Kyselitte ristiäisten jälkeen ohjetta savulohirulliin, ja tässä sitä nyt tulisi.
Itseasiassa tämä tarjottava on niin helppo ja yksinkertainen, että ohje kannattaa ottaa käyttöön tässä kevään aikana, vaikka vappubrunssia tai -piknikkiä suunnitellessa. Rullat on helppo muuttaa myös lihaisammaksi versioksi, mutta pelkällä kasvistäytteelläkin saa mukavia pieniä suupaloja aikaiseksi. Parasta näissä, helppon ja nopean valmistuksen lisäksi, on se, että rullat tehdään jo tarjoilua edeltävänä päivänä jääkaappin vetäytymään, joten ennen h-hetkeä tarvitsee vain leikata rieskat suupaloiksi, ja mahdollisesti koristella!

Savulohi-rieskarullat
n. 60 annospalaa

2 pakettia fazer rullarieskaa
normaalikokoinen savulohifilee
400 g creme fraichea
400 g levittyvää sulatejuustoa
2 suippopaprikaa pieneksi hienonnettuna
kevätsipulia tai ruohosipulia maun mukaan
tuoretta tilliä
mustapippuria tai sitruunapippuria maun mukaan
(salaatin lehtiä)

Sekoita kaikki täyteainekset tasaiseksi tahnaksi, tarkista maku ja levitä  sitten rieskoille.
Jos käytät salaatinlehtiä, asettele ne vasta täytteen päälle ennen käärimistä. Mitä rapeampi salaattilaatu, sen parempi.
Kääri rieskat tiiviiksi rulliksi kelmun sisään. Laita aina kahden rullan väliin kelmua, jottei rieskat tartu toisiinsa. Sitten vain jääkaappiin vetäytymään.
Leikkaa rullat annospaloiksi mahdollisimman lähellä tarjoiluhetkeä.
Suupalaan voi tökkiä vaikka teemaan sopivasti koristellun cocktailtikun, mutta rullat pysyvät toki kasassa ilmankin.

Ajatella, että tässä uhrataan jo ajatusta tulevalle vapulle! Huh, tuntuu miltei hullulta!

Ja sitten vielä tarjoilupuoli, niin johan on yhdet juhlat käsitelty! Kaikkea ei tullut kuvattua, mutta jotain nyt kuitenkin. Olkaapa hyvät.

Savulohirullat on meillä vakkaritarjottavia. Ohjeen olen soveltanut Hellapoliisin tonnikala-rieskarullista. Voileipäkakkuja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta nyt tuli sekin kokemus hankittua, kiitos ystäväni, joka tsemppasi ja rohkaisi koittamaan. Reseptin kehitti samainen ystävä ja kakut tehtiin rullamuotoon.

Suklaalla koristellut vaahtokarkit maistuvat pienimmille, mutta myös hiukan isommillekin, vieraille. Ja paitsi että ne ovat hyviä, saa tikuilla myös väriä pöytään.

Koo-juoma on Laitilan limonaditehtaan Herra hakkaraista. Etiketti pois, ja masking/washi tape koristelut pintaan. Käytin leveää tapettiteippiä, ja raidallista kapeaa teippiä.
Teipillä voi muuten helposti koristella myös tarjoiluastiat, kuten vaahtokarkkitikkujen kipolle olinkin tehnyt!

Koktailtikut koristelin nekin washiteipillä, sekä sillä kutsukorteissa näkyneellä Tiimarin kangasteipillä.

En juuri ole itse kermakakkujen ystävä, joten sellaisia meillä harvoin on tarjolla. Äitini tekikin ristiäisiin valkosuklaakakkuja, jotka koristeltiin tietysti nekin juhlien väreissä.

Kaikkineen pöytä oli katettu näillä:

savulohirullat
palvikinkku-voileipäkakut
vaahtokarkkitikut
valkosuklaakakut⎜äiti
mokkapalat⎜anoppi
kuivakakku⎜anoppi
haarukkaleivät⎜Niilo
kaneli koot⎜isoanoppi

Juhlat oli oikein juhlittavan näköiset. Ei siis paistanut ainakaan koristeluista läpi, että mies täytti samana päivänä pyöreitä 🙂 Hommaa oli paljon, mutta onneksi sain apuja, yksin en kyllä olisi selvinnyt millään!
Ja syötävää tietysti jäi niin, että voisi vaikka parit ristiäiset vielä juhliakin. Mutta hyvä niin, eiköhän ne sieltä hupene. Ja olkoon tämä aihe nyt sitten toistaiseksi tässä!

