Heippa!
Otsikossa taitaa olla kaksi blogini kantavaa teemaa. Kukkia on aina, ja hiuskriisejäkin useammin kuin olisi tarvetta!

Juttu on nimittäin niin, että menin ja ostin kaupan hiusvärin. Sellaisen kestovärin, joka sekoitetaan itse. Edellisestä on aikaa ainakin kahdeksan vuotta, jos nyt en ihan väärin muista. Koska halusin kesäisemmät hiukset, valitsin vaalentavan värin. Kyllä, paketissa luki vaalentava, ja takapuolella oli vielä havainnollistava kuva siitä, miten paljon mikäkin lähtötilanne vaalenee. Ainoa pelkoni oli, että latvat saattaisivat kärsiä ja tyvi voisi vetää liiankin vaaleaksi.

No ei tarvinnut pelätä. Tulos on nimittäin melkein sama, kuin se sävyttävällä hoitoaineella aikaansaamani keskitumma punaruskea. Tämä on kuitenkin vielä tummempi, ja se hoitoaine oli sentään sävyltään tumma chocolate. Eli mitä tahansa laitan päähäni, tulos on näköjään sama! Luin pakkausselostetta ja mietin, unohdinko kenties jonkin aineen pullosta, mutta ei, tein kaiken ohjeen mukaan. Plussaa se, että hiukset eivät kuluneet. Oikeastaan ne olivat värjäyksen jälkeen todella pehmeät ja silkkiset. Tästä varmaan kiitos sille, että väri ei sitten kuitenkaan vaalentanut. 😀

Nyt ottaa päähän niin, että sattuu. Koko juhannuksen tuntui kuin olisi peruukki päässä. Hiuksia on jo ihan tuskaa pitää auki, koska väri ei vain tunnu omalta.  Ja ei, en enää koskaan, ikinä, milloinkaan ja never ever värjää hiuksiani itse. Piste.

 

Mutta hei, onneksi on kukkia! Mihin sitä ilman niitä joutuisikaan. Poimin eilen kimppuuni vähän sitä ja tätä ja laitoin kukat vanhaan kannuun. Piristi kivasti iltaan saakka pimeää ja pilvistä päivää.

Tänään onneksi paistaa jälleen. Kesäelämä jatkukoon!

Oikein ihanaa päivää myös teille!♡

Hei! Ja oikein ihanaa juhannuspäivän iltaa!

En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!

Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. 🙂

Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa.  Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.

Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.

 

Mutta nyt saunaan!

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!  ♡

Pyyhkeet saatu / Hempea

Ja sadehan sieltä tuli! Oikein sellainen pionipenkkiä hakkaava kunnon kesäsade. Tästä syystä napsinkin eilen maljakkoon mahdollisimman paljon kukkia, ja jatkoin vielä aamullakin. Eli sorry, tiedossa pionikuvia vielä jonkun aikaa. Mulle nimittäin käy joka vuosi niin, että otan kauheasti kuvia pioneista, mutta niitä ei kaikkia tule laitettua blogiin, koska ajattelen teidän saavan yliannostuksen. Ja sitten elokuussa viimeistään harmittaa, kun kivat kuvat on jäänyt käyttämättä.

Siitäkin huolimatta, että sade hakkaa pionit ja juhannuskin on tulossa, mä jotenkin nautin tuosta sateesta! Tuli heti sellainen olo, että jee, tänään saa olla ihan luvan kanssa sisällä. Ja polttaa vaikka kynttilöitä. Mulla on kai sellainen joku suomalainen melankolinen luonne, joka vaatii välillä hetkensä päästä ulos. Vaikka kesä niin kiva onkin, joskus pitää saada käpertyä itseensä ja oman kodin rauhaan. Vaikka tosin miljoona kotityötä on tänään se mun käpertyminen. Se to do -lista sadepäivien varalle kun on päässyt tässä paisumaan aika isoksi. 😀

Mies otti aamulla telansa ja pensselinsä ja kapusi kesähuoneeseen maalauspuuhiin. Lattiaa ja listoja lukuunottamatta melkein valmista, ja yritän päästä sinnekin vähän kuvailemaan jossain kohtaa. Projekti on vain venynyt ja paukkunut, koska kesät on mennyt vilistäen ohi, ja maalarini on ollut vähän heikonpuoleisesti paikalla. Nyt kuitenkin ollaan voiton puolella jo!

 

Pieni Champ -jakkara on Ellokselta (mainoslinkki) ja se onkin ainoa uusi asia keittiössä. Muuten kaikki on kuten ennenkin.

Mutta nyt niitä kotipuuhia. Kivaa päivää myös teille! ♡

Ihanaa maanantaita, ja hei, juhannusviikkoa!
Sain viikonloppuna ihastella suomalaisia järvimaisemia ja voi että, miten onnellinen sitä onkaan kun saa asua tällaisessa maassa. Ja tuntuu ihan hassulta ajatella, että tuo sää tuosta jo loppuviikoksi kylmenisi. Olenkin juhannussään suhteen vielä aika optimistinen. 🙂

Meidän juhannus menee aika perinteisellä tavalla, eli juhlitaan joko ennakkoon tai jälkikäteen, miten nyt sitten päätetäänkin. Mutta kyllä koti ja piha silti on kiva laittaa juhannuskuntoon. Olen jo pari kesää suunnitellut vanhan puutarhapenkin kunnostamista ja samalla kun olen surkutellut sen tilaa, välinpitämättömyyteni on vain kasvanut. Niinpä penkki on lojunut viimeiset pari-kolme talvea ulkona. Kyseessä on siis penkki tuosta kalustesarjasta, joka ostettiin kymmenen vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin. Vaikka pöytä ja tuolit on ollut jo useamman vuoden varastossa, tämä penkki kuuluu kesäelämään ihan yhtä varmasti kuin kärpäset ja uudet perunat. Siinä on istuttu ja katseltu lasten kasvavan ja oppivan uusia taitoja. On ollut ensiaskeleita, pyörällä ajoa, jalkapallo, hiekkakakkuja ja sitten ihan vaan sitä kesäillan istumista saunan jälkeen tai puutarhaa ihaillen. Tuossa penkissä on lopulta ihan mielettömästi muistoja, ja sen sijaan, että olisin nähnyt penkin jätteenä, päätin laittaa sen kuntoon ja antaa sille vielä monia kesiä ja uusia muistoja. Ja huolellisen puhdistuksen ja parin maalikerroksen jälkeen siitä tulikin koko kalustesarjan kaunein ja valkoisin yksilö.

Tein Instagramiin storyn josta näkee, miltä tuo penkki näytti ennen projektiani. (Löytyy myös sieltä tallennetuista.) Kuvista ehkä ymmärrätte, että moni olisi kokenut penkin päivien olevan luetut. Mutta hei, vajaat pari tuntia ja vanha puutarhakaluste on kuin uusi. Ulkokalusteita maalatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että maalin tulee olla nimenomaan ulos tarkoitettua. Itse käytin Colorian Deco Akva -kalustemaalia, jolla on maalattu meidän listoja ja ovia. Maali kuitenkin on siitä kiva, että se on tarkoitettu myös ulkokäyttöön, ja siksi tuollainen valkoinen kalustemaalipurkki on ihan loistava hätävara. Kelien puolesta maalauksen olisi voinut hoitaa ulkonakin, mutta täällä meillä on sellainen pöly ilmassa, että koin parhaaksi kantaa projektikohteeni sisälle jotta maalipinnasta tulisi mahdollisimman puhdas. Ja tulihan siitä ihana. Juuri sellainen puutarhapenkki, jossa kelpaa istua aamukahvilla ja haaveilla.

Niin että jos juhannuksen sää on edes jossain määrin kesäinen, taidan istua tuossa ja ihailla kesäyötä. Muistella vanhoja ja suunnitella tulevia. ♡

Huhhuh, mikä päivä! Täällä on yritetty nyt kiriä kaikkia niitä juttuja, mitkä on vuosien vieriessä jääneet kesken tai tekemättä. Suti ja tela on heilunut kesähuoneessa ja koko koti on rymsteerattu taas ihan mullinmallin. Olin aamulla tosin ajatellut, että ihan vain oion paikkoja ja koristelen kotia pionein, kun vieläkin oli mukavan siistiä viikonlopun jäljiltä. Vaan toisin kävi, ja nyt on taas mattoja rullalla ja huonekalut siellä täällä.

Olohuoneeseen muutti tänään tuollainen kassakaappivanhus. Sen sisäänsaaminen olikin sitten vähän isompi urakka, mutta siinä se nyt jököttää eikä muuten liiku hetkeen ihan mihinkään. Painaa nimittäin kuin synti! Ja samalla tuli aiheelliseksi puuttuvien jalkalistojenkin laittaminen, joten kesätekeminen ei hetkeen lopu kesken. 😀

Sen verran jännäsi tuo kaapin siirto, että taidan avata pullon roseta kun sohvat on saatu sijoilleen. Pionit piti tietysti nostaa kaapin päälle, ihan vain voitonmerkiksi.

Ihanaa iltaa! ♡

 

Sateen raikkaat maanantaimoikat!

Ai että mutta kyllä pienikin sade vain tekee ihmeitä! Viime viikon tuulisimpina päivinä pelloilta lentävä kuiva pöly muistutti enemmänkin paksua sumua. Tuo kuivuus on kuitenkin ollut paljon enemmän kuin kosmeettinen haitta, sillä mikään ei oikein jaksa kasvaa ilman vettä ja siihen kasvuun kai koko elämä jollakin tapaa perustuu. Kun kello tänään kilkatti maanantaiaamun herätyksensä, piristyin heti nähdessäni lätäköt pihassa ja huomatessani, että sade yhä jatkuin. Ehdin jo jopa huolestua aukeavatko pionit ollenkaan, vai kuivuuko nuput sellaiseksi, mutta kun tänään on ripotellut vettä pitkin päivää, pionitkin heräilevät kukkimaan. Huomenna saa jo maljakon täytettä, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, rankkasade saadaan parhaaseen pioniaikaan. 😀

Nappasin aamulla sateen raikastamia karhunkuminanoksia maljakkoon ja nostin vaasin olohuoneen pöydälle. Jollakin tapaa tykkään noista yksinkertaisen vihreistä kasveista, jotka muistuttavat yhtä paljon tilliä kuin koiranputkeakin. Näitäkin pitäisin oikein mielelläni maljakossa vaikka läpi vuoden. Ei ehkä mitään kaikkein kukkeimpia kukkijoita, mutta omalla tavallaan nättejä ja freesejä.

 

Täällä tuuletetaan taloa parhaillaan iltaviileäksi. Ihana sateentuoksu ja raikas ilma virtaa joka puolelta sisään. Tuntuu kivalta tassutella vilasukissa!

Eilen oli taas hyvä syy kaivaa kaikki kivat tarjoiluastiat esiin ja levittää pöytään kunnon liina. Meidän keittiössä juhlittiin nimittäin kesää jo perinteeksi muodostuneella tavalla ja 15 naisen voimin. Jokainen tuo jotakin periaatteella saatiin taas pöytä koreaksi ja jokaisen juhlijan maha ääriään myöden täyteen. Porukalla kun katetaan ruoka tarjolle ja huolehditaan vielä tiskeistäkin yhteisvoimin, niin kemut eivät rasita ketään liiaksi. Ja kaikin puolin tämä on juurikin sellaista juhlimista, josta nautin. Tykkään nimitttäin laittaa ja valmistella oikein kovasti, mutta tiettyyn pisteeseen asti vain. Kun tavallaan jokainen osallistuja on myös juhlien järjestäjä, jää jokaiselle myös aikaa olla ja nauttia hyvästä seurasta.

Nyt tuntuu vallan hassulta, että on oikeasti vasta lauantai, kun voisi ihan hyvin olla vaikka sunnuntai. Mutta kiva näin, sillä tänään saa vielä nautiskella kodista vähän juhlavammassa asussa (pöytäliinakin liki puhdas tämän naisväen jäljiltä!!!) ja antaa tuon naurulatauksen vaikuttaa ihan kunnolla joka solussa. Vähän haikein mielin tosin nyt vain täytyy sulloa taas astiat kaappeihin, mutta onneksi juhlia voi useamminkin! Ei se “aina on syytä juhlaan” ole mikään turha klisee!

Meidän keittiön lattia vaatisi kipeästi uutta maalia, ja olin kunnianhimoisesti ajatellut maalata sen ennen näitä juhlia, mutta niin vain sekin idea kuoli omaan mahdottomuuteensa. Viimeisen viikon aikana olen tuntenut olevani oikein äärimmäisen huono bloggaaja, kun blogi on saanut uutta sisältöä niin kovin verkkaisaan tahtiin. Lomailevat lapset asettavat kuitenkin omanlaisensa haasteen tietokoneella istumiseen, mutta ehkä tämä tästä. Ensi viikolla ollaan taas jo paremmin uudessa rytmissä. Mutta hei, uudet matot sentään saatiin lattiaan ennen juhlia. Nuo Ikean Lohalseja edeltävät matot (Ikean aikaisemmat juuttimatot) kun kuluivat meillä jo paikoitellen ihan puhki saakka, tuo ehjät matot jo osaltaan kivasti ryhtiä keittiöön.

Mutta nyt kesäillasta nauttimaan. Keli on taas vähän lämpimämpi, ja pionipenkki huuttaa armottomasti vettä. Ihanaa viikonloppua myös teille! ♡

 

Hepskukkuu!

Viilentyneet kelit ovat pakottaneet tekemään kaikkia niitä juttuja, joihin kuumalla säällä ei oikein jaksanut ryhtyä. Kuten joka kesä, myös tänä vuonna käydään lasten lelut ja tavarat läpi, ja ainakin yritetään karsia kaikki turha pois. Koska lomakelit alkoivat sen verran tuulisina, ettei ulkona oleilu ole juuri innostanut, päätin, että tuo siivouksen tapainen tehdään heti pois alta. Näin päästään sitten taas nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun niitä on saatavilla. Tosin täytyy myöntää, että ei olla ehkä oltu mitenkään ihan hirveän aktiivisia ja aikaansaavia, joten hommaa pitää edelleen jatkaa. Kiitos lämpimän toukokuun, to do -listassani on aika monta muutakin kohtaa, jotka kunnianhimoisesti ajattelin ajoittaa tähän viileämpään ajanjaksoon, joka toivottavasti ei jatku kovin pitkään.

Mutta lastenhuoneen romukaappien sijaan kuvia työhuoneesta. Huomasin nimittäin, että tätä huonetta en juuri ole vähään aikanaan blogiin kuvannut. Ja tämän huomion tein siinä tuskassa, kun mietin, että mitäs pirua mä teille nyt kuvaisin. Väkisinkin kun välillä tuntuu, että olette jo nähneet kaiken.
Yhä edelleen tykkään tästäkin huoneesta, joten mitään suuria muutoksia ei ole tullut tehtyä, ja tuskin sellaisia on tiedossakaan. Ylva Skarpin mustavalkoisen “personality” tekstin heivasin tosin jokin aika sitten lomalle ja laitoin seinään tuon kamerajulisteen, joka oli ennen makuuhuoneessa. Pehmensi mukavasti työhuoneen tunnelmaa.

Tuntuu hassulta ajatella, että tämä pieni läpikulkuhuone on aikaisemmin ollut tämän talon keittiö. Harmi vain, että puuhella on joskus korvattu tuolla mustalla Upolla. No mutta, menee se toki näinkin!

Nyt kuitenkin vastapestyt lakanat sänkyihin, jotta päästään tänäänkin ajoissa nukkumaankin. Kiitos uimakoulun, meillä herätään vielä ensi viikollakin aikaisin. 🙂

 

Heipsan ja aurinkoista keskiviikkoa! Nyt ei sitte saa vaipua synkkyyteen, vaikka säiden luvataankin viilenevän. Ryhdyin heti tsemppaamaan itseäni, kun huomasin sääennusteiden jokseenkin masentavan mieltäni. Käsillä olevasta lämmöstä nauttimisen lisäksi aloitin oitis myös sellaisen henkisen sparrauksen, jossa kerron itselleni, kuinka luonto vaatii jo vettä. Koska hei, ilman vettä ei kasva mikään! Ja minä ainakin tykkäisin mustikoista ja muista kesäherkuista. Lisäksi jos ihan totaalisen rehellisiä ollaan, en muista viime kesääkään mitenkään erityisen huonona säiden suhteen. Siitäkin huolimatta, että sateisesta ja kylmästäkesästä puhutaan edelleen. Aika kultaa muistoja, mutta kesä on mulle kuitenkin kesä – satoi tai paistoi! Toki usein mieluummin sitä paistetta, jos saisi valita!

Kaiken tuon säiden varassa elämisen, ja sääennusteiden manaamisen sijaan, pitäisi ihan ennen kaikkea nauttia vain joka päivästä. Oli sitten lämmintä tai ei. Luonto on siitä hauska, että koko kesän vehreyden kirjo kyllä tulee silmiemme eteen, vaikka vähän kylmempääkin olisi. Se on sitten itsestä kiinni jaksaako ympäristöään ihailla sateella tai villasukat jalassa. Joka tapauksessa kesällä esteenä ei ainakaan ole pimeys! Paukkupakkastalven jälkeen tuskin lämpötilakaan.

Kesä on mielentila. Nautitaan siis säästä kuin säästä!

Molemmat kuuluvat kesään. Niin röyhelöt kuin pionitkin. Todellista onnea on oman pihan pionit ja kelit, jotka mahdollistavat tämän tyttömäisen röyhelömuodin.

Tuo kuolanpioni on toki paljon vaatimattomampi kuin Sarah Bernhardtit, Festiva Maximat tai muut jalopionit, mutta tämä ilahduttaa juurikin aikaisella kukinnallaan. Jos siis pihassasi on pionin mentävä vapaa paikka ja mielit saada kukkia jo touko-kesäkuun vaihteessa, suosittelen hankkimaan kuolanpionin!
Mitä röyhelöihin tulee, ostin pari tällaista valkoista toppia H&M:ltä. Kaipasin jotakin helppoa ja simppeliä yläosaa hameiden ja shortsien kaveriksi, ja ajattelin, että näin kesällä röyhelöt tuovat ihan kivaa lisää asuun.  Samasta paikasta on myös hame.

Iltani on tännä vierähtänyt kameran kanssa, mutta koska viime yön pitkät unet tekivät vähintäänkin ihmeitä, päätin uusia aikaisen nukkumaan menon tänäänkin. Joten mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