Keskiviikon pikamoikat!

Edelleen sama ongelma kuin maanantaina. Kaupan tulppaanit ei enää kiinnosta ja omia ei raaski katkoa maljakkoon. Hain pika-apua puutarhaosastolta ja nakkasin olohuoneen pöydälle ruukkueucalyptuksen. Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

Hittihän tämä oli jo syksyllä tai edellisenä, mutta itse en ole tohtinut ennen hankkia, kun olen ajatellut pimeän talvikodin kasvin viholliseksi. Mutta ehkä kesä antaa armoa. Vielä en tosin kasvia tällänyt multaan asti, kunhan laitoin ruman muoviruukun piiloon. Mutta hei, heti tuli skarpimman näköistä. Vielä kun joku ehtisi siivota, tuo ryhdikkyys ulottuisi olkkarin pöytää pidemmällekin.

 Jätin keittiön pöydälle ruokakaupasta nappaamani lehden. Siis sen aukeaman, jossa oli vinkkejä äitienpäiväkakkuihin. Mielenkiinnolla seuraan, onko asialla vaikutusta. Mutta nyt vielä nopeasti pienemmän kanssa askartelemaan. Kivaa iltaa!

 

PS. Syy siihen puutarhamyymälässä käyntiin oli muuten kesäkurpitsoissa. Käytiin hakemassa lisää multaa ja pari pussia kesäkurpitsan siemeniä. Kaikki hyvin, olen pääsemässä asian yli! ♡

Heipsan!

Maanantaiaamu löi tänään melko karskisti vasten kasvoja, mikä johtunee täysin kovin lyhyeksi jääneistä yöunista. Ei minulla arkea vastaan mitään ole, siihen pitää vain sisällyttää riittävä yöunet. Miniloma vapun perään teki kuitenkin hyvää ja kotiin oli taas kiva palata.

Kevät on ottanut hiukan takapakkia, tai ainakin mitä tulee lämpötiloihin. Nyt elellään sitä malttamattomalle sisustajalle pahinta aikakautta. Sitä, kun kaupan leikkokukat ei enää juuri  jaksa kiinnostaa, mutta vielä ei ole kauheasti maljakon täytettä ulkoakaan poimittavaksi. Tai no, tulppaaneja olisi, ja kevätkaihonkukkaa. Valkovuokotkin saivat lisäaikaa ja idänsinililjat. Mutta kevään ensimmäisten kukkijoiden (joita ei millään edes tohtisi poimia) lisäksi odotan ainakin itse jo ihan valtavasti syreeniä, juhannusruusua, pioneita ja niitä daalioita. Edes marjaomenapensaan oksia! Ah, sitä onnenaikaa kun pöydälle voi nostaa maljakon täydeltä kukkia. Ihan ilmaiseksi (tai ainakin melkein ilmaiseksi) omasta pihasta napsimalla. Tuoreita kukkia keittiössä, olkkarissa, makuuhuoneessa ja jopa veskissä ja eteisessä. En sitten millään malttaisi odottaa!

Tänään olen yrittänyt elvyttää kesäkurpitsan taimia. Olen puristellut muoviruukkuja, tunkenut tamponeja multaan (joo, hätä keinot keksii) ja posotellut hiustenkuivaajalla. Antamani kasteluohjeet eivät sisältäneet sitä pientä yksityiskohtaa, että valmiiksi märkiä kasveja ei tarvitse kastella. No, katsotaan miten käy. Jos edes yksi taimi säästyisi. Ja onneksi uusia taimia voi ostaa! Maailma ei siis kaadu, vaikka taimet eivät tästä juopottelusta tokenisikaan. Toki silti itse kasvatettu on aina itse kasvatettu.

Ystävät aloittelevat parhaillaan keittiöremppaa, ja vaikka sisustellaankin ihan täysin eri tyylillä, on kaikkien ihanien keittiökuvien katseleminen tuonut tullessaan sellaisen pienen himotuksen laittaa omakin köökki uusiksi. Tänään kuitenkin totesin, että tykkään sittenkin tästä ihan just näin. Toki on miljoona pientä juttua, joita miettii joka päivä, mutta noin yleisesti ottaen näin on hyvä. Kun vain saan niitä kukkia pöydälle!

