Pikamoi pyykkituvasta!

Siivoilen täällä oksentelevan koiran aikaansaannoksia. Jep, eli lakanapyykkiä, ja jonkinlaista mattopyykkiä. Ihmeellistä, että se täytyy aina tähdätä jollekin alustalle, eikä vain lattialle. No, tämä päivä on nyt pyhitetty pyykkikoneen hurinalle, joten se siitä.

Ketutustani hiukan lieventää se seikka, että odottamassa on uudet ihanat lakanat, jotka odottavat pääsyään vuoteeseen. Eli, nyt sitä sinistä sitten pieni annos! 🙂

Pyykkikone ei vain oikein tahdo jaksaa lingota tuota petarinpäälistä, eli tässä nyt sitten pohdin, pitäisikö se heittää vaan märkänä säkkiin ja kiikuttaa pesulaan. Voihan pieksut!

Mutta, ehkä se tämäkin päivä tästä vielä hymyksi muuttuu. Kivaa keskiviikkoa teille!
Pus!

Uutta viikkoa!

Toivottavasti maanantaiaamunne on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Meillä on Klaaran kanssa ihan vapaapäivä, joten ohjelmassa niinkin arkisia asioita, kuin kaupassa käyntiä ja pyykinpesua. Ehkä jotain hyvää voisi myös leipoa, sillä meillä on tänään talossa yksi päivänsankari.

En tiedä teistä, mutta itse ainakin olen tänään tarvinnut keskimääräistä suuremman kahviannoksen. Johan tuo vaikuttaa, kun aurinko ei paistakaan kirkkaasti heti aamusta.

Maanantai, ja maanantaiaamut, ovat aina hiukan asennekysymyksiä. Eipä kai siinä sen enempää tarvitse, kuin päättää, että tästä tulee hyvä päivä ja loistava viikko!

Kaikkea hyvää maanantaihinne, ja uuden viikon alkuun!

Aurinko paistaa ja kalenteri näyttää perjantaita! Eipä kai tässä paljon muuta voi enää toivoa! Edessä viikonloppu, yhteistä aikaa ja kivaa tekemistä. Aion todellakin nauttia!

Muutama kuva kuistilta, jonka värimaailma tuntuu nyt silmiin ihan parhaalta. Valoa, ja vihreää, ripaus sinistä ja keltaista. Sanotaanko, että nyt on oikeastaan ihan pikkuisen sellainen fiilis, että kotiin kaipaa muutenkin enemmän värejä. Jostain kumman syystä juuri sininen on alkanut taas viehättää, vaikka edellinen sininen kausi taisi olla vuosituhannen alkupuolella, ja sen mentyä uskoin, että sininen ei enää koskaan palaisi sisustukseen. No, ikinä ei voi tietää! 🙂

Niin tai näin, mukavaa perjantai-iltapäivää myös teille. Ja, tietysti ihanaa laskeutumista kohti viikonloppua!

Torstai toivoa täynnä, eikös!?

Lupasin jossain kohtaa laittaa kuvia kalkkimaalatusta seinästä, mutta se on vähän jäänyt. Lähinnä, koska tuo seinä nyt ei vaan ole mikään kovin kuvauksellinen. Täynnä jos jotakin pistoketta ja nyt vielä kamala ruma valokuitulaatikko. No, ehkä ne saadaan jotenkin kauniisti piiloon – sitten joskus. Lähinnä tämän seinän maalaus oli pieni koe, eli tarkoitus olisi maalata samalla sävyllä viereisen huoneen, eli olohuoneen kolme seinää. Pianohuoneeseen riittää tämä yksi, sillä puuseinät jätetään molemmista huoneista valkoiseksi, ja pianohuoneessa on lisäksi tuo rappusten panelointi, mitä ei myöskään lähdetä kalkkimaalilla maalaamaan.

Maalina käytimme Kalklitirin kalkkimaalia, ja eka kerros sudittiin sävyllä San Saccaria. Heti kerroksen jälkeen olin kuitenkin sitä mieltä, että sävy oli liian vaalea. Ongelma on kuitenkin se, että nämä huoneet ovat talon pimeimpiä, sillä olkkariin paistaa lähinnä ilta-aurinko, ja pianohuoneeseen pääsee lisäksi jonkin verran aikaista aamuaurinkoa. Kovasti ei siis voida tummempaan heittää, ettei lopputuloksesta tule pimeä ja ahtaan oloinen. Nougatin Sannalta kyselin apua, ja sain kuulla, että San Saccariasta seuraava tummempi harmaa olisi sävy Winter Primo. Sen kuitenkin olen livenä nähnyt, ja tiesin, että tuo sävy näyttäisi näissä huoneissa turhan tummalta. Kalklitir on kuitenkin tehnyt ihan nimikkomaalin Sannalle, ja sävy Nougat on juurikin noiden kahden perussävyn välistä. Selvästi harmaampi, ja vain inan tummempi, kuin San Saccaria, mutta fiilis on heti vahvempi. Niinpä sudittiin pari kerrosta sävyä Nougat, ja lopputulos on ihan täydellinen.

Tässä nougat sävyssä näkyy jo selkeämmin tuo pensselin jälki, kuin mitä se näkyi vaaleammassa San Saccariassa. Seinän pinta on nyt ihanan tuntuinen, ja kun päästään aikanaan maalaaman loputkin seinät, uskon, että lopputulos on täydellinen. Tietysti sitten vielä ne listat aikanaan kruunaavat koko homman.

Je ne farkut. Ne on ollut odottamassa jo tovin keväisempiä säitä. Lempparimerkki Please Jeans, vähän vaaleammassa sävyssä tällä kertaa. Tosi ihanat, joskaan ne ei ole vielä asettunut päälle yhtä mukavasti kuin vanhat farkut, mutta kyllä nämäkin tästä vielä pehmenevät. 🙂

Aurinkoa ystävät!
Pus!

Otettiin eilen kaikki ilo irti kauniista illasta ja haettiin pari isoa nippua pajunkissoja. Lähinnä siltä varalta, että lähempänä pääsiäistä pajut saattavat olla jo täydessä kukassa. Yksi kimppu koristeeksi, ja yksi lapsille vitsa-aineiksi. Vielä pitäisi hakea hiukan isompi oksa, jotta lapset saavat pääsiäispuunsa. Saappaat kurassa tallusteltiin pellon reunaa ja heiteltiin kiviä lammen jäälle. Muisteltiin viime kesää ja huonoa kalaonnea.

Risuretken jälkeen virittelimme pihaan kunnon nuotion ja paistoimme tikkumakkaraa. Voi että, miten se onkin niin eri makuista kuin grillissä kypsennetty! Veikkaan tosin, että maku syntyy enemmänkin fiiliksestä. Vähän sama juttu, kuin vertaisi kotona syötyä jäätelöä jäätelökioskista ostettuun. Oli kuulemma paras ilta pitkiin aikoihin. Ja niinhän se on, ei sen tekemisen tarvitse olla sen kummempaa; Yhdessäoloa ja aika arkisiakin juttuja, mutta niistä jää ne parhaat muistot.

Tuntuu, että vuosi sitten pääsiäinen jäi jollakin tapaa ihan viettämättä, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa siitä kaiken ilon irti. Näin kun ajoissa aloittaa, niin ehtii varmasti nauttia ihan jokaisesta pikkujutustakin.

Suloista keskiviikkoa!

Aurinkoinen tervehdys!

Täällä on viikonloppu kulunut melko lailla kotipainotteisesti. Sillä aikaa kun itse torstaina reissasin, pihasta oli kaadettu kolme suurta mäntyä (männyt eivät mielestäni sovi puutarhaan, ja vanhat männyt lähinnä vain roskaavat), sekä suuri kuusi toisen keittiön ikkunan edestä. Nämä tietenkin ovat teettäneet puhteita ulkona, mutta kun keittiön ikkuna todella paljastui esiin, tuli välitön tarve pestä lasit ja päästää kaikki mahdollinen valo sisään. No, nyt sitten keittiö tosiaan on valoisa!

Perus kotipuhteiden lisäksi pidin eilen myös leivontapäivää. Suklaakakkua, rocky roadeja jne… Eli suklaapainotteinen lauantai. 🙂

Valkoisen hortensian sain viikko sitten anopiltani ja se sopiikin hyvin keittiöön mustassa ruukussaan. Vielä kun ei ole näilläkään ulkoilujen aika. Kuistille tosin laitoin eilen hurjasti keväisiä sipulikasveja. imuroin ja pesin lattian. Kenties jonkinmoiset kakkukahvit voisi tänään juoda jo kuistin puolella!

Suloista sunnuntaita teillekin. Nautitaan keväisestä säästä!

