Lauantaita!

Niin se vain on, että toiset syyspuuhat innostavat enemmän ja toiset vähemmän. Mun sisällä asuu sellainen näpertelijä, joka paljon mieluummin näpräisi kaikkea pientä kivaa, kuin haravoisi puolen hehtaarin metsää. Niinpä päätin tänään karsia villiviiniä, ja kieputella siitä vähän kranssia ja kynttiläkruunun koristetta. Oikeastaan villiviinien leikkely oli siinäkin mielessä tarpeen, että ne on kesän aikana haudannut mun parvekekorit rapunkaiteelta. Ja koska niissä koreissa on edelleen lumihiutaleet (hyvässä kukassa tosin), jotka pitäisi kai päivittää johonkin talvisempaan. Päätin siis puuduttavan haravoinnin sijaan tarttua enemmän innostaviin hommiin.

Mä olen yleensä joka vuosi karsinut villiviinä. Vanha imukärhivilliviini kestää kyllä syksyistäkin leikkelyä, kunhan ei ihan juuresta ala pilkkomaan. Viime syksynä tämä kuitenkin jäi tekemättä, ja siksi ehkä tilanne menikin jo kesällä niin pahaksi. Joka tapauksessa näistä on kiva kieputella kaikenlaista, ja ajanmyötä kranssit vain kaunistuvat.

Ostin Jotexilta tuollaisen aika perus kynttiläkruunun (mainoslinkki) kasvihuoneeseen ja ajattelin, että sitä on kiva koristella hiukan vuodenajan mukaan. Noista notkeista villiviineistä kun kieputtaa siihen ensin pari kierrosta, joukkoon on myöhemmin helppo saada ujutettua kaikenlaista kivaa.

 

Täytyy sanoa, että täällä on ollut sen verran kylmä ilma, että jos kasvaria ei olisi, olisi saattanut jäädä askartelut tekemättä. Ja olen aika tyytyväinen muuten tuohon betonilattiaan, koska se on ihan äärettömän helppo lakaista puhtaaksi. Ihanaa kun paikka, jossa voi toteuttaa itseään ja roskata ja sotkea ihan rauhassa!

Siitä tuli ihan kiva. Joulun tullen ehkä vielä jotain pientä koristetta, mutta kelpaa noinkin.

Oikein ihanaa lauantain jatkoa ja leppoisaa iltaa! ♡

 

Kasvihuone kasattu yhteistyössä Willab Gardenin kanssa. Kasvihuonepostaukset löydät täältä.
Tarvikevyö/-essu saatu blogin kautta / Univormu

 

 

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Syksyä syksyä. Keli on kuin joku suihkuttaisi vettä sellaisesta sumutuspullosta. Kylmä, kostea ja kolea. Paitsi kasvihuoneessa! Toki sekin viilenee koko ajan jos aurinkoisia päiviä ei satu väliin, mutta on tuolla silti ihan lämmin puuhastella. Meillä on ensi viikolla syysloma, ja ajattelin, että koska olen määrännyt lapset ainakin jossain määrin osallistumaan haravointitalkoisiin, voisin palkita lapset kasvarissa kuumalla kaakaolla ja vaikka pullalla. 5-vuotiaalle tuo ainakin taitaa riittää, mutta esikoinen tinkasi jo eilen rahapalkkaa kun kerroin ehdotuksesta. Tarjosin viikosta vitosta, edellyttäen, että osallistuu hommiin useampana päivänä ainakin vähän. Poika tinkasi heti hinnan kymppiin. On kuulemma kauppamies. Mutta hei, hän halusi rahaa isänpäivälahjaan, joten ehkä ihan mielelläni lähden tähän kauppaan.

Jokseenkin odotan jo ihan sitäkin, että kaikki harrastukset on hetken tauolla, eikä ole muutenkaan mitään kauheita aikatauluja. Akkujen latausta. Sitä on ihan hyvä lastenkin tehdä välillä. Ei pelkästään vain meidän aikuisten.

