Suhteeni kahviin on tuskin jäänyt epäselväksi kenellekään blogiani pidempään seuranneelle. En suoranaisesti sylje teekuppiinkaan, mutta koska ihminen ei voi jatkuvasti juoda jotakin, pitää asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. Kahvi on elämäni eliksiiri, eikä meillä tapahdu mitään ennen kuin olen saanut vähintään yhden tuhdin aamulatten.

Kahvirakkauteni oli myös syynä siihen, että lähdin mukaan Indiedaysin ja Segafredon kampanjaan. Paitsi, että yhteistyön myötä pääsin maistelemaan Segafredon kahveja, pääsin myös kuulemaan ja oppimaan kahvin valmistuksen saloja. Meira nimittäin järjesti meille bloggaajille Taste of coffee –workshopin, jossa baristakouluttaja kertoi ja opasti niin kahvijuomien valmistamisessa kuin kahvipapujenkin matkasta aina valmiiseen juomaan asti.

Kahvin ystävänä oli kiva kuunnella niin kahvin paahtamisesta, kuin kahvilaatujen valmistamisesta. Oppitunnin lopuksi jäi melkein harmittamaan, etten äänittänyt kaikkea nippelitietoa puhelimelleni, sen verran mielenkiintoinen aihe oli. Mutta, kahvitietouden lisäksi aiheenamme oli erikoiskahvit ja niiden valmistus. Meillä oli käytössä vain pari tuntinen aikaa, joten itse koulutusosia käytiin pikaisesti läpi. Koulutettavat baristat kuulemma käyttävät saman kaksituntisen pelkän espresson läpikäyntiin.

Espresson tärkeyden selittää kuitenkin se yksinkertainen tosiseikka, että espresso on jokaisen erikoiskahvin perustana. Juoko kahvin sitten sellaisenaan, vai lattena tai cappuccinona, on lähinnä makuasia. Workshopin yhtenä ehkä tärkeimpänä oppina pidän kuitenkin sitä (minkä itse olen oppinut lähinnä käytännön kautta), että kahvin paahtoaste vaikuttaa paitsi kahvin makuun, myös sen happoisuuteen. Moni suomalainen jollain tavalla pelkää espresson vahvuutta, mutta todellisuudessa, mitä tummempipaahtoisempi kahvi on kyseessä, sitä vähemmän se vaikuttaa esimerkiksi vatsaan. Oma vatsani ei nykyisin juuri siedä tavallista suodatinkahvia, koska olen totuttanut sen tummapaahtoiseen espressoon. Paahtaminen näet muuttaa kahvin hapon aromeiksi, ja mitä voimakkaamman makuinen kahvi on, sitä vähemmän se vaikuttaa vatsaan tai laittaa korventamaan.

En ole hetkeen valmistanut espressoa käsipelillä, vaan kahvikone on hoitanut homman puolestani. Nyt kuitenkin olen opetellut Segafredo kahvien käyttöä pannun kanssa. Sain itse asiassa pressopannun käyttööni, sillä mutteripannut eivät enää käy induktioliedellä, mutta jostain syystä en saanut kahvistani hyvää pannun kanssa. Liekö vaatia vielä jonkin verran harjoittelua. Niinpä laitoin mutteripannun teräskattilaan ja sain näin valmistettua liedellä kahvin, joka maistui juuri niin taivaalliselta, kuin hyvän espresson kuuluukin. Workshopissa käsittelimme myös veden kovuuden vaikutusta kahvin makuun, mutta itse on paha sanoa, tekeekö meidän kova vesi kahvista huonompaa, makuun kun on tottunut. Sen verran se kuitenkin vaikuttaa, että esimerkiksi kahvikone kalkkeutuu jatkuvasti, ja maidon vaahdottaminen on kalkkeutuneella koneella haastavaa. Tavallisesti kuitenkin juon kahvini juurikin lattena, eli espressoa vaahdotetun maidon kanssa. Se, teenkö latteni tupla vai tripla espressoon riippuu varmaan siitä, kuinka väsynyt aamuisin olen. Alla kuitenkin kuva kahvista, jolla yleensä päiväni aloitan.

