Ounou, elokuu tuli ja nyt iski myöskin jokin sisustuskärpänen. Tekisi mieli laittaa kotia ja fiksailla vähän kaikkea. Ihan ekana se keittiön pöydän sovittaminen. Ja itse asiassa pöydän kannen hiominen kuuluisi myös siihen projektiin. Ja sitten pengoin piharakennuksesta rottinkisen riippukeinun, jonka ajattelin ripustaa sisälle. Se vain on niin kamalassa kunnossa, että vaatisi kunnon hionnan ja uuden lakan pintaansa. Eli tungin keinun takaisin sijoilleen odottamaan kunnollista inspiraatiota. Mutta ei se huono olisi. Tuossa pianon edessä tai vaikka keittiössä. Pohdin myös, että kaapissa olisi jokunen keltasävyinen tyynynpäälinen, joilla voisi kenties lisätä vähän elokuista fiilistä. Hassu juttu, kun viikko sitten tähän aikaan ei erityisesti tuo sisustaminen innostanut.

Jos täydellinen perjantai-ilta on sitä, että voi viettää aikaa Hercule Poirotin seurassa ja nauttia ikkunasta virtaavasta kesäillan tuulahduksesta, niin ei täydellinen lauantaikaan mitään rakettitiedettä osakseen vaadi.

Ihan ykkösenä tietenkin kimppu kukkia, eikä mitä tahansa kukkia, vaan ihania oman pihan daalioita kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai ainakin melkein kaikissa. Lauantai on myös herkkupäivä ja vaikka herkkuja on toki terveellisiäkin, niin lauantain kruunaa tänäänkin kulhollinen karkkia. Telkkaria on tullut tosiaan kesällä katsottua vain Poirotin verran viikossa, mutta kirjoja on kulunut sitten sitäkin enemmän. Joten mikäpä se sellainen lauantai-ilta olisi, johon ei kuuluisi myös kirjat. Jos hyvin käy, illalla lisätään vielä vähän kynttilänvaloa tunnelmaa lujittamaan, mutta toisaalta täydellistä on sekin, että voi kääriytyä ajoissa nukkumaan ja jättää kynttilät polttamatta.

Tuntuu pitkästä aikaa ihanalta hipsutella sisällä ja katsoa ja nähdä myös ympärilleen. Niin kivaa kuin ulkonakin on yhä olla ja nauttia vihreydestä, mulla on ehkä kuitenkin ollut sellainen pieni koti-ikävä. Tai kotiin käpertymisen ikävä. Ja lauantai-ilta jos mikä on aika täydellinen tuon ikävän hoivaamiseen.

Yksi kotihomma on kuitenkin huomenna hoidettava, nimittäin viherkasveille pitää lisätä multaa. Muuten tulee ankeat ajat!

Levollista viikonloppua! ♡

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Telia ja Indieplace

---

Moni alkaa voimaan pahoin, kun heinäkuussa mietitään syksyä, mutta tiedän, etten suinkaan ole ainoa äiti, jonka mieli karkaa elokuulle ja koulun tai eskarin aloitukseen. Lapsiperheessä nuo on isoja juttuja, eikä toisen lapsen meno koulunmäelle ole yhtään sen vähäisempää, kuin ensimmäisenkään. Siinä, missä elokuuta ajatellen hankitaan ehkä uusia vaatteita ja kiva reppu, on kuitenkin asioita, jotka meitä vanhempia myös huolettaa ja jollakin tavalla stressaa. Ja tietenkin se kaikista suurin on lasten turvallisuus. Koska turvallisuudentunne syntyy pitkälti siitä, että tiedämme lastemme liikkeet ja voimme olla heihin yhteydessä, korostuu puhelimen tärkeys juurikin koulun aloituksen yhteydessä. Onko netti taskussa hyvä vai huono juttu, siitä tänään enemmän kaupallisessa yhteistyössä Telian kanssa.

Olen itse vähän harmissani siitä, miten usein lasten puhelimet yhdistetään pelkästään vaaroihin ja riskeihin. Monesti unohdetaan se, miten paljon mahdollisuuksia puhelin antaa, ja miten suuri turvallisuustekijä puhelin voi oikein käytettynä olla. Olen itsekin istunut infotilaisuuksissa, joissa netin vaaroista ja nykyajan vitsauksista on puhuttu ja meitä vanhempia valistettu. Koen, että jossain määrin kauhukuvien maalaaminen on jopa silmiä avaavaa, mutta hysteeriseksi ei kenenkään kannata ryhtyä. Kun pelisäännöt ja maalaisjärki käydään lapsen kanssa läpi jo varhain, on helpompi luottaa yhdistelmään lapsi + netti/puhelin.