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

Hurjasti kiitoksia synttärionnitteluista, ihanat! Blogihiljaisuuteni ei suinkaan ole johtunut rajuista juhlinnoista, vaan puhtaasti ajankäytännöllisistä valinnoista; Aikaa perheen kesken ja yhteistä tekemistä!
Pikku K:n ristiäiskutsutkin ovat vihdoin (lähes) lähetystä vaille valmiina. Toivottavasti posti hoitaa oman hommansa sitten hiukan nopeammin. Ristiäisvalmistelut on muutenkin polkaistu viikonlopun aikana käyntiin, joten eiköhän pikkuiselle parin viikon jälkeen jo saada nimikin.

Family time tarkoittaa tietty myös sitä, että kaikki ovat ruokapöydässä samaan aikaan, ja tämä puolestaan sitä, että ruuaksi laitetaan jotakin, jonka ei tarvitse maistua hyvältä myös lämmitettynä. Rosmariiniperunat on helppo lisä esim. lihalle, mutta miksei kalallekin.

Kuori ja keitä n. puolisen tuntia pieniä tai keskikoisia perunoita. Jauhoinen lajike sopii näihin parhaiten. Höyrytä perunat kuivaksi ja kaada uuninkestävään vuokaan. Valuta päälle oliiviöljyä, ja ripottele sormisuolaa sekä tuoretta rosmariinia. Laita uuniin (n.225°c) ja paista vielä toiset puoli tuntia, tai kunnes perunat saavat kullanruskeaa pintaa. Heitä vielä juuri uunista tulleiden perunoiden päälle hentoja rosmariininlatvoja.

Hurja määrä kommentteja odottaa vastailua. Koitanpas tarttua niihin seuraavaksi!

Leppoisaa sunnuntai iltaa kaikille!

Noustiin aamulla vauvelin kanssa jo neljän aikaan, joten ei ollut homma eikä mikään leipoa tuoretta leipää aamulla kotiutuvalle miehelle. Ei ehkä varsinaista aamupalaleipää, mutta hyvää joka tapauksessa. Kokeilkaa vaikka sunnuntaiaterian lisukkeeksi.
Kirsikkatomaatteja, oliiveja, sormisuolaa, tuoretta rosmariinia ja paljon oliiviöljyä!

6 dl vettä
pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl oliiviöljyä
n. 10-12 dl vehnäjauhoja

Alusta taikina ja anna sen kohota. Pyöritä taikinasta 6-8 leipää, ja painele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Anna leipien jälleen kohota hetki, jotta saat pääliset painettua tarpeeksi syvälle.
Töki mustia kivettömiä oliiveja sekä kirsikkatomaatin puolikkaita taikinaan, sivele pintaan oliiviöljyä ja ripottele päälle kunnolla sormisuolaa.

Paista 225°C / 15-20min
Sivele leipien pintaan heti uunista ottamisen jälkeen tuoreella rosmariinilla maustettua oliiviöljyä.

Maistuu taivaalliselle heti tuoreeltaan, mutta ei jää vanhenemaan kovinkaan pitkäksi aikaa. Puolikaskin satsi riittäisi – mikäli ei olisi niin kovin perso kaikelle herkulle.

Kepeää sunnuntaita!

Asiasta perunoihin, eli: Ruokaan. Ja tälläkin kertaa ihan perus arkiruokaan, nimittäin keittoon. Mikään ei lämmitä kylmänä päivänä samoin kuin kuuma keitto. Kermainen ja makea maku antavat täysinäisen ja kylläisen tunteen, ja koko kroppa lämpenee niin, että nenä vuotaa. Samalla vaivalla tekee isommankin satsin, ja syötävää riittää muutamaksi päiväksi. Säästää aikaa ja energiaa, ja onhan keitto myös helppo eväs, kun sen pakkaa tiiviisti.
Bataatti-broiler -keitto lämmittää jo värillään, ja maistuu pienemmällekin syöjälle.