Workshopin idea oli kuitenkin ajatella “outside the box”, ja haastaa meidät kokeilemaan sellaisten kahvijuomien valmistamista, joita emme ehkä ennen ole tehneet. Tarkoitus oli myös jakaa teille lukijoille mielenkiintoinen kahviresepti, mutta rehellisesti sanottuna, en usko pystyväni kehittelemään kahvijuomaa, jota joku muu ei olisi jo keksinyt. Jääkahvi on kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole koskaan itse valmistanut, ja niinpä ajattelin lähestyvän kesän merkeissä kokeilla viileää kahvijuomaa. Kun workshopissa kerroin, että aion valmistaa jääkahvin ja kysyin vinkkejä, sain ohjeen sisällyttää juomaan jotakin makeaa. Ilman makeutta jääkahvi ei kuulemma oikein toimi.

Maustettu jäälatte

tupla espresso
makusiirappia (itselläni caramel)
maitoa
jääpaloja

Sekoita kannussa (tai sheikkerissä) keskenään makusiirappi, jääpalat ja kylmä maito. Kaada tarjoilulasiin ensin maito jääpaloilla, ja lopuksi kahvi. Sekoita nopeasti ja nauti heti!
Hirvittävän yksinkertaista, mutta eipä vain ole tullut koskaan tehtyä. Kylmiä maitojuomia on tullut joskus ostettua reissun päällä kaupan kylmähyllystä, mutta nytpä tiedän, että kotona on mahdollisuus valmista jotakin hurjasti parempaa. Näitä tulee kulumaan kesällä yksi jos toinenkin!

Mutta hei, tuolla kampanjasivulla on paitsi meidän bloggaajien reseptejä, myös Meiran baristan kahviohjeita. Kannattaa käydä kurkkimassa. Ihan ne tutuimmat erikoiskahvit löytyvät tuolta ohjeineen, mutta mukana on myös vähän erikoisempaakin kahvinautintoa.

Brändisivulla on myös mahdollista osallistua kilpailuun, josta voi voittaa laadukkaita Segafredo espressoja! Kilpailu päättyy 31.5. 2015

Lupasin eilen kakun ohjetta, mikäli kakku onnistuu, ja koska kakku nyt ainakin makunsa puolesta onnistui ihan täydellisesti niin laitetaan ohje myös tänne. Ulkonäköön jäi hiukan toivomisen varaa, syynä varmaan se, että irrotin kakkureunuksen jo aamulla, ja kakku olisi voinut hyytyä ehkä vielä hiukan pidempään.

Ohjeen perustana on helppo ja herkullinen suklaakakku -postauksen resepti, mutta tällä kertaa vain muuntelin sitä hiukan yhdistäen appelsiinin ja suklaan. Tavallaan tämä siis on jonkinlainen Fazerina-kakku, eli oma suklaasuosikkini kakkuna. Alla oleva ohje on suora kopio aiemmasta ohjeesta, ainoastaan näillä appelsiinimuutoksilla.

 

Hyydytetty appelsiini-suklaakakku

pohja:

10 kpl Fazerina keksejä (yksi pötkö)
60g voita

täyte:

400g Fazerina suklaata tai muuta vastaavaa appelsiinilla maustettua suklaata
4dl vispikermaa
400g tuorejuustoa (esim. puolet appelsiinin makuista ja puolet maustamatonta)
3,5dl tomusokeria
1,5dl kaakaojauhetta
3 liivatelehteä
0,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Rasvaa irtopohjavuoan reunus ja jauhota se tomusokerilla. Aseta reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Sulata suklaa ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi kulhossa ja lisää joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna kahvi kiehuvaksi ja sulata liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon.
Anna liivateseoksen hieman jäähtyä ja lisää sula suklaa tuorejuuston joukkoon. Jatka sekoittamista ja lisää liivateliemi ohuena nauhana. Lisää lopuksi myös kermavaahto, ja sekoita koko ajan huolella.
Maista täytettä, ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Kaada täytemassa keksipohjan päälle ja tasoita pinta nuolijalla. Kopauta astiaa hiukan, jotta pahimmat kuplat poistuisivat. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Koristele kakku mielesi mukaan.

Resepti on 12 hengelle ja alunperin tarkoitettu halkaisijaltaan n. 20-22cm leveään vuokaan, mutta määrä mahtuu siis vallan hyvin myös pienempään reunukseen. Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm (ihan Prismasta ostettu vuoka).

