Maanantaita muruset!

Harvoin sitä onkaan niin innoissaan uudesta viikosta, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että maanantai on kuin uusi alku ja puhdas pöytä. Jos helmikuu vähän takeltelikin, tästä maaliskuun ensimmäisestä kokonaisesta viikosta mulla on hyvä kutina!

Viikonloppu meni vähän kuin varkain ohi, ja vaikka olo olisi jo sallinut ulkoilunkin, siihen ei valitettavasti jäänyt aikaa. Niinpä päätin jo heti aamulla, kun ensimmäiset auringonsäteet pistivät ikkunasta sisään, että tällä viikolla nautin ulkona olemisesta koko edellisenkin viikon edestä. Tuosta pianohuoneen ikkunasta kun katsoin ulos näitä kuvia räpsiessäni, en pystynyt juuri siitä seisomalta näkemään yhtään lunta. Eli jos se talvi täällä pikaisesti kävikin, niin nyt se on taas poissa ja mun mieli raksuttaa keväässä.

Keväisen mielen kunniaksi listasin itselleni tälle viikolle kolme tehtävää, joiden avulla siirrän mielenikin henkisesti kevään puolelle. Vaatehuoneen siivous, talvi-/joulukoristeiden pois raivaus ja ikkunoiden pesun aloitus. Jälkimmäinen on puhdasta psykologiaa, sillä se ikkunoiden pesun pahin vaihehan on juurikin se aloitus. Niinpä päätin, että mun ei ole pakko suunnitella koko talon ikkunoiden pesua, vaan riittää, että aloitan. Aika näyttää, miten pitkälle sillä pötkitään! 😀

Meillä ei juuri ole mitään kausitekstiilejä, mutta nyt tuo aurinko sai kaikki tumman harmaat tekstiilit näyttämään erityisen synkiltä ja niinpä hiukan karsin niitä pois olohuoneesta ja heittelin sohville vaaleampia sävyjä. Heti tuli valoisamman ja kevyemmän näköistä. Vaaleat tyynynpäälliset lisätäänkin kevään sisustushankintalistaan.

Toivottavasti myös teillä on energiset fiilikset maanantain kunniaksi ja saatte nauttia aurinkoisesta säästä. Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille joka tapauksessa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hepskukkuu – taas kerran!

Nyt olisi hyvä sauma jäädä sängynpohjalle itkemään tätä sairastelun kurjuutta. Surkutella voimatonta oloa ja kaameaa ulkomuotoaan. Listaa voisi jatkaa, mutta pah, mitäs noita vatvomaan, elämä jatkuu! Tänään ensimmäistä päivää melko pienellä lämmölläkin vielä! Sen verran kuitenkin sanon, että ensi vuonna meillä otetaan influenssarokotteet. En unohda, en varmasti!

Enkä muuten yhtään ihmettele, että noita rokotteita riskiryhmille kaupataan. Käy tämä kohtuu terveen kolmekymppisenkin kunnolle. Viimeksi olen tainnut olla yhtä huonona vuonna 2004 sairastaessani munuaistulehdusta.

Mutta nyt on minun vuoroni nousta jaloilleni, sillä perheen seuraava uhri on jo kaadettu. Niinpä minä vetäisin suihkunraikkaisiin jalkoihini siskolta etukäteissynttärilahjaksi saamani villasukat  ja otin asenteen peliin. Ei auta itku markkinoilla, tapaa isäkin sanoa.

Eikö olekin ihanat sukat!? Sisko kävi työväenopiston villasukkakurssilla (kantapäänopettelussa äiti antoi intensiivikurssin) ja nyt se jo suoltaa tällaisia!!! Kovasti ne vannovat, että minäkin oppisin, mutta katsotaan nyt koska sitä aikaa löytyisi uudelle harrastukselle. Ei ainakaan ihan heti.

