle idealle.
Tuossa nimittäin keksittiin ystävän kanssa eräänä ilta viinilasin äärellä vaihtaa talkoovoimaa. Oikeastaan ajatus kumpusi siitä, kun molemmat luettelivat niitä keskeneräisiä projektejaan sekä projekteja, joita ei ole edes vielä saatu aloitettua. Aikaa ja käsiä on lapsiperheessä rajallisesti, ja valitettavasti se työkin usein haittaa harrastamista. Tähän asti hienot suunnitelmamme ovat lähinnä naurattaneet ja ne on kuitattu sillä, että ehkä sitten joskus eläkkeellä on aikaa. Samalla ne puutarha- tai remonttihaaveet kuitenkin olisi hienoa saada toteutettua nyt ja heti. Koska tällä menolla mikään pikainen tehotekeminen ei kuitenkaan ole mahdollista, saimme idean yhdistää kahden perheen voimat ja kahden perheen projektit. Kun käsipareja on enemmän, hoituu hommatkin sukkelammin ja valmista saadaan varmasti ennen eläkepäiviä.

Eilinen hellepäivä huiskittiin naisten kesken ystävän puutarhassa. Lapio lauloi ja valmista tuli. Miehet saavat jatkaa samaisen sisäpihan kimpussa pihakivien asennuksella, kun taas me vuorostamme saamme apukäsiä, jotta tuo kesähuone vihdoin saataisiin kuntoon. Talkoot ovat oikeastaan niin älyttömän hyvä idea, että ihan harmittaa, kun sitä ei ole keksitty aikaisemmin! Ehkä se on yksi sellainen juttu, mikä nykyelämisestä on hiipunut hiljalleen pois. Kun ennen jokaisessa kyläyhteisössä vallitsi vankka talkoohenki, nykyisin ollaan jotenkin enemmänkin perhekeskeisiä. Jokaisella on omat hommansa, ja mitäpä niillä muita vaivaamaan. Mutta suosittelen kyllä tätä palvelusten vaihtoa. “Me tullaan teille tekemään se ja se, ja te tulette meille tekemään sitä ja tätä?” Eihän siihen sen ihmeellisempää tarvita! Eikä kai niiden töidenkään tarvitse mitään hirveän isoja olla.

Se on muuten hassu juttu, että kitkeminen ja kuokkiminenkin tuntuvat ihan älyttömän mukavalta, kun niitä voi vaihteeksi tehdä jossakin muualla, kuin omassa pihassa! Tässä ideaa kehitellessä mietin, että pätisikö sama jopa niinkin tympäännyttävään hommaan kuin ikkunoiden pesu! 😀

Vaikka ulkona on vehreää ja kukikasta, ja pionitkin ilahduttavat yhä maljakossa, teki mieleni saada sisälle myös lisäannos vihreää. Suuri peikonlehti auttoi heti asiassa ja toi mukavasti väriä sisustukseen.

Täällä herättiin harmaaseen päivään, mutta josko tuo tuosta päivän mittaan kirkastuisikin. Sitä ainakin toivotaan.
Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!

Kaunista keskiviikkoa!

Tiedättekö, kun joskus tulee niitä tahmeita päiviä, kun pitäisi vain saada käpertyä kirjansa kanssa mukavaan paikkaan, ja mikään hyödyllinen tai tehokas tekeminen ei kiinnosta millään muotoa. No mulla on tänään juurikin sellainen päivä, ja se alkoi jo sillä että heräsin vasta puoli kymmeneltä. Pienenä puolustuksena sanottakoon, että vielä kaksitoista tuntia aikaisemmin naputtelin töitä sormet sauhuten, joten ehkä tämä päivä on jonkinlaista tasausta. Välillä kuuluukin olla tahmeampaa, jotta sitten jaksaa taas olla täydessä terässä. 🙂

Onni on pieniä asioita, kuten vaikkapa ennakointia ruokahuollossa. Lapsille löytyi tänään lasagnen loput jääkaapista ja itselleni nappasin pari kaalikäärylettä kaupan palvelutiskistä. Kokkaamiselta säästynyt aika pelattiin lasten kanssa Afrikan tähteä ja illaksi olen luvannut leffan ja poppareita. Tänään ollaan siis ihan totaalisesti lomalla! Rentoudutaan oikein kunnolla ja ollaan ihan reporankana!