Myös tätä maustettua massaa voi käyttää täytekakun välissä.

Ehdottomasti herkullisin koskaan tekemäni kakku. Taivaallisen hyvää!

Leppoisaa helatorstaita!

Instagramiin jo eilen laitoinkin kuvaa ensimmäisestä äitienpäiväkakustani. Toki kakkua meillä on äitienpäivänä ollut ennenkin, ja sitä on syöty milloin missäkin, mutta tämä kakku oli laatuaan ensimmäinen; Nimittäin mieheni tekemä. Tai ainakin osittain.

Nopea idea tuli illalla, ja ryhdyimme vähän koko perheen kesken leivontapuuhiin. Vaikka mieheni on etevä sämpylänleipoja ja pitsaleipuri, niin täytyy sanoa, että sokerileipurista tuo mies on kaukana. Ihan jo käsite kakkuvuoka oli oli outo. “Eikö se tehdä pellille, ja leikata siitä ympyröitä?” Tästä oli hyvä lähteä!

Niilon tehtävä oli voidella vuoka, ja minä lupasin itse vatkata. Mies siis sekoitti mulle kuivat aineet kulhossa. Suolaa taisi mennä kaksinkertainen määrä, koska jotain huomasin miehen jauhokasasta paniikissa nyppivän pois. Kun vihdoin sain taikinan vuokaan, pääleipuri totesi unohtaneensa leivinjauheen. No, ei muuta kuin taikina takaisin kulhoon ja leivinjauhe sekaan. Kun sitten totesin että taikinasta tuli vähän tavallista löysempää, nauroin kippurassa, kun mies totesi tehneensä kaiken ihan ohjeen mukaan, että siitä ei ainakaan johdu. Meillä oli kyllä hauskaa kun odoteltiin, hyytykö kakku uunissa ollenkaan.

Koska emme olleet varautuneet leivontaan, ei meillä tietenkään ollut mitään täytteitäkään. Koko perhe autoon, ja naapurikaupunkia kohti, jossa oli Siwa avoinna. Kaupan tiskissä oli mansikoita, mutta mielestäni jo turhan tuorehilloksi muuttuneita, joten vaihtoehtoja jäi aika vähän. Pakastekaapista löytyi kuitenkin herkku trioa ja keksihyllystä Marianne-täytekeksejä. Niinpä me palattiin kotiin autossa pahasti sulanut jäätelö ja keksit kainalossa.

Kakku kolmeen osaan ja jätskiä, sekä keksinpaloja joukkoon. Ja, siitä tuli kuulkaas elämäni paras kakku! Kakuista rakkain, ehdottomasti!

Lapsetkaan ei laittaneet yhtään pahaksi kun sanottiin, että nyt saa syödä niin paljon kakkua kuin jaksaa. Tämä kun ei kauaa säily. Jostain ihmeen syystä tosin jäätelö hävisi lautasilta kakkupohjaa nopeammin. Aterioinnin loppupuolella mies sitten totesi, että hitto kun on suolainen kakku!

Paras äitienpäivälahja ikinä!

 

 

Helppo suklaamuffini resepti aamua piristämään!
Sunnuntaina jäi perinteiset vaalikahvit kahvittelematta. Oikeastaan vielä iltapäivällä ajattelin, että jätän tällä kertaa jopa äänestämättä, mutta tulin lopulta toisiin ajatuksiin. Vaalikahvit korvasin sillä, että leivoimme eilen lasten kanssa amerikkalaistyylisiä suklaamuffineja. Isoja, ja tosi suklaisia!

Ohjeesta tulee 12 muffinia jos käytät sitä ns. Amerikan muffinivuokaa. Me tehtiin Nicolas Vahen tähtivuokiin, jotka ovat vielä isompia, joten me ei saatu kuin yhdeksän leivosta. Tosin siinä olikin sitten kolmelle hengelle ihan tarpeeksi. Kaikkia ei saatu tuhottua millään, joten herkutellaan sitten tänäänkin.