Mietin tuossa, että kroppa huutaa lenkille ja salille, mutta kyllä se on enemmänkin pää joka huutaa noita juttuja. Kroppa huutaa nimittäin hoosiannaa pelkästään yläkertaan kävelemisestä. Ulkomuodostani kertoo varmasti jotain jo sekin, että kun mies eilen tuli kaupasta tilaamieni ostosten kanssa, hän ilmoitti, että nyt on palsamointiaineet kunnossa. Oikeasti mies kyllä tarkoitti lausahduksellaan nenäliinoja, joissa ilmoitettiin olevan balsamia. Mutta luotan siihen, että nenäni ei nyt kuivu eikä mätäne. 😀

Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen on jäänyt, mutta koska niissä kovasti kyseltiin sohvapöydän lattialankkujen hankintapaikkaa, ajattelin laittaa sen nyt tähänkin. Lankut ovat täältä, eli samaisesta paikasta, josta löydettiin meidän jalkalistat. Lankut olivat ihan mieheni yllätys kun tulimme lasten kanssa siskoni luota, eli vaikka palsamoinnit ja balsamit menee sekaisin, mies tietää, minkälaisesta puusta vaimo tykkää. 🙂

Hei kyllä tää tästä, voitonpuolella jo! Ja maaliskuu on niin mun kuukausi! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tänään oli tarkoitus laittaa kotia siihen kuntoon, että illalla on kiva vastaanottaa ystäviä kylään. Piti paistaa lasten kanssa nuotioamakkaraa, ja lapset odottivat kovasti yökyläreissua mummulaan, ja me aikuiset tietenkin sitä iltaa aikuisten kesken. Vaan taas menivät suunnitelmat ihan uusiksi!

Näpytellessäni eilistä postausta, mulla oli jo kummallinen olo. Joka paikkaa särki ja tuntui kuin olisi kuume nousemassa. Mutta juurihan olin flunssassa, eihän sitä ihminen jatkuvasti voi sairastella!?! Tunnin päästä olin kuitenkin jo ihan veto pois, ja kuume sen kun nousi. Illalla mittari näytti yli 39, ja samoihin aikoihin tuli äidiltä viestiä, että siellä oli vielä korkeammat lukemat. Äidin kuume oli noussut hyvin samaan aikaan kuin omani, täysin puskista ja yllättäen. Ynnäsin heti, että koska olimme alkuviikon yhdessä reissussa, meille oli jostakin tullut samainen pöpö, jonka itämisaikakin oli molemmilla ihan sama.

Illalla menin seitsemän aikaan nukkumaan ja tänään nousin yhdeksältä. Ihan koko aikaa ei tullut varsinaisesti nukuttua, koska kuume nousi vielä pitkän aikaa, mutta ehkä se korkea kuume teki taudillekin jotakin, sillä tänään olo on jo huomattavasti parempi. Kuume nousee taas pikkuhiljaa, mutta toivottavasti ei kohoa eilisiin lukemiin enää. Noin fyysisesti olo on kuin junan alle jääneellä tuosta kaikesta makaamisesta. Siskoltakin tuli viesti, että nyt on sielläkin yksi lapsista jo kuumeessa, joten tässä nyt odotellaan, miten tuo reissutuliainen lähtee omissa lapsissa käyttäytymään. Eipä olisi tätäkään pöpöä tarvittu, ketuttaa niin vietävästi!

Mutta hei, mahtuipa iltaan niitä iloisiakin juttuja! Nimittäin kun makasin itse reporankana, pojat ahkeroivat ja sain viimein olohuoneeseen haaveilemani pöydän. Suuri matala taso on tehty vanhasta lattialankusta, ja toiseen päähän asennettiin ihan Bilteman kalustepyörät, jotka vaihdetaan heti kun jostain löytyy vanhat puupyörät. Toinen pää on vielä tuettu väliaikaisratkaisulla, mutta siinä se nyt nököttää! Totesin jossain kohtaa, ettei haluamaani sohvapöytää ole vielä valmistettukaan, mutta nyt se on tehty! Kuvat nyt tällaisina pikaräpsyinä, sillä kuntoni ei juuri nyt riitä parempaan suoritukseen.

Viikonlopun suunnitelma menivät kyllä ihan heittämällä uusiksi, mutta minkäs näille mahtaa. Tänään otetaan ihan totaalilevon kannalta ja toivotaan, ettei tauti iske muihin. Onpahan hyvät suunnitelmat sitten valmiina jotakin toista viikonloppua ajatellen! 🙂

Aurinkoa viikonloppuunne!

Tallenna

Aurinkoista päivää ihanat!