Hyvä viikko -postauksessa jo vilahtikin pääsiäismunia, jotka nostin olohuoneen pöydälle viikko sitten. Mielestäni kivat pääsiäiskoristeet ansaitsevat olla esillä enemmän kuin viikon. Noita DIY “TineK” -munia askartelin viime keväänä, ja juttua niistä löydät täältä.
Koska kivoja pääsiäiskoristeita on harvassa (usein pääsiäiseen yhdistyy räikeät värit, kuten keltainen ja oranssi, jotka eivät oikein istu meille), koitan tarttua sellaisiin aina mahdollisuuksien mukaan. Eilen pyörähdin pikaisesti Indiskassa, ja nämä avattavat metallimunat iskivät oitis silmiin. Näistä oli olemassa myös sellainen pystymalli. Kummassakin mallissa on pohjassa tasainen kohta, jonka avulla muna pysyy halutussa asennossa. Molemmat munat olivat myöskin avattavia, joten voi niihin myös sujauttaa pieniä yllätyksiä.

Tämänkaltaiset pääsiäiskoristeet sopivat meille oikein hyvin. Toki lapsille pitää olla myös sitä värikkäämpää, tipuja jne.  Kuvissa näkyvä lautanen jäi sekin käteen samalla Indiskan reissulla. Ajattelin sitä lähinnä tarjoiluvadiksi/pullavadiksi. Tosi ihana sekin kaikessa valkoisuudessaan.

Mutat hei, se olis perjantai! Päivä jolloin on kiva laittaa vähän kotia kuntoon, ja poiketa vaikka kukkaostoksilla. Itse ajattelin lisäksi tehdä vähän Rocky roadia! 😉

Ihanaa ja aurinkoista viikonlopun alkua kaikille!

Keskiviikkoa!

Niin ihanan valoisa aamu, että oli pakko tarrata kameraan. Kuvia taas keittiöstä, siitä toisesta päädystä, joka meillä toimii jonkinlaisena arkiolkkarina. Tämä keittiö kun on se huone, jossa meillä oikeastaan melkein vallan ollaan. Poikkeuksena se, että yläkerrassa nukutaan, ja olkkarissa katsellaan telkkaria. Jälkimmäistäkin hyvin harvoin, ja usein vasta lasten mentyä nukkumaan. Harvoin meillä edes vieraat (ne tutut ystävät ja sukulaiset) käyvät keittiötä pidemmällä. Kodin sydän on meillä sananmukaisesti juuri täällä köökissä.
Blogin vanhemmat lukijat varmaan muistavatkin ns. yhden telkkarin politiikkani. Tällä olen tarkoittanut sitä, että mielestäni yhden television on riitettävä, ja jos näin ei ole, pitäisi elämäntavat syynätä kuntoon. Ideana siis se, että kaikkien ei tarvitse olla niin telkkaririippuvaisia, että talossa pauhaisi kaksi laitetta samaan aikaan esittäen eri ohjelmia.

No, nyt mun politiikkani on horjumassa. Ei sen vuoksi, etteikö katselemiseen riittäisi yksikin telkkari, vaan sen vuoksi, että tuntuu tyhmältä, ettei tässä tilassa ole telkkaria. Koska keittiössä laitetaan ruokaa, löhötään, istuskellaan, leikitään, pelataan, piirretään, askarrellaan, leivotaan, seurustellaan – you name it – joten miksipä tässä ei joskus voitaisi katsoa teeveetäkin!? Sehän voisi olla ihan kiva, että ruuan päälle lapset katsoisivat pikkukakkosen tässä, ja me aikuiset voisimme sitten seurustella samassa tilassa. Nykyään kun se on niin, että jos lapset katsovat piikkukakkosen, tai mitä tahansa muuta lasten ohjelmaa, niin me aikuiset jäädään tähän keittiöön kuitenkin.

Koska meidän telkkari, se one and only, on aika pieni nykytrendeihin verrattuna, olemme pohtineet tässä jonkun aikaa, että vanhan telkkarin voisikin siirtää keittiöön ja hankkia sitten vähän isomman olkkariin spesiaaleja leffa- ja Netflix-iltoja ajatellen. Vaan jotta pehmiäisin kunnolla ajatukselle, pitäisi tietysti ratkoa pieni sisustuspulma; Mihinkä se telkkari sitten laitetaan, ja miten nykyiset kalusteet sijoitetaan uudelleen!? Ei mikään elämän kokoinen ongelma, mutta pieni pähkinä nyt kuitenkin. Niinpä mä täällä nyt sitten kieputan sohvaa ja divaania mielessäni, ja yritän keksiä ratkaisun. Sinänsä hassua, kun kuitenkin pidän tästä tilasta jo ihan tällaisena.