Suklaamuffinit
8-12kpl

200g voita
2dl sokeria
3munaa
2dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
1,5dl kaakaojauhetta
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
n.1,5-2dl suklaahippuja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Lisää joukkoon suklaahiput, mutta säästä kolmannes muffinien pinnalle.
Jaa taikina suuriin muffinivuokiin, ja ripottele loput suklaat pinnalle. Paista uunin keskitasossa 200°C n. 20min.

Makuun vaikuttaa käytetyn suklaan laatu, ja esim. meidän käyttämä Pirkan suklaahippu on todella äklön makea, verrattuna moneen muuhun. Vaihtoehtoisesti maitosuklaanappien sijaan voi toki käyttää tummaa- tai valkosuklaata.

Makeaa ja aurinkoista tiistaita!

Vielä nopea ja helppo vinkki viikonlopulle. Näillä kevään makuja -postauksessakin vilahtaneilla leipäsillä kuittaa kivasti  aikuisten iltapalan (ja miksei tietty lastenkin), ja leivät ovat yksinkertaisuudestaan huolimatta näyttävä tarjottava myös vieraille. Niinpä ajattelin viikonlopun varalle rustata hiukan paremman ohjeen:

Pesto-mozzarella -leipäset

Valmis patonki (vehnä, monivilja tai mikä sitten tuntuukin parhaalta)
Purkki pestoa tai tee pesto itse (vihreä antaa kivasti kontrastia punaiseen, mutta punainenkin pesto toki käy)
Oliiviöljyä
Sormisuolaa
1 pallo mozzarellaa
Kirsikkatomaatteja
Koristeluun joko basilikan tai rucolan lehtiä

Leikkaa patonki noin 1,5cm paksuisiksi siivuiksi. Levitä leivänpalat uunipellille leivinpaperin päälle, ja ripsottele päälle oliiviöljyä ja hiukan sormisuolaa. Laita leivät hetkeksi n. 225°C uuniin. Tarkkaile leipiä, ja ota ne pois heti kun huomaat reunojen saaneen kullanruskeaa väriä. Näistä ei ole tarkoitus tehdä korppuja, vain paahtaa pintaa hieman.

Ota leivät uunista ja levitä päälle pestoa. Revi mozzarella peston päälle ja asettele halkaistut kirsikkatomaatit päälimmäiseksi. Nosta tarjoiluastiaan ja heittele vihreät huolettomasti leipien päälle.

Ps. Mikään ei tietysti estä nostamasta leipiä vielä uuniin.

Mukavaa perjantai-iltaa!

Yhteistyössä Lurton Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc

Kevät ja kesä ovat keveiden brunssien ja lounaiden aikaa, ja ehdottomasti myös valkoviinin kulta-aikaa! Katsoin eilen olevani enemmän hyödyksi keittiössä, kuin karsimassa itselleni vieraita tavaroita, kun en varsinaisesti  voi tai osaa arvioida, mikä tulee säilyttää, ja mikä ei. Niinpä minä jäin päivän aluksi kotiin, ja huolehdin muuttoporukan muonituksesta. Lauantainen lämmin sää sai mielen jo varsin keväiselle moodille, ja kokosin aterian Nordalcon Sauvignon Blanc valkkarin ympärille. Kalaa, parsaa ja ripaus välimeren makuja; tomaattia, pestoa ja oliiviöljyä. Tervetuloa kevät!

Lurton Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc, on Alkon top kolmosessa, myydyimmät valkoviinit (pullot), ja samalla Alkon myydyin laatikkovalkkari. Hapokas ja kivan kirpeä viini sopii ruokapöydän lisäksi seurusteluun ja juhlaan. Loistava valinta kalalle ja äyriäisille, sekä keveille salaateille. Varsinainen kuvaus kuuluu: “Kuiva hapokas, sitruksinen, kevyen karviaismainen, yrttinen, hennon mineraalinen.” Edullinen valkoviini (alle kymmenen euroa) pärjää vertailussa hyvin kalliimmille viineille ja onkin loistava valinta juuri hintalaatusuhteensakin vuoksi.

Kevään ehdoton ruokaykkönen on parsa, ja tällä kertaa käärin tuon vihreän herkun kevyesti parmankinkun sisään. Kolmen-neljän minuutin kiehautus, nopea huuhtelu kylmällä vedellä, ja tämän jälkeen pitkittäin halkaistuja kinkkusiivuja parsan ympärille. Hetkeksi uuniin ja päälle sitruunalla maustettua öljyä tai voisulaa. Ei voi olla tykkäämättä!