Kuten näkyy, keittiön ovikin on taas paikallaan. Kiitokset Helakaupalle, josta tilasin uudet saranat näppärästi vain lähettämällä kuvat vanhoista. Ei taida olla vipstaakia, jota heiltä ei löytyisi. Samasta paikasta on siis myös nuo meidän vetimet, joita usein kysellään.

 

Mutta nyt vielä hetkeksi taimia kuivaamaan. Ihanaa maanantai-iltaa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arabia

---

Kevät keikkuen tulevi, sanotaan, ja juurikin tuota keikuntaa on kai ollut viime päivien kylmän kolea sää. En silti liene ainoa, jonka mieli matkasi jo auringon myötä kesään; Paljaisiin varpaisiin, lämpimään tuulenvireeseen poskilla, valoisiin kesäöihin ja mustikkasuihin.

Kesä on paljon enemmän kuin vuodenaika. Joskus tuntuu, että se on suomalaisen mielen toinen puoli – se valoisa ja sosiaalinen, joka vapautuu aina keväällä. Kun talvella kuljemme tuulen ja tuiskun läpi katse alas luotuna ja omaan kuoreemme kääntyneenä, nostaa kevät leukaa ja laittaa hymyn huulille. On helpompaa olla sosiaalinen, kun ei palele.
Tänään piipahdus tuohon kesäiseen mielentilaan Arabian kaupallisen yhteistyön myötä.

Ensin tulee raparperi, sitten mansikat, mustikat ja lopulta vielä omenatkin. Kesällä on lukuisia syitä leipoa, paistaa piirakoita ja vohveleita tai vatkata marenkia. Yhtä monta syytä on keittää kahvit ystäville, nostaa pöytään mehukannu ja nauttia pitkien kesäiltojen tuomasta vapaudesta. Noihin kesäisiin kahvihetkiin sopiva astiasto on Arabian Huvila. Heini Riitahuhdan suunnittelema vaaleanpunainen Huvila –muki tarttui käteeni jo Suomi 100 –mukikokoelmasta ja nyt siitä on ilokseni valmistettu kokonainen astiasto Arabian Rakastetut kuviot –sarjaan.

Vaaleanpunaisen, käsivarapiirrolla tehdyn Huvila –kuvituksen innoittaja on villiruusu ja taitelija Heini Riitahuhdan lapsuuden kesien mummolan huvimajassa vietetyt kahvihetket. Huvila –kuosi voisi yhtälailla olla omasta mummolastani ja ehkä juuri siinä on se syy, että ihastuin tähän hempeään roosaan. 1920-luvun henkeä huokuva Huvila –sarja pitää sisällään Suomi 100 –mukikokoelmasta tutun mukin, kaksi lautaskokoa, kulhot ja mehukannun, joka on kuin tehty mummun keittämälle marjamehulle. Lisäksi astiastoon kuuluu ihana nostalginen tarjoilualusta.

Omat kesäsuunnitelmani ovat varsin yksinkertaisia. Puutarhasta nauttimista, kahvihetkiä ja kesäiltoja kasvihuoneessa. Sadepäivien varalle olen suunnitellut katselevani kaikki Suomisen Olli –elokuvat. Niitä me katseltiin myös lapsena siskoni kanssa ja kaikki oli ihanan eri kivaa. Tuo Arabian Huvila -sarja on mielestä juurikin sellainen astiasto, josta myös Suomisen perhe olisi voinut kesäkahvinsa nauttia!

Varaslähtö kesänostalgiaan otettiin vaniljajäätelön, vohveleiden ja mansikoiden kera. Kannussa mummunmehua ja pöydällä kimppu valkovuokkoja. Aikamatkalla kesään aistin ulkona liehuvan lakanapyykin, vastaleikatun nurmen ja juhannusruusujen syreenin tuoksun. Voi kesä, tule pian ja anna parastasi!

kaupallinen yhteistyö ⎮ Caaria

---

Moikkelis!