Koska Klaara kulkee eskariin autolla ja jatkaa kuljetuksessa vielä ensimmäisen ja toisen luokan, netin käytön opettelulle jää mukavasti aikaa ja puhelimen tärkeys astuu kuvaan pehmeällä laskulla. Klaaralla on jo oma puhelin, ja koen sen ihan hyväksi ja hyödylliseksi kapineeksi, en missään määrin uhkakuvaksi. Videopuhelu mummulle tai kaukana asuvalle serkkutytölle on iso juttu. Jos lapset jäävät kotiin kauppareissuni ajaksi, on ihan kiva, jos Klaara soittaa ja kysyy, että meneekö vielä pitkään. Ennen kaikkea haluan, että lapsi oppii pitämään yhteyttä puhelimen avulla.
Mikäli lapsen ensimmäinen puhelin on yhä hankkimatta,  yksi hyvä keino opettaa lasta netin ja kenties tulevan puhelimen käyttöön on tabletti. Vielä esikoisen kohdalla olin aika negatiivinen kaikkea mahdollista ruutu- ja peliaikaa kohtaan, mutta pikkuhiljaa päiväkodin ja koulun kannustamana laajensin näkökantaani ja kiinnostuin mahdollisuuksista, joita nykyaikaiset laitteet lapsille tarjoavat. Kaikki pelit eivät ole pahasta, vaan mukaan mahtuu paljon opettavaa ja kehittävää tekemistä lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen. Esimerkiksi Ekapeli Alku on loistava peli eskari-ikäiselle ja sitä todennäköisesti myös Klaara pelaa eskarissa isoveljensä tavoin. Varaslähdön voi kuitenkin ottaa jo kesäloman sadepäivinä. 🙂

Olin aikoinaan aika tablettivastainen. Ajattelin, että yksi ruutu lisää on vain lisää lasten ruutuaikaa, niin kuin varmasti monet meistä ajattelevat. Tabletti on kuitenkin turvallinen kaveri netinkäytön opetteluun ja oikeastaan tämä opettelu kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen sitä varsinaista, taskussa kulkevaa ja alati mukana olevaa puhelinta. Tabletilla lapsi voi yhdessä vanhempien kanssa opetella kaikki perusjutut, joita puhelimenkäyttökin vaatii. Lapsen kanssa kannattaa käydä läpi mikä on nettiselain, mikä kamera ja mitä ovat erilaiset sovellukset. Usein tabletille voi määrittää eri käyttäjiä ja laitteen voi asentaa niin sanottuun lapsitilaan. Itse koen kuitenkin tärkeäksi, että lapsi oppii, mitä hänen on lupa laitteella tehdä ja mitä ei. Tabletti on myös oiva väline opettavaisten pelien pelaamiseen. Monesti lasta pitää hieman innostaa haastavienkin tehtävien pariin, ja puhelinta suuremmalla laitteelta oppimispelejä on kiva pelata myös yhdessä. Toisen lapsen myötä olen oppinut myös pikkuisen enemmän rentoutta. Jos pitkällä automatkalla saat itse keskittyä paremmin liikenteeseen, kun lapsi katsoo lastenohjelmia, niin mikäs siinä. Ei lapset siitä pilalle mene. Päin vastoin, pitkäkin matka voi muuttua paljon mieluisammaksi ihan kaikille!
Telialta löytyy kattava valikoima erilaisia tabletteja ihan jokaiseen tarpeeseen.