Rasvainen lohi on hyvä grillattava, mutta vesisateen vuoksi tyydyin kypsentämään kalanpalat nopeasti uunin grillivastuksen alla. Suolaa, pippuria ja lisäksi tilliä, creme fraichea ja limelohkoja.

Pestomaustettua broilersalaattia ja kirsikkatomaatteja yrttiöljyssä.

Croissantteja, uunissa paahdettuja patonginpaloja pestolla, sekä mozzarellalla, ja tietysti mansikoita ja melonipaloja.

Näillä eväillä voisi oikein hyvin silitellä myös vapun, mutta miksei useammin ihan tavallisen viikonlopunkin. Viini on sen verran kevyt ja raikas, etten ihmettele ollenkaan sen suosiota hanapakkauksena. Loistava valkkari kevään makujen kylkeen niin kotona, kuin mökilläkin. Ja tietenkin varma valinta kevään juhliin.

Mutta tiedättekö, mikä kruunaisi koko aterian? Se, että kaiken voisi kantaa ulos, ja istua isolla porukalla pitkän pöydän ääreen. Syödä auringonpaisteessa, ja nauttia kesästä.

Sitä odotellessa, aurinkoista uutta viikkoa!

Makeaa maanantaiaamua!

Sunnuntaina syötiin suklaakakkua, kuten Instagramista jo osa huomasikin. Tiedän, että monet kutsuvat näitä tuorejuustokakkuja nimellä juustokakku, mutta minä puhun mieluummin hyydykekakusta, sillä itselleni se one and only juustokakku on amerikkalaistyylinen, uunin kautta kulkenut leivonnainen. No, rakkaalla lapsella monta nimeä. Hyydytetyt kakut olivat aika trendi jokunen vuosi sitten, ja tehdäänhän niitä yhä aika paljon helppoutensa vuoksi. Monesti ohjeet ovat isolle irtopohjavuoalle, ja kakuista tulee matalia ja piirakkamaisia. Itseäni tämänkaltainen ulkomuoto ei oikein kiehdo. Kakulla pitää olla korkeutta, kunnollinen profiili, ja niinpä olen alkanut tekemään tämänkaltaiset kakut pieneen ja korkeaan vuokaan. Sama resepti, samat määrät, mutta ulkonäkö on vain hurjasti erilainen. Sanoisinko, että jopa hiukan juhlavampi!

Hyydytetty suklaakakku

pohja:

10 kpl digestive-keksejä
60g voita

täyte:

400g suklaata
4dl vispikermaa
400g maustamatonta tuorejuustoa
3,5dl tomusokeria
1,5dl kaakaojauhetta
3 liivatelehteä
0,5 dl vahvaa kahvia

Hienonna keksit murusiksi joko käsin (esim. kaulin) tai koneella. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin tasaisesti.
Rasvaa irtopohjavuoan reunus ja jauhota se tomusokerilla. Aseta reunus tarjoiluastialle ja painele keksimuru-voi -seos kakun pohjaksi. Laita tarjoiluastia ja reunus hetkeksi kylmään, jotta pohja kovettuu, eikä reunus enää liiku. Kun ei käytä irtopohjavuoan pohjaosaa, ei kakkua tarvitse siirrellä tai nostella astiasta toiseen.

Sulata suklaa ja laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.
Sekoita tuorejuusto notkeaksi kulhossa ja lisää joukkoon tomusokeri ja kaakaojauhe. Kuumenna kahvi kiehuvaksi ja sulata liotetut liivatelehdet kahvin joukkoon.
Anna liivateseoksen hieman jäähtyä ja lisää sula suklaa tuorejuuston joukkoon. Jatka sekoittamista ja lisää liivateliemi ohuena nauhana. Lisää lopuksi myös kermavaahto, ja sekoita koko ajan huolella.
Maista täytettä, ja lisää tarvittaessa tomusokeria.

Kaada täytemassa keksipohjan päälle ja tasoita pinta nuolijalla. Kopauta astiaa hiukan, jotta pahimmat kuplat poistuisivat. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Koristele kakku mielesi mukaan.