En tiedä mistä ajatus oikeastaan lähti, mutta meillä syötiin tänään tonnikalasalaattia. Sitä sellaista riisillä ja maustekurkulla terästettyä retrosalaattia, mikä oli kova juttu silloin joskus 90-luvulla. Enpä muista koska olisin viimeksi syönyt, mutta olipa hyvää. Taidan jättää repertuaariin ja tehdä joskus toistekin.

Retrolauantaiksi tämä muodostui kun tajusin tässä uunin vieressä istuessani, että nuo kaksi tiikerikakku ovat myöskin jokseenkin retroja. Enpä ole ihan hetkeen niitäkään leiponut, mutta kun näin talkoohengessä on tämäkin resepti kaivettu naftaliinista, voisi kai sitä joskus kakkusia leipoa ilman sen suurempaa syytä. Onhan tiikerikakku kuitenkin aikatavalla luokkansa paras. Ja varsinkin kun sitä tummaa osuutta on vähintään puolet. 😀

Lapset poimivat tänään kimpun valkovuokkoja. Todettakoon, että kukkien poimiminen varsien kera kulkee käsi kädessä sen taidon kanssa, että piparkakkutaikinasta osaa ottaa kuvioita reunasta, eikä vastakaulitun taikinan keskeltä.

Sain keväällä tämän kuvissa näkyvän Caaria -pellava-asun. Vähän samantyylinen kuin se aikaisempikin, josta kirjoittelin täällä. Käy yhtälailla pyjamasta kuin oloasustakin.  Mulle sellainen kotivaate, jossa osaan ottaa rennosti. Eikä haittaa vaikka joku vieraskin sattuisi paikalle. Mutta miksi se on nyt blogissa, johtuu siitä, että Caaria tarjosi teille alennuskoodin.

Koodilla EMILIA20 saatte Caarian nettikaupasta -20% alennusta. Koodi on voimassa 5.5.2019 saakka.
Huomaattehan, että tilaukset ovat ennakkotilauksia ja tuotteet lähetetään n. 7-10 päivää tilauksen jälkeen.

Sillä aikaa kun minä olen retroillut, pihalla on laulanut lapio. Alkaa pikkuhiljaa muodostua tuo kasvihuoneen ympärille tuleva sora-alue. Mutta laitan siitä kuvia myöhemmin. Nyt toivottelen teille kivat ja rennot lauantait. Viinilasillinen jäi eilen juomatta, ja taitaa muuten tänäänkin uni viedä voiton. Mutta kesää odotellessa!

 

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Huh hellettä, sanoi onnellinen kasvihuonepuutarhuri! Nyt tarkenee. Rehellisesti sanottuna jopa siinä määrin, että piti välillä vilvoitella ulkona. Mutta nyt on kaikki 20 daaliaa muhevassa mullassa ja sitten vain jännitetään! Tulevien öiden sääennuste lupailee lämpimiä öitä, mutta tarvittaessa daaliat kannetaan kuistille tai harsoitetaan. Kasvihuonetta en kuumuudesta huolimatta ole pahemmin tuulettanut, sillä toivon tuon muurin nyt keräävän lämpöä itseensä. En tiedä onko ihan hölmöläisen ajatusta, mutta jotenkin ajattelin, että kun se päivällä oikein pääsee lämpenemään, se ei ehdi yölläkään hohkaamaan niin kauheasti kylmää. Sisällä esikasvatetut taimet saavat vielä toistaiseksi olla lämpimässä, mutta ryhdyn niitä varmaankin jossain kohtaa ulkoiluttamaan.