Pakkanen paukkuu ja keli on vähintäänkin äärettömän kaunis. Täällä kuitenkin tuskaillaan orastavan flunssan kanssa. Tiedättehän sen ärsyttävän olotilan, kun tauti ja kuume ei iske oikein kunnolla, mutta olo on väsynyt ja veto täysin pois. Päätä särkee ja koko kroppaa kolottaa… Jo viime viikolla tuntui, ettei paikat palaudu oikein normaalilla tavalla, mutta en halunnut edes ajatella minkäänlaisen vilustumisen tai flunssan mahdollisuutta. Eikä sillä, yritän toki yhä taistella vastaan, ja koittaa kaikki kepulikonstit, jolla olotilan saisi muuttumaan. Vaan taitaa se lepo olla kuitenkin se paras lääke. Eilen illalla sujahdinkin peiton alle jo kahdeksalta tuntien olevani rättiväsynyt.

Tässä auringon yltäkylläisyydessä on kuitenkin yksi pahakin puoli. Helmikuun kirkkaus nimittäin paljastaa likaisten ikkunoiden lisäksi jokaisen pölyhiukkasen, villakoiran, sormenjäljen ja muuten vain likaisen pinnan. Sormet syhyävät pesemään talven aikana kertynyttä nokea pois ikkunoista ja kuuraaman paikkoja. En ole koskaan ollut mikään suursiivooja (meillä siivotaan enemmänkin usein ja jatkuvasti), mutta joka vuosi tähän samaiseen aikaan iskee se tunne, että koti pitäisi kuurata lattiasta kattoon, maalipinnat uusia ja ikkunat kiillottaa. Joulusiivousta tärkeämpänä pidänkin kevätsiivousta, joka juuri nyt huutaa tekijäänsä.

Toinen juttu, joka huutaa tarttumista, on viikonlopun kirppiskuorma. Olen nimittäin varannut myyntipöydän lauantaille ja luvannut Niilolle myyntiapulaisen paikan, mutta vielä toistaiseksi myytävää ei ole kasassa kuin pari kassillista. Tosin vaatehuone pullistelee kenkiä, vaatteita ja asusteita, jotka pitäisi käydä läpi ja lajitella lauantaiksi. Syy huitoa flunssaa pois kuumalla juomalla ja vitamiineilla!

Vilukissa Taavi torkkuu patterin päällä, kun kaminassa ei ole tulta. Nämä on varmaankin niitä kissanpäiviä!? 🙂

Niin, että täällä mennään vähän matalalennolla tämä viikko, mutta pakkaspäivän raikkaus välittyy onneksi myös sisätiloihin. Kenties jo valohoitokin on suureksi avuksi!

Keskiviikkoa!

Tallenna

Heipsunkeiksun!

Tarkoitus ei ollut lainkaan jättää blogia koko viikonlopuksi hunningolle, mutta niin vain pääsi käymään. Ja hyvä vain, sillä joskus moinen tulee miltei tarpeeseen! Pariin päivään mahtui niin paljon mukavaa ohjelmaa ja ihania ihmisiä, että viikonlopun latauksella jaksaa tämän viikon erityisen hyvin!

Viherbuumini sen kun jatkuu, ja koti täyttyy vihreästä. Koska lauantaina piti hakea uusi uuni, käytin kaupunkivisiitin hyväksi ja nautiskelin vihreästä tarjonnasta. Nyt istutusta odottaakin jokunen kaktus ja viherkasvi. Satuin nimittäin hyvään saumaan ostoksilleni, kun melkein kaikki kiva oli alennettu tai tarjouksessa. 😉

Instagramin puolella jo vilauttelinkin vanhoja pukkijalkoja, jotka löytyivät vintin uumenista. Niiden kohtaloa on jo arvuuteltukin, mutta tähän hätään en keksinyt pyörää uudelleen, vaan jalat pääsivät melko perinteiseen käyttöön. Tuo vanha laudanpätkä on hiukan liian kapoinen yksinään, mutta kaikki sen kaverit olivat sen verran pahassa paikassa, etten nyt onnistunut tähän hätään saamaan kuin yhden pätkän. Jossain vaiheessa täytyy kaivaa laudalle kaveri. Mutta eikös olekin kauniit sävyt noissa vanhoissa puupinnoissa?! Itse ainakin tykkään juuri tuosta sävyjen tunnelmasta.

Tine K:n Vietjar ruukussa on vanhan puun värimaailma. Tyräkki ja riisikori ovat Ikeasta, puusta veistetty kulho on vanha ja kori penkin alla on Tine K:n. Housut Noisy May ja Neule 2dn Day.

