Vanhan herran muuttaminen astiakaapiksi on alkanut. Ylhäältä poistettiin hontelo hyllylauta ja vaatetanko, ja mulle jäi tietysti kaapin puhdistus ja siistiminen. Tässä nyt sitten olen koittanut miettiä hyllyjen määrää ja hyllyvälejä. Kaapin ala- ja yläosassa kun on nuo umpinaiset kohdat, jotka pitäisi saada myös hyödynnettyä. Ylin hylly menee kai aika korkealle, ja se ei saa olla yhtä syvä kuin kaksi muuta. Näin yläosaan saa säilöttyä kannuja ja maljakoita, joita ei tarvita päivittäin. Alin hylly taasen pitää kai sijoittaa tarpeeksi ylös, että alaosan tilan saa hyödynnettyä myös. Ja, lapsilta jos kysytään, kaappiin ei kannattaisi laittaa hyllyjä ollenkaan. Se kun olisi niin hyvä piilopaikka!

Kaikenlaisessa remontoinnissa ja sisustamisessa huomaan hermoilevani heti, kun jotakin pitää porata. Viime viikolla en saanut millään päätettyä sähköpistokkeiden paikkoja, ja tänään sama ongelma oli sähköjen läpiviennin kanssa. Nyt hermoilen kaapin hyllyillä ja taulut on yhä ripustamatta seinälle. Porakammo? 🙂

No, katsotaan mitä siitä tulee. Kai ne hyllyt sitten on mahdollista uudelleenkin kiinnittää, jos asettelu ei toimi!

Törmäsin eilen ruokakaupassa iloisen oranssiin kurpitsaan. Vaikka tämä ei ollut muodoltaan (tai lajikkeeltaan) ihan lyhdyn koverrukseen soveltuva, nappasin sen kuitenkin kärryihin. Jotenkin tuo on niin hellyttävä ihan vain koristeena kuistin pöydällä.

Eilen illalla, ja tänään, on maalailtu. Keittiön suuri ruokapöytä, jonka ääreen mahtuu 12-14 henkeä, sai uuden värin. Ennen mustanruskeaksi petsattu pinta on nyt kiiltävän valkoinen, ja odottaa enää viimeistä maalikerrostaan. Kyse on sen verran suuresta huonekalusta, että muutos todellakin näkyy, ja muuttaa taas koko keittiön luonnetta. Totesimme vain, että tuokin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Pöydän hiontahan oikestaan aloitti koko keittiöremontin, kuten jostain on aloitettava -postauksesta saattoi arvatakin. Ja, vaikka pöytä olisi toki ollut kauniimpi valkoisena jo aikaisemminkin, tuntuu kivalta, että tämä uusi pöytä juhlistaa muutenkin muuttuvaa keittiötä.

Samalla kun pensselit on kastettu Otexiin ja kalustemaaliin, saavat parit väliovetkin valkoista pintaansa. Pieniä juttuja, joilla on kuitenkin valtava merkitys!

Sellaista lauantaita täällä. Toivottavasti teilläkin on leppoisat tunnelmat.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Voi että mikä onnenpäivä! Jälleennäkemisen riemua tämä ilta, melkein voisi onnesta itkut tirautella!
Vihjasin teille mitä kuuluu -postauksessa, että odotan selkäni taakse jotakin, josta olen ollut kauan erossa. Todellakin aina maaliskuusta 2012 asti, ja nyt se jokin on vihdoin täällä! Nimittäin ihana rakas “vanha herrani”. Kaappipariskunnan suurempi osapuoli on päässyt vihdoin kotiin!

Ostohetkestä asti olen ajatellut, että haluaisin joskus tehdä tästä kaapista astiakaapin, ja kun talon metsästys lopulta aloitettiin, asetin keittiöille yhden kriteerin: Vanhan herran on mahduttava sinne! Ja, siinä se nyt on! Kuin luotu kahden ikkunan väliin, ottamaan sisäänsä lautaset, lasit kipot ja kupit.

Tällä herrasella on painoa ja kokoa sen verran paljon, että ihan helposti sitä ei nostella paikasta toiseen. Alunperin oli selvää, ettei kaappi mahdu kuin keittiöön, ja sinne sitä on turha nostaa, ennen kuin lattiat ovat valmiit. Kantamiseen taasen tarvitaan voimaa ja tahtoa, ja kukaan aiemmin kaappia nostanut ei halunnut lähteä leikkiin toistamiseen. Niinpä, suuret suuret kiitokset tänään kantoapuna olleelle ystävälle. Oli, Satu, liki, etten pussannut miestäsi! 😉

Koko talo näyttää erilaiselta, tai keittiö ainakin. Kodin sydän on vihdoin alkanut muodotua!

Tämän herran rouvahan on ollut alusta asti makuuhuoneessamme liinavaatekaappina. Kuvia näkyy esim. kuvia makuuhuoneesta-postauksessa.

Puolitoista vuotta vuokravarastossa, ja vuoden verran autotallissa. Tätä kotiinpaluuta pitää juhlia!

Ihanaa iltaa!

Pus!

Hehkuttelinkin jo eilen Instagramissa, kuinka vihdoin sain kesällä hankkimani Vee Speersin julisteet kehyksiin. Huomaan, että olen muuttunut monessakin suhteessa todella saamattomaksi. Vaikkakin, puolustaudun sillä, että tämän kaaoksen keskellä taulut ja muut pienet kaunistukset eivät juuri näytä miltään.
No, joka tapauksessa nämä valokuvajulisteet olisi tarkoitus ripustaa olkkariin, ja samalla ne tulevat olemaan ensimmäiset taulut, joille lyön naulan seinään. Ihan totta, vain lastenhuoneessa on yksi taulukoukku ja taulu, muuten en ole vielä osannut tehdä seiniin reikiä!

Pidän todella paljon Vee Speersin kuvista, mutta miettiessäni, mitkä niistä ripustaisin omalle seinälle, piti kohdata parikin juttua. Ekaksi teitenkin kysynnän aiheuttama pula julisteista (suosituimmat ovat aina loppu), ja toiseksi taulujen sisältö. Nimittäin tässä kohtaa piti aika tarkkaan miettiä, miten lapset näkevät taidetta ja miten heidän mielensä jäsentää asiat. Sota ja kuolema on kuvissa aika synkästi läsnä, ja pelkäsin etten ehkä osaisi selittää lapsille sitä, mitä kuvilla lopulla halutaan viestittää. Niinpä päädyin kahteen varsin neutraaliin julisteeseen.

 Aion pitää tänään hiukan siivouspäivää. Alkaa masentaa tämä sekasotku, ja nyt on pakko tarttua kaaokseen niskaotteella. Jos vaikka taulut saisi lopulta seinään, ja pöydälle kimpun kukkia!

Kaikkea hyvää lokakuuhun!

Kukkuluuruu. Kyselitte, mitä keittiölle kuuluu, ja täältä suunnittelun lomasta ajattelin laittaa pientä raporttia. Suunnittelu sinänsä on nyt tällä hetkellä jo pelkkää aikatauluttamista, sillä keittiöremppa on nyt pari viikkoa ikään kuin seissyt. Tarkoittaen, että mitään suurta tai näkyvää ei ole tapahtunut. Toki sitä kaikkea pientä on ollut, ja siihen pieneen ja mitättömän tuntuiseen sitä aikaa tuhraantuukin sitten ärsyttävän paljon. Viimeiset pari viikkoa on myös työt haitanneet harrastamista, joten aika on pitänyt kanavoida tärkeämpiin juttuihin.

Keskeneräisyydestä huolimatta keittiöön on kuitenkin jo kannettu joitakin huonekaluja, jotta arki saadaan pyöritettyä paremmin, eivätkä kalusteet tuki muita huoneita.  Tosin ruokapöytänä toimii vanha, kuuden hengen pötä, joka näyttää tässä tilassa lähinnä postimerkiltä.

Vaikka meillä on aina ollut kettiön toisessa päässä sellainen oleskelutila, nyt on tarkoitus selkeyttää okkkaripäätä yhä enemmän ja jakaa tilaa huonekalujen ryhmittämisellä. Vanha puusohva sai väistyä toisen ikkunan alta, ja hetken aikaa olin jo pohtimassa sen poismyyntiä tai sullomista ulkorakennukseen, kunnes päädyimme siihen tulokseen, että sohva mahtuu varsin hyvin olemaan “keittiöpäädyn” ikkunan alla. Siihen voi nyt kätevästi laskea kauppakassit purettaviksi. Sohvan sisällä on myös hurjasti säilytystilaa, joten siinäkin mielessä se on kiva pitää keittiössä.

Kylmäkalusteiden paikka, ja niiden ympärillä olevat kalusteet jäävät paikalleen. Tai siirtyiväthän ne n. 15 senttiä ikkunaan päin, kun kotelo saatiin pois katon rajasta. Näin päästin eroon tyhmästä kolosta, joka jäi komeron ja seinän väliin. Tosin säilytin siellä silityslautaa, että ei se nyt ihan turhakaan ollut! 🙂 Kaapit ovat kuitenkin siis yhä niitä vanhoja, ja ilme muuttuu tietysti, kun ne uusitaan. Alemmasta kuvasta näkyy myös esimerkiksi, kuinka patteri vaatii uutta maalia, ja sähköjohdot uutta rasiaa.

Ensi viikola on tarkoitus aloittaa uuden keittiön kasaaminen, ja vaihtaa kodinkoneita. Vanha keittiö koneineen lähtee viikon päästä uuteen osoitteeseen. Kalusteiden jälkeen onkin vuorossa kaakeloinnit, tasot, sähkötyöt jne…

Mutta tiedättekös! Varsinaista keittiötä enemmän mä odotan nyt tänne yhtä ihan toista juttua. Tyyppiä, joka on ollut poissa maaliskuusta 2012 lähtien. Mallailen sitä mielessäni ja näen sen täällä sieluni silmin tuohon taakseni. Kauhea ikävä!

Että sellaista tänne ja tähän sunnuntaihin!

Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Ps. Homenord-alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän! Koodi ja ohjeet löytyvät täältä.

Voi että, mä nautin! Ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ei ole mitään ihmeellistä ohjelmaa. Ihan sitä tavallista arkea, ja mikä parasta, kotona olemista! Kotoilun kunniaksi olen hiukan sisustellut syksyä ja pukenut kuistia ja eteistä syysasuunsa. Kipaisimme Klaaran kanssa aamulla ruokakaupan lisäksi hiukan istutusostoksilla ja viimeistelimme tunnelman callunoilla sekä murateilla.

Joku jo ehti kyselläkin, eikö sisustajan syksyisen arvonnan voittajaa ollenkaan julkisteta. Kyllä vain, täältä sekin tieto nyt tulee!
Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyön kautta sain itsekin valita joitakin suosikkejani Hobby Hallin sisustusvalikoimista. Kuten arvontapostauksen kollaaseista kävikin ilmi, katseeni kiinnittyi heti Hobbarin mattovalikoimaan, sillä syksy on vanhassa talossa ehdottomasti juuri sitä aikaa, kun lattiat on mukava peittää kauniilla matoilla.

Koska vanhassa talossa ei uusien lailla ole kuraeteisiä, tai sisäänkäyntiä kodinhoitohuoneeseen,  kuistin ja eteisen matoilla on todella suuri merkitys. Vaalea puulattia kun on aika armoton kaiken kengissä kulkevan lian suhteen, ja väärä mattovalinta työllistää päivittäin. Niinpä omaa arkeani helpottaakseni valitsin kuistin ja arkieteisen lattioille Koodi Enni yleismatot. Harmaa korinpohjakuosi on parissa viikossa osoittautunut äärettömän toimivaksi. Vielä kertaakaan matot eivät ole näyttäneet kuraisilta tai hiekkaisilta, mutta rapina pölynimurin putkessa todistaa, että maata on kulkeutunut sisään nelihenkisen perheen popoissa, ja koiran tassuissa, kohtuullisia määriä. Käytävämaton ja kohtuullisen kokoisen keskilattiamaton avulla olen päässyt eroon jokapäiväisestä imuroinnista, ja puulattiat pysyvät myös kuivina.

Joku saattaakin muistaa, kuinka kolean alkukesän kunniaksi rakensin kuistille kesähuoneen itselleni ja oliivipuulleni. Kesän kuluessa saatoitte kuitenkin huomata, että kuistille hankkimani korituolit olivat lainassa hiukan siellä täällä, ja lopulta kuisti oli taas tuolitta. Niinpä valitsin Hobbyhallin valikoimista nyt korituolit ihan vain kuistia ajatellen. Näitä Nauvo -rottinkituoleja ei nyt sitten ole tarkoitus kiikuttaa muualle, vaan niiden tehtävä on helpottaa lasten pukemista, ja tehdä kuistista viihtyisä oleskelupaikka pitkälle syksyyn.

Rottinkituolien kaunis ja hiukan säänpieksemä sävy sopii ihanasti yhteen vanhan kaapelikelan kanssa. Vanha avain ei muuten ole mikään koriste, vaan yksi monista ihan oikeasti meillä käytössäolevista avaimista! 🙂

Pisteenä iin päälle vielä Koodi Maya -tyynynpääliset, joiden harmaa sävy ryhdittää kuistia ja vie pois turhaa romantiikkaa. Tummanharmaa neulehuopa ja oliivipuun suojaruukku ovat nekin Hobby Hallin valikoimista jo viime syksyltä. Huopaa näytti edelleen olevan valikoimissa, mutta ruukkuja en onnistunut enää löytämään.

Eli tälläisissä tunnelmissa täällä koitetaan ottaa syksystä kaikki irti. Vaikka pelargoniat jaksavat edelleen kukkia, toivat callunat silti kaivattua vaihtelua ruukkuihin. Ja näillä mennäänkin sitten kevääseen asti!

Arvonnan onnekas voittaja Tiinuli, saa minulta ihan juuri sähköpostia! Tällä kertaa jouduinkin arpomaan voittajan useampaan otteeseen, sillä moni oli innoissaan jättänyt lukematta osallistumisohjeen. Lisäksi jouduin diskaamaan osallistumiset, joita oli tullut nimimerkkiä vaihtamalla useampi muutaman minuutin sisällä samasta osoitteesta. Näin peli on kuitenkin reilu kaikkia kohtaan.

Onnea voittajalle ja ihanaa aurinkoista syyspäivää kaikille. Me mennään noukkimaan päivän luumut talteen! 🙂

Tallenna

Tiedättekö ne suolalyhdyt, joita myydään terveysvaikutteita lupaillen jos jonkinlaisessa kaupassa. Ne sellaiset keltaisen oranssit suolakimpaleet. Itse en ole mikään tutkija, joten ne luvatut terveysvaikutteet nyt sivuuttaen mainitsen vain, että noin sisustuksellisessa mielessä ne ei oikein hivele silmääni.
Kun Homenordin Helena laittoi viestiä, että sujauttaa mulle pakettiin myös suolalyhdyn, olin hetken aikaa.. No, vähän hämilläni. Sitten kurkkasin nettikaupasta, että millainen suolalyhty sieltä nyt oikein on tulossa, ja yllätyin positiivisesti! Tämä kaunistus on nyt saanut valaista meillä iltoja jo parisen viikkoa!

Nyt kun marmori on totaalisen hitti juttu, suolalyhdystä tulee väkisinkin mieleen marmorilyhty. Aivan uskomattoman kaunis! Ja tuo lieriö on vain niin paljon kauniimpi, kuin yksikään suolakimpale!
Näissä Homenordin kuvissa näkyvät nuo lyhtyjen muut koot ja se, miten näyttävän asetelman useammasta lyhdystä saa aikaan.

Lyhty on itsekin hiukan kynttilän näköinen, himmeä pinta on lämpimän sävyinen, mutta vaaleus ja utuisuus ovat taysin eri luokkaa muiden näkemieni suolalyhtyjen kanssa. Kun keittiöremontti joskus valmistuu, nostan tämän ruokapöydälle ihan senkin vuoksi, että lapsiperheessä painava lyhty on myös turvallinen valinta. Ei ihan heti ensimmäisen ole kumossa!

Kiva tämä kynttiläkausikin kesän jälkeen! Niin, ja Homenordin alennuskoodn löydätte tästä.

Z1 -valaisin on tosiaan päässyt killumaan olohuoneen kattoon, vaikka, edelleen olen ajatellut sen siirtää aikanaan makuuhuoneen kruunuksi. Juuri nyt makkari on kuitenkin sen verran “vaiheessa”, että mitäs sitä hinoea valaisinta sinne hukuttaa. Pidän valaisimesta ihan äärettömän paljon, ja vaikka sen suuri koko hiukan hämmästytti aluksi, sopii se kuitenkin ihan tavalliseenkin huonekorkeuteen oikein sijoitettuna. Koska olohuoneessa, ei tällä hetkellä ole mitään korkeaa kalustetta tai tauluja seinillä, se rikkoo myös huonekalujen luoman matalan linjan, antaen uuden vivahteensa juuri tuohon korkeusulottuvuuteen.

Z1 Cotton lamp -valaisimen lisäksi mulla on toinenkin suosikki Homenordin valikoimista. Nimittäin blogiyhteistyön kautta saamani Design By:n ihana peitto!
Meillä alkaa ihan todella olla jo aika viileää, mutta nyt pitäisi keho totuttaa hiukan matalampaan huonelämpötilaan, että talvellakin pärjää. Iltaisin on kuitenkin ihana sukeltaa hetkeksi tuon muhkean peiton alle ja katsella hetki vaikka telkkaria. Ja ihan hyvin tuon pienemmän peiton alle ollaan me miehen kanssa molemmat mahduttu. Peitoista se suurempi koko sopisi todella ihanasti vaikka päiväpeitteeksi. Todella kevyt mutta ihanan paksu peitto!
Design By:n kuosit ovat juuri omaan makuuni; Itä kohtaa lännen hillityissä sävyissä. Ja, nuo sopivat loistavasti Tine K:n tyynyjen kavereiksi!

Teille mulla onkin kiva alennuskoodi seuraavien päivien iloksi!

Koodilla uusikuu10 saatte -10%:n alennuksen Homenordin valikoimista!
Alennus ei koske huonekaluja, eikä tilaustuotteita. Koodi on voimassa 5.-14. 9. 2014 välisen ajan.

Olohuoneen tyyli pysyy siis edelleen hillityn harmaan ja valkoisen sävyissä. Pari julistetta olen kyllä tässä syksyllä hankkinut seinien iloksi, mutta en ole saanut aikaiseksi edetä kehysasiassa. Ehkä sitten kun tämä muu kaaos täältä hiukan selkeytyy!

Toivottelen ihanaa perjantaita ja kaunista viikonlopun aloitusta! Nautitaan syksystä!

Hiphei, ja sunnuntai-iltaa!
Olen täällä ihan fiiliksissä, samaan aikaan iloisissa ja liikuttuneissa. Jalkapallojoukkueellinen pieniä miehiä, jotka saivat mitalit kaulaansa. Voi sitä iloa ja riemua, kunpa sen saisi purkitettua!

Jotta iloa saisi edes pikkuisen lykättyä eteenkin päin, annoin arvontakoneen valita Lotus Emilian kauniimpi arki -kisan voittajan. Tällä kertaa onnekkain oli Emmi, ja laitan voittajalle ihan just meiliä tulemaan. Toki, jälleen olisi ollut kiva palkita ihan jokainen!

Kuva on parin viikon takaa, nyt pianohuone on täynnä keittiön irtaimistoa ja tästä fiiliksestä ei ole tietoakaan. Tämä ilta kuitenkin huilataan. Annetaan sutien ja telojen pyhittää vapaailta ja levätään itsekin. Edessä on uusi viikko, ja jatketaan projektia huomenna uudella innolla!

Nyt toivottelen teille tunnelmalliset ja leppoisat illan jatkot, ja energiset uuden viikon aloitukset!

Sain eilen blogini lukijalta kommentin, jossa kyseltiin, olenko jo julkaissut keittiösuunnitelmani jossakin. Tajusin itsekin, että olen ihan tietoisesti jättänyt sen tekemättä, vaikka suoranaista syytä sille ei olekaan. Koen kunnon suunnitelmat kai jotenkin liian henkilökohtaisina. Ikään kuin esittelisi puolivalmista työtä tai jotakin. Olen myös niin fiilis ihminen, että ideoita pulpahtelee lisää päähäni joka päivä, ja toisaalta elän myös suunnitelmistani joustaen, sillä vanha talo on yllätyksiä täynnä, ja välillä on tehtävä kompromisseja.

Tarkkoja mittoja ja suunnitelmia tärkeämpänä pidän ehdottomasti fiilistä. Toki sisustamisessa on otettava huomioon myös ulottuvuudet, mutta koen itse remontin jonkinlaiseksi pohjatyöksi. Tauluksi, jolle lopullinen fiilis maalataan. Täysin sama keittiö kun voi näyttää niin erilaiselta erilaisissa olosuhteissa, ja eri asuun puettuna.

Fiiliksiä ja ideoita imen itseeni niin Instagramista kuin Pinterestistäkin. Joitakin ratkaisuja olen vuosien mittaan todennut hyviksi, toisia huonoiksi. Jokaisen trendin perässä ei ole pakko juosta, ja omaan fiilikseen ja ideaan kannattaa luottaa. Käytännöllisyys ei aina aja esteettisyyden edelle jne… Onhan niitä kehyksiä suunnitteluun jo siinäkin!

Onhan meillä toki piirustuksetkin olemassa, tarkat mitat ja laskelmat. Valmis kokonaisuus on kuitenkin vain omassa päässäni, ja sitä on hauduteltu ja jalostettu pitkään ja hartaasti. Pikku hiljaa se varmasti pääsee myös esiin täällä blogissakin. Tahdon kuitenkin nauttia myös matkasta, jokaisesta työvoitosta ja edistysaskeleesta.

Ja, nyt olisi vuorossa ensimmäinen erä valkoista lattiaa. Ei muuta kuin nauttimaan!

Ihanaa iltaa teille!

Kuvat ovat Pinterestin kitchens -taulultani.