Daalioiden tuleva kasvupaikkakin on vielä hiukan kysymysmerkki, mutta jahka maa sulaa ja lapio uppoaa, pitää sekin varmasti päättää. Ja eilen sain taas yhden kuningasidean! Nimittäin Klaara haluaa oman kasvimaan, ja tulin ajatelleeksi kasvihuoneen paikalta pois siirrettyä hiekkalaatikkoa. Pojat tekivät sen aikoinaan yhdessä, ja sillä on siis jonkinlaista tunnearvoa. Mutta jospa hiekkalaatikosta tekisikin pikkupuutarhurille oman kasvimaan! Tämä idea tuli siis sen jälkeen kun olin ensin itsekkäästi ajatellut, että voisin hyödyntää hyväkuntoisen hiekkalaatikon daalioilleni. 😀

Silloin kun kasvarin pohjaa valettiin, ihastuin raudoitusverkkoihin, ja jos en ihan väärässä ole, joku pätkä taisi meille tuolloin jäädäkin. Niistä saisi joka tapauksessa kivan tuen daaliamaalle. Tuosta linkittämästäni postauksesta löytyy muuten kuva siitä hiekkalaatikostakin. 😀

Vielä hetki sitten daaliat oli kuistilla paperiin käärittynä pahvilaatikossa ja paperipusseissa. Nyt kaikki pakkausmateraalia nätisti kasassa ja odottamassa syksyä.

Laitoin myös kurkut, lehtikaalit, ritarinkannukset ja leijonankidat itämään. Jahka saan kantoapua, pitää varmaankin vaihtaa kasvariin isompi pöytä tai tehdä jokin aputaso, jottei ruukkuja tarvitse laskea alas kylmälle lattialle.

Me tehtiin eilen Klaaran kanssa hurjan paljon pihatöitä ja jotenkin olen taas niin koukussa tähän kaikkeen! Odotan, että päästään lapioimaan kasvarin ympäristöä ja saadaan nätti sora tuon kuraisen maan tilalle. Ja tietty mietin puutarhakalusteita ja kaikkea muutakin asiaan kuuluvaa tai edes lievästi liittyvää. Mutta kevään etenemistä ja daalioiden heräämistä odotellessa, seuraava homma on ikkunoiden pesu. Olis tarpeellista ihan koko huushollissa, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain ja ainoastaan kasvihuonetta!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Pääsiäisen jatkoa!

Tein eilen illalla vaihtarit ja jätin oman pikkutyttöni mummulaan siskon unikaveriksi ja otin esiteinin kummityttöni mukaani. Olipa muuten erikoista viettää iltaa kolmisin tuollaisten vähän vanhempien lasten kanssa. Katselin makuuhuoneessa telkkaria, eikä kukaan kysynyt, että koska mä alan nukkumaan, tai että jos äitikin katsoo telkkaria, niin kai sitten kaikki voi katsoa telkkaria. Pienet on ihmisen ilot. Aamupäivällä vaihdettiin lapset taas päittäin ja hyvästeltiin sisko katraineen kotimatkalle.

Tänään meillä on ollut silti se pääsiäisen kohokohta, kun saatiin iskä koko päiväksi kotiin! Ja paljon onkin kivaa saatu yhteen päivään mahtumaan. Minä tein aamulla puuhommia ja mies vei lapset aamupäivällä puistoon ja pallokentälle. Sitten muuten mukavaa iskäaikaa, joka ehkä välittyy kuvista.  Iltapäivällä syömään ja nopea ostoskierros. Isomummun kautta vielä kotiin ja illaksi ystävien luokse pääsiäiskahvittelemaan ja munia jahtaamaan.

Mutta tiedättekö mitä? Huominen päivä on kuulkaas sitten silkkaa puutarhaa! Varoitin jo lapsiakin, että huomenna joutuu töihin. 😀 Sen verran puskee nyt vihreää maasta, että kukkapenkit on pakko saada siisteiksi ja muutenkin pääkoppa kaipaa puutarhaterapiaa.