Anyway, mukavaa ja aurinkoista keskiviikkoa!

Aurinko nousi tänään pilvettömälle taivaalle, ja aloin tahtomattani hyräilemään ”voiko ihanammin päivä enää alkaa.” Energiapuuskassani aioin kirjoittaa postauksen heti aamulla, mutta tekniikka oli toista mieltä. Niinpä tämä postaus tulee julki vasta nyt.

Aurinkoisen sään lisäksi viikon alku tuntuu erityisen ihanalle, koska talo on täynnä kukkia. Vietimme eilen naistenpäivää 14 naisen voimin me&i –kutsujen parissa. Itselleni pärähti samaisena päivänä 31 vuotta täyteen, ja pöytä täyttyi kukista, suklaasta ja shampanjasta. Aika lahjottu olo! 🙂
Koska kuitenkin olin jo kutsuja ajatellen hankkinut joitakin kukkia, nyt fiilis lähentelee kukkakauppaa. Näin kun voisikin olla aina!

Tarkoitukseni oli eilen napsia joitakin kuvia tarjoiluista ja tunnelmista, mutta kamera unohtui täysin tuossa tohinassa. Ihana päivä, ja vaihtelun vuoksi ihan kiva, kun kutsuilla on pelkkiä aikuisia. Joimme fresitat ja söimme herkut siis ihan rauhassa jokainen.

Mieheni oli hankkinut lahjaksi toivomani paketin, eli Polarin Loop –aktiivisuusrannekkeen. Omistan kyllä vanhan Polarin sykemittarin, mutta mitään näin nykyaikaista en ole koskaan kokeillut. Itse asiassa, en ole koskaan aikaisemmin koittanut askelmittaria. Puhutaan yli 10000 askeleesta, mutta käytännössä en ole koskaan osannut arvioida, kuinka paljon niitä askeleita oikeasti arkipäivänä tulee. Sinänsä ihan jännä huomata, että jo nyt, kahden aikaan iltapäivällä, mulla on kasassa yli 12 tuhatta askelta! Voinen siis olettaa olevani ihan aktiivinen persoona.  Tämän päivän treenitkin kun on vielä tekemättä. 🙂

Mutta, koska hyvää fiilistä on ihana jakaa, ajattelin samalla julkaista me&i –arvonnan voittajan! Ella saa valitsemansa Fantastic boatneck dress –mekon, jonka muuten eilen tilasin itsellenikin! Taisi olla koko kutsujen pidetyin ja tilatuin vaate.

Tästä tulee hyvä viikko. Mä haistan sen nenässäni ihan selvästi! Ei anneta tekniikan häiritä, nautitaan keväästä!

Vaikka tässä nyt onkin hehkutettu maaliskuuta ja orastavaa kevättä, niin täytyy myöntää, että vallitsevat sääolosuhteet muistuttavat kyllä enemmän syksyä. Erona tietysti se, että päivä on pidempi, mutta koska aurinko ei jaksa näyttäytyä, ja ulkona lentää rapa, hiipii syksy väkisinkin mieleen.

Siinä mielessä hassu juttu, että nämä kuvat voisivat yhtä hyvin olla marraskuulta. Mulla on nimittäin vieläkin pikkuvalot lasipurkissa (hyvä yövalo, jos pitää kulkea rappusissa) ja amarylliskin on täydessä kukassa. Ja kyllä, kuvat ovat siis ihan tämän aamuisia!

Joulukuun alussa Klaara repi yhden kukkivan amarylliksen, ja koska se, mitä kasvista jäi jäljelle, oli niin surullista katsottavaa, nostin kukan kuistille ja unohdin sen sinne. Vaan tässä joku viikko sitten huomasin, että sehän puskee uutta. Nostin sipulin taas sisälle lämpimään ja tuossa se nyt kukkii niin kovin jouluisena. Harmi, että se sattuikin olemaan juuri tuo punainen yksilö.

Meidän kalkkimaalaus jäi pianohuoneessa hiukan vaiheeseen, kun yhden kerroksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että sävy olisi saanut olla pikkuisen harmaampi. Nyt sitten odotellaan uutta maalisävyä, ja katsotaan, että miten se toimii. Ja jos se toimii, on tarkoitus jatkaa koko olkkariin samalla sävyllä. Niin, että harmaata on tiedossa, vaikka kevät tuosta kuinka päättäisikin kirkastua.

Kivaa päivää! Ei anneta harmauden selättää!