Täältä remonttikaaoksen keskeltä ajattelin heittää ilmoille kivan sisustusaiheisen arvonnan. Niinhän se vain on, että vaikka paikat olisivat kuinka keskeneräiset tahansa, sitä väkisinkin karkaa ajatuksissaan siihen sisustamiseen. Indiedaysin ja Hobby Hallin kampanjassa paino on juurikin siinä sisustamisessa, vaikka toki Hobby Hallin valikoimissa on paljon muutakin.

Kuten kahtena edellisenäkin syksynä, keräsin jälleen postaukseksi joitakin omia suosikkejani Hobby Hallin sisustusvalikoimista. Jaoin tuotteita kuviin värifiiliksen mukaan, vaikkakin omassa kodissa suosin koko palettia mustasta lämpimään luonnonvaalean ja puun sävyihin.

 Vanhassa talossa mattojen merkitys korostuu näin syksyllä. Kun lattian raoista alkaa tulla kylmää ilmaa, on viimeistaan aika hoitaa mattotilanne kuntoon. Hobby Hallilla on aina ollut hyvä mattovalikoima, eikä se tee poikkeusta tänäkään syksynä. Pehmeitä villa- ja nukkamattoja, sekä helppohoitoisia yleismattoja kuraisten kenkien varalle.

Paimentolaistunnelmaa luo Design Nomadin luonnonvalkoinen villamatto, ja värillään, sekä kuvioinnillaan, hurmaa Koodi Grado  -nukkamatto.  Koodi Maya tyynynpäälisissä on juuri sitä jotakin, ja Nauvo rottinkituoli taasen vetoaa kauniilla harmahtavalla puunsävyllään. Koodi Enni -yleismatot ovat mieleeni paitsi väreiltään ja kauniilta korinpohjakuosiltaan, myös helppohoitoisuutensa vuoksi. Meillä ainakin alkaa nuo eteisen ja kuistin puuvillamatot olla sen verran märkiä ja kuraisia, että on aika vaihtaa mattolaatua hiukan kestävämpään.

Itselleni puhdas mustavalkoisuus on sisustuksessa turhan jämerä pari, mutta pieninä määrinä musta ryhdittää vaaleita luonnonsävyjä sekä utuisen harmaata värimaailmaa.

Koodi Iida -puuvillamatot ovat väreissään hyvä esimerkki mustan, harmaan ja luonnonvaalean liitosta. Luhta Homen Palmikko- ja Orsi -korit ovat loistava tapa lisätä sisustukseen ripaus mustaa, kun taas mustavalkoinen Koodi lehmäntalja on näyttävä valinta vähäeleiseen mustavalkoiseen sisustukseen.

Luonnollisesti mielessäni pyörii myös erilaiset keittiöjutut. Uuden keittiön myötä koitan itsekin pyrkiä siihen, että kaikella tavaralla on jokin käyttötarkoitus, mutta samaan aikaan ne tavalliset käyttöesineet olisivat kauniita, eikä kaikkea tarvitsisi kätkeä kaappeihin (joita meille ei siis hirveästi tule). Omasta mielestäni kaunis keittiö syntyy kauniista keittiövälineistä, ei niinkään erilaisista sisustustavaroista.

Keittiöpuolelta tärppejä, joita ei tarvitsisi piilotella kaapissa:
Jamie Oliver -malliston yrttileikkuri, mortteli sekä valkosipulipuristin. Kauniin harmaat uunipata ja uunivuokapari.

Mutta, kuten tapana on ollut, yhteistyössä Hobby Hallin kanssa järjestämme teille myös mukavan kilpailun.
Näiden omien lempparieni pohjalta Hobby Hall valitsi teille palkintosetin, johon kuuluu Koodi Maya -tyynynpääliset, sekä Luhta Home Orsi -koripari, joka toimii sekä säilytyskorina, että pienenä pöytänä.

Palkintoa pääset tavoittelemaan linkkaamalla kommenttiboksiin oman Hobby Hall sisustussuosikkisi, ja perustelemalla valintasi. Aikaa on kokonainen viikko, jätä siis kommenttisi viimeistään tiistaina 2. 9. 2014

Eli ei muuta kuin osallistumaan. Minä jatkan täällä kaaoksen parissa!

Mukavaa päivää!

Kyllä siitä valaisimesta lopulta tulikin valmis. Alman avulla -tai Almasta huolimatta. Vasta kasattuani varjostimen, tulin pohtineeksi, että kankaan olisi voinut kiinnittää toisinkin päin, siis riippuen kummasta päästä valaisimen ripustaa ylös, ja haluaako tuon isomman kanttauksen ylös vai alas. No, niin pitkälle en ole vielä ehtinyt, sillä en saa omin avuin valaisinta paikalleen, ja joudun odottelemaan apukäsiä.

Aluksi valaisin olisi tarkoitus nostaa tänne olohuoneen kattoon, mutta jossain vaiheessa kun makuuhuone pääsee käsittelyyn, valaisimen paikka tulee mitä todennäköisemmin olemaan siellä.

Mutta nyt ne apukädet tulivat, joten kohti kattoa!

Kauniita unia!

Eikös se ole aika yleistä, että lapset viihtyvät erilaisissa majoissa. Meillä yläkerran aulassa komeilee tämän näköinen tiipii. Leanderin kehtokeinun kolmijalka on siis virallisesti vihitty uuteen käyttötarkoitukseensa! Majojen rakentaminen ja erilaisten “omien tilojen” kyhäily oli itsellenikin mielekästä lapsena. Turhan usein vain sain kuulla käskyn siivota sotkut ja laittaa tavarat takaisin paikalleen.
Aina arki ei kieltämättä ole kaunista katseltavaa kahden lapsen äidille, mutta pienin valinnoin voi arjen yksityiskohdista muokata kauniimpaa. Tämän sadepäivän kunniaksi äitikin oli “majatuulella”.

Kaunis arki!
Siinä jälleen asia, josta minä ja kaimani Lotus Emilia tahdomme teitä tänäkin syksynä muistutella. Sillä, jälleen Emilia -talouspyyhe on saanut uuden ulkoasun Lotuksen ja Vallilan yhteistyön kautta!
Vallilan Muuan-kuosilla koristellut Lotus Emilia Design By Vallila talouspyyhkeet löytyvät jo kauppojen hyllyltä, ja joku on saattanut niihin törmätäkin.

Vallila on meille suomalaisille tuttu kodintekstiileistään ja persoonallisista kuoseistaan. Meidänkin ylkerran aulan villamatto on peräisin Vallilan valikoimista. Zelda -matto edustaa Vallilan hillitympää ja luonnollisempaa linjaa, ja sopii meidän kovin haaleaan sisustukseen erittäin hyvin. Samaan tapaan on Emilia -talouspyyhe vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen arjen keskellä. Se tunnetaan ja laatuun luotetaan. Vallilan ja Lotuksen yhteistyö osoittaa, että arjesta löytyy paljon pieniä seikkoja, joita parantamalla ja muokkaamalla koko arki saadaan pikkuisen kauniimmaksi!

Kuten varmasti osasitte jo viimesyksyisen myötä arvata, jälleen mulla olisi teille kiva kilpailu Valillan ja Lotus Emilian hengessä.
Pysykää siis kuulolla!

Kaunista ja tunnelmallista iltaa!

Toinen laiskanpulskea karvaturri, toinen Ay Illuminaten Z1 Cotton Lamp.
Ja, tässä me nyt sitten yritetään Alman kanssa saada tästä aikaiseksi ihan oikea kattovalaisin.

Nähtäväksi jää, kuinka meidän käy!

Sataa, sataa, ropisee… Mutta, ei annetan sen häiritä.

Kivaa keskiviikkoa!

Valaisin Homenordista.

Syksy on ehdottomasti sisustamisen kulta-aikaa. Kun pimenevät illat ja sateet ajavat ihmiset käpertymään koteihinsa, pitää tunnelmasta ottaa kaikki irti.
Koko kesän pyörittelin mielessäni ajatusta, että keskelle olohuoneen pöytää pitäisi hankkia lyhty. Tarpeeksi pieni, jotta lyhty ei häiritse teeveen katselua, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta sen sisään mahtuu kunnollinen pöytäkynttilä. Sama juttu kukkaruukun kanssa. Keväällä nostin pöydälle vastaavanlaisen Tine K:n kukkaruukun, mutta ruukku oli niin suuri, että se peitti näkyvyyden mukavimmasta asennosta telkkarille. Kyllä, kaikki pitää huomioida!

Kuten varmaan arvaatte, sekä ruukku, että lyhty, löytyivät molemmat niistä eilisistä Nougat -kasseista. Kasseissa oli muutakin pientä kivaa piristystä kotiin, esimerkiksi taustalla näkyvä Design By:n tyyny.