Mutta nyt kainalopaikalta uusinta Wisting -jaksoa katsomaan. Leppoisaa ensimmäisen pääsiäispäivän iltaa myös teille! ♡

Moikka! Aika paljon on vuosien saatossa tämän pääsiäislauantain vietto muuttunut. Tuntuu, että ihan just elettiin sitä aikaa, kun tämä oli se arkisempi päivä pääsiäisen välissä. Siis se päivä, kun kaupat oli auki ja jääkaappia piti täydentää. Eilen taisi olla kaikki kaupat auki. Jotenkin se tuntuu edelleen vähän hassulta.

Sain kuin sainkin taiottua meille vähän pääsiäistä, kun löysin nuo vanhat pahvimunat olkkarin pöydälle. Heti astetta pääsiäsiempi fiilis. Ja keltaiset narsissit keittiöön. Se on joskus pienestä kiinni! 😀

Eilen vietettiin miltei koko päivä mummulassa. Tänään on tarkoitus taas treffata. Tosi ihana rikkaus, että minun ja siskoni lapsilla ei ole isoa ikäeroa. Näillä serkuksilla tuntuu nimittäin olevan aika luja side toisiinsa. Tai ehkä se on osaksi sitä, että ollaan välimatkasta huolimatta myös siskoni kanssa läheisiä.

Pääsiäisen kunniaksi puputossuissa. Taidan kaivaa myös omani tänään käyttöön. Tätä neiti vaaleanpunaista katsoessa (ja serkkutyttöihin verratessa) nautin ihan älyttömästi, että meillä vielä eletään tätä vaaleanpunaista aikaa. Vielä mulla on pieni tyttö, joka haluaa pukea kukkamekon ja vaaleanpunaiset sukkahousut.

Täällä oli joskus yön ja aamun aikana satanut. Jospa tuo sade vähän taas sulattaisi maata, niin kevätkin pääsisi etenemään. Mieli kaipaa puutarhahommiin. Ehkä huomenna tai maanantaina!

Nyt kuitenkin lankalauantaita. Ihanaa sellaista myös teille! ♡

Olen koko kevään päivitellyt sitä, miten myöhään pääsiäinen tänä vuonna on, mutta tiedättekö, kyllä se silti tuli jotenkin liian aikaisin. Mulla oli kamalasti ideoita sen suhteen, mitä leivon tai miten koristelen kotia ja tässä sitä nyt ollaan. Ei pajunkissoja, ei edes rairuohoa tai ohraa. Hävettää oikein. Ja siis mitään pullan, kakun tai pikkuleivän tapaistakaan en ole ehtinyt edes miettiä. Mutta kuten olen ennenkin sanonut pääsiäinen on siinä mielessä joulua parempi, ettei siihen liity niin paljon stressiä tai tekemistä. Ja nyt siihen ei oikeastaan liittynyt mitään. Paitsi loman odotusta.
Tänään nousin ennen viittä, ja tein muutaman työjutun heti aamulla, joten päästiin lasten kanssa aloittamaan loma jo iltapäivällä. Viimeviikkoisesta siivouksesta on vielä jotakin jäljellä, ja lopun hoitavat kukat. Kenties jaksan huomenna aamulla vähän imuroida, tai sitten en. Äiti ja isä toivat mulle terhakan näköisen rosmariinin, joten se on nyt meidän pääsiäisruoho tänä vuonna. Niin ja Klaaran päiväkodissa kylvämä. Onhan sitä siinä!

Lapsille ajattelin huomiseksi piilotella pääsiäismunat. Suurin riemu on kuitenkin se, että aamulla iskänkin pitäisi olla taas hetkellisesti vahvuudessa. Ja sitten huomenna siskoni tulee lasten kanssa mummulaan, joten meillä on laatuseuraa viikonlopun verran. Eipä kai siihen onnistuneeseen pääsiäiseen paljon muuta tarvita. Aurinko paistaa, ja jos jossain kohtaa jää luppoaikaa, niin sukellan pihatöiden pariin.