Resepti on 12 hengelle ja alunperin tarkoitettu halkaisijaltaan n. 20-22cm leveään vuokaan, mutta määrä mahtuu siis vallan hyvin myös pienempään reunukseen. Oma vuokani on halkaisijaltaan 18cm ja korkeudeltaan n. 7,5cm (ihan Prismasta ostettu vuoka).

Pohjan digestive-keksit voit vaihtaa haluamiisi kekseihin. Itse käytin nyt Semperin gluteenitonta suklaakeksiä. Myös suklaan kanssa voi leikkiä. Tummaa-, maito-, mauste- tai valkosuklaata. Kahvina käytän itse espressoa.

Täytemassa sopii myös loistavasti täytekakun väliin. Kokoa kakku silloin käyttäen joko vuokaa tai reunusta apuna. Näin saat tukevan ja korkean täytekakun, jonka leikkauspinnat ovat kauniin raidalliset!

Aurinkoista viikkoa!

Puolikiloa päivässä, eat your greens jne. Kaikille taitaa olla selvää, että vihannesten ja kasvisten syönti edistää terveyttä ja auttaa esimerkiksi painonhallinnassa. Salaatti kuuluu joka aterian kylkeen, mutta monelle salaatti on myös oiva lounas, ja niin se on itsellenikin. Kun kasvisten ja vihannesten lisäksi nauttii vähärasvaista proteiinia tai rasvaistakin kalaa, ja nappaa kylkeen vaikka jotakin laadukasta hiilaria, on täyspainoinen ateria paketissa. Itse pidän lisäksi yksinkertaista nyrkkisääntöä rasvan suhteen; Mikäli lounaani on lohisalaatti, varsinaista kastiketta ei tarvita. Mikäli taas terveellisiä rasvoja ei tule protskun mukana, lorautan salaattiin öljypohjaista kastiketta.

Fiskarsin ja indiedaysin kampanja haastoi minut kertomaan omasta lempisalaatistani, ja kokeilemaan Fiskarsin uusia Functional Form –salaatintekovälineitä, sekä uutta, juuri induktioliedelle tarkoitettua, pannua. Näin kevään korvalla, kun moni alkaa keventämään ruokavaliotaan, salattiaihe on itse asiassa ihan ajankohtainen, joten käydäänpä asiaan!

En voi väittää, että minulla olisi mitään ihan ykkös lempparia salaattien joukossa. Salaattipohjan kuitenkin kokoan yleensä melko samalla kaavalla, ja vaihtelen sitten proteiinin lähteitä mielialan mukaan. Näistä suosikkini ovat ehdottomasti broileri ja lohi, sekä lisäksi nautin usein salaatin kanssa kananmunia. Salaattipohjaan yritän sisällyttää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia vihreitä. Vaaleista jääsalaatista ja jäävuorisalaatista olen pyrkinyt eroon, sillä niiden ravintoarvot ovat melko heikot. Tosin joskus näilläkin saa lisää täytettä salaattiin, ja kun mukaan heittää esim. pikkupinaattia tai muuta tumman vihreää lehteä, saa ravintoarvotkin paremmin kohdilleen. Salaattipohjaan lisää väriä saa porkkanaraasteella, ja tietenkin mukaan mahtuu perinteiset kurkku, tomaatti ja paprika. Joskus myös sipuli.

Tällä kertaa huuhtelin salaatinlehteni Fiskarsin slaattilingolla, ja pakko myöntää, että kävipä kätevästi niin pesu kuin kuivaus. Hiukan nolona tunnustan, etten ole koskaan aiemmin omistanut salaattilinkoa. Usein olen sellaisen hankintaa kuitenkin ajatellut, enkä vähiten silloin, kun kesäsade on hakannut omaa kasvimaata siihen malliin, että salaatinlehdet ovat yltä päältä mullassa. Lingossa on melkoinen vauhti ja muutama kierros tuosta (rikotun kananmunan näköisestä) kahvasta riittää näinkin suuren salaattimäärän kuivaukseen.