Helteinen heinäkuu sai kaikki perennat kukkimaan kovin nopeasti, eikä puutarhan kukka-antimista ehtinyt juuri maljakossa nauttia. Nyt olen yrittänyt hyödyntää vielä hortensian oksia, jotka jaksavat ilahduttaa, kun melkein kaikki muu on kukintansa lopettanut (nojoo, kultapallo, komeamaksaruoho, syysleimut, yrtti-iiso, punahattu, kuunliljat jne., onhan niitä muitakin myöhään kukkivia). Mutta, kohta pitää oikeasti taas jättäytyä kukkakauppojen armoille!

Että tälläisissä tunnelmissa täällä fiilistellään sadepäivien iltoja. Ja, jos ihan totta puhutaan, tuohon ruukkuun tekisi kovasti mieli iskeä jo hyasintti tai pari. Pitää ehkä kuitenkin malttaa vielä hetki, ja kehittää jotakin muuta kaunistusta pöydälle. Ehkäpä nakkaan ruukkuun viime syksystä asti hengissä säilyneen kummituspuun (corokia cotoneaster). Jep, niin mä teen. Se kun on edelleen istuttamatta!

Ja hei, nuo kommentit! Vastaan tänään asap, kunhan talo hiljenee!

Ihanaa iltaa!

Tunnelma on viritetty vimpan päälle, tästä on hyvä jatkaa perjantain sohvailua. Löytyy karkkia ja löytyy kynttilää. Tosin vielä on valoisaakin, mutta siinä vaiheessa, kun viime viikon lauantailta jemmaan jäänyt Ylikomisario Morse lähenee loppuratkaisuuaan, kynttilänvalosta on jo hyötyäkin!

Mitäs sitä sitten muuta voisi viikonlopun aloitukseen toivoakaan. Uunistakin leijailee kivat tuoksut, huomenna syödään nyhtöpossua!

Rauhallista iltaa. Nautitaan!

Tulin eilen siivotessani miettineeksi, että tänä syksynä muutostamme tähän taloon tulee kuluneeksi jo kaksi vuotta. Tuntuu, kuin aika olisi huristellut siivillä, ja jokaiseen joko remonttinne on valmis -kysymykseen vastaan häpeillen, kuin emme olisi saaneet mitään aikaiseksi.
Liekö syy tuoksumuistissani vai missä, eilen imuroidessani viilentynyttä, ja melko kylmääkin yläkertaa, aloin pohtia mitä kaikkea nämä vajaat pari vuotta ovat pitäneet sisällään. Miten paljon asioita on mahtunut tuohon aikaan, ja miten paljon tämä talo on muuttunut. Ennen kaikkea, tulin miettineeksi sitä, miten talosta ylipäätään tulee koti.

Syksyllä 2012, kun lokakuun lopulla muutimme uuteen kotiimme, oli se vahva tunne kodista ehkä hitusen kauempana, kuin esimerkiksi asuntonäytöllä. Talo oli ehtinyt olla tovin tyhjänä – ja kylmänä. Olimme repineet ja purkaneet. Päivät venyivät, ja kylmyys ja koleus iski luihin ja ytimiin. Talossa kuljettiin saappaat jalassa, ja ulkovaatteet päällä. Tulisijoja ei ollut käytössä, kattilaan ei ehditty laittaa puita, lämmintä vettä ei tullut, ja sähköäkin sai vain muutamasta paikasta. Vihdoin tuli aika antaa väliaikaisasunto pois, ja muuttaa uuteen kotiin ihan oikeasti. Ensimmäiset yöt vietimme talossa mieheni kanssa kaksin, sillä ajattelimme, että olosuhteet eivät olleet sopivat lapselle. Mieheni teki ympäripyöreitä päiviä, valvoi yöt ja valvoi päivät. Itse kannoin muuttolaatikoita ja huonekaluja vauvamahani kanssa. Jälkeenpäin olenkin miettinyt, olenko kaskaan kantanut niin paljon tavaraa niin pienessä ajassa, kuin tuolloin Klaaraa odottaessani. Oli pakko. Välillä vain itkin väsymystäni ja välillä sitä, että en jaksanut niin paljon, kuin olisin halunnut. Kylmyyttä ja koleutta ei oikeastaan edes jaksanut ajatella. Voimat eivät riittäneet. Mahdollisuudet pyykinpesuun, saati itsensä pesemiseen, olivat heikot ja ottivat aina aikaa, sillä molemmat tuli tehdä jossakin muualla. Koska aikaa ei liiemmin ollut, molempia suoritettiin lähinnä vasta kun oli pakko.
Vaikka olosuhteet olivat mitä olivat, tai ehkä juuri siitä syystä, tunne kodista vahvistui päivä päivältä. Oli kuin olisimme asuneet selviytymisleirillä, taistellen oman kodin puolesta.

