Meidän perheessä ei olla juuri totuttu näihin vapaisiin arki-iltoihin ja kun niitä osuu vielä viikolla kaksikin, sitä ei oikein edes tiedä, että mitä tekisi. Niin ja vaikka eilen olikin ohjelmaa koko illaksi, vaihtelua toi se, että molemmat lapset pääsivät jo puolilta päivin kotiin (kiitos alakouluun siirtyneen jaksojärjestelmän). Mutta just nyt kun tuntuu, että vedenpaisumus on lähellä ja päivät saa kulkea lonkeronharmaassa usvassa, tällaiset pienet arkiset ylellisyydet, kuten ihan vain aika olla kotona, tuntuvat enemmän kuin tervetulleilta.

Niinpä tänään vain hiippaillaan lasten kanssa kotosalla, poltetaan kynttilöitä ja paistetaan pannaria iltapalaksi. Nautin. Vaikka toki vielä ihanampaa olisi jos koko perhe olisi kasassa ja nauttimassa tästä raukeudesta.

Olen tässä lähiaikoina saanut intoa järjestellä ja siivota kaappeja ja laatikoita. Tuloksena erilaisia pusseja ja kasseja kierrätykseen meneväksi ja kotikin on kaikkea muuta kuin järjestyksessä. Mutta ehkä ne siitä. Tänään en jaksa päätäni moisilla vaivata.

Suloista ja levollista iltaa ♡

Ajatella ihan oikeasti, että ensi kuussa tähän aikaan jouluaatto on jo takana ja Joulupukin tuomat konvehtirasiatkin avattu ja seulottu helmistään. Nyt saa siis ihan luvan kanssa aloittaa jouluintoilun ja niin mä ainakin päätin myös tehdä. Eilen laitettiin paperikukkia ja -tähtiä ikkunoihin ja tänään tai huomenna kaivetaan kalenteritontut vintiltä lämmittelemään. Mulla on myös kuistilla hyvä arsenaali jo hyasintteja ja jouluruusuja. Sieltä on kiva nostella kukkia sisälle sitä mukaa kun siltä tuntuu. Ja kuusi laitetaan taas varmasti hyvissä ajoin. Tykkään joulusta, olen aina tykännyt – kuten varmasti tiedätte!

Jouluvalmistelut eivät vielä ole ehtineet keittiöön saakka, vain pari kiloa piparitaikinaa on ehditty paistaa. Tänään meillä on perinneruokapäivä ja paistoin jo aamulla lihapaloja voissa ja heitin vanhanajan soosin sarpanevaan ja uuniin hautumaan. Perunamuusia kyytipojaksi ja puolukkahilloa päälle. Lautasen reunalle etikkapunajuuria ja maustekurkkuja. Joskus on kiva tehdä nostalgiamatka ihan vain omaan lapsuuteen. Ja iltapalaksi luvattiin pelireissulta palaavalle miesväelle pannaria a.k.a. kropsua. Mutta kun perinneruokapäivät on pidetty, alkaa keittiössäkin joulu. Ainakin limppuja aion leipoa ensimmäisen erän tällä viikolla ja haudutella riisipuuroa. Niin ja  lussekatti-taikinan laitan kohoamaan viimeistään ensiviikolla! Oioi, onhan tässä vaikka mitä ihanaa!

Joulun lahjapuoli onkin sitten vielä hiukan työn alla. Mutta eiköhän sekin tästä. Paperit ja paketointivälineet on kuitenkin jo valmiina. 🙂

Ihanaa marraskuun viimeistä viikkoa! Joko olette aloittaneet jouluttelut?

Hei ihanat ja suloista sunnuntaita!

Tämä viikonloppu on ollut mulle sellaista hapenottoa. Olen nukkunut ja levännyt, köllötellyt sohvalla ja katsellut telkkaria. Ollaan pelattu lasten kanssa lautapelejä, käyty mummulassa, syöty herkkuja ja aloitettu ihan pikkuisen myös kodin koristamista jouluisempaan asuun. Nyt kuivurissa pyörii viimeinen erä lakanapyykkiä ja kohta on aika aloittaa saunan lämmittäminen. Kenties vähän parisuhdeulkoilua ja leppoisa sunnuntai-ilta koko perheen kesken. Juuri nyt tämä on ollut paras mahdollinen tapa viettää viikonloppua. Olla lähellä rakkaita ilman kiirettä ja ohjelmaa. Viikonloppu täyttä kultaa.♡

Tein taas tänään retken lähikirppikselle ja vaikka alkuun luulin, että kotiin on lähdettävä tyhjin käsin, niin kyllähän sieltä taas löytöjä tuli tehtyä. Mulle on ok maksaa Arabian vanhasta lautasesta kolme euroa, mutta kun kappalehinnat huitelee 35 eurossa kävelen ohi. Onneksi oli yksi kolmen euron lautanenkin ja ihana vanha Arabian kannu kympillä. Menin oikeastaan etsimään messinkisiä kynttilänjalkoja ja pari löytykin huimaan 1,5 euron yhteishintaan. Nuo on samoja, joita mulla olikin jo kaksi ennestään. Paras löytö oli kuitenkin pahvilaatikollinen aterimia 15 eurolla. Alle kolmella kympillä siis ihan mukava saalis. Ja lisäksi löysin miehelle pari kirjaa.
Mulla on tässä nyt vaan sellainen ongelma, että tarvisin varmaan yhden astiakaapin lisää. Tai oikeastaan mulla olis se yksi astiakaappikin valmiina, mutta kun se ei mahdu mihinkään ja lisää neliöitä ei olla hankkimassa. Pitää siis jotenkin laittaa aivoriihi käyntiin ja miettiä, että miten tämä homma selvitetään.

Ai niin, ja lupasin kasvarin valoista iltakuvaa. Eikös vaan loistakin kauniina! 🙂

Rentouttavaa ja rauhallista sunnuntai-iltaa sinullekin. Ja ajatella, viikon päästä on ensimmäinen adventti! ❤️

 

Minun ja Klaaran Lumoan -mekot on saatu blogin kautta.
Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Me vietettiin viikonloppua vähän normaalista poiketen, ja sen sijaan, että olisin ollut lasten kanssa kolmisin kotona, hyppäsinkin perjantaiaamuna mieheni mukaan ja matkasimme Kuopion kautta Ouluun. Ja mitäs sen paremmin ehtii pitkällä automatkalla kuin jutella ja rupatella. Vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia, joille ei tunnu arjessa jäävän muuten aikaa. Viime aikoina varsinkin on tuntunut, että se jonka pitäisi olla tuossa vieressä onkin fyysisesti aina kauhean kaukana. Viikonloppu oli ihana, eikä minua haitannut yhtään viettää perjantai- ja lauantai-illat yksin hotellihuoneessa. Päinvastoin, sain rauhassa levätä ja parannella flunssaani ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Nautin. Ja pikaiseen Oulun-vierailuun mahtui myös tärskyt Kokkipotti Hannelen kanssa, mikä toimi kuin kirsikkana kakun päällä. Treffattiin viinilasillisen ääressä ihanassa De Gamlas Hem -hotellissa, jota Hannele meille suositteli. Suloinen paikka ja siistit kauniit huoneet ja hyvä ruoka. Saimme mieheni kanssa jopa aikaisen päivällisen ennen kuin keittiö virallisesti aukesi. Loistavaa palvelua! Ja tuossa pienessä hotellissa majoitukseen kuuluu muuten aina herttainen “kello viiden tee”. Ihana paikka, johon haluaisin palata vaikka kesällä. Suosittelen!

En tiedä muistatteko, missä minun ja Hannelen tiet kohtasivat, mutta kyseessä oli Nespresson kampanja, jossa me bloggaajat kävimme toisillamme kylässä. No Hannele tuli silloin Oulusta asti meille, ja minun tehtäväni oli tarjota kahvin kanssa jotain Hannelen blogista anastettua. Valitsin Brownie jätskikakun, jota väänsinkin edellisenä iltana hiki hatussa. Kun odotettu vieras viimein seuraavana päivänä saapui ovelle otin hänet vastaan kädet pystyssä. Ei tarjottavaa, nyt tarvitaan apua! Ja niin me sitten leivottiin yhdessä browniet ja todettiin, että meidän uunin teho ei vain yksinkertaisesti vastannut Hannelen uunin tehoa. Tuo olisi voinut päätyä listaan “elämäni noloimmat hetket”, mutta onneksi Hannele on Hannele. Ja onneksi meidän tiet on kohdanneet vielä sen jälkeenkin.

Koska meille kotiin on Oulusta yli 500 kilometriä, ja sunnuntaille ei ollut mitään muita suunnitelmia kuin ajella kotia kohti, varmistin lauantai-iltana puolisoltani, että mitä kautta ajellaan. Kun kuulemma kaikki kävi, aloitin shoppailun Torissa ja sovin sunnuntain kotimatkan varrelle parit treffit. Muistona viikonlopulta mulla on nyt uusi kasa vanhoja Arabian Maisema-astioita. Kun näihin yhdistää jo kaapista löytyvät, joulun kattaus on melkolailla siinä.

Meidän eteisen kaapin edustalla on jo tovin roikkunut mustia vaatteita pesulan pusseissaan. Ne odottavat perjantaita, hautajaisia. Klaara kysyi tuossa yhtenä iltana, että miksi sinne pitää pukea niin synkät vaatteet, kun me ollaan surullisia muutenkin. Kerroin perinteistä ja etiketeistä. Mutta sovimme, että pukeudumme tällä viikolla muuten iloisesti ja vaaleaan. Siksi valkoista. ♡

Kasvihuoneen katossa risteilevät valot ja joulun ensimmäiset hyasintit. Ei siihen kauhean paljon tarvita, että syntyy ainakin sellainen pikkuisen jouluinen fiilis. Käsittääkseni näillä nurkilla ei kannata pidätellä hengitystä lumen tuloa odotellessa, joten sillä mennään, mitä on saatavilla. Ja se mitä on saatavilla on ennen kaikkea asennekysymys. Valitsinkin tälle viikolle hämärää hyggefiilistä masentavan marraskuun sateen sijaan. Eihän se vie pois sitä tosiasiaa, että päivän valoisimmat hetket ovat parhaimmillaankin se, mitä näissä kuvissa näkyy, mutta toisaalta asialle ei ole järkeä uhrata tarmoaan.

Täällä meillä kun ei ole katuvaloja, tuo pimeys on jotenkin tosi totaalista. Joskin tykkään siitä ihanuudesta, ettei valosaaste vie tehoa tähtitaivaasta, tällaiset sadepäivien illat kaipaavat osakseen joitakin lisävaloja. Ja kun tähtitaivas on visusti sadepilvien takana piilossa, tähtien tuike pitää tietenkin luoda itse. Viime talvena harmittelin, kun laitoin kasvariin niin vähän valoja, joten tänä vuonna ajattelin upgreidata valojen määrän oikein kunnolla ja tehdä kasvihuoneesta yhden ison lyhdyn. Ripustin monta monituista metriä valoja ristiin rastiin kasvarin kattoa ja lopputuloksesta tuli aika ihana. Ei mikään symmetrian taidonnäyte, mutta ihana valonpilkahdus pimeään pihaan. Ensi kesänä laitan nämä heinäkuun lopussa, niin saa vielä pimenevät kesäillatkin nauttia tunnelmavaloista. Käpertyä huopaan ja korkata vaikka sen kesän viimeisen roseepullon.

Flunssa pitää edelleen otetta ja ääni pysyy painuneena. Lenkkitossut ja jumpat saavat siis pysytellä tauolla vielä toistaiseksi ja hyggeilyn lisäksi keskityn lähinnä parantamaan itseni kunnolla. Ja mikäs siinä, kun voi poltella kynttilöitä, ottaa rennosti ja juoda kuumaa glögiä ihan vain noin niinkuin terveydellisistäkin syistä. 😀

 

Ihanaa tiistai-iltaa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Jos flunssa ei nyt koskaan ole mikään odotettu vieras, niin positiivisen kautta ajateltuna tämä viikko oli mitä mainiointa aikaa sairastaa pois tuokin ikävyys. Lonkeronharmaat, liki pimeät päivät ja armoton kaatosade, joten enpä ainakaan menettänyt mitään. Ja kun marraskuu ei nyt muutenkaan ole lempparini, niin tämä jotenkin sopi tähän väliin.

Samalla jotenkin tajusin senkin, että kun tämä pimeä vuodenaika käy päälle ja tuntuu lannistavan, niin ihan ainoa tapa selvitä ei ole se energisyyden perässä juokseminen. Joskus on nimittäin paikallaan myös taipua. Antaa itselleen lupa pysähtyä, kääriytyä peiton alle ja olla vähän vähemmän energinen ja ehtivä. Välillä on ihan ok jopa antaa tietoisesti itselleen lupa olla alakuloinen ja vaiteliaskin. Ei aina tarvitse toitottaa joka suuntaan kuinka kaikki on positiivista ja kuinka energiat vain virtaavat ja aura hohtaa pelkkää hyvää. Voi olla ihan iloinen, onnellinen, positiivinen ja elämäänsä kaikin puolin tyytyväinen, vaikka joskus tykkääkin käpertyä marraskuun pimeyteen.

Marraskuun alku on ollut jotenkin tosi raskas. Vaikka se on sitä joka vuosi, tänä vuonna se heitti harteille vielä vähän lisäpainoa. Vei mukanaan niin yöunet kuin ruokahalunkin. Ja silti ajattelin, että kyllä se hyvä olo siellä jossain tossunpohjan ja väsymyksen euforian välissä piilee. Vaan ei se siellä ollut. Pari päivää pakkolepoa, ja kas kun eilen santsasin unelmatorttua supernaisten seurassa, tajusin, että vaihteeksi on ihan kiva nauraa taas oikein kovaan ääneen.

Perjantai-ilta olkoon pyhitetty sekin levolle ja rentoutumiselle. Ja uusimmalle Mma Ramotswelle. Minun onneni on myöskin se, että äidin marraskuuhun lohtua on tuonut neulominen. Todisteena maailman ihanin villapaita! ♡

Suloista viikonloppua sullekin.

Maanantaimoikat!

Perjantain leopardikuosi ja -fiilis roikkuvat tänään kaapinovessa ja päivän moodi on lievästi sanottuna nihkeä. Nenä vuotaa kuin seula ja kurkkua kutittaa. Olo on muutenkin ihan vetämätön. Liekö joku marraskuun flunssa olla kohtaloni.
Mutta hei, mielen päällä montakin juttua ja ajattelin kasata osasta niistä jonkinlaisen maanantailistan.

1. Joulu, joulu, joulu…. Me leivottiin eilen lasten kanssa vuoden ensimmäiset piparkakut, ja sitä kautta tuli kauhea hinku leipoa kaikenlaista muutakin jouluista. Koristella piparkakkuja (joita ei siis ole enää yhtään jäljellä, hyyyps!) ja kasata ehkä jokin piparkakkukylä. Kuva: Lantliv

2. Astiarakkautta: Olen jo tovin haaveillut uusista astioista. Olen niin rakastunut Rörstrand Ostindia -sarjaan, ja varsinkin tuohon Floris-versioon. Jos uskoisin Joulupukkiin, toivoisin ruokalautaset ja kulhot Korvatunturin väeltä, mutta koska joudun yleensä itse hankkimaan omat joululahjani, olen googlaillut parhaita hintoja ja tarjouksia. Nämä on jotenkin superihania ja menisivät hyvin yhteen vanhojen Arabian sinisten astioiden kanssa ja ylipäätään muutenkin sekalaisten irtoastioiden seuraksi.. Kuvat: Rörstrand

3. Snöblommat tai lumikukat, eli siis nuo perinteisten ikkunatähtien uusvanhat korvaajat. Jotenkin ihan totaalisen kauniita. Näitähän löytyy valmiina nyt vaikka miten ihania, mutta tekisi mieli itsekin askarrella. Eilen itse asiassa jo vähän testasinkin yhtä mallia. Meillä vain ei ollut kuin pätkä voipaperia ja valkoista leivinpaperiakin vain arkkeina. Superihania valolla tai ilmankin. Itse tehtyihin löytyy ihana ohje täältä.  Kuvat: Watt & Veke

4. Toiveita alkaneelle viikolle: Omaa aikaa, ulkoilua ja paljon unta. Seuraa, läsnäoloa ja rakkautta. Eiköhän ne siinä tärkeimmät.

Mitäs teidän maanantaihin?

Silirimpsis, se olis perjantai! Illan ohjelmassa disco, sellainen varsin kova 0-3. luokkalaisten naamiaisbailu. Riittänee oikein hyvin meikäläiselle, ja nukkumaankin pääsee ajoissa, mikä on mulle sitä parasta perjantaihupia.

Tänne satoi viime yönä ihan oikea ensilumi, ja edelleen taivaalla leijailee lunta. Tosi kaunista. Harmi vain, että seuraavat kaksi päivää pitäisikin sitten sataa vettä. No, mutta ei saa antaa sen häiritä, päätin, että viikonlopun aikana kaivetaan jo vähän jouluisempia juttuja esiin ja viritellään kotiin oikeanlaista tunnelmaa. Sain viime perjantaina amarylliksen ja tuossa keittiön pöydällä se sojottaa eikä ymmärrä avata kukkiaan, vaikka kuinka kauniisti yritän kuiskutella sille. Mutta ehkä sekin siitä kohtaloonsa alistuu.

En ole mikään kauhean kova korujen käyttäjä, lähinnä mulla on korvikset ihan sillä, ettei reiät kasvaisi taas umpeen, mutta aina välillä yritän toki hiukan ahkeroitua tässäkin asiassa.  Nyt viimeisimpänä villityksenä isot makrameehapsut korvissa, niistä onkin pakko vinkata myös teille. Vaikka korvikset on suuret, ei silti tule mikään joulukuusiolo, siitä pitää ihana nudesävy huolen. Klaaran entisen hoitotädin tytär tekee näitä ja muita koruja ja asusteita käsityönä. Siitäkin ihanat korvikset, että ovat oikeasti paikallista käsityötä, eivätkä Kiinan tinkelitankelia. Ja ehkä uskaltaudun kokeilemaan jotain vähän värikkäämpääkin. Valonlilja löytyy Facebookista ja Instagramista. Ainakin sieltä Instan kohokohdista löysin hinnastokin.

Lapset pääsivät tänään jo puolilta päivin koulusta, joten perjantai-iltapäivä on otettu rennosti, nautittu kynttilänvalosta ja lumesta. Viikonlopulle olisi synttäreitä, säbäpelejä ja jossain määrin isäinpäivääkin. Toivottavasti ulkoilua, kirjoja ja sohvaa myös, koska balanssi.

Ihanaa perjantai-iltaa! ♡

Hui kuinka kylmältä tuo 10 asteen pakkanen näin marraskuussa tuntuukin. Onneksi kroppa tottuu talveen, ja ainakin itse olen iloinen jokaisesta aurinkoisesta pakkaspäivästä!

Taitaa silti olla niin, että mun curly girl -projekti loppui näihin pakkasiin. Tai ainakin kiharan tavoittelu taukosi. Ensinnäkin siksi, että olen koko ajan kieltäytynyt käyttämästä muotoilutuotteita, jotka vissiin olisi aika olennainen osa metodia, ja toisaalta siksi, että pakkanen ja juoksupipo ei nyt vaan lähtökohtaisesti ole mikään paras yhdistelmä millekään kampaukselle tai hiuslaadulle. Mutta toisaalta mun hiukset tuntuvat tosi kivoilta ja hyvinvoivilta, vaikka alkuun pelkäsinkin niiden kuivuvan täysin pois. Jatkan siis samaa rataa kuin ennenkin, eli lähinnä vain käytän tuotteita, jotka ovat ns. “cg sallittuja”. Mulla ei ole mitään ongelmaa pitäytyä pois shampoon käytöstä. Tuntuu jopa vähän hassulta, että sellaista on joskus tarvinnut. Tykkään läträtä avokado- ja arganöljyn kanssa ja nautin ennen kaikkea siitä, miten ilmavaksi hiuspohja on muuttunut. Huolimatta pipokaudesta, hiukset eivät kulje pitkin päänahkaa.

Paitsi, että talvi käy vähän hiusten päälle, nyt lämmityskauden ja pakkasten tultua olen huomannut tosi nopeasti miten paljon enemmän ihokin kaipaa rasvausta ja huolenpitoa. Ihan eri tavalla kuin kesällä. Paitsi, että kädet kuivuvat, tuntuu iho hilseilevän koko kropasta, jos yhdenkin rasvauksen tai öljyämisen jättää väliin. Tavallaan olis aika ihanan helppoa unohtaa kuiva iho paksujen vaatteiden alle, mutta toisaalta siitä on ihan kiva huolehtia vaikka sitten vain ensi kevättä ajatellen. Olenkin ottanut yhdeksi “kaamoslääkkeekseni” sellaisen kauneuskylpemisen. Enkä tarkoita nyt mitään ruusun terälehdillä koristeltua poreammetta, vaan ihan sellaista perusjuttua. Sauna ja kuorinta, rasvaus ja kuivaharjaus. Ja ne kantapäät! Olen viimeisen puolen vuoden aikana rasvannut niitä vähintään yhtä paljon kuin koko elämäni aikana yhteensä ja olen vihdoin päässyt eroon lohkeilleista kraatereista.
Olen myös miettinyt, että pihasaunan todellinen ihanuus on juurikin talvessa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun kävelee kuumista löylyistä sysipimeän pihan poikki ja katselee tähtikirkasta taivasta. Tai no, ehkä avanto, mutta josko saataisiin lunta ja pääsisi pyörähtämään siinä. 🙂

Tykkään tosi paljon Samsøe & Samsøen vaatteista ja niiden neuleet on olleet todella ihania. Just sellaisia, joita on tullut käytetty talviaikaan useamman kerran viikossa. Harmi vain, että menin viime talvena vahingossa pesemään pitkän vihreän neuleeni koneessa ja se kutistui täysin käyttökelvottomaksi. Harmittaa ihan vietävästi, enkä tajua, mitä olen ajatellut kun olen tunkenut sen koneeseen!  Tämän vaalean neuleen bongasin alesta alkusyksystä ja hankin sen korvaamaan neuletappioni. Todella paksu ja lämmin, ja just sopiva vaate vilukissalle. 

Vaikka pakkaspäivissä paljon positiivista onkin ja kaikenlainen itsensä hemmottelu antaa virtaa, mä olen kyllä tähän aikaan päivästä ihan rehellisen väsynyt – oli kesä tai talvi. Eli mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡

 

Me juhlittiin tosiaan eilen halloweenia ystävien kanssa. Neljä aikuista, neljä lasta. Tiedä johtuiko perjantai-illasta vai marraskuun pimeydestä, mutta ainakin meillä aikuisilla meni kyllä ihan kuudesta lähtien haukottelun puolelle. Me naisväki makoiltiin keittiön sohvalla ja divaanilla, mutta miehet sentään jaksoivat pysyä istuma-asennossa tai sitten meidän keittiössä on liian vähän makuupaikkoja. Lapset jaksoivat melkein kymmeneen saakka, joskin sitten tulivat jo ensimmäiset väsykiukut. No, ei tarvinnut odotella sängyssä ainakaan unta.
Tänään mun kello pirisi luvattoman aikaisin (ollakseen lauantai), koska esikoinen lähti kummisetänsä kanssa kalaan. Kun olin vihdoin saanut pojan ulos ovesta, menin taas keittiön sohvalle ja vedin viltin päälleni. Enemmän tai vähemmän torkuin yhteentoista asti. Aamun ponnistukseksi riitti toppavaatteiden esiin kaivaminen ja sen ajatuksen sisäistäminen, että mun pieni lapseni voi käyttää isänsä saappaita. En käsitä miten ihminen voikin olla niin väsynyt koko ajan. Siitäkin huolimatta, että löysin vihdoin edes siedettävän rautalääkkeen. Mutta kai se vain kuuluu tähän vuodenaikaan.

No onneksi tänään ei ole tarvinnut ponnistella sen enempää. Kauppareissun lisäksi lähinnä kotona hiipimistä. Lenkinkin jätin väliin vedoten säähän. Siihen samaan jossa toiset lähtee merelle kalastamaan heti aamulla. Tiedän! Mutta toisaalta näitäkin päiviä tarvitaan. Ja löysin muuten äänikirjoista uuden kirjailijan. Sofie Sarenbrant. Vaikuttaa ihan hyvältä. Telkkaria en ole katsonut aikoihin ja Grantchesterin uusin kausikin ehti kadota areenasta ennen kuin ehdin katsoa kuin kaksi ekaa jaksoa. Sairaalassa imaisin kuitenkin ensimmäisen kauden siitä uudesta Neiti Fisher nuoremman tutkimuksista ja kun nyt pääsin taas liikkuvan kuvan makuun, bongasin, että tänään alkaisi uusi kausi Shetlandsaarten murhista. Se on kans sellaista sopivan rauhallista menoa meikäläiselle. Aiheuttaa ainoastaan kaipuun muuttaa jonnekin tuuliselle saarelle ja ryhtyä kasvattamaan lampaita.

Että aika rauhallinen pyhäinpäivä. Edes lapset ei jaksa nahistella keskenään. 😀

Leppoisaa ja levollista iltaa sullekin! ♡