Kun lapselle ollaan hankkimassa ekaa ikiomaa puhelinta, on tärkeää, että lapsi osaa käyttää laitetta. Sinänsä tuntuu ainakin itsestäni, että lapset oppivat kaiken teknisen paljon luontevammin, kuin me aikuiset, mutta muutamat toiminnot on kuitenkin syytä käydä yhdessä huolella läpi. Sanoisin myös, että on tärkeää, että opettelet itse käyttämään yhteiseen käyttöön hankittua tablettia ja lapsesi puhelinta. Telialta löytyy kattava valikoima puhelimia myös edullisin hinnoin. Mitä tulee liittymään, rajaton netti on lasten kohdalla hyvä. Näin puhelin on aina paikannettavissa ja lapseen on helppo pitää yhteyttä.
Puheluiden ja tekstareiden osalta valittavissa on kiinteä hinta ja vain käytön perusteella laskutettava vaihtoehto. Lapsen kanssa kannattaa miettiä kumpi on parempi vaihtoehto. Telialta löytyy passelit vaihtoehdot molempiin. Meillä esimerkiksi Klaaran kanssa toimii Rajaton 2 M.
Netinkäytön suurimmat vaarat kannattaa taklata hyvällä turvapaketilla. Myös Telia suosittelee lapselle F-Secure turvapakettia + Telia Smart Family –appia, joista olenkin jo joskus aikaisemmin teille kirjoittanut.

Koska lapsen ensimmäinen puhelin on tässä kohtaa vuotta monella mietinnässä, keräsin pienen listan asioista, jotka itselleni pulpahtivat mieleen ajatellen turvallista puhelimen- ja netinkäyttöä. Listani on varmaankin vain pintaraapaisu, joten sana on vapaa ja omat vinkkinne voitte jättää kommenttiboksiin. Kiva, jos joku saa niistä apua ja hyödyllisiä tipsejä!

• Ennen puhelimen hankintaa on hyvä harjoitella laitteiden ja netin käyttöä mieluummin turvallisesti kotona vanhempien kanssa, kuin yksin kyltymätöntä uteliaisuutta tyydyttäen. Tabletin kanssa on hyvä lähteä alkuun!
• Hanki puhelin ja liittymä lapsen tarpeeseen, älä omaasi
• Puhu ja kuuntele. Netin ja puhelimen käytöstä pitää voida keskustella. Istu alas ja asetu lapsen tasolle. Älä pelottele, vaan kerro asioista siten, että lapsi voi luottaa, siihen, että olet apuna ja tukena, mikäli ongelmia ilmenee. Vastaa mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja selvittäkää yhdessä ne seikat, joihin et osaa vastata. Siinä, missä itse haluat luottaa lapseesi, lapsikin haluaa luottaa sinun apuusi
• Opetelkaa yhteiset pelisäännöt. Erilaisten sovellusten avulla lapsen peliaikaa voi säädellä, mutta parasta on, jos lapsi itse ymmärtää, että sovittu puoli tuntia on tosiaan puoli tuntia. Asettakaa vaikka puhelimeen herätys, ja lapsi oppii itse kontrolloimaan peliaikaansa
• Opeta lapselle “väliaikatietojen” merkitys. Kun lähden lasten kanssa ajamaan vanhemmilleni, pyydän esikoista aina laittamaan mummulle viestin, että nyt me lähdettiin. Olen selittänyt, että tämä siksi, että mikäli jotain sattuisi, vanhempani osaisivat olla huolissaan kun meitä ei kuuluisikaan. Yhtälailla lapsi odottaa vanhemmilta väliaikatietoja, jotta ei tarvitse pelätä turhaan.
• Hyvät tavat ja rehti käytös pitää säilyttää myös netissä ja puhelimella. Kun lapsi osaa kunnioittaa muita ja käyttäytyä ystävällisesti, on helppo oppia, että samat pelisäännöt pätevät myös netissä ja puhelimessa. Toisen kunniaa tai yksityisyyttä ei saa koskaan loukata. On hyvä muistuttaa lasta myös siitä, että liittymän haltija on aina viime kädessä vastuussa siitä, mitä puhelimella tehdään. Vanhemmilta salaa on siis turha yrittää tehdä yhtään mitään.
• Niin hassua kuin se onkin, nykyajan lapselle pitää opettaa, että puhelin on ensisijaisesti puhelin. Puhelimen tarkoitus on varmistaa, että voitte olla yhteydessä toisiinne joko puhumalla tai viestein. Kun lapsi sisäistää tämän, moni asia helpottuu valtavasti!
• Olet itse esimerkki. Jos roikut aina puhelimella, et voi olettaa, että lapsesi oppisi jonkin muun käyttäytymismallin. Tehkää siis myös perheen yhteiset pelisäännöt ja pysykää niissä!
• Varmista, että lapsen puhelimessa on paikkaansa pitävät SOS-tiedot ja että lapsi osaa käyttää hätätoimintoa vaikka puhelin olisi taskun uumenissa. Parhaassa tapauksessa lapsen sijainnin lisäksi saadaan äänen ja kuvan avulla selville, millaisesta tilanteesta on kyse. Tätä toki suosittelen myös meille aikuisille!!!

