Ihanaa iltaa!
Ei mennyt pitkään eilisen makuuhuonepostauksen julkaisun jälkeen, kun sain huomata, että kuolanpioni on täydessä kukassa. Todennäköisesti se oli aloittanut kukkien avaamisen jo aamupäivällä. Tällä hetkellä onkin vähän sellainen runsauden pula. On edelleen nämä ihanat marjaomenapensaan oksat ja syreenit ja sitten ne pionit. Niin ja se purppuraomenapuu! Ja kaikki yhtä aikaa. Kun voisi jyvittää osan sinne synkkään syksyyn jollain konstilla! Stressaa oikein, kun ei pysty kaikista nauttimaan tarpeeksi! Niin pienen ajan nuo kukinnat kestävät.
Tänään ilmassa on ollut paljon enteilevän kesäloman merkkejä. Esikoinen oli luokkaretkellä ja nuoremmalla oli muskarin kevätjuhla. Huomaa, että lapsillakin alkaa jo olla jonkinlaista arkiväsymystä. Omanlaisensa haasteen antaa sein, että kelit ovat kesäisemmät kuin vuosiin ja arki senkun jatkuu. Onneksi nyt lupaillaan lämpöä vielä useammalle viikolle.
Olkoon arkiväsymystä tai ihan vain rehellistä univelkaa, aion kuitata sitä ensi yönä. Eli kipin kapin pehkuihin.
Aiai, taas päästään mun lempiaiheeseen, eli siivoukseen! Kuten tekin jo ehkä tiedätte, mä olen sellainen siivoushullu, joka nauttii suuresti puhtaasta ja siististä kodista. Toki myönnetään, että meidän koti ei ole aina siisti ja puhdaskaan, mutta hei, ei mulla ole aina aikaa lukeakaan, vaikka rakastan kirjoja. Ja koska siistin kodin ja kirjojen lisäksi olen hulluna moneen muuhunkin juttuun, kuten vaikkapa puutarhahommiin, tehokkuus on valttia ajankäytössä. Äänikirjat on toki hyvä pelastus, silloinhan pääsee nauttimaan kahdesta kärpäsestä yhdellä iskulla, mutta jos näin kesällä mielii pihatöihin, pitäisi ne siivoukset sisällä saada suoritettua tehokkaasti ja vikkelästi. Puutarhan huutaessa seireenin lailla puoleensa, lähdin innoissani kokeilemaan imuroinnin ja lattioiden pesun yhdistelmää kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa. Ja hei, myös yksi teistä voi voittaa itselleen Bissell Crosswave monitoimipuhdistajan! Arvonnan löydät postauksen lopusta.
Jokaisessa perheessä on omat siivousrutiinit ja siitä, mikä on oikein ja väärin ei kannata väitellä. Meillä imuroidaan ihan joka päivä, mutta ei se tarkoita sitä, että imurin kanssa kolutaan joka nurkka. Aika nopeasti sitä oppii kodistaan tietämään juurikin ne nurkat, joihin pöly kerääntyy ja sitten on lisäksi ne huoneet, joissa eniten ollaan. Liike suhauttaa aina pölyä ilmoille, ja on sanomattakin selvää, että rauhallisesti liikkuvien aikuisten taloudessa pölyä muodostuu vähemmän kuin lapsiperheessä.
Meillä yleinen ja jokapäiväinen siivousakseli on kuistilta keittiön kautta yläkerran rappuihin. Toisin sanoen alakerran puolikas. Kengissä kannetaan hiekkaa ja kuraa sisälle, ja eteisen jälkeen ollaankin työhuoneessa, jossa meillä on myös kissanastia. Koska olen tuon jälkimmäisen kanssa aika fanaattinen, laatikkoa tyhjennetään ja täytetään säännöllisesti, minkä vuoksi meidän imuri oikeastaan asuu työhuoneessa. Samalla kun lattialle joutuneet hiekanmurut tulee imuroitua pois, heiluttelen imuria muutenkin. Koska me suoraan sanottuna asutaan keittiössä, ja koska imurin johto sattuu myös ylettymään vakkaripaikaltaan ihan keittiön viimeiseenkin nurkkaan ja alimpiin rappuihin, tulee myös nuo imuroitua päivittäin. Ja toki keittiökin ihan vain nopeasti päällisin puolin. Lähinnä ne paikat, joihin villakoirilla ja muruila on tapana kerääntyä.
Vaikka valkoinen lattia ei likaannu muita värejä herkemmin, näkyy siinä tietenkin lika helposti. Koska kettiössä eletään, syödään, juodaan ja kuljetetaan tiskejä, on lattia pesun tarpeessa ihan viikottain, joskus useamminkin. Vanha lautalattia rakoineen ja kuhmuineen on kuitenkin haastava pestävä, koska perinteisellä tavalla likavesi jää helposti niihin syvempiin kohtiin. Tästä syystä meillä suositaan lattiapesuria, joka kaappaa likaveden talteen ja syöttää pesuun vain puhdasta vettä. Bissell Crosswave monitoimipuhdistajassa plussana sekin, että pesurullan harjakset ovat sen verran pitkät, että mukaan mahtuu myös pöly ja roskat. Aina ei siis tarvitse aloittaa lattioiden pesua imuroinnilla, sillä monitoimipuhdistaja kaappaa mukaansa kaiken. Jopa rusinan kokoisen roskan!
Kuten sanottu, eteinen ja kuisti joutuvat lian suhteen tietenkin kovimmille hiekan ja saven kulkeutuessa kenkien mukana sisälle. Vaikka meillä on molemmissa tiloissa helppohoitoiset bukleematot ja vielä edullisessa värissä, eli hiekan harmaana, kertyy noihinkin mattoihin ikävä kerros kuraa syksyisin ja keväisin. Matot on kohtalaisen edulliset pesettää, mutta mielestäni matonpesu useammin kuin kerran vuodessa on kohtalaisen tuhlaavaista, ja nyt päätinkin kokeilla vielä mattojenkin pesua tällä putsarilla. Nimittäin Bissellin monitoimipuhdistajassa on myös matonpesuasetus. Ei tuo tietenkään kaikille mattotyypeille sovi, ja ryijy ja villamatot on syytä jättää rauhaan, mutta koska kyseessä on amerikkalainen innovaatio on kokolattiamattojen pesu on tietenkin olennainen osa monitoimipesuria. 🙂
On se vaan jotenkin palkitsevaa aina, kun näkee tuon likaveden värin. Toisaalta kauhistuttaakin, että näinkö likaista meillä on, mutta siivous on lajina siitä juurikin niin ihana, että työnsä tuloksen näkee ihan varmasti! Kun koti on siisti, on kiva aloitella niin viikonloppua, kuin arkeakin. Pihalla voi puuhailla hyvillä mielin , ja koti saa vaipua kesäkaaokseen – aina seuraavaan siivouspuuskaan saakka !
Mutta nyt: Kerro kommenttiboksissa, miksi juuri sinä ansaitsisit monitoimipuhdistajan, eli mihin haluaisit siivoukselta säästyneen ajan käyttää? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan Bissell Crosswave monitoimipuhdistaja (arvo n. 349€) Arvonna säännöt löydät täältä.
Ihan ei ole tältä päivältä tämän postuksen kuvitus, eikä muuten puhtaat lattiatkaan. Mutta loppuviikosta lupaan taas pistää tämänkin talon kuosiin! 🙂
Ihanaa ja aurinkoista päivää!
Aivan ihanaa, kun ulkoa alkaa saada koko ajan enemmän maljakontäytettä. Eilen nostin marjaomenapensaan oksia kuumaan veteen makuuhuonetta kaunistuttamaan. Keittiö taasen puhkesi kukkaan syreeninoksien muodossa. Myös purppuraomenapuu on täydessä kukassa, joskin sen näkeminen näin värisokeana ottaa aikaa ja siksi jätän puun leikkelemättä. Toki kukat ehkä olisi helpompi nähdä juurikin sisällä. Pitääkin koittaa! Just nyt kukkia ja kukkivia oksia ei vain voi olla liikaa! Ja jos kaikki sisustaminen sun muu sisällä elettävä on jäänyt hetkeksi paitsioon, tuo kukkivat maljakot ajatukset taas kivasti sisällekin. Sellaiseen kesäkodin sisustamiseen. Mutta pakkohan se on myöntää, että ihan ykkösjuttuna odottelen niitä pionin kukkia, kuten varmaan moni muukin. Ja hei, ihan kohta aloittavat nuo maatiaislajikkeet jo kukintansa!
Pari tässä on ollut kohta kaksi viikkoa jos jonkinmoista kiirettä ja tavallaan jopa vähän harmittanut, että luonto on edennyt kesää kohti niin suurin harppauksin, että osa on jäänyt vallan rekisteröimättä. Ensimmäinen raparperipiirakkakin on vielä tekemättä, tosin äidin tekemää sain maistaa viikonloppuna. No, onneksi on vielä koko kesä aikaa nauttia raparperista ja muista kesäihanuukista
Eilen illalla se tuli, ihan ensimmäinen kesäsade, joka pyyhkäisi kaiken raikkaudellaan. Vedin villasukat jalkaan ja annoin ilman kiertää ikkunoiden ja ovien kautta. Tänään keli on jatkui samanlaisena. Kevyttä kesäsadetta, sellaista, joka ei hakkaa kaikkea alleen, vaan enemmänkin raikastaa, virkistää ja kastelee. Sillä tottahan se on, että niille kaikille oli jo tarvetta! Ja yläkerran lämpötilakin on laskenut varmaan kymmenellä asteella. Tarvetta oli nimittäin sillekin. 🙂
Olo oli jotenkin lapsellisen iloinen tuosta sateesta. Enimmäkseen tietysti siitä tuoksusta Ja odotin minä salamointiakin, jota oli tälle päivälle luvattu. Melkein harmitti ajatella, että istun illan koulussa ja se ilo jää vallan välistä, mutta salamoiden sijaan ilta kirkastuikin oikein kauniiksi.
Mårbackat ovat edelleen kuistilla ja olen tässä pohtinut, josko ne olisivat tässä koko kesän. Liiassa paahteessa kun ne helposti menettävät terhakkuuttaan ja väriään, ja varjoon niitä ei raski vallan sijoittaa. Kuisti saattaa olla kaikin puolin loistava vaihtoehto. Pienimmät ruukut mahtuvat ikkunalaudoille ja nämä vähän isommat saavat olla tuossa istutuspöydällä. Kesä tekee selkeästi mielestäni aina pikkuisen romanttisemman ja kuisti on oikein loistava paikka toteuttaa tätä maalaisromantiikkaa. Sopiva annos rajatussa tilassa! 😉
Nousin tänään tekemään huomista postausta, kun muu perhe jatkoi vielä uniaan, ja alakertaan päästyäni olisin voinut joko purskahtaa itkuun tai nauruun. Kaikessa surkuhupaisuudessa valitsin jälkimmäisen. Keittiön kokoisesta kaaoksesta selvittyäni yritin löytää kahvituopilleni tilaa työpöydältä, mutta tiukkaa teki sekin. Kesäkaaos, sitä se kai on, kun ei laiteta tikkuakaan ristiin sisällä. Eletään vaan kuin viimeistä kesäpäivää. Tänään oli siis ihan pakko raivata. Ei paljon, mutta sen verran, että saadaan sotkea taas lisää. Ja pesinpä lattiasta myös likaiset varpaanjäljetkin. Valkoisessa lattiassa nuo näkyvät onneksi hyvin, niin on helppo pestä. 😉
Jos jotain hyvää on lämpimien kelejen ja kötitöiden yhdistelmässä, niin pyykkiä tulee vähemmän! Pestäviä artikkeleita on ehkä tavallista enemmän, mutta tilavuudeltaan pyykkikasat pysyvät kesällä kohtuullisina. Ja leppeä kesätuuli myös kuivaa pyykin huomattavasti rumpua nopeammin.
Tiedän, ettei kauniita kesäiltoja pitäisi uhrata siivoukselle, mutta kyllä nyt henki kulkee kevyemmin. Ja ajatuskin. Onneksi sääennuste lupaa kesälle jatkoa, joten nautin sitten huomenna taas tämänkin päivän edestä. Vuorossa olisi pionipenkin perkaus. Moni muukin puutarhatyö on jäänyt viime päivinä vähemmälle, mutta ilmoitan, jos olemme sattuneet jalostamaan pois karkaavan voikukkalajikkeen!
Suloista kesäiltaa! ♡
Ps. Kuorin keittiön lampaantaljoista ja ajattelin seuraavassa siivouspuuskassani vaihtaa vähän kesäisempiä tekstiilejä sisustusta piristämään. Tähän puuskaan ei mahtunut yhtään enempää! 😀
Sitäpä juuri. Ajatukset ovat jokseenkin ihan noissa pihajutuissa ja päässä pyörii miljoonia ideoita. Ja ihan koko ajan silmä löytää tekemistä, jopa niin hyvin, että edellistä ei tahdo saada valmiiksi. Se on sellainen hurmoksellinen olo, joka tulee ihan joka vuosi.
Meillä kaikilla on niitä sellaisia omia kesän ja kevään merkkejä, jotka ikään kuin aloittavat sen tietyn luvun tai uuden ajan. Tajusin tänään, että mulle ehkä varmin sellainen kesän virstanpylväs on laiduntavat lehmät! Siis siitäkin huolimatta, että meillä itsellä ei sellaisia ole. Laitumelle kirmaavat lehmät vain on jotenkin yhtä kova juttu kuin Suvivirsi. Ja tietty sitten on tuo lietteen tuoksu, joka täällä myös kielii kasvukaudesta. 😀
Huomenna onkin jo helatorstain aatto, mikä puolestaan tarkoittaa, että pääsen perinteisesti vähän irrottelemaan. Laatuseurassa tietenkin, eli ihan naisten kesken. Loppuviikko meneekin sitten kuin tanssien, mikä on muuten melkoinen toteamus näin tiistai-iltana. Ja hei, se lupaa yhä vain lämmintä ja aurinkoista! Kyllä taas kannatti palella ja kärvistellä pitkä ja pimeä talvi. Eihän tätä osaisi arvostaa ollenkaan, jos välillä ei olisi vähän huonommin! 😀
Perjantaita!
Tänään mennään ihan reilusti vanhoilla kuvilla, mutta ajattelin silti tulla huikkaamaan viikonloppumoikat.
Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että sairastuin itsekin, vaikka me naiset psyteltiinkin vappuaatto visusti sisällä. Ilta kymmeneltä olin jo aivan puhki ja nukahdin heti kotiin päästyäni. Yöllä nousikin sitten kunnon kuume, joka ei tunnu vieläkään täysin hellittävän. Tai no, olo on jo paljon parempi, mutta kieltämättä edelleen pikkuisen hutera.
Hassu juttu, mutta melkein joka vuosi sairastun kevätflunssaan juuri silloin, kun luonto puhkeaa kukkaan. Olen siis jokseenkin tyytyväinen, että sairastaessani ulkona on enimmäkseen satanut vettä, ja lämpöaalto on vasta tulossa. Mutta säästä huolimatta olen nähnyt monta kertaa unta kevään tulosta. Kuumeessa kun tulee lähinnä torkuttua, niitä unia on ollut parissa päivässä varmaankin kymmeniä, ja olen herännyt aina siihen ahdistavaan tunteeseen, että maatessani koko kevät on mennyt itseltäni ohi. Mutta se, miksi käytän näitä pari vuotta vanhoja kuvia juuri tänään, liittyy sekin uneen. Nimittäin näin unta noista sinisistä tyynynpäälisistä, ja koska unessani yhdistin ne niin vahvasti kesän tuloon, päätin että ne pitää mitä pikimmiten kaivaa taas kaapista! 🙂
Tänään kuitenkin pitää puristaa itsestään sen verran, että saan kärrättyä itseni suihkuun ja vaihdettua sänkyyn puhtaat lakanat. Onhan sitä jo siinäkin!
Aurinkoista, ja toivottavasti lämmintä, viikonloppua. ♡
Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.
Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään. 🙂
Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! 😀 Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!
Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡
Ollaan joskus täällä blogissakin mietitty, että mitä tämä mun sisustustyyli oikein on. Se taisi olla silloin, kun täällä Lifiessä mun blogi löytyi kategoriasta “romanttinen sisustus” ja itse jotenkin vieroksuin sanaa romanttinen. Tämän elämääkin suuremman termistöongelman pariin pujahdin ajatuksissani jälleen, kun sain instagramissa kuvaani kommentin “Tykkään tosi paljon sun tanskalaisesta sisustusmausta. Lämmin ja pehmeä olematta yhtään maalaisromanttinen.” Niinpä. Tykkään itsekin lämmöstä ja pehmeydestä, mutta en kuitenkaan liian romanttisesta.
Mutta noin ylipäätään meistä suomalaisista on tullut vähän Tanska-faneja, ja ilmoittaudun itsekin tähän ryhmään. On hygge ja kaikki muukin rennon ihana, mitä tanskalaisilta kadehtia. Ja mitä tulee siustukseen niin ehkä juuri eniten sitä. Tanskalaiset osaa, sitä ei mene kieltäminen. Ja vaikka kotimme sisustus ei tanskalaistyyliä olisikaan, on sisustusmakuni ehdottomasti sitäkin tanskalaisempi. Mä nimittäin en ole koskaan kokenut omakseni kovin eleetöntä mustavalkosisustamista, missä kaikki on uutta ja tosi design. Tai vastaavasti hirveän romanttista. Mä tykkään enemmän vähän sellaisesta eriparisuudesta, ja jos jotakin niin tanskalaisissa kodeissa sitä on. On antiikkia ja sitten niitä designklassikoita. Värejä, kuoseja ja ennen kaikkea puulattioita. Oli ne sitten lautaa, lankkua tai kalanruotoparkettia.
Olen tällä viikolla siirtynyt pikkuhiljaa myös tekemään jonkinlaista kevätsiivousta. Tavaraa pitäisi raivata ja lajitella, ja paljon on vielä jäljellä sivoustakin, mutta esimerkiksi ikkunoiden pesuun maanittelin itseni ajatuksella “huone kerrallaan”. Eikä muuten tunnu lainkaan niin pahalta se koko urakka, kun ei ylipäätään heti vaadi itseltään kaikkien ikkunoiden pesemistä kerralla. Eilen illalla tomutin ja pölytin ulkona tekstiilejä, tyynyjä ja taljoja. Pyyhin pölyjä ylähyllyiltä (niiltä, jotka on helppo aina jättää pyyhimättä) kun kerrankin oli ilta, jona ei tarvinnut jakaa tekemistä harrastuskuskaamisten mukaan. Ehkä se on tuo kevät, tai sitten se päänsäryn loppuminen, mutta nyt on selvästikin sellainen kodinlaittofiilis. Ja ehkä hyvä niin, sillä jossain kohtaa toukokuuta ei taas kiinnosta tämä sisällä eläminen yhtään. 😀
Mutta nyt kun paikat alkaa olla puts ja plank, on kiva aloitella myös viikonloppua. Kaikkea kivaa onkin tiedossa ja sellaista toivon myös teille! ♡
No tämä pelargonia ei kyllä ole mummon akkunalla vaan ihan tuossa meidän keittiön ikkunalla sukulaistensa seurassa. Eikä se kovin vanhakaan ole, vaan vasta yhden kesän ulkoillut mårbackan alku, joka selvisi sisällä vietetystä talvesta jokseenkin hyvin. Kuten nuo ovat tuossa keittiön höyläpenkillä ihan yleisestikin selvinneet. Jo useammasta talvesta. Sitkeitä sissejä. Ja ajatella, että nämä ovat edelleen sitä samaa mårbackaa, jonka ostin joskus 8-9 vuotta sitten. Ne on selvinneet muutosta (kiitos äidin) ja lisääntyneetkin evakkovuosinaan (jälleen äidille kiitos) niin että mårbackoja on sekä meidän ikkunalla, että siellä mummon akkunalla.
Kuten olen kertonutkin, mulla on ollut tässä kevään aikana ihan jäätävää päänsärkyä. Tai oikeastaan se alkoi siitä, että talvella päätäni alkoi särkeä jo öisin, ja nyt kevään tullen inhottava kipu toi tutut ja tunnusomaisemmat migreenioireensa mukanaan. Välillä silmissä on vilkkunut sahalaitaa ja välillä olen oksentanut tuon kivun vuoksi, mutta sitten on onneksi niitäkin päiviä, jolloin migreeni pysyy poissa. Ajatus kulkee nopeammi ja tulee myös kauhea into kiriä takaisin sitä mitä muina päivinä jää tekemättä. Kuten vaikka lukea tai muuten tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja. Hassua on kuitenkin se, että keho ikään kuin tottuu johonkin vikakoodiin ja niinpä tajusin vasta tänään, että edellisestä päänsärystä on jo viikko! Kas kummaa kun onkin taas riittänyt ajatuksia kaikkeen muuhunkin!
Ja niitä muita juttuja on tietysti ne pihajutut. Ja eilen olen innosta hihkuen lakaissut kasaan hiirenkakkaa ja -pesiä. Raivannut itselleni työtilaa, ja järjestellyt varastoa piharakennuksessa. Ja vaikka päivä pitenee hurjaa vauhtia, tuntuu ilta tulevan silti ihan liian aikaisin! Aika loppuu kesken ja tunnit ei tahdo riittää.
Jollakin karulla tavalla niin kaunis tuo vanha ja röpelöiseksi muuttunnut saviruukku aluslautasineen. Ja pelargonia myös. Jotenkin niin arkinen, mutta samaan aikaan hennon herkkä tuossa raffin höyläpenkin päällä.
Jep, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista torstain aloitusta!