Kuume tuli ja meni, mutta eilen illalla tulikin sitten ihan jäätävä kurkkukipu. Joten ehkä tämä nyt ihan joku perus flunssapöpö sittenkin vain oli. Sinänsä kiva, että se kuume oli nopeaa laatua, mutta ottaisin ihan mielelläni kyllä ääneni takaisin ja mikä jottei sellaisen kivuttoman nielunkin. Mutta tätä on nyt liikkeellä, joten minkäs teet. Pitää vain ottaa nyt tarpeeksi kevyesti, jotta se menisi ohi, eikä tarvitsisi ensi viikolla miettiä kipeää kurkkua.

Täällä on ollut ihan mielettömän hieno ruska ja lehdetkin on pysyneet puissa tosi pitkään, mutta seuraava pakkasyö varmasti tiputtaa yhä enemmän lehtiä maahan. Tällaisella kelillä odotan oikeastaan vain sitä, että saa siirtyä joulujuttuihin. Haluaisin nimittäin harpata koko marraskuun yli. Kauhulla odotan, että pellot kohta kynnetään ja koko maisema muuttuu mustaksi. Se ei vain sovi mulle. Se pimeys ja synkkyys. Tosin kaupassa on jo joulusuklaat, glögit ja piparit. Että kai sitä voi ihan kukin aloitella jouluttelun, kun siltä tuntuu. Ja musta kyllä tuntuu siltä, että kuuma glögi voisi tehdä nyt terää! Ja olen kyllä luvannut tarjota kasvarissa höyryävät glögit, nyt kun se rosee-sesonki on jo takana päin.

Näillä keleillä kumpparit on ihan parhaat kengät. Muutaman vuoden palvelleet nilkkapituiset Hunterit ovat edelleen ihan suosikki syyskengät. Sen verran isot, että sisään mahtuu villasukka. Joten ihan lämpöisetkin kalossit. Ja paksu kaulahuivi on roikkunut kaulassani sekin, vain ihan lämpimämpinä päivinä olen uskaltautunut luopumaan siitä. Mun harmaa neuletakki on saatu blogin kautta Puuvillatehtaalta ja se on myös lämpöisyydessään ja monikäyttöisyydessään varmasti useamman vuoden syys-talvikaveri.

Oikein ihanaa keskiviikkoa! Yritän itse just nyt kovasti löytää kauneutta ja iloa tästä sumppuisesta päivästä. Onneksi illalla on pimeää ja saa polttaa kynttilöitä. Silloin hetkeksi unohtaa, millainen sää ulkona on!

 

Neuletakki saatu blogin kautta / Puuvillatehdas

Lisää Willab Gardenin Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

 

Heipsun!

Sain viikonlopun päätteeksi kuin tyhjästä korkean kuumeen, joka kaatoi äkkiä ja aika totaalisesti. Kävin jo eilen antamassa pissanäytteenkin, kun kuumeen lisäksi ei tullut minkäänlaisia flunssaoireita, vain kova selkäkipu. No näyte oli puhdas, mutta jos on joskus sairastanut pahan munuaisallastulehduksen, tuon mahdollisuuden haluaa kyllä sulkea heti pois laskuista. Tänään oli aamulla vielä pikkuisen kuumeinen olo ja edelleen vähän huterakin, mutta ykskaks kuume on nyt poissa! Hassu juttu, vaikka tosin meillä tuo vanhempi lapsista on varsinainen salamasairastaja ja sairastaa ne harvat sairastumisensa juurikin näin – jotakuinkin vuorokaudessa.

En edes muista, millainen sää täällä oli eilen, mutta tänään on ollut oikein sellainen synkän samea päivä. Ei missään kohtaa valoisaa. Ja kun yksi lamppu paloi loppuun, oli aivan pakko hakea kaupasta heti uusi tilalle. Ei auta vaikka kuinka tihrustaisi tietokoneen näyttöä, keskellä päivääkin on piemää. Mutta onneksi koneella on nyt melkein kolmesataa aurinkoista kuvaa loppuviikolta, joiden kimppuun on ihan miellyttäväkin käydä.

En ole koskaan harrastanut koristekaaleja syysistutuksissa, ne kun ovat aina pakkasyön jäljiltä ihan kamalan näköisiä. (Enkä muuten hoksannut laittaa niitä edes kasvihuoneeseen, syynä ehkä tämä lämmin syksy johon ei oikein ole osannut edes suhtautua.) Mutta leikkona nuo kaalit ovat juurikin tämän vuodenajan ihanuuksia. Vaikka aika pian saisi kyllä tulla tarjolle jo hyasintit ja amarylliksetkin. Tai en ainakaan laittaisi pahakseni.

Jumppa täytynee vielä tänään jättää välistä, ja yrittää palauttaa keho sellaiseen normaaliolotilaan. Täällä koulujen syyslomat ovat vasta ensi viikolla, joten onneksi tässä ehtii vielä toipua oikein hienosti.

Nyt kuitenkin ihanaa tiistain jatkoa! ♡

Aurinkoista aamua!

Täällä heräiltiin sunnuntaiaamuun omasta sängystä ja kyllä sekin vain aika ihanalle tuntui. Ja pitkät yöunet ja auringonpaisteeseen herääminen.

Sunnuntain ohjelmaan kuuluu musiikkia, kuntosalia ja tietysti ihan vain aikaa perheen kesken. Sellainen sopiva ohjelma ja mielentila, jolla valmistutaan uuteen viikkoon.

Nämä kuvat on viime viikon keskiviikolta. Oikeastaan postaus on oli tarkoitus julkaista jo torstaina, mutta loppuviikon aikataulu on ollut enemmän kuin tiukka. Mutta samapa tuo kun ei meidän koti muutamassa päivässä mihinkää muutu, eli oikein hyvin ne voisivat olla tältä aamulta.

Ja kuten huomaatte, mun kirjakaappiprojekti on edelleen kesken!

Mutta tulin oikeastaan vain toivottamaan rauhallista ja rentouttavaa sunnuntaita. Nyt alut täyteen virtaa ja uusi viikkokin on kiva aloittaa. ♡

Kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Heipsun!

Täällä on ollut tänään aivan mahtava keli. Lämmintä ja aurinkoista, aivan erilaista kuin eilen, kun tunsin olevani täysin nuutunut ja sohva veti magneetin lailla puoleensa. Illan jumppakin olisi eilen jäänyt välistä, jos treffejä ei olisi tullut sovittua ystävän kanssa. Tänään moista ongelmaa ei ole, kiitos aurinkoenergian, jonka avulla jaksaa taas ihan eri tavalla! Voisin jopa rakastua syksyyn, jos päivät olisivat aina näin kauniita!

Kasvihuone on kyllä siitä hauska, että sen fiilis todellakin elää maisemastaan. Vähän kuin olisi tapetoinut seinät iloisen kirjavilla tapeteilla. Ja vaikka ehkä jättäisinkin keltaiset ja oranssit tapetit kauppaan, niin luonnossa nuo värit ovat ihan paikallaan. Mietin väkisinkin, miltä tuntuu seurailla kasvihuoneesta käsin luonnon heräämistä henkiin taas ensi keväänä. Varmasti todella ihanaa!

Olin jo vähän ajatellut, että siirrän koristekurpitsat syrjään ja alan laittamaan sellaista vähäeleisempää tunnelmaa kasvihuoneeseenkin. Jonkinlaista talven odotusta. Tänään kuitenkin totesin, että kurpitsan oranssi  väri on mitä parhain vielä jonkin aikaa. Ja koska meillä on kuitenkin kotona niin väritöntä ja vaaleaa, on toisaalta aika kiva, että väreistä pääsee kuitenkin nauttimaan kasvihuoneessa. Ja tänään niistä tarkenikin nauttia ihan kahvikupposen äärellä – ja ilman takkia!

Tuonne kasvihuoneen peräseinälle tuli tosiaankin pitkä hylly, joka pääsi viikonloppuna vihdoin paikalleen. Tänään harjattiinkin ruukkuja oikein urakalla ja nosteltiin niitä hyllyn päälle. Kesällä tuohon on kiva laittaa esimerkiksi yrttejä ja keväällä hylly on kätevä

Vielä kun saataisiin tuo muurikin vaaleaksi ennen talven tuloa, olisin aika tavalla onneni kukkuloilla!

Oikein ihanaa oranssin aurinkoisen keskiviikon iltaa teillekin! ♡

Lisää Mur Maxi kasvihuoneesta löydät täältä, ja tästä linkistä voit lukea kaikki mun kasvihuone -postaukset.

Niin se vain vaihtui kirpeän aurinkoinen pakkasaamu tihkusateeseen. Ikään kuin ketään olisi tarvinnut muistuttaa siitä, että viikonloppu on ohi ja eletään maanantaita. Mutta tiedättekö mitä! Tänään en pitkästä aikaa ollut aamulla väsynyt, äitiäni lainatakseni, “kuin kuraan kuollut kuttu”. Ja mikäkö syy? No se, että menin eilen seitsemän jälkeen nukkumaan! Tai ainakin sänkyyn lukemaan ja yhdeksältä olin jo höyhensaarilla. Teki hyvää, mutta joo, ei ole mahdollista ihan joka päivä – eikä edes joka viikko.

Mutta hei, ihan tavallinen arki ja maanantai. Tai no, astetta parempi, kun olo on virkeä, mutta tavallinen silti. Eikä siinä tavallisessa mitään vikaa ole, jopa ihan tykkään tavallisista asioista. Adjektiivina tuo on vain helposti sellainen negatiiviselta kalskahtava. “No tää on tällainen ihan tavallinen” tai “No se on ihan tavis“. Vähättelevä ainakin. Sellainen suomalaiseen suuhun sopiva. Eikös jossain mainoksessakin sanottu, että suomalaiset on maailman tavallisinta kansaa. Ja joskus tuntuu jopa että maailman negatiivisinta. Ei pahalla, mutta ollaanhan me aika jöröjä. Noin karkeasti yleistäen. Ja sitten kuitenkin kun elämä yleensä on ihan tavallista, sitä tavallisuutta ei saisi vähätellä. Aika usein juuri sellaista tavallista elämää itketään takaisin siinä kohtaa kun elämä ajautuu kriisiin. Minä ainakin olen itkenyt. Vuolaasti ja äänekkäästi.

Joten tänään olen ihan iloinen siitä, että on tavallinen maanantai. Että saa laittaa ruokaa neljälle hengelle ja pestä ehkä neljän hengen pyykkejä. Että on lapset, jotka haluavat harrastaa ja jotka viihtyvät harrastuksissaan. Ollaan kaikki terveitä tai ainakin pystytään elämään täysipainoista elämää sairaudesta huolimatta. Siinä on jo aika paljon tavallisia juttuja, joista iloita ja olla jopa onnellinen.

Viime viikon maanantailistasta tuli “suoritettua” ihan jokainen kohta joten jatkan hyväksi valitulla polulla.

Maanantailista:

Jatkan aikaisin nukkumaan menemistä (mahdollisuuksien sallimissa rajoissa)

Poltan kynttilöitä ja nautin kotona olemisesta

Käyn kirjastossa ja siirryn Håkan Nesserin Van Veeteren -sarjaan

Käyn jumpassa ja kuntosalilla

Ulkoilen nauttien luonnon väri-ilotulituksesta

Tapaan ystäviä

Nautin ulkona syömisestä ja valmiiseen pöytään pääsemisestä

Juon kahvit kasvihuoneessa

Taion jotakin kivaa villiviinin köynnöksistä

Etsin tavallisista päivistä elämisen iloa ja positiivisuutta

Käyn ystävän kanssa minilomalla!

 

Oikein ihanan tavallista arkea ja maanantaita! ♡

Miten se voikin olla niin paljon ihanampaa aloittaa viikonloppu siistissä kodissa! Silmäpotilas kysyi, tuleeko meille vieraita, mutta totesin siivoavani täysin itsekäistä syistä. Ihan vain koska on perjantai ja haluan kunnon kynttilähygget sen kunniaksi!

Väsymys vei eilen kuitenkin voiton Maria Wernistä, mutta ei hätää, asian voi korjata tänään tai huomenna. Mitään sen suurempia viikonloppusuunnitelmia ei sitten olekaan, parannellaan rauhassa ja nautitaan lokakuun hämystä. Nimittäin viikonloppuna jopa hämärästä voi nauttia, ja pimeiden aamujenkin ohi voi vaikka nukkua. Viimeiset pari viikkoa olen ollut ihan kuoleman väsynyt, ja nyt vasta tajusin, että se johtuu taas ihan oikeasti päivän lyhenemisestä. En käsitä miten joku selviää hengissä kaamoksesta. Ohjelmassa on siis unta ja lepoa. Ja sitten sitä kaikkea muuta henkistä virkistäytymistä ja positiivista latausta.

Nyt pesemään kampaamoleikit pois hiuksista (päänahassani on ainakin pullollinen lasten selvityssuihketta) ja sitten pyjamassa ja villasukissa sohvalle lasten kanssa. Ehkä iso kulhollinen poppareita, jotta huomennakin olisi imurille syötävää.

Suloista perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta! ♡

 

Maanantaita ja lokakuun alkua!

Ai että, mutta tuntuu taas arki ihanalle, kun on päässyt viikonloppuna humputtamaan. Niin paljon kuin pidänkin ihan vain kotona olemisesta, itseensä käpertymiselläkin on rajansa. Koko viime viikon podin mielialaa joka olisi liputtanut kotiin jäämisen puolesta, mutta onneksi en antanut sille sisäiselle äänelle liikaa valtaa. Miksi piehtaroida arjen ankeudessa ja elämän kurjuudessa, kun asialle voi oikeasti tehdä jotain. Ja pyykkivuorten yli ja lasikattojen läpi pääsee kyllä juurikin heittämällä korkkarit välillä kattoon. Siitäkin huolmatta, ettei jaksaisi ihan aamuun asti tanssia. Pääasia on, että tekee tässäkin ihan vain parhaansa.

Muistatte ehkä kun kerroin viime syksynä, miten ystäväni tsemppasi minua tämän pimeän vuodenajan läpi hyvin suunnittelemallamme “irrotteluaikataululla”. Joka kuulle oli jotain kivaa ja extraa, jokin valopilkku jonka odottaminen lennätti yli arjen. Kuin itsestään sellainen toimintasuunnitelma on tekeytynyt myös tälle syksylle ja talvelle. Joka kuulle jotakin, ettei syksyn pimeys vie voittoa myös aurinkoisesta mielestä. Ja noiden pienten irtiottojen ansiosta on sitten myös ihana käpertyä siinä välissä kotiin ja arjen tasaisuuteen. Sellaiseen turvallisuuteen. Koska olen kuitenkin pohjimmiltani ihminen joka nauttii myös siitä. Kotiin käpertymisestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta, villasukista ja kynttilöistä.

Syyskuu ei mennyt omalta osaltani ihan nappiin. Hirveästi kaikkea, sitten oksennustaudit ja muut pöpöt siihen päälle. Ja vaikka nautinkin suuresti lämpimästä syyskuun alusta, viikonlopun pakkasen puraisu jollakin tapaa puhdisti fiilistä. Nyt on ihan reilusti syksy ja ensikuun jälkeen jo joulukuukin. Lokakuun ihan ehdoton teema olkoon kuitenkin oman hyvän olon edistäminen, sillä nyt kun arjen aikataulut jo alkavat toimia ja muuten täyteen tupatut illat ovat (toivottavasti) takana päin, aion ottaa enemmän aikaa myös itselleni.

Sain perjantaipuskaksi corokian, eli kummituspuun. Edesmennyt corokiani taisi hiipua avustetusti pois jo pari vuotta sitten, joten tämä tuntuu taas oikein kivalta kaikessa vähäeleisyydessään ja karussa fiiliksessään. Sellainen juurikin lokakuulle sopiva kasvi!

Lokakuun ensimmäisellä viikolla aion:

Lukea loppuun Håkan Nesserin Barbarotti-kvintetin viimeisen osan (pakko kai se on päätökseen saattaa, vaikka olen yrittänyt asiaa lykätä)

Noutaa kirjastosta uusimman Alan Bradleyn, (saapumisilmoitus kilahti juuri puhelimeeni) ja ahmia sen kaikella asiaan kuuluvalla paatoksella.

Nauttia kynttilöistä sekä villasukista ja (edellisiin viitaten) hetkittäin sulkea todellisuuden arkeni ulkopuolelle.

Leipoa pullaa ja nauttia sekä itse leipomisesta, että pullan syömisestä.

Tehdä syysistutuksia ja vaihtaa kuolleet kesäkukat callunoihin

Käydä jumpassa ja lenkkeillä syysmaisemista nautiskellen.

Kömpiä joka ilta ajoissa nukkumaan.

Halata, pussata ja tulla halatuksi sekä pussatuksi.

Että oikein on kiva viikko ja kuukausi tässä alkamassa. Kivoja juttuja tulossa ja silti aika ihana arkikin siinä samalla elettävänä. ♡

 

 

{ Neuletakki saatu / Lifestyle La Luna }

Heipsun!

Unohdin vallan, että olisin voinut laittaa niistä eukalyptuskransseista kuvaa ihan paikallaan kaapinovissa, joten tänään niitä. Vähän ovat näköjään kuivuessaan muuttaneet muotoaan, mutta noita on aika helppo kyllä pyöristellä jälkeenkin päin. Joka tapauksessa ne sopivat mun mielestä tuohon keittiön astiakaappiin ja se on jopa vähän alaston ilman kransseja.

Täällä on jo parina aamuna saanut herätä pakkaslukemaan, joten syksyn tulo on harpannut ihan uudelle levelille. Paljon olisi kaikkea pihatyötä tehtävänä, nurmikkokin pitäisi surkeasti ajaa ja muutenkin putsata paikkoja. Juuri kävin valitsemassa kasvihuoneen muurille tulevan värin, joten kasvarijutut on toki nekin paljon mielessä. Tosin en ollut jotenkin tajunnut sen värin valitsemisen olevan niin vaikeaa. Luulin, että siihen sutaistaan joku millä on oma ominainen vaalea värinsä, mutta paikallisessa rautakaupassa sainkin ihan kahden naismyyjän apua, ja sävyjä vertailtiin sisällä ja ulkona auringonpaisteessa. Ymmärsin siis tässä kohtaa, miksi minut lähetettiin sinne.

Ystävä jo kävikin viikonloppuna jo koeistumassa tuon meidän tulevan kesän viinittelypaikan. Siellä kasvarissa oli aika hauska katsella puiden latvoja, jotka taittuivat kovassa tuulessa. Vähän jopa pelotti, että jotain kaatuu päälle!

Tämän illan ohjelmassa olisi yhden mekon pienennys. Pari senttiä molemmin puolin pitäisi saada viikonlopuksi pois, mutta kun mekko on pelkkää paljettia ja helmeä on siinäkin jonkin verran hommaa. Voi siis olla, että paljetit ja helyt pyörivät mielessä vielä yölläkin!

 

Mutta nyt nakkisoppa tulille, jotta ehditään taas harrastamaan. Kivaa tiistaita teillekin! ♡

kaupallinen yhteistyö / Willab Garden

---

Siinä hän nyt on, ja voi miten tätä on odotettu!
Eilen vielä siivoilin kasvihuonetta ja kannoin ulos tikkaita ja työkaluja. Ihan valmista ei ole vieläkään, monta juttua puuttuu, mutta niihin käydään käsiksi sitten alkuviikosta. Nyt saan viikonlopun ajan nauttia kasvihuoneesta ja ylipäätään tottua siihen ajatukseen, että se on tässä!

Ikkunaluukkujen automaattiset avaajat, syöksytorvet ja sitten nuo ruuvien päälle laitettavat mustat hatut puuttuu ainakin. Muurin ilmanvaihtoaukkoihin pitää asentaa ulkopuolelle ritilät ja sisään jotkin säädettävät jutut. Ja tuo takaseinustan muurin päällä oleva pitkä hyllykin pitää laittaa seinään. Sellaista pientä hienosäätöä, mutta nyt kasvihuoneeseen ei enää sada vettä sisään, mikä ilahduttaa erityisesti tänään kun sää on mitä on.

En ole vielä ostanut yhden yhtäkään callunaa tai muuta syyskasvia. Nuo suloiset koristekurpitsat oli kuitenkin pakko kotiuttaa, ja eilen nostin kasvihuoneeseen toista kierrostaan kukkivan hortensian, jottei syksyn sade ihan hakkaisi sitä rumaksi. Viikonlopun aikana taidan siirrellä ulkona villiintyneet muratitkin kasvariin. Josko niistä olisi siellä pidempään iloa. Muutenkin pitäisi viikonloppuna tehdä vähän pihatöitä. Siivoilla tavaroista pois ja harjata ruukkuja puhtaaksi. Ei vain lupaile kovinkaan kummoista keliä.

Jätin viime syksynä ensimmäistä kertaa meidän villiviinit leikkaamatta ja tänä vuonna niitä on pakko karsia, jotteivat ne täysin peittäisi toista sisäänkäyntiä. Noita villiviinikransseja saa siis tänä vuonna kieputella muutaman lisää. Ne onkin aika ihania syksyn tullen noin vaikka pöydällä tai sitten oveen ripustettuna.

Kasvihuoneen koosta kertoo paljon se, että tuo istuinryhmä leveine tuoleineen ei vie edes puolia tilasta. Eli kyllä tänne jonkin sortin viidakkokin ensi kesänä mahtuu! Toisaalta nyt on hyvä miettiä muutenkin kasvihuoneen kalusteita kun tila on vihdoin valmis ja sen koon tosiaan hahmottaa. Nimittäin vielä viikko sitten musta tuntui, että kasvari on sittenkin kauhean pieni. Oikeastaan vasta huonekalujen avulla todella tajuaa, miten suuri jokin tila on. Veikkaan että vielä ensimmäinen kesäkin menee totutellessa ja tunnelmaa haistellessa. Mutta noin muuten tämä on aika ihana maamerkki sen kunniaksi, että tässä talossa asumista tulee nyt lokakuussa kuusi vuotta täyteen! Ja silloin muuten, kun tehtiin tänne muuttoa, oli maassa lumi!

Kasvihuoneen toinen pää on nyt aika tyhjillään. Muurin viereen lattialle kasasin ruukkuja, mutta jokin työtaso tai istutuspöytä tuohon sopisi kevään multasormihommia ajatellen. Toisessa nurkassa on vielä näköjään harjanvarret naulakkona takilleni. Kasvihuoneessa tuli nimittäin ihan lämmin!

Ehkä huomenna täytyy ihan juhlan kunniaksi leipoa jotakin kivaa ja kahvitella sellaiset epäviralliset avajaiskahvit kasvihuoneessa.

 

Oikein ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡

 

 

Willab Gardenin Mur Maxi 4 -kasvihuoneen löydät täältä.

Kaikki postaukseni aiheesta kasvihuone puolestaan tämän linkin kautta.