Meidän perheessä moni lapsen puhelimen- ja netinkäytön ongelmakohta on tullut ratkottua jo esikoisen kohdalla. Samalla me aikuiset olemme opetelleet niin sanotusti nykyajan vanhemmuutta. Mutta olen myös oppinut, miten tärkeää on säilyttää yhteys lapseen. Kun esikoinen tässä taannoin lähti uimarannalle kaverinsa kanssa ja minä jäin kotiin tietenkin stressaamaan, tuntui ihan älyttömän hyvältä kun poika soitti ja kertoi, että nyt on uitu ja hän lähtee kohta polkemaan kotia kohti. Siinä kohtaa tajusin taas, että painottamani puhelin on puhelin on totisesti mennyt perille!

Mutta hei, antakaapa hyviä pelivinkkejä! Haussa opettavaisia ja kehittäviä numero- ja kirjainpelejä eskariin menevälle. 🙂

Lisää aiheestä löydät Telian Yhteys lapselle -sivustolta!

Maanantaita! Ja sateista sellaista, kuinkas muutenkaan. Vaikka en valita, viikonlopun ajan säiden herra ja puhdas tuuri olivat seuranamme, ja kaikesta ulkoilma-aktiviteetista huolimatta säästyimme suht kuivina. Lauantaina juhlittiin appiukon syntymäpäiviä ja sade osui juuri siihen väliin, kun kahvipöytä oli katettu sisälle. Ja eilinen soutupäivä saatiin nauttia paahtavasta auringosta. Mitä nyt mustat pilvenreunat yritivät juosta perässä, mutta taivas repesi vasta automatkalla kotiin. Tänään on siis ollut jotakuinkin ihan sama, vaikka sataakin. Vaikka toki kesäisempiä kelejä on laitettu tilaukseen.

Esikoinen palautettiin viikonloppuna siskoni luota ja vaihtarina saimme serkkutytön kesäloman viettoon. Päivällä meillä tuoksui yrtein ja valkosipulin maustettu pastakastike ja nyt illalla talon valtasi suklaakeksien tuoksu. Kolmikko leipoi näitä amerikkalaistyylisiä suklaakeksejä. Tuhtia tavaraa, mutta älyttömän hyviä kyllä. Leipominen on ihan kivaa sadepäivän puuhaa.

Jotta ei ihan mökkihöperöiksi muututa (tai kaupunkilaistyttöä tylsistytetä), pitää huomenna varmaan tehdä jotain muutakin kuin vain kotoilla. Mutta tämän päivän aion kyllä vielä viettää toimettomana, vaikka se vähän koville ottaakin. Aamulla en virittänyt edes kelloa soimaan ja koko päivän on ollut hiukan sellainen fiilis, että aikaa on kulunut hukkaan. Kunpa osaisin vähän paremmin olla vain ja ottaa rennosti.

Kynttilöiden polttaminen sadesäällä on paitsi kaunista, myös vähän meditatiivistä. Vielä löytyy yksittäisiä pikkupioneja maljakkoon, joten niistäkin pitää nauttia nyt kun vielä pystyy.

Ihanaa ja levollista maanantai-iltaa ♡

Perjantaita! Kylläpä osaakin olla hämärää.Tämä päivä on kulunut enemmän tai vähemmän peiton alla. Fillaroitiin eilen ystävän mökille. Matkaa tuli liki 30 kilsaa, ja saatiin polkea hetkittäin ihan paisteessakin. Tosin sadepilvien kanssa kilpaa. Perillä vedin heti paksut vaatteet päälle, mutta samaan aikaan alkoi sade ja loppu ilta meni kylmän horkassa hytistessä. Oikein perinteinen vilustuminen. Tänään kuuma tee ja villasukat ovat olleet tarpeen ja näin iltaa kohti mentäessä tuntuu, että niistä on kyllä ollut ihan apuakin. Ja hyvä niin, sillä jonkinlaisiin fyysisiin suorituksiin pitäisi vielä viikonlopun aikana kyetä.