Ikkunat ovat kuin taulut olohuoneessa ja tänään niiden takaa pilkistää kaunis kesäinen maisema. Kuitenkin, ainakin täällä meillä, lämpötilat ovat melko alhaiset ja kova tuuli saa sään tuntumaan vielä koleammalta. Tällä kertaa tartuinkin kameraan sisällä ja nappasin muutaman kuvan olohuoneesta. Maljakossa sohvapöydällä on ruohosipulinkukkia, joista tykkään ihan älyttömästi. Hauskoja pallukoita jotka sopivat yhtä hyvin salaatin koristeeksi kuin vaasiinkin.

Löhöpäivät ovat välillä enemmänkin kuin paikallaan, ja tänään nautitaan mukavasta oleilusta ihan koko rahalla. Loppu viikoksi on luvattu jo hiukan lämpimämpää säätäkin, joten tämän illan voi huoletta käyttää sitä odotellessa!

Mukavaa ja rentoa iltaa myös teille! ♡

Sunnuntaita ja heinäkuuta!

Suomen kesä näytti viikonloppuna vieraillemme parhaimmat puolensa, ja vihdoin lämpö herätti myös pionit aukaisemaan nuppunsa. Ehdottomasti kesän odotetuimpia hetkiä, mutta onneksi kukassa on vasta puolet isosta penkistä, ja kukkailoa jatkuu ainakin jonkin aikaa. Koska huomiselle (ja sitä seuraaville päiville) on luvattu sateita, ajattelin täyttää maljakot pioneilla ja nautiskella niistä ainakin sisällä. Yleensähän se tuppaa menemään niin, että sade piiskaa pionit melko nopeasti, mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei tällä kertaa kävisi niin.

Tämä sunnuntai ilta meillä otetaan varsin rennosti ja ehkä jollakin tapaa viikonlopusta “toipuen”. Mies lupasi pitsaa illaksi, ja koska telkkarista tulee jalkapalloa, me tytöt vetäydymme ajoissa sänkyyn. Tavaksi on tullut, että Klaara nukahtaa viereeni Neiti Marplen ääntä kuunnellen, ja samaa taktiikkaa käytetään myös tänään. Tosin tänään on vaarana, että samaiseen ääneen nukahtaa myös äiti, joka ihasteli vielä aamu kolmelta Suomen valoisaa kesäyötä.

Tämän pionipommituksen myötä toivottelen mukavaa ja rauhallista sunnuntai-iltaa myös teille. ♡

Save

Tallenna

Heips ja perjantai-iltaa!

Pihajutuista välillä sisälle, ajattelin nimittäin vielä laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta! Ei ehkä varsinaisesti kovin kesäinen fiilis, mutta tykkään tästä tunnelmasta, enkä koe mitenkään tarpeelliseksi sen enempää kesää sisälle laittakaan. Kukat ja kasvit tekevät kyllä kesätunnelmaa harmaudenkin keskelle. Maljakossa on tänään karhunkuminaa, tuollaista koiranputken ja tillin risteytykseltä näyttävää perennaa, josta tykkään todella paljon. Se on kaikessa vihreävalkoisuudessaan yksi kesän suosikeistani. Vaatimaton, mutta kaunis!

Hain tänään vielä viimeiset kesäkukat ja sitten alkaakin olla kaikki ruukut ja korit täytettynä. Sisällä suoritin sellaisen pikatehosiivouksen, jotta viikonlopun viettoon päästäisiin astumaan ainakin pikkuisen seesteisemmissä tunnelmissa. Mies leikkasi vielä nurmikonkin, joten nyt on koti ja piha melkein kuin juhannuskunnossa. Tosin pitää varmaankin ottaa vielä uusiksi ensi viikolla. Katoavaista molempien kauneus. 🙂

Almallekin on varattu ensi viikoksi “kampaaja” joten tuo karvaturri muuttuu kyllä vielä ihan nätiksi juhannustytöksi. Ilman mustaa nenää, koiraa voisi nyt jopa luulla lampaantaljaksi. 😀

Nyt kuitenkin taco-illan viettoon ja sitten ruuan päälle pienelle puutarhakävelylle. Perjantai-illan kunniaksi voisi vaikka avata viinipullon! Ei lainkaan hassumpi idea.

Kaunista viikonloppua!

Lauantaita muruset!

Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!

Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!

Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.

Rentoa lauantai-iltaa!