Kaksi suurta bataattia, 5-10 perunaa (riippuen koosta), muutama iso porkkana, iso sipuli ja pari rasiallista broilerin fileepihvejä paloiteltuna ja pannulla ruskistettuna. Vettä ja pari purkkia ruokakermaa, tai vaikka oikeaa kermaa, jos siltä tuntuu.
Mausteita maun mukaan. Itse luotan mustapippuriin, pakastettuun timjamiin, ja oikaisen Knorrin Fond “Du Chef” -napeilla.

Iso keitto riittä meillä kolmisen päivää, joten pääsen helpolla, eikä keiton maku ainakaan huonone päivien kuluessa. Pyöräytä kylkeen vielä kuohkeat sämpylät kera auringonkukan siementen, ja menestys on taattu.

Tuohon edelliseen ehtii vielä jättämään kommenttia. Nyt mukavaa iltaa teille, me jatketaan pikku kakkosen seurassa!

Lauantain päivällistä. Helppo lisuke lihalle on uunissa paahdetut kasvikset. Oikein sopiva ruokalaji tähän sadonkorjuuaikaan. Maistuisi varmasti vielä paremmalta, jos kasvikset olisi itse kasvatettuja. Mutta ehkä ensi kesänä, tänä vuonna näin!

Porkkanatikkuja, puolikkaita kirsikkatomaatteja, sipulin lohkoja, kokonaisia valkosipulin kynsiä ja kesäkurpitsan viipaleita. Pyörittele rosmariinilla ja timjamilla maustetussa oliiviöljyssä. Heitä mukaan sormisuolaa ja hyppysellinen sokeria tai lusikallinen hunajaa. Pelille ja uuniin. 200°C n. 40-50 minuuttia.

Loistava lisuke lihalle, seuraksi maalaisleipää oliiviöljyllä. Helppoa kuin heinän teko! Tulee syötyä huomaamattaan aika kasa kauden kasviksia.
Kiva ruokalaji ihan vain sellaisenaankin rapeakuorisen leivän ja viinilasillisen kanssa. Sopivasti väriä ja makua.

Maistuvaa syyskuun alkua!

Koska aihe aamupala tulikin jo käsiteltyä, siirrytään luonnollisena jatkumona kohti lounasta. Lounas on mulle ehdottomasti se päivän tärkein ateria. Koska aamupalan syönnin kanssa on pitkään ollut niin ja näin, on lounaan merkitys korostunut entisestään. Lounaan laatu ja ravintosisältö määrittävät myös hyvin pitkälle sen, miten loppupäivän energiat riittävät, ja miten hyvin jaksan vastustaa erilaisia epätterveellisia kiusauksia iltapäivällä.
Paras lounas on salaatti. Ei liian kevyt “pelkkiä rehuja” sisältävä lautanen, vaan oikeassa suhteessa kasviksia, proteiineja ja hyviä rasvoja.
Proteiinin lähteenä suosikkini on savulohi. Samaisesta lähteestä nappaa mukavasti myös terveelliset rasvat. Toisena tulee broileri, fileepihvi siveltynä vihreällä tai punaisella pestolla. Maukkaita molemmat. Proteiineja otan myös kevyistä juustoista, tosin parhaita ovat tällä hetkellä ne mausteöljyssä lilluvat fetakuutiot, nam!

Salaattipohjaan käytän erilaisia lehtisalaatteja, rucolaa ja joskus myös basilikaa. Kirsikkatomaatit antavat sekä väriä, että makua, ja sipuli raikastaa paketin.
Olen hulluna aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja täytettyihin paprikoihin. Tosin näitä öljyisiä herkkuja (ne juustokutiot mukaan lukien) en ihan joka päivä nauti, ainakaan kaikkia samanaikaisesti. Öljyiset tomaatit on myös ihan jo makunsa vuoksi parempi puristaa liiasta öljystä ja levitellä vaikkapa paperin päälle hetkeksi aikaa. Erillisiä salaatinkastikkeita ei kuitenkaan tarvita.

Hyvä lounassalaatti on täyttävä, eikä kaipaa seurakseen leipää. Itse ainakin olen huomannut, että liiat hiilarit lounasaikaan vain väsyttävät ja saavat kropan haluamaan lisää hiilareita. Itse ajoitan hiilihydraatit lähinnä iltaan, jolloin luonnollinen väsytys on jo tervetulluttakin. Toki liikuntasuoritusta ennen on hyvä tankata nämäkin varastot. Salaatti täyttää hyvin jo ihan rakenteensakin vuoksi. Kun hampailla on töitä, eikä lounasta voi vain nopeasti kipata suuhunsa, tulee kylläinen olo jo ihan korvien välistäkin.