Toinen hyvä syy pysytellä peiton alla on tuo sää. Ei oikein innosta mihinkään, paisti just tähän hyggeilyyn. Ja tavallaan oikeastaan ihan kiva. Kynttilöiden polttaminen tuntuu ihanalta, ja kun vielä on nuo pionitkin seurana, niin en mä valita. Viikonlopulle olisi aika tavalla ulkoilmaohjelmaa, joten tämä yksi sadepäivä on ollut kiva viettää mukavasti sisällä.

Kun joulun jälkeen vaihdoin olohuoneeseen vaaleanpunaiset tyynyt ja peitot (tässä postauksessa tarkemmin), mietin, että meneeköhän ihan metsään. Että miten kauan jaksan niitä oikeasti katsella ja että tuntuuko vaaleanpunainen viimeistään maaliskuussa ällöltä. Mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen, että voisin vaihtaa nuo pois. Olen jotenkin ihan mielettömän rakastunut edelleen noihin sävyihin ja ne istuu mielestäni meidän olkkariin todella hyvin. Ja hei, jos nuo sävyt ei sovi pionikimpun kanssa yhteen, niin minkä sitten! Tähän sopisi vielä oikein hyvin lasillinen roseviiniä. 🙂

Sen sijaan, että tänään istuttaisiin ihailemassa kynttilänvaloa viinilasillisen ääressä myöhään iltaan, pitää oikeasti hipsiä ajoissa nukkumaan. Joten nyt kattamaan iltapalapöytää.

Mutta ihanaa ja rentoa perjantai-iltaa teille. Kynttilöillä ja roseviinillä tai ei. ♡

Ihanaa maanantai-iltaa!

Viimeiset pari päivää olen ollut kurainen, hikinen ja onnellinen. Puutarhassa tapahtuu vihdoinkin, mutta sen sijaan, että muistaisin ottaa kuvia tai jakaa tekemisiäni, olenkin uppoutunut työhöni niin että ajantaju meinaa kadota. Varsinkin tänään kellon katselu unohtui, kun lapset olivat mummulassa. Lapiota sai heilutella juuri siinä tahdissa ja niin kauan kuin halusi. Ja koko paivähän siinä meni. Jo eilisen jälkeen koko kroppani jokainen lihas on arkana ja jopa nekin, joiden olemassaoloa en taas edes muistanut. Mutta se on ihanaa kipua!
Nyt illan tullen mietin, että otanko teille kuvan, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä vielä. Sillä huomiselle on vielä yksi iso projekti ja haluan että näette valmiimman lopputuloksen. Niinpä kaappasin kukkapenkin perkuujätteet maljakkoon ja saatte tyytyä niihin. 🙂

Kylmän suihkun jälkeen on ihana rojahtaa olohuoneen sohvalle ja nostaa jalat ylös. Sitä tuntee itsensä ihan salonkikelpoiseksi kun hiuksissakaan ei ole multaa ja muita maa-aineksia. Auringon tuoksu viipyy vielä iholla ja olo on ihanan raukea. Tämä on ollut mulle sellainen yhden päivän totaaliloma. Mikään löhöily tai rannalla köllötteleminen ei vedä vertoja tällaisille päiville.

Mulla on edelleen lauantain Vera Stanhope katsomatta, ja mietin, että kumman valitsen, Veran vai kirjan. Aamulla pitää taas nousta aikaisin ylös, jotta ehtii mahdollisimman paljon!

Ihanaa kesäiltaa. ♡

Hellurei ihanat!

Lasten lomaviikko nro 2 meni blogin kannalta vähän heikommin, mutta hei, olen saanut karisteltua huono äiti fiiliksiä harteiltani ja yrittänyt olla ennen kaikkea läsnä. Joskus pitää tehdä valintoja. Uimahyppyjen, palmikoiden ja jalkapallopelien lisäksi viikkoon on toki mahtunut töitäkin, mutta se on sitä kaikkea muuta, mikä ei kuitenkaan kartuta viikoittaisten postausten määrää. Mutta josko ensi viikolla paremmin.