Parsakaalin kukinnot antavat hampaille mukavasti työtä ja tuovat tekstuuria salaattiin. Kuvassa Fiskarsin uusi lävikkö, jonka saa littanaksi, mikä helpottaa huomattavasti säilytystä. Heitin samantien vesilintua vanhalla kellastuneella muoviläviköllä, joka on kulkenut matkassani jo kohta 15 vuotta.
Vanha kunnon rystystenraastinkin sai kilpailijan Fiskarsin raastimesta, jolla saa nopeasti hienomman ja karkeamman raasteen tai siivuttaa vaikka perunan. Näihin on suunniteltu (juuri niitä rystysiä ja sormenpäitä ajatellen) turvallinen työkalu, jonka avulla esimerkiksi porkkana on mahdollista raastaa ihan loppuun asti. Leikkuriosa viipaloi kaunista ja ohutta siivua, ja tulikin tunne, että pitäisi koittaa omatekoisten juureslastujen tekemistä.

Siemenet ja pähkinät ovat hyvä lisä salaateissa, ja niistä saa myös tervellisiä rasvoja. Käytänkin niitä aika vaihtelevasti; Joskus salaattini saattaa olla hyvinkin siemenpitoinen, mutta näissäkin vaihtelu virkistää. Pannulla paahdetut pinjansiemenet ovat perusvarma lisuke, ja ne maistuu koko perheelle.
Induktiolieden kanssa on ollut opettelemista, sillä tuo pannun kuumeneminen käy niin älyttömän nopeasti.  Suurin osa vanhoista pannuista ja kattiloistamme sopii uudelle liedelle, mutta nyt pääsin tosiaan kokeilemaan täysin induktiolieden mukaan suunniteltua pannua. Fiskarsin pannu on painava ja tukeva, se kuumenee nopeasti ja pinta on kuin uusi muutaman pesukerran jälkeenkin. Laadukas pannu, jolla paistaa varmasti myös kalan täydellisen rapeaksi. Tuossa juuri eilen lasagnea tehdessäni mietin, että se, mitä olen ennen pitänyt kuumana pannuna, ei ehkä ole kuitenkaan ollut se oikeasti kuuma pannu.
Pannuja on valikoimassa kaikille liesityypeille, ja valittavana on useampaa kokoa. Itse valitsin suurimman koon, sillä ruokaa paistuu usein useamman päivän tarpeisiin 3-4 hengelle. Plussaa hieman korkeammista laidoista, jotka suojelevat myös liettä. Tämä näyttäytyi todella hyvin juuri sen lasagnen teon yhteydessä. Lieden suojeluun on suunniteltu myös Fiskarsin Functional Form -paistolasta, jonka selkäpuolella on pieni nystyrä lastan lepuuttamista varten. Tuo pieni kohoraita nimittäin estää esimerkiksi rasvan valumisen lastan vartta pitkin liedelle. Lastan lisäksi valikoimaan kuuluu saman sarjan muovikauha, jonka toinen puoli on napakkaa silikonia. Kauha on siis samalla ikään kuin nuolija, jolla pannulta tai astiasta saa kaiken ruuan käyttöön.

Broilersalaatti:

esim. lollo rosso, frisee salaatti, rucola, babypinaatti ja porkkanaraaste
parsakaalin kukintoja
kurkkua
tomaattia
paprikaa
paahdettuja pinjansiemeniä
keitettyjä munia
paistettua broilerin rintafileetä
suolaa ja pippuria

Fiskarsin Functional Form -sarjaan kuuluu vielä pari, nemenomaan salaattia varten ajateltua, tuotetta. Toinen on mustat salaattiottimet, jotka voi päistään liittää kätevästi yhteen, ja tuloksena on jämäkät “pinsetit”. Itse ainakin ärsyynnyn jos noutopöytä tyylisessä kattauksessa on kaksi erillistä salaattiotinta. Kun pidät kädessäsi lautasta, ja ehkä aterimia, on kahden ottimen käyttö lähes mahdotonta. Näillä nipistimillä kauhaisee reilun loven salaattikulhoon, ja tosiaan ihan yksikätisesti. Mattamusta muovi on hillitty, eikä näytä niin muoviselta, kuin voisi äkkiä ajatella. Älyttömän käytännölliset!

Toinen salaattihullun lemppari on salaatinkastikkeelle tarkoitettu sekoitin/kaadin. Lasipullon muoto on hauskasti kuin kemianlabrasta, ja sen kansiosa on silikonilla tiivistetty siten, että kantta kääntämällä saat joko kaatimen, tai sheikkerin.