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydämesikin. Tai perheesi ja rakkaasi. Yhden teorian mukaan kodiksi voi kutsua paikkaa, jossa puhelimesi ottaa automaattisesti wifi-yhteyden. Niin tai näin, tavallaan kai jokainen pitää paikkaansa. Sanotaan myös, että muistot tekevät kodin. Koti on paikka, johon yhdistyy suuria tunteita ja vielä isompia muistoja. Tunneihmisenä allekirjoitan tämän täysin. Uskon vahvasti, että tunne kodista on paljon syvemmällä, kuin seinien värissä tai muissa pintamateriaaleissa. Koti ei synny sisustuksesta tai kauniista esineistä, vaikka toki niilläkin on viihtyvyyteen suuri vaikutus. Koti on paikka, jossa ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, ja paikka, jossa voi olla oma itsensä!

Entä ne muistot? Mahtuuko kotiin myös surua ja murhetta, vai perustuuko onnelan kivijalka ainoastaan hyville muistoille? Alun selviytymisleirin jälkeen tässä talossa on itketty monet itkut. Iloa, surua ja liikutusta. On ollut vaikeita asioita, murheita, joiden yli pääseminen on näyttänyt hetkellisesti mahdottomalta. Tunnettu suunnatonta onnea ja iloa, koettu väsymystä ja haikeutta. Tässä talossa on varmasti käyty läpi koko tunteiden kirjo, mutta ehkä koti onkin juuri sitä; Paikka jossa itketään ilosta ja onnesta, talo jonka suojassa noustaan läpi vaikeiden aikojen ja suurien murheiden.

Sillä, huolimatta kaikesta keskeneräisyydestä ja remontista, joka tuskin valmistuu koskaan, en ole ikinä kyseenalaistanut etteikö kotini olisi juuri täällä. Koska juuri täällä on se paikka, jossa haluan tulevaisuudessakin kohdata tunteitani, haaveilla ja unelmoida. Ja, mitä tulee unelmien toteutumiseen ja haaveiden toteuttamiseen, helpottaa kun muistaa, ettei mihinkään ole kiire. Koti kun on projekti, jolle voi antaa aikaa koko elämänsä.

Kasasin tuohon kollaasiin joitakin kuvia tämän kahden vuoden ajalta. Lähinnä jokaisella kuvalla on itselleni tärkeä merkitys remontin etenemisen kannalta. Niitä karskimpia ennen -kuviahan löytyy Facebookin puolelta.

Aurinkoa torstaihinne!

Pitkää lahjetta ja pitkähihaista paitaa. Sää on muuttunut selvästi syksyisempään (tai suomalaisempaan ) suuntaan. Aamulenkille olen jo vetäissyt shortsien sijaan juoksutrikoota jalkaan,  ja eilen fillaroidessa suojasin jopa käsivarsiani. Ilmassa on selvästi sellainen syksyn kosteus!

Viilentynyt sää antaa muutenkin mahdollisuuden hiukan monipuolisempaan pukeutumiseen. Myönnän, että olin jo lopen uupunut hellemekkojen pyörittämiseen ja pyykkäämiseen. Toki on kiva, ettei ihan toppatakissa vielä tarvitse kulkea, mutta pukeutumisen kannalta juuri tälläinen sää on eniten mieleeni. Siis jos sadetta ei lasketa!

Keväällä ostamani vaaleat kesäfarkut ovat säästyneet vähällä käytöllä. Ei puhettakaan farkkujen pukemisesta, kun elohopea kiipeää kolmenkympin kieppeille.  Mutta nyt, pilvisen päivän asuun ne sopivat mitä parhaiten. Kesäkengistä ja kesäisistä koruista en niistäkään tahtoisi vielä luopua. Toivottavasti syksy jatkuu kohtalaisen lämpimänä ja kauniina.