Tämän viikon kolea sää on taas saanut viihtymään sisätiloissa. Mutta mikäs siinä, kun on kukkia ja asiat muutenkin kohdillaan. Harvemmin tulee enää ostettua mitään sisustusjuttua, mutta tuo Ikean suuri kori on ollut himotuslistallani ilmestymisestään saakka. Tai oikeastaan siitä saakka, kun sain Ikean ennakkotiedotteen keväällä ilmestyvästä mallistosta. Ei ole juuri ollut Ikeaan pitkään aikaan asiaa, eikä ollut oikeastaan eilenkään, mutta pikaiselta kierrokselta, jolta nappasin mukaan perinteisen lautasliinapaketin (naurettiin miehen kanssa, että ei sieltä oikein voi ilman valkoisia lautasliinoja lähteä, kun ne on vähän niin kuin perinne) tarttui mukaan myös tuo himoitsemani kori. Pienet on ihmisen ilot!

Meillä on oikeastaan jo useamman vuoden ollut tässä puukorina se Tine K:n basmarket (näkyy esim tässä postauksessa), jonka olen kesäajaksi valjastanut aina hyötykäyttöön eteiseen. On nimittäin aika näppärä kenkäkori eteisessä, jossa lojuu jos jonkinlaista släbäriä, crocsia, tossua ja nappista. Kengät koriin ja eteinen on näppärästi siivottu. No nyt saan jättää sen korin eteiseen vaikka ympärivuotisesti, sillä tämä uusi puukori istuu paikalleen kuin nenä päähän. Ja edelleen mielestäni parasta sisustamista on se, jossa kauniit käyttötavarat viimeistelevät tunnelmaa.

Sen verran tuo koleus on jo hiipinyt sisäänkin, että mietin hetken josko kaminaan laittaisi tulen, mutta toistaiseksi mennään ihan sillä, että pukeudutaan lämpimämmin. Veden lämmittämisen lisäksi puita ehtii kyllä polttamaan syksyllä ihan kyllästymiseen saakka.

Ohjelmassa on tänään parin pojan kuljettamista tubetapahtumaan ja sillä välin kun esikoinen viihtyy niissä puuhissa, me aiotaan tehdä Klaaran kanssa poppareita ja katsoa eilinen Poirot. Niin ja lakata kynnet. Tosin ehkä vain Klaaran, koska ikinä en tunnu pääsevän omiini asti.

Tänään on muutenkin sellainen olo, että tekee mieli käpertyä kotiin ja viltin alle.

Mutta hei, ihanaa lauantaita myös teille! ♡

 

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Suomen Asuntomessut

---

Moikkelis!

Tuossa pari viikkoa sitten naurettiin ystävien kanssa remonttijuttuja, ja sitä, että miten se minun pesänrakennusviettini onkin jotenkin ollut lasten syntymän aikaan niin kauhean perusteellinen. Molempien lasten vauva-aika kun on pitkälti elelty remontin keskellä. No, tosiasiassa varmasti molempiin elämän taitekohtiin on liitynyt enemmänkin lisätilan tarve, kuin varsinainen pesänrakennusvietti. Mutta se on toki totta, että molemmat remontit ovat olleet ikään kuin sitä oman kodin luomista, niin kuin rakentaminen ja remontointi usein ovat. Tänään näistä aiheista kaupallisessa yhteistyössä Suomen Asuntomessujen kanssa.

Olen itse lamavuosien läpi kasvanut ja jo lapsena “kotini on linnani” käsitteen nielaissut. Kun lamavuosien työttömyys ja asuntolainojen tähtiin nousseet korot koettelivat minunkin perhettäni, koti nostettiin omalle jalustalleen. Minulle ei suinkaan tuolloin puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että vanhempieni ajatusmaailmassa koti oli se, mistä pidettiin kiinni kynsin ja hampain. Kaikki muu, paisti koti oli jossakin määrin turhaa. Ja niin vain ne lamavuodetkin voitettiin, ja kun nykyisin menen lasten kanssa mummulaan, menemme siihen samaiseen taloon, johon minut aikoinaan kapalossa kannettiin ja josta siivet levällään lähdin 17 vuotta myöhemmin. Samaan taloon, jota vanhempani ovat rakkaudella kaikki vuodet vaalineet ja puutarhaan, jota äiti ja isä ovat kaikki vuodet rakentaneet. Uskon, että rakkaus kotia kohtaan kumpuaa juurikin tuolta lapsuudestani. Vaikka kotini on sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtunut useammankin kerran, koti on kuitenkin käsitteenä ollut aina itselleni tärkeä. Missä asunkin, minun pitää voida tuntea olevani kotona. Ja jotta tuntisin olevani kotona, kodin on vastattava paitsi tarpeitani, myös käsitystäni viihtyvyydestä.