Jonkinlainen kauppareissu pitää vielä tehdä. Meillä tällaiset juhlapyhätkään ei oikeastaan aiheuta ruuhkaa, joten kevyesti päästään tässäkin suhteessa. Ja luotan siihen, että äiti pitää meidät lihassa ainakin osan pääsiäistä. 😀

Nyt hetkeksi sohvalle ja aivot narikkaan. Rentouttavaa pääsiäisen aloitusta! ♡

Oi ihanuus, se on perjantai! Ja erityisen ihana siitäkin syystä, että kalenteri on ainakin melkein tyhjä.  Tuntuu, että nyt on taas ollut niin paljon kaikkea, että ihan sellainen tavallinen viikonloppu tulee enemmän kuin tarpeeseen. Haluan siivota, nukkua päikkärit, katsoa telkkaria, lukea kirjoja, leipoa ja syödä hyvää ruokaa. Perjantain spinningiin en tosin ehtinyt, mutta otan tämänkin menetyksen jollakin tavalla takaisin. Ja joo, ei kaikkea kivaa ehdi yhdessä viikonlopussa, mutta kun on iso liuta ideoita, niin joitakin saa varmasti myös toteutettua, eikä tule aika pitkäksi! 😀

Lumesta huolimatta meillä on aika keväinen fiilis niin sisällä kuin ulkonakin. Kasvihuoneessa kukkii ja olkkarin pöydälle ostin ihanan vihman, joka saa nyt ilostuttaa viikonlopun ajan sisätiloissa. Itse asiassa meidän tokkiksella oli myös orvokkeja, ja ehkäpä niitäkin pitää jo joku uskaltaa kasvariin laittaa. Lisätään viikonlopun listaan!

Oli kuulkaas melkoista vemputusta se eilinen twerkkaus! Ja taas tuli löydettyä uusi laji, johon mulla ei ole niin minkäänlaista synnynnäistä lahjakkuutta. Mutta hauskaa oli sitten senkin edestä, ja lajina ehdottomasti sellainen, jota on kiva päästä kokeilemaan suljetuin ovin yhdessä ystävien kanssa. Minä onnistuin polttamaan jopa leukani lattiassa, kun yritin peppu pystyssä nousta päinmakuulta ylös. Ja välillä tuntui, että pakaran sijaan heilui ainostaan leuka tai silmä. Hirvittävän vaikeaa yrittää liikuttaa jotakin kehon osaa jännittämättä sitä. Mutta toisaalta vähän sellainen koukuttavakin laji, koska sitten kun sai jonkin pienenkin asian onnistumaan, niin tuli ihan mielettömän hyvä fiilis. On oikeastaan ollut aika ihana huomata, miten paljon helpompaa aikuisena on kokeilla uusia juttuja, vaikka äkkiä voisi luulla, että asia on juuri toisin päin. Itse ainakin koen, että nyt aikuisena olen itseäni kohtaan huomattavasti lempeämpi, ja hyväksyn sen, etten ole kaikessa hyvä, enkä monessa asiassa edes sinne päinkään. Lupa olla äärettömän huono ja taito myös nauraa sille tosiasialle. Siinä yhdenlaiset onnenavaimet.

Tuo vaaleanpunainen väri on jotenkin niin sulattanut sydämen ja tuntuu istuvan olkkariin ihan mielettömän hyvin. Samaan aikaan raikasta, mutta rauhoittavaa, eikä missään nimessä imelän söpö. Siis mun mielestä! 🙂  Ja niin kivasti kuin se istui talven kylmään valoon, se sopii myös tällaiseen keväisempään kotiin. Noista vaaleanpunaisista yksityiskohdista kirjoittelin enemmän täällä. Muuten olohuoneen tyyliä enemmän tässä postauksessa.

Mulla on teille viikonlopulle postausta valmiina, mutta nyt tältä erää moikat. Olen varannut itselleni yhden lämpimän kainalon, suuren kulhollisen poppareita ja illan telkkaria tuijotellen. Siivota ehtii sitten huomenna! 😉

Ihanaa viikonloppua!