Rakkauteni huiveihin kiittää sekin viileneviä säitä. Kaulan ympäri heitetty suuri kangas kun tuo jonkinlaista turvaa. Tänään ohjelmassa onkin huivien järjestelyä, pesuohjeisiin perehtymistä, ja todennäköisesti myös pesulakassin pakkaamista. Siis tavallisen tylsän arkipyykin lisäksi.
Toki syksyn saapuminen jollakin tapaa myös ahdistaa ja pelottaa. Varsinkin se pimeys ja synkkyys. Mutta yritän kaivaa esiin syksyn parhaat puolet ja keskittyä niihin. Kenties tällätavoin valon puutekaan ei iske niin lujaa!

Tämän keskiviikon parhaiksi puoliksi pitää ehdottomasti listata mutakakun puolikas, joka eiliseltä jäi. Jaksaahan sitä kaikenlaista, kun saa laskea iltapäiväkahvin varaan myös sokerihampaansa! Kakun ohjeen olen joskus kirjoittanut piece of cake -postaukseen.

Ihanaa keskiviikkoa teillekin.

farkut : 2ND  DAY
pusero : H&M
kengät : Scholl

Onhan se uusi viikko mukava aloittaa iloisena ja onnellisena. En muista, koska olisin ollut viimeksi näin innoissani jostakin! Olen haahuillut keittiössä, hypistellyt tavaroita, ja siirrellyt asioita paikasta toiseen. Pohtinut, miltä mikäkin näyttää sitten uudessa keittiössä. Samalla tietenkin on pitänyt pohtia, minne kaikki keittiön huonekalut siirretään remontin ajaksi, miten toimii ruokahuolto ja arki, kun talon suurin ja tärkein huone on pois pelistä.

Meidän keittiösuunnitelmat ovat muuttuneet todella paljon niistä ensimäisistä, joita teimme kun pari vuotta sitten muutimme tänne. Hyvä niin. Tuolloin en ollut varma ihan joka ratkaisusta, nyt sen sijaan tiedän tarkalleen mitä tahdon, ja miltä keittiön tulee näyttää.

Koska ihan heti ei kuitenkaan päästä aloittamaan, ajattelin ottaa kaiken ilon irti suunnittelusta ja haaveilusta. Oikeastaan koko remonttiprojektissa puolet ihanuudesta on juuri siinä. Että saa suunnitella ja visioida. Maalata mielessään huoneita eri näköiseksi.

Näin innostuneissa tunnelmissa potkaistaan uusi viikko käyntiin. Loistava fiilis, joka saisi jatkua vaikka loputtomiin!

Ihanaa uutta viikkoa teillekin!

Kun arki astuu kuvaan, ja kesä etenee kohti loppuaan, tulee mieleen väistämättäkin pimenevät illat ja kodin lämpöön vetäytyminen. Kuten olen kesällä kirjoittanutkin, puuhailu sisällä ei juuri ole kiinnostanut. Ei sisustaminen tai kotityöt. Kesäelämän jälkeen itselleni iskee kuitenkin joka vuosi jonkinlainen pesänrakennusvietti. Halu rakentaa ympärilleen viihtyisä paikka, johon käpertyä.

Kokosin alle muutaman sisustusjutun, jotka kuvaavat tällä hetkellä parhaiten sitä, mitä ympärilleni nyt kaipaan. Ei mitään uutta; Rauhallisia harmaan sävyjä, luonnollista puuta ja kontrastiksi ripaus mustaa. Edelleen pidän idän ja lännen liitosta; Koristeellisesta kuvioinnista ja skandinaavisesta värimaailmasta.

Z1 Cotton cover -valaisin AY illuminate, peitto ja tyyny Design By, säilytyskorit Tine K home

Näillä ainakin itse taikoisin lämmintä tunnelmaa makuuhuoneeseen tai olohuoneeseen. Sen sijaan keittiöön, ja vaikka eteiseen, tunnelmaa voisi tuoda ripauksella mustaa. Kaksi mustaa seinätarjotinta ripustaisin keittiön seinään päällekäin. Marokko-tyylinen lyhty toisi tunnelmaa huoneeseen kuin huoneeseen. Pieni jakkara suuren kukkaruukun alle, ja keittiön maustepullot järjestykseen puiselle tarjottimelle…

Seinätarjottimet, jakkara ja lyhty Tine K home. Puinen leikkuulauta ja säilytysastia H&M Home.

Odotan oikeastaan aika paljonkin, että syksyn remppahommat saadaan taas potkaistua käyntiin. Viime päivinä kaikki keskeneräisyys ja sekaisuus on harmittanut taas oikein kunnolla.

Ihanaa torstai päivää teille!

PS. Eskarilainen on nyt sitten virallisesti eskarilainen. Sinne jäi, ja äiti vetisteli heti autossa.