Se, miltä kodin sitten kuuluukin näyttää ja tuntua, jotta siellä viihtyisi, on makuasia. Ei ole yhä oikeaa sisustustyyliä, talonväriä, tai puutarhasuunnitelmaa. Ja harvoin koteja on kahta samanlaistakaan. Ideoita ja vaikutteita toki jokainen nappaa ympäröivästä maailmasta ja esimerkiksi mediasta, mutta yleensä koti syntyy siitä, että siellä on jokin omaleimainen juttu, joka kertoo asukkaistaan. Ideoita ja vaikutteita tarjoaa tänäkin kesänä Asuntomessut, jotka pidetään Kouvolassa 12.7. – 11.8 

Vielä enemmän sisustamista ja remontointia

Keräsin tähän postaukseen taas uusia ja vanhoja kuvapareja, eli ennen ja jälkeen meidän rempan. Ja kuten monessa muussakin taloudessa, ne remontit roikkuvat useimmiten siinä valmiin ja puolivalmiin välimaastossa myös meillä. Asuntomessujen tekemän asukasbarometrin mukaan suomalainen remontoi kotinsa keskimäärin noin joka viides vuosi. Jotakin laitettavaa on asukkaidensa mukaan valtaosassa suomalaisista kodeista juuri tälläkin hetkellä, ja top neljä remppakohteita ovat kylpyhuone, keittiö, lattioiden uusiminen ja seinäpintojen uusiminen. Asuntomessuilla tehdyistä kävijätutkimuksista nousee siis esille messuvieraiden toiveet nähdä vielä enemmän sisustamiseen ja remontointiin liittyvää sisältöä. Ja tähän toiveeseen Kouvolan Asuntomessut aikoo kesällä 2019 vastata!

Keittiö

Sen lisäksi, että Kouvolan Asuntomessuilla keskitytään entistä enemmän remontoitiin, myös itse messualue on vanhan ja uuden kohtaamista. 1900-luvun alun punatiilinen kasarmialue yhdistyy uusiin pientaloihin perustaen Pioneeripuisto -nimisen asuinalueen. Juurikin nuo vanhan kasarmialueen korjausrakentamisen kohteet ovat niitä, minkä vuoksi itse aion käydä katsomassa Kouvolan asuntomessut. Remontoinnin ja sisustamisen lisäksi itseäni kiinnostaa myös uusien pientalojen sisustus. Olisi nimittäin kiva nähdä kierrätysmateriaaleja uusisssa kohteissa ja muutenkin kestävän kehityksen rakentaminen kiinnostaa itseäni, vaikka uudisrakentamisesta en noin niin kuin omaan tarpeeseen olekaan kiinnostunut.

Kouvolan asuntomessuilta löytyy myös erilaisia teemaviikkoja, joissa asumisen tarpeita nostetaan esiin erityisen ohjelman avulla. Harrastusten, sisustamisen ja remontoinnin lisäksi yksi teemaviikoista on Historian ja tulevaisuuden viikko. Tällöin pääset Korian varuskunnan historiatoimikunnan ja eri asiantuntijoiden kanssa suunnitellulle opastetulle kierrokselle ja kuulemaan vanhan varuskunta-alueen mielenkiintoisesta historiasta aina 1900-luvun alusta tähän päivään asti.

Pianohuone, raput Iso eteinenOlohuone 

Asuntomessut Kouvolassa 12.7.-11.8 2019

Ostamalla lipun asuntomessujen lippukaupasta ennakkoon, saat sen 10% alennuksella. (Ennakkohinta on voimassa 11.7. klo 23.59 asti).

Alla vielä pari kuvaa Kouvolan Asuntomessualueen vanhasta kasarmialueesta. On se vain niin ihana!

kuva: Suomen Asuntomessut kuva: Suomen Asuntomessut

Kesällä Kouvolaan! Siellä tavataan!