Salaatinkastike:

valkoista balsamicoa
oliiviöljyä
pippuria
suolaa
sinappia
anjoviksia
tuoreita yrttejä

surauta kaikki sauvasekoittimella hienoksi, ravista ennen käyttöä.

En juuri ole mittaillut määriä, mutta pääsääntönä  voi pitää, että balsamico on se kastikkeen pääneste. Hieman vähemmän lorautan joukkoon oliiviöljyä ja sinappia. Sinappina käytän pappani tekemää väkevää sinappia, mutta tässä kohtaa voi valita sen oman suosikkinsa. Tätä määrää kohti käytin viisi pientä anjovisfileetä, ripauksen suolaa ja pippuria, sekä pari pientä oksaa tuoretta tinjamia. Makua kannattaa maistella, ja lisää makeutta saa lorauttamalla joukkoon appelsiini- tai omenamehua.

Mutta hei, sitten kiva arvonta!

Kerro mulle oma lempisalaattisi ja linkkaa mukaan tuotteet, jotka Fiskarsin valikoimista tarvitsisit salaattisi valmistukseen. Tuotteet löytyvät täältä.

Kaksi onnekasta saa valita itselleen 100 eurolla Fiskarsin keittiön- ja kodintuotteita!

Arvonta-aika alkaa nyt, ja päättyy naistenpäivänä 8.3. 2015. Mielenkiinnolla odottelen salaattivinkkejänne!

Onnea arvontaan ja ihanaa uutta viikkoa! Pus!

PS. Arabian Koko -arvonnan onnekas voittaja oli Susanna. (Valkoinen on ehdoton suosikkini, mutta myös vaalea pinkki on ihana )

Tänään on nautittu kirpakasta pakkasesta ja ihanasta auringonpaisteesta. Ulkona paistoi niin, että pää oli hetken haljeta, ja hanki jaksoi kantaa vähän isompaakin kulkijaa. Ulkoilun jälkeen maistui tietysti hernekeitto, joka valmistui tänäänkin tuolla 2000-luvulle päivitetyllä ohjeellani. Hernekeittoa meillä syödäänkin nyt pari päivää ahkerasti. Laskiaisen varjolla tietenkin!
Laskiaissunnuntain lisäksi meillä on vietetty tänään ystävänpäivää pikkuisella viiveellä, sillä olemme taas koko perhe kasassa. Vaikka eilen kyllä herkuttelin illalla lasten kanssa poppareilla ja sipseillä (katsottiin suomen surkeinta kuskia ja muita hauskoja ohjelmia), niin mitään isompaa ystävänpäiväleivontaa en viitsinyt tehdä. Nämä sydänpullat maistuivat tänään taivaallisille, ja ehkä juuri siksi, että pöydän ääressä oli yhtä aikaa ne kaikkein rakkaimmat.

Perinteisesti laskiaispullaan kuuluu joko mantelimassa tai hillo. Itse en välitä kummastakaan, joten meillä pullat syödään pelkällä kermalla. Kun hattuosan pullasta painaa vielä pienellä piparkakkumuotilla sydämeksi, saa pullista kivoja leivoksia, eikä niiden näin tarvitse olla sisältäänkään niin kovin perinteisiä laskiaispullia. Nyt kun ystävänpäiväkin osui viikonlopulle voisi sydämelliset laskiaispullat olla aikamoinen veto vaikka työkavereille!

Nämä pullat valmistuvat muuten melko perinteisellä tavalla, mutta mikäli hattuosan haluaa leikata muotilla, kannattaa jättää raesokeri pois! Oikaistakin voi, sillä paistovalmiita pullia löytää kaupan pakastealtaasta. Kerman voi vatkata hyvin jo etukäteen ja tehdä pursotukset vasta juuri ennen tarjoilua.

Tänään oli tarkoitus päästä vähän eteenpäin remontin kanssa, ja puuvajakin kaipaisi täydennystä, mutta aina kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan. Ei silti yhtään hassumpi sunnuntai, näitä voisin ottaa lisää.

Levollista iltaa ja kaikkea hyvää uuteen viikkoon.

Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin!

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa!