Keskiviikko. Piti oikein tarkistaa tuosta ruudun yläkulmasta, että mitä päivää nyt eletään. Se kai kertoo jotakin elämänmenosta näinä joulun ja uudenvuoden välipäivinä. Nukkua posotin tänään kymmeneen, joten ainakin joulun alla kertyneiden univelkojen kuittailua on ollut ohjelmassa. Ja tietysti lukemista. Pukki toi kasan kivoja kirjoja, joten nyt pitää lukea kirjaston kirjat pois alta, jotta pääsee nauttimaan lahjoistaan. Ja Gilmoren tytöt kuuluvat nekin vahvasti tähän semilomailuun. Kesällä päätimme miehen kanssa katsoa kaikki vanhat tuotantokaudet uudestaan, ennen kuin nautimme uudesta kaudesta. Savotta on venynyt pidemmäksi, kuin osasin kuvitella, mutta vauhti on kiihtynyt nyt joulunpyhinä.
Jääkaappi pursuaa edelleen jouluruokaa, mikä onkin hyvä, sillä uunimme päätti hajota jouluaattona. Onneksi jokin vastuksista saatiin kuumenemaan, ja laatikot kypsiksi. Nyt uuni palvelee enää haalealla lämmöllään, ja korjaaja tulee käymään ensi viikon torstaina! Voin vakuuttaa, että kirota päräytin muutaman kerran tällekin tapahtumalle. Ei siis joulun jälkeistä pitsaa ainakaan hetkeen.
Koska meille kannettiin kuuset tänä vuonna harvinaisen aikaisin, alkaa lattioille putoileva neulasmäärä vaatia kuusista luopumista. Yritän kuitenkin pitkittää tätä toimenpidettä esi vuoden puolelle. Joskaan ihan loppiaiseen asti ei varmasti kuusten kanssa päästä. Joululla ei kuitenkaan ole mikään kiire poistua, nautin mielelläni tästä fiiliksestä vielä ihan rauhassa
Viime syksyn nahkahamehankinta on osoittautunut äärettömän hyväksi. Ehkä yksi vuoden parhaista vaatehankinnoista. Harvemmin hame valikoituu osaksi asua, ainakaan talvella, mutta tämä roiskeläppä on oiva pari paksullekin villapaidalle.
Näissä fiiliksissä kohti uutta vuotta. Nauttikaa välipäivistä ja joulutunnelmasta!
Tämä bloggaaja on totaalisesti solahtanut mukaan joulun viettoon, ja nauttinut tunnelmasta. Pari viimeistä päivää pöytämme on täyttynyt sukulaisista, mutta tänään menemme vuorostamme vanhempieni luo, jonne myös sisko perheineen aloitti aamulla matkansa. Tuntuu hienolta, että joulu on todellakin ollut sitä yhdessäoloa.
Tapaninpäivä on se joulun viimeinen pyhä, ja välipäivät jatkavat joulua ihan toisenlaisessa tunnelmassa. Vähän jopa haikea olo, sillä olen todellakin nauttinut joulurauhasta. Toisaalta, eilen illalla tuli jo sellainen olo, että blogiinkin olisi kiva päivittää hieman joulun kuulumisia. Eli ehkä siinä arjessa on hyvätkin puolensa.
Kirjoittelen joulustakin myöhemmin lisää, mutta nyt toivottelen teille ihanat joulun jatkot. ♡
Tämän viikon ohjelmassa on niin paljon joulua, että olo ei oikeastaan voi olla kuin jouluinen. Piparkakkujen lisäksi täällä on valmistunut joululimput ja perinteiset laatikotkin ovat sekoittamista vaille valmiina. Joka päivälle on jotakin jouluruokaan liittyvää puuhaa, mutta stressaamisen sijaan oikeastaan vain nautin koko puuhasta.
Eilen pyhitimme lasten kanssa illan piparkakuille. Ensin leivottiin ja sitten koristeltiin. Niin, ja toki siinä välissä syötiin niin taikinaa, kuin valmiita tuotoksiakin. Taustalla soi joululaulut, ja se hassu lapsuuden joulujen fiilis iski oikein kunnolla.
Muutama paketti pitää tällä viikolla vielä kääräistä, ja varmistaa, että vaatehuoneeseen ei unohdu yhtään lahjaa. Ohjelmassa on myös joulumuistamisten viemistä, ja seuraavat kolme iltaa onkin varattu erilaisille joulujuhlille.
Tiedättehän sen pahanolontunteen, joka alkaa ehkä stressistä tai muuten ikävästä elämänvaiheesta. Perässä tulee päänsärkyä, ihme kipuilua pitkin kehoa. Univaje kasvaa, mieli ei pysy kasassa ja virkeänä kuten pitäisi. Kyse on siitä, että keho ja mieli keskustelevat toistensa kanssa. Ja joskus niillä synkkaa jopa niinkin hyvin, että on lopulta vaikeaa huomata mistä se kaikki lähti liikkeelle – siitä fyysisestä vai psyykkisestä kipuilusta.
Näin loppuvuodesta jokaisella on mielessä hyvä olo. Tai no, uusi vuosi ja parempi olo, se ehkä kuvaa tilannetta paremmin. Miten tulla tasapainoisemmaksi, vahvemmaksi tai pirteämmäksi? Danone Activia on luonut kansainvälisen Live InSync -kampanjan, jonka mukana pääsen nyt itsekin miettimään näitä tasapainoiluja loppuvuoden kunniaksi, ja nappaan teidät ajatuksenvirtaan mukaan. Mistä hyvä olo ja hyvinvointi kumpuavat? Entä tehokkuus tai luovuus?
Live InSync ei tarkoita metodia, jolla meistä yritetään tehdä supernaisia superarjen keskelle, täydellisinä viitoinemme ja supertreenattuine vartaloinemme. Kyse on enemmänkin tasapainon etsimisestä, oman jaksamisen kunnioittamisesta ja siitä, että opettelemme kuuntelemaan niin kehoamme, kuin mieltämme. Kuulostaa äärimmäisen hyvältä, mutta entä kun mielessään käy läpi kaikkia niitä elämän parannuskohtia ja löytää itsensä loputtoman pitkän muutoslistan edestä. Pitäisi sitä, pitäisi tätä…
Henkilökohtaisesti koen, että oma hyvä oloni kumpuaa hyvin monestakin pienestä tekijästä. Levollisuus ja harmonia ovat asioita, joita monien kanssasiskojeni lailla yritän etsiä ympäriltäni. Koti sisustetaan kutsuvaksi ja rauhalliseksi. Ympäriltä karsitaan erilaisia ärsykkeitä ja haetaan sitä omaa turvapaikkaa, jossa kynttilänliekin lepatus meditoi ja rauhoittaa. Joskus on puhuttu siitä, että sotkuinen työpöytä kuvaa omistajansa päänsisäistä tilaa, ja allekirjoitan tämänkin. Itselleni siisteys ja järjestys ovat äärimmäisen tärkeitä, joskin lapsiperheessä kovin muuttuvia tekijöitä. Mutta kuvittelepa itsesi sinne viikkosiivouksen jälkeiseen tilaan: Kimppu tuoreita kukkia pöydällä, kenties jotakin hyvää syötävää, lasi viiniä ja kirja. Tila jossa ympäristö ja oman sisäinen oleminen ovat järjestyksessä, ja henki kulkee paremmin, kun ympäriltä on raivattu kaikki tarpeeton. Äitinä huomaan, että mahdottoman kaaoksen ja lelurallin keskellä sama harmonia löytyy luonnosta. Rauhallinen kävelylenkki ja kauniit maisemat, ei häiriötekijöitä eikä kiirettä.
Toisaalta tuollainen InSync -hetki voi tulla tilanteessa, jossa luovuus ja tekemisenilo pääsevät valloilleen. Kadehdin pitkään äitini kaltaisia käsityöihmisiä, jotka kokevat suurta flowta ja arjesta irtautumista harrastuksensa parissa. Lopulta ymmärsin, että minulla on vastaavia tunteita ihan olemassa olevien harrastusteni parissa. Jopa työ on välillä niin mukaansa tempaavaa, että saatan jumittua paikalleni ja kadottaa ajantajun aivan täysin. Minulla on taito uppoutua ja innostua, lopulta sillä mitä teen tai saan aikaiseksi, ei juurikaan ole merkitystä hyvänolontunteeni kanssa.
Nykypäivänä arjen tasapaino ja harmonia koetaan liian usein hyvin organisoidun kalenterin avulla. Halutaan loistaa työelämässä ja huoltaa kehoa vapaa-ajalla. Näissäkään ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta siinä kaiken järjestelyn keskellä ihminen usein unohtaa mitkä ovat ne asiat, joista se hyvä mieli oikeasti tulee. Kun kalenteriviikko on saatu kunnialla läpi, ja vihdoin on aikaa tarttua kirjaan, leipoa pullaa tai nauttia kuppi teetä naapurin rouvan kanssa, huokaistaan syvään ja todetaan, että olipa viikko. Ja juuri sillä hetkellä on ehkä käsillä se koko viikon synkkaavin hetki. Aika jolloin keho rentoutuu ja mieli vaeltaa vapaasti. Miksi ihmeessä tämä nautinto on nykyisin niin monen päivä- tai viikko-ohjelmassa kohdassa “jos jää aikaa”?
Älkää ymmärtäkö väärin, koen liikunnan hyvinkin voimakkaana hyvän olon tuojana. Kunnon hikitreeni ja tekemiseen keskittyminen vievät kyllä ajatukset pois arjesta ja kiireestä. Keho ja mieli tekevät töitä yhdessä, kun paketista kaivetaan ne viimeisetkin voimanrippeet. Silti liikunta on minulle, kuten niin monelle muullekin, asia jossa mennään hyvin helposti ojasta allikkoon. Flow-tilan raja ylitetään kun halutaankin vain saavuttaa jotakin lisää. Olla parempia, tehdä enemmän ja kovempaa. Silloin ajaudutaan pois siitä InSync -tilasta. Unohdetaan kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuvitellaan, että ruoskimalla muutumme paremmiksi ihmisiksi. Itselleni liikunta on äärimmäisen suuri sudenkuoppa tässä suhteessa, mutta toisaalta sen kanssa onnistuu paljon paremmin, kun mieli on hyvin kasassa muiden tekijöiden suhteen. Silloin tekemiseen yhdistyvät myöskin lempeys ja armollisuus – ja ruoska jää käyttämättä.
Vaikka tämä loppuvuosi on täynnä erinäisiä kiireitä ja mieli hetkittäin synkkeneekin stressin alla, voin kuitenkin hyvillä mielin todeta, että vuosi 2016 on ollut suuri hyvinvoinninvuosi. Viimeisten, kohta 12 kuukauden aikana, olen oppinut itsestäni enemmän kuin edellisinä vuosina yhteensä, ja tekemiseeni on löytynyt lempeys. Olen opetellut irrottamaan suuremmasta kontekstista ne itselleni tärkeimmät asiat, ja onnistunut löytämään paitsi omat kipukohtani, myös ne hyvän olon tuottajat. Mutta mksi jättää kesken hyvin alkanut matka? Niinpä seuraava vuosi tuokoon tullessaan uusia oivalluksia ja elämänviisautta. Jatkan tästä aiheesta vielä toisenkin postauksen verran, ja palaan kertomaan omista keinoistani tasapainon löytymiseen. Niistä pienistä arkisista valinnoista, joista syntyy kunnioitus omaa kehoa ja mieltä kohtaan. Enemmän tietoa Live InSync -kampanjasta, sekä naisten tarinoita elämänhallinnasta löydät täältä.
Olenkin kertonut teille, miten meillä on viime viikot puskettu pitkää päivää kaikkien keskeneräisten nurkkien kanssa. On maalattu, ja ahkeroitu, raivattu ja viimeistelty. Syy siihen, miksi tämä kaikki on mahdutettu väkisin tunkemalla tähän kiireiseen loppuvuoteen, on kuitenkin jäänyt kertomatta. No, kuten Instagramin seuraajat ehkä arvaavatkin, syy on tosiaan eilisissä vieraissa; Krista ja Jonna (nykyisin jo #kivilahtikeltanen -yhdistelmänäkin tunnettu parivaljakko) kävivät eilen kuvaamassa meidän kodin joulua.
Siitä on jo useampi vuosi, kun sama kaksikko ikuisti edellisen kotimme kesäistä tunnelmaa, ja oli äärettömän suuri kunnia päästä nämä taiturit kylään uudestaan. Kesällä 2011 Niilo oli pieni pellavapäinen poika, joka seurasi Kristaa kuin hai laivaa. Eilen tuo sama kuvio toistui Klaaran kanssa. Kristassa on selkeästi jotakin taikavoimaa, joka hurmaa lapsiamme!
Vaikka eilinen päivä menikin kuin hupsista vain, jäi jäljelle todella levollinen ja jouluinen mieli. Ulkona on niin uskomattoman kaunis ja talvinen maisema, ja kotona näyttää oikeasti ihan joululle. Kuusi ja kynttilät tuikkivat, ja suurin osa lahjoistakin on paketoitu joulupuun alle. Ja siitäkin huolimatta, että ne jouluherkut on yhä taikomatta, huomaan lähestyväni nyt rauhallisin mielin kohti joulua. Tänään kuoritaan lantut ja porkkanat kattilaan, ja piparinleivontaan uskon saavani ainakin kaksi innokasta kaveria.
Viime viikkoina yöunet ovat tosiaankin jääneet vähiin, ja olen kuullut jo useammastakin suusta näyttäväni ihan kaamealle, mikä todellakin on ollut vinha totuus. Simäpussit roikkuvat poskilla, ja pitkästä aikaa ihokin innostui kukkimaan. Viime yönä nukuin kuitenkin kuin tukki, ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kun herätyskello aamulla pirisi. Kenties tuo sairastelujen aiheuttama yöelämä ja stressin valvottava vaikutus ovat nyt vihdoin takanapäin.
Nyt toivotan levollista viikonloppua teille kaikille! ♡
Synttäreistä päästiin, niin johan se on joulun vuoro. Ja joulu on tullutkin meille parin viime päivän aikana oikein kunnolla. Tänään hain kukkatilaukseni, ja nyt kuistilla on mukavan kukikas joulutunnelma. Ai että, kukkia ei kai koskaan voi olla liikaa!?
Tälle illalle on vielä yhtä jos toistakin puhdetta, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän talvisen kukkaloiston teidänkin kanssa.
Täällä alkaa väsymys painaa silmiä ja turnauskunto käydä loppuun. Oma vika tietenkin, että nämä pienet remppatyöt, jotka haluttiin valmiiksi ennen joulua, piti jättää juuri joulua edeltäville viikoille. Kun niihin olisi voinut vaikka pureutua alkusyksystä. Mutta pah, kiire on kai sitten kuitenkin paras sparraaja.
Kirjoittelinkin syksyllä, että työhuoneen mustavalkoinen ilme on alkanut tuntua liian kylmältä. Koska tämä on talon ainoa huone, jossa ei ole patteria, se kylmyyden tunne voi tietenkin johtua ihan lämpötilastakin. Siitä huolimatta huoneen ilme vaati pientä pehmitystä, ja se tehtiin (yllätys yllätys) kalkkimaalilla. Myöskin mustat pöydänjalat saivat häipyä, ja tilalle hankittiin valkoiset. Näissä jaloissa onkin kaksi isoa plussaa entisiin verrattuna. Toinen on se, että tulostin mahtuu nyt lepäämään tuolla alhaalla, ja toinen se, että pöytätason korkeutta on helppo säätää. Nyt kun pöytä on himpun korkeampi, mahtuu tuolinkin sen alle paremmin.
Kiva vaaleanharmaa väri saatiin aikaiseksi sekoittamalla sävyjä Nougat ja Ivory (Kalklitir -kalkkimaali). Sopivasti kontrastia valkoiseen, mutta huone säilytti valoisan fiiliksensä. Tulisijan ympärillä oleva rapattu seinä jätettiin kuitenkin valkoiseksi.
Olen oikeastaan niin tyytyväinen, että tekisi mieli sutia vastaavalla sävyllä myös molemmat eteiset, joiden väliin työhuone jää. Ei tosin nyt, mutta ehkä inspiraatio sitten iskee joulun alla 2017.
Kuopus saatiin loppuviikolla viimeinkin terveeksi, mutta tänään oli esikoisen vuoro jäädä petipotilaaksi. Juuri nyt tämä huono tuuri ja tavaksi tullut yövalvominen alkavat pikkuisen kiristää mielialaa. Mutta eihän näille voi mitään. Jossain kohtaa ne tartunnat olisi kuitenkin tulleet, joten parempi nyt ennen joulua, kuin sitten joulunpyhinä.
Heittelin aamulla tyynyt, peitot ja petauspatjat pakkasukon pureksittavaksi. Pakastinkin kaipaisi sulatusta ja siivousta, mutta sen jätän suosiolla joulun jälkeiseen aikaan. Optimisti kun olen, jaksan uskoa, että näitä kirpakoita talvipäiviä saadaan vielä seuraavinakin talvikuukausina.
Huhheijaa! Synttärit on nyt juhlittu puoliksi, ja huomenna jatkettaan lastenjuhlien parissa. Tosin yhtä juhlaa tämä väliaikakin, sillä saatiin siskoni lapsineen meille ihan yökylään. Voisi sanoa, että talo on täynnä elämää tämän viikonlopun.
Ajattelin laittaa teille joitakin kuvia päivän varrelta, mutta jatkan nyt itse pidemmittä puheitta illanviettoa. Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun tämä porukka on meillä yökylässä, ja toki ilosta pitää ottaa kaikki irti.
Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään.
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Täällä on elelty toista adventtia vähän tahmeissa tunnelmissa. Itse en ole oikeastaan saanut juuri mitään aikaiseksi (flunssa-aalto tuntuu saavuttavan meidätkin), ja lopun päivää ajattelin jatkaa samalla linjalla. Onneksi aina ei tarvitse ollakaan niin kauhean tehokas, ja sunnuntai jos mikä on hyvä päivä pieneen lorvailuun.
Onneksi edessä on myös tynkäviikko ja itse pääsen pikkujouluttelemaan huomenna jo toistamiseen, eli nyt on hyvä tilaisuus puhallella kaikki joulu- ja synttäristressit pihalle. Makoilla sohvalla kirja kädessä, ja meditoida kuorimalla klementiinejä. Nautinnon kruuna Da Capo -boxi, jonka mies toi kaupasta tuliaisiksi. Joskus perinteinen rokulipäivä tekee ihan hyvää!
Vielä muistuttelisin Lifestyle La Luna -alennuskoodista, joka on voimassa enää tämän päivän ajan. Koodin löydät täältä.