Talvella mieli tekee toki monesti jotain lämmintä ja täyttävämpää. Silloin lounaslautasella onkin melko usein keitto. Kevyet kasviskeitot onkin toinen lounaslempparini, mutta niistä sitten joku toinen kerta.

Mukavaa lauantaita teille. Meillä on ohjelmassa ulkoilupäivä. Mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään….

Ihan joka päivä ei voi millään herkutella, mutta tänään tunsin anasainneeni iltapäivälaten seuraksi jotakin kastettavaa. Biscotit on helppoja ja vaivattomia pikkumakeita, joiden tekeminen onnistuu myös meiltä, joille lusikkaleivät ja kaksinkertaiset ovat ylempää leivontatiedettä.
Samalla yksinkertaisella ohjeella voi valmistaa erilaisia versioita biscoteista. Kanelin tilalle esimerkiksi appelsiinin kuorta, tai mantelit korvata suklaalla – taivas rajana. Tämä yhdistelmä onkuitenkin oma herkkuni, samoja pikkuleipiä näkyi blogissa myös viime syksynä 🙂

{ kanelimantelibiscotit }

2 1/2 dl sokeria
125 g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kuorittuja manteleita
1 kananmuna
1 keltuainen

Voiteluun kananmuna, päälle sokerikanelisekoitusta

Kuten suunnittelinkin, on tänään vietetty leivontapäivää. Sateinen keli on oikeastaan mitä parhain syy pysytellä keittiössä, tai muuten vain sisällä. Laitan teillekin helpon ja maukkaan ohjeen, johon ei tarvita kovinkaan suurta mustikkasatoa. Eli metsään voi lähteä vaikka pienen mukin kanssa!

Helpot mustikkamuffinit
n. 8-10 kpl isoja leivoksia (amerikkalainen muffinivuoka)

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
0,5 dl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 kananmuna
1 dl juoksevaa margariinia, jäähdytettyä voisulaa tai öljyä
n. 2-2,5 dl mustikoita

Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää loput ainekset huolella sekoittaen. Jaa taikina vuokiin niin, että täytät vuuat vajaaseen puoliväliin. Lisää vuokaan mustikat, ja täytä vuoka sitten niin, että jätät reunalle hieman kohoamisvaraa. Voit halutessasi laittaa päälle vielä muutaman mustikan.

Paista uunin keskitasossa 200°C n. 15-20 min

Maistuvaa maanantaita kaikille!

Sateinen maanantai, mutta ei anneta sen häiritä. Meillä vietetään harvinaista vapaapäivää, ja ollaan taas vihdoin koko perhe kasassa. Herkkua!
Kevyttä siivousta, huilailua ja lukemista. Mikä parasta; Yhdessä syömistä, koko perhe keittiön pöydän ääressä.
Iltapäivällä olisi tarkoitus suunnistaa Ikeaan. Muistatte varmaan tekemäni tekstitaulut. No, niiden kehystäminen ikään kuin vain jäi, mutta nyt ajattelin katsastaa Ikean edulliset kehykset ja saattaa projektin päätökseen. Askel sekin!

Vielä mahtuu tavisvaatteetkin päälle. Tai no, leggarit ja tunikat, mutta kuitenkin! 🙂

Onko porkkanan ja timjamin pyhä liitto teille tuttu? Ehkä paras lämmin lisuke, jonka tiedän!
Uusia pieniä porkkanoita halkaistuna pituussuunnassa kahtia. Pelkkä pesu riittää, porkkanoita ei tarvitse näin kesällä kuoria, jos ne ovat vasta maasta nostettuja.

Päälle oliiviöljyä, sormisuolaa ja tuoretta timjamia. Uunissa 150°C ja noin 40 minuuttia, porkkanoiden paksuudesta riippuen. Suloisen makeita kavereita esimerkiksi kalalle ja lihalle. Paahdetut porkkanat ovat myös kiva lisä esimerkiksi pastan joukkoon, sillä ne ovat pehmeitä ja suussasulavia. Kannattaa kokeilla! Omaa porkkanamaata on ikävä!