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

Ei saisi valittaa, enkä valitakaan, mutta totean kuitenkin, ettei näillä keleillä oikein kykene tekemään mitään järkevää. Tai ehkä lämpöön pitää vain tottua. Aamu viidestä yhdeksään meni vielä kivasti, ja aivotkin jaksoivat toimia, mutta nyt tekee jo tiukkaa. Ja tämä konekin hurisee ja kuumenee siihen malliin, että pitää varmaan sammuttaa se välillä.

Mutta hei, onneksi heräsin aikaisin! Jopa ihan imuriin tartuin aamulla kun ulkoa tuli raikas tuulenvire. Nyt ei kyllä enää näytä siltä, että joku olisi imuroinut, mutta jos ei muuten mieli pysy lämpimänä, niin lämmittelen sillä ajatuksella, että olen ainakin yrittänyt huolehtia siisteydestä. Vedin olkkarin sohvillekin peitot, joista hiekka ja ruoho on helppo pudistella pois.
Mulla kasvaa perennapenkissä lupiineja, mutta ei ne sieltä minnekään leviä. Kukinnot katkon aina pois, niin etteivät pääse siementämään ja jos johonkin silti tulee pikkutaimia, kitken ne pikaisesti pois. Mutta ymmärrän kyllä, että aina ne ei pysy penkissä ja siitä on tienpientareet paikoitellen todisteena. Itse tykkään niin paljon perinteisistä niittykukista ja esimerkiksi kissankelloista ja keltamatarasta, että kitken välillä lupiineja tienposkestakin. Mutta siis jos on vieraslajeista huolissaan, niin nyt jos koskaan kannattaa kerätä kimppu tai kaksi lupiineja kotia koristamaan. Se on vähän niin kuin palvelus suomalaiselle luonnolle. 🙂

Yksi hassu juttu, minkä helteet taas toivat nenääni on kevyt ja hento savun tai noen tuoksu tässä työhuoneessa. Siis vaikka edellinen tuli on poltettu eilen aamulla aikaisin. Tämä sama tuoksu tulee aina tosi lämpimien säiden mukana, ja itse asiassa juuri niinä päivinä, kun meillä ei välttämättä polteta ollenkaan tulta. Tänään päätin googlata ja ottaa selvää, mistä tuo tuoksu johtuu. No talotohtori Panu Kailaa kai uskaltaa uskoa vähän enemmän kuin sadattelevia keskusteluketjuja nimeltämainitsemattomilla sivustoilla. Mutta siis tällaisen tekstin löysin: “Perinteisessäkin talossa muodostuu kesähelteellä tilanne, jossa hormin ilma jäähtyy viileämmäksi kuin ulkoilma tai huoneen ilma. Se pyrkii siis alaspäin.” Selittänee ongelmani, kiitos Kaila. Ja muuten sen verran noviisi olen tässä lämmittämisessä edelleen melkein seitsemän vuoden jälkeen, että aina voi oppia jotakin uutta. Tänä keväänä opin nuohoojalta sen, ettei hellepäivinä pidä tehdä tulta iltapäivällä tai illalla. Kuumuus piipun yläpäässä tekee lukon, eikä savu pääse nousemaan. Eipä ole koskaan käynyt edes mielessä, mutta hyvä syy nousta huomennakin varhain. 

Mitä tulee pihajuttuihin, niin ei sitten saatu kaivurimiestä tälläkään viikolla. Nyt pitäisi siis etsiä uusi tekijä, jotta saadaan pihatyöt tehtyä loppuun. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ehkä jaksaisi levitellä soraakaan näillä helteillä. Että puolensa ja puolensa. Mutta katsotaan miten homma etenee.

Huomenna on jo perjantai. Viikko on mennyt, että hupsista vain. Nyt pitää kuitenkin nauttia kesästä ja kesäelämästä. Aamukahvi kasvihuoneessa on muodostunut tällä viikolla vakioksi. Ja koirankin lenkitin aamulla yöpaidassa ja pojan släbäreissä. Luojan kiitos, me asutaan maalla!

 

Ihanaa iltaa! Minä tässä jo arvon, että nukkuisiko sohvalla. Mutta no, viime kesän nukuin makkarissa kokonaan, joten nyt olisi ehkä vähän turhan aikaista luovuttaa. 😀

Ihanaa iltaa!

Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