Tänään on tiedossa niinkin mukavaa ohjelmaa, kuin mummulaan ajelua. Äiti on siellä aloittanut heti aamulla kaalikääryleiden vääntämisen, ja me menemme lasten kanssa tietysti maistiaisille. Ah, mikään ei voita äidin kaalikääryleitä!

Mutta nyt: Ihanaa talvista tiistain jatkoa!

Tallenna

Voittajafiilis!
Viritin nimittäin eilen illalla vekkarin soimaan ja nousin tänään täynnä tarmoa! Lunta ja pakkasta on taas hetki odoteltu, ja nyt kun ne molemmat suvaitsivat saapua, piti tilannetta tietenkin juhlistaa siivouspäivällä.
Lakanapyykkiä koneeseen ja peitot, tyynyt sekä petarit päiväksi ulkoilemaan. Joulua en kuitenkaan tohtinut vielä laittaa pakettiin. Ehkä nisset ja possut päätyvät viikonloppuna vintille, mutta esimerkiksi ikkunatähdet ja äidin virkkaamat lumihiutaleet saavat olla loppiaisesta eteenpäin talvikoristeita. Pari amaryllistä ja muutama hyasintti ovat vielä kuistilla jemmassa, joten joulu jatkuu myös kukkien myötä.

Ikkunoiden takaa pilkistävä luminen maisema on älyttömän kaunis sisustustehoste. Koko koti näyttää nyt aivan erilaiselta, kuin esimerkiksi jouluna, vaikka mitään sen suurempaa muutosta en olekaan tehnyt. Valkoinen ja harmaa saavat kuitenkin mukavasti eloa lumisesta maisemasta.

Tässä pari päivää sitten eteeni tuli Facebookissa “siivouskalenteri”. Sellainen yläasteen kotitalouskirjan sivua muistuttava taulukko siitä, mitä pitää siivota ja miten usein. Meinasin lentää selälleni, kun luin taulukosta, että esimerkiksi imurointi kuuluu kerran viikossa suoritettaviin kotitöihin!?! Pyhä jysäys, meillä pyörii jo huomenna villakoirat lattioilla, ja tästä syystä en jaksa nähdä edes vaivaa imurin sullomisesta siivouskaappiin.

Mutta nyt kahvia koneeseen ja hommia jatkamaan. Kenties se vaatehuonekin selätetään vielä tällä viikolla! 🙂

Tallenna

Tallenna

Valkoinen talvimaisema on vaihtunut vesisateeseen ja pimeyteen. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut joulukuusta näin aikaisin, mutta toisaalta, koskaan ennen se ei myöskään ole tuottanut näin paljon iloa. On nimittäin suuri onni, että koti henkii joulua siinä vaiheessa, kun maisemat muistuttavat marraskuun sateista.

Tämän suhjuisen päivän ilo on löytynyt kynttilöistä, joulun tuoksusta ja joululauluista. Jälkimmäisten kohdalla tein kuitenkin sen havainnon, että lumi ja valkoinen maisema kuuluvat melko olennaisesti joululaulujen lyriikkaan.

Viikon joulujuhlailta numero 2 starttaa kohta, joten jouluista tunnelmaa on luvassa lisää. Loppuvuoden väsymys tosin alkaa painaa jo harteita, ja tässä kohtaa päivää viimeistään kaipaa jo vällyjen väliin.

Tunnelmallista iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Huhheijaa! Synttärit on nyt juhlittu puoliksi, ja huomenna jatkettaan lastenjuhlien parissa. Tosin yhtä juhlaa tämä väliaikakin, sillä saatiin siskoni lapsineen meille ihan yökylään. Voisi sanoa, että talo on täynnä elämää tämän viikonlopun.

Ajattelin laittaa teille joitakin kuvia päivän varrelta, mutta jatkan nyt itse pidemmittä puheitta illanviettoa. Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun tämä porukka on meillä yökylässä, ja toki ilosta pitää ottaa kaikki irti.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tallenna

Tallenna

Hei ihana joulukuu!

Tänään on jotenkin heti jouluisempi fiilis! Asiaa auttaa toki sekin, että keli jatkuu talvisena ja kotikin on saanut taas lisää jouluisia koristeita. Eilen ostin kaupasta jopa tarvikkeet limppuihin, josko innostuisin leipomaan vielä loppuviikolla.

Lapset pääsivät tänään tontuntaskuille (kiitos kaikista ideoistanne), ja minä kasasin olohuoneen pöydälle oman joulukalenterini. Tästä kynttiläpöydästä on muodostunut jo ikään kuin tapa ja perinne.

Jo neljättä joulua poltan tuollaista Tine K:n kalenterikynttilää, ja sen ympärille olen kasannut itselleni jonkinlaisen tradition. Nimittäin tuo kalenterikynttilä muistuttaa siitä jokapäiväisestä rauhoittumisen hetkestä, jolloin nautitaan kynttilänvalosta ja tunnelmasta. Niin kiireistä kuin joulukuu usein onkin, on äärettömän tärkeää silti pysähtyä pieniksi hetkiksi ihan vain rentoutumaan. Sanoisin, että meille aikuisille se on jopa huomattavasti tärkeämpää, kuin kalenteriyllätykset.

Tällä kertaa kalenterikynttilän seurana on perinteisesti facet-tuikut, ja saman valmistajan jouluntuoksuiset kynttilät. Tänä vuonna pöytään pääsi myös pari vanhaa hopeista kynttilänjalkaa ja erilaisia Havi’s kynttilöitä, joita sain blogin kautta. Varsinkin nuo pallo- , vekkipallokynttilät ja neulekuvioitu tuoksukynttilä ovat suosikkejani.

Kaikkia kynttilöitä ei tietenkään tarvitse polttaa samaan aikaan, mutta kalenterikynttilä muistuttaa pienestä pysähtymisestä, ja sen kylkeen voi helposti ruksia merkin sitä mukaa, kun joulukuu etenee. Vastaavan kynttilän voi tietenkin taiteilla itsekin piirtämällä vaikka tussilla tuikkupurkin kylkeen joka päivä pienen tähden.

Tänään aion ottaa kirjan käteeni ja löhötä sohvalla kynttilöistäni nauttien. Ehdottomasti joulukalentereista paras!

Suloista joulukuun ensimmäistä iltaa!

PS. Liikennevalot ovat POISSA! Voi autuutta, rauha on palannut tähänkin maankolkkaan! 🙂

Tallenna

Tänään on se päivä, jona sade piiskaa ikkunoihin, ja ulkona on keskipäivälläkin pimeämpi kuin kesäöinä konsanaan. Pistää miettimään, että miksiköhän tämäkin maailmankolkka on aikanaan tarvinnut asuttaa.

Mutta hei, hyggeily, olkoon se tämänkin päivän sana. Vaikkakin omalla kohdallani ollaan nyt sen verran pimeän puolella, että tunnelmaan tarvitaan jo musiikkia avuksi. Koska joululaulut raikaavat meillä vasta ensimmäisestä adventista lähtien, tänään on hyvä päivä kuunnella kaikki Guns N’ Roses -hitit, ja varsinkin se November Rain. Ja koska mulla on lupa laulaa yksin (ja vain yksin) kovaa ja korkealta, siinä ilmakitarasoolojen yhteydessä syntyy muutamat joulumuistamiset. Tänään työn alla on sinappi, sekä kakkuja jouluaamun varpusille. Molemmista laitan ohjetta myös teille, mikäli omatekoiset joululahjat kiinnostavat!

Ostin viime viikolla kauniin valkoisen kerrotun amarylliksen, joka päätti piristää tätä sateisen pimeää maanantaita aukaisemalla ensimmäisen kukkansa. Uskomattoman kaunis kukka, joka tosin hipoo täydellisyydellään jo tekokukkaa. Mutta aito se on, vakuutan!

Facebook muistutteli tänä aamuna, että meillä on parinakin vuonna leivottu ensimmäiset piparkakut juuri 21. marraskuuta. Tänään ei ehkä piparipuuhiin ehditä, mutta mikäli kelit suinkaan jatkavat tätä rataa, leipominen ei ole lainkaan hullumpi idea viikon ohjelmanumeroihin. Saisipa taas jouluvalmistelut yhden pykälän valmiimmaksi.

Tänään on kaikki pimeänselätyskeinot sallittuja, mutta jos tuntuu, että mikään ei tunnu auttavan, näistä viisaista sanoista voi olla hyötyä:

So never mind the darkness
We still can find a way
‘Cause nothin’ lasts forever
Even cold November rain…

Kaikkea hyvää maanantaihinne ja uuteen viikkoon!

Tallenna

Tallenna