Olen kevään lapsi ja rakastan kevättä yli kaiken. Uuden alkua, luonnon heräämistä ja elämän elpymistä. Vuosien mittaan alan kuitenkin yhä enemmän nauttia syksystä. Luonto astuu lepotilaan, ja samalla ihminen käpertyy itseensä. Jotain melankolista ja kuitenkin jotain niin harmonista tunnelmaa.
Itseensä käpertyminen on samalla myös kotiin käpertymistä. Syksy on arjen aikaa, tunnelmia kotona, lämpöä mukavuutta. Herää kaipuu kotiin – misä ikinä se sitten onkin. Kaipuu rakentaa pesää, käpertyä itseensä ja asettua levolle.

Muutamia paloja hitaan ja hämärän aamun tunnelmista; Aikaisissa aamuissa ilman kiirettä on sitä jotakin.

Nyt on elämä siinä mallissa, että parin päivän blogitauko oli ihan pakollinen. Siskoni kuvasi tälläistä tilannetta yksinkertaisesti: Liikaa muuttuvia tekijöitä. Itse yksinkertaistan entisestään ja totean: Liikaa liikkuvia osia! Ja, siitäkös pieni pääni on totaalisesti pyörällään.
Vaikka kyseessä on pelkästään useamman positiivisen sattuman summa, huomaan stressin nousevan pintaan. Ylipäätään olen aina ollut varsin lahjakas taikomaan stressin tilanteesta kuin tilanteesta. Stressinsietokykyni taas on huomattavasti heikomman lahjan varassa.
Tapasin eilen ihotautilääkäriä villiintyneen akneni vuoksi. Lääkäri kyseli ensimmäisenä stressitekijöitä. No, onhan tässä nyt vähän kaikkea – niitä liikkuvia osia. Entä mitenkä on riittävän unen kanssa? Siinä vaiheessa tajusin itsekin; Yöllä kolmen aikaan aloitettu päivä, vajaat neljä nukuttua tuntia. Johan ne nyt näkyvät ihossakin!

Jos silmät ovat sielun peili, niin nahkani on varmaan ikkuna aivoihini. Hengitän sisään, ja hengitän ulos. Kymmenen tunnin yöunet tekevät ihmeitä. Jalat tuntuvat keveämmiltä, ja jostain syystä ihokin paremmalta. Rauhassa nautitut tuore pulla ja kaakao, antavat tarvittavan tauon päivään. “Aivot narikassa” on olotila joka sopii minulle äärettömän hyvin.

Stressitöntä arkea teillekin!

Koska aihe aamupala tulikin jo käsiteltyä, siirrytään luonnollisena jatkumona kohti lounasta. Lounas on mulle ehdottomasti se päivän tärkein ateria. Koska aamupalan syönnin kanssa on pitkään ollut niin ja näin, on lounaan merkitys korostunut entisestään. Lounaan laatu ja ravintosisältö määrittävät myös hyvin pitkälle sen, miten loppupäivän energiat riittävät, ja miten hyvin jaksan vastustaa erilaisia epätterveellisia kiusauksia iltapäivällä.
Paras lounas on salaatti. Ei liian kevyt “pelkkiä rehuja” sisältävä lautanen, vaan oikeassa suhteessa kasviksia, proteiineja ja hyviä rasvoja.
Proteiinin lähteenä suosikkini on savulohi. Samaisesta lähteestä nappaa mukavasti myös terveelliset rasvat. Toisena tulee broileri, fileepihvi siveltynä vihreällä tai punaisella pestolla. Maukkaita molemmat. Proteiineja otan myös kevyistä juustoista, tosin parhaita ovat tällä hetkellä ne mausteöljyssä lilluvat fetakuutiot, nam!

Salaattipohjaan käytän erilaisia lehtisalaatteja, rucolaa ja joskus myös basilikaa. Kirsikkatomaatit antavat sekä väriä, että makua, ja sipuli raikastaa paketin.
Olen hulluna aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja täytettyihin paprikoihin. Tosin näitä öljyisiä herkkuja (ne juustokutiot mukaan lukien) en ihan joka päivä nauti, ainakaan kaikkia samanaikaisesti. Öljyiset tomaatit on myös ihan jo makunsa vuoksi parempi puristaa liiasta öljystä ja levitellä vaikkapa paperin päälle hetkeksi aikaa. Erillisiä salaatinkastikkeita ei kuitenkaan tarvita.

Hyvä lounassalaatti on täyttävä, eikä kaipaa seurakseen leipää. Itse ainakin olen huomannut, että liiat hiilarit lounasaikaan vain väsyttävät ja saavat kropan haluamaan lisää hiilareita. Itse ajoitan hiilihydraatit lähinnä iltaan, jolloin luonnollinen väsytys on jo tervetulluttakin. Toki liikuntasuoritusta ennen on hyvä tankata nämäkin varastot. Salaatti täyttää hyvin jo ihan rakenteensakin vuoksi. Kun hampailla on töitä, eikä lounasta voi vain nopeasti kipata suuhunsa, tulee kylläinen olo jo ihan korvien välistäkin.

Talvella mieli tekee toki monesti jotain lämmintä ja täyttävämpää. Silloin lounaslautasella onkin melko usein keitto. Kevyet kasviskeitot onkin toinen lounaslempparini, mutta niistä sitten joku toinen kerta.

Mukavaa lauantaita teille. Meillä on ohjelmassa ulkoilupäivä. Mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään….

Ihan joka päivä ei voi millään herkutella, mutta tänään tunsin anasainneeni iltapäivälaten seuraksi jotakin kastettavaa. Biscotit on helppoja ja vaivattomia pikkumakeita, joiden tekeminen onnistuu myös meiltä, joille lusikkaleivät ja kaksinkertaiset ovat ylempää leivontatiedettä.
Samalla yksinkertaisella ohjeella voi valmistaa erilaisia versioita biscoteista. Kanelin tilalle esimerkiksi appelsiinin kuorta, tai mantelit korvata suklaalla – taivas rajana. Tämä yhdistelmä onkuitenkin oma herkkuni, samoja pikkuleipiä näkyi blogissa myös viime syksynä 🙂

{ kanelimantelibiscotit }

2 1/2 dl sokeria
125 g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/2 dl kuorittuja manteleita
1 kananmuna
1 keltuainen

Voiteluun kananmuna, päälle sokerikanelisekoitusta

Aamupala ei ole koskaan ottanut kovinkaan suurta sijaa elämässäni. Yksin aamupalan sosiaalinen merkitys on ollut olematon, eikä itseään varten ole jaksanut vaivautua laittamaan mitään erikoista. Aamupala on myös vuosien mittaan jäänyt sen tavallisen syyn jälkoihin – kiire sanelee aamujen rytmin.
Jo vuosia olen kuitenkin syönyt lähes päivittäin aamupuuroni. Kahvin juon toki kaikessa rauhassa, enkä kaipaa kyytipojaksi mitään. Nopea mikropuuro on ollut helppo vaihtoehto, nopea syötävä juuri ennen töihin tai kouluun lähtöä. Edelleen noin viitenä päivänä viikossa lusikon napaani kauraleseistä veteen keitetyn puuro. Pari kertaa viikossa se kuitenkin unohtuu, tai yksin kertaisesti aamu on niin kiireinen, että oma puuro on se, mistä pitää joustaa.

Harkitusti olen alkanut opetella aamupala-ihmiseksi. Sinänsä hankalaa, sillä perheessämme ei ole yhtään henkilöä, jolle syötävä maistuisi ensimmäisen hereilläolotunnin aikana. Sosiaalista painetta ei siis edelleenkään ole perheen yhteiselle aamupalalle. Hyväksyttyäni tosiseikan aamukahvirituaaleistani ja aamuisesta ruokahalustani, olenkin alkanut suosiolla jättämään aamupalan aamun viimeisiin hetkiin. Ensin kahvi, sitten muut aamuvalmistelut ja lopuksi se aamupala. Sinänsä kauraleseiden nauttimisessa mitään epäterveellistä ole, mutta kaipasin aamuihin jonkinlaista muutosta.
Nyt, muutaman viikon noudatettuani jonkin verran monipuolisempaa aamuruokavaliota, huomaan muutoksen kehossa ja mielessä. Monipuolisemman aamupalan jälkeen olo on kylläinen pitkälle puoleen päivään, ja mikä ehkä tärkeintä; Huolella valmistettu ja kauniisti katettu aamupala piristää omaa mieltä täysin eri tavalla kuin veteen kiehautetut kauraleseet. Oikeastaan aamupalan syöntiä voisi verrata joihinkin niistä itsetunto-oppaiden mantroista, joita peilin edessä pitäisi toitotella. Näen vaivaa itseni vuoksi, annan itselleni jotakin hyvää jo heti aamusta alkaen, ja tunnen itseni arvokkaaksi. Kuulostaa ehkä todella typerältä, mutta itse huomaan eron mielialassani aika nopeasti. Pysähdyn heti aamulla, ja annan aikaa hetken itselleni. Eihän se voi olla huonoa!

Muutamana päivänä viikossa olen nyt korvannut ikuisen puuroni maittavammalla aamupalalla. Maitorahkaa, maustamatonta jogurttia, tuoreita hedelmiä ja marjoja. Kauraleseitäkään toki unohtamatta, ne kun sopivat aina sekaan. Kyse ei niinkään ole ravintoarvoista ja kaloreista. Enemmänkin itsensä hemmottelusta, kropan tarpeita unohtamatta.

Syksy on muutosten aikaa. Monelle syksy on myös uusi puhdas pöytä samaan tapaan kuin vuodenvaihde. Ehkä oma muutoksen kaipuunikin johtui juuri tästä – mene ja tiedä.
Mitä muutoksia ja lupauksia teillä on syksyn varalle? Vai nappaatteko ajatuksen tästä; Huolehdin itsestäni paremmin – heti aamusta alkaen?

Aurinkoa perjantai päiväänne!

Mukavan vilpoinen ja viihtyisä parveke on nyt otettu virallisesti käyttöön viikonlopun kunniaksi. Kesän viimeisiä mansikoita nautitaan ananaksen kera; Paras mahdollinen kesäherkku. Nesteytyksen suhteen ollaan vesilinjalla – kuinkas muutenkaan, ja hämärän tullen sytytellään ensimmäiset kynttilät. Oikein viihtyisää ja mukavaa.

Perjantaikivaa kaikille!

Heinäkuun viimeiseen on herätty toiveikkain mielin. Aurinko valtaa taas itselleen tilaa, ja ilmassa on kaikki mahdollisuudet kauniiseen kesäpäivään!
Olen tässä muutenkin yrittänyt viimeaikoina sellaista tietoista positiivisen ajattelun heräämistä. “Tänään on hyvä päivä, tänään voin olla onnellinen”. Ja, niin kornilta kuin tuollaiset lausahdukset kuulostavatkin, alkavat ne ennen pitkää myös toimia. Koita vaikka!
Mutta ennen kuin nyt annan itsestäni ihan ärsyttävän energisen ja positiivisen kuvan, toivottelen vain aurinkoista tiistaita teille kaikille!  Hyvää huomenta, ja hyvää päivää!

Heinäkuun viimeiseen on herätty toiveikkain mielin. Aurinko valtaa taas itselleen tilaa, ja ilmassa on kaikki mahdollisuudet kauniiseen kesäpäivään!
Olen tässä muutenkin yrittänyt viimeaikoina sellaista tietoista positiivisen ajattelun heräämistä. “Tänään on hyvä päivä, tänään voin olla onnellinen”. Ja, niin kornilta kuin tuollaiset lausahdukset kuulostavatkin, alkavat ne ennen pitkää myös toimia. Koita vaikka!
Mutta ennen kuin nyt annan itsestäni ihan ärsyttävän energisen ja positiivisen kuvan, toivottelen vain aurinkoista tiistaita teille kaikille!  Hyvää huomenta, ja hyvää päivää!

Kuten suunnittelinkin, on tänään vietetty leivontapäivää. Sateinen keli on oikeastaan mitä parhain syy pysytellä keittiössä, tai muuten vain sisällä. Laitan teillekin helpon ja maukkaan ohjeen, johon ei tarvita kovinkaan suurta mustikkasatoa. Eli metsään voi lähteä vaikka pienen mukin kanssa!

Helpot mustikkamuffinit
n. 8-10 kpl isoja leivoksia (amerikkalainen muffinivuoka)

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
0,5 dl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 kananmuna
1 dl juoksevaa margariinia, jäähdytettyä voisulaa tai öljyä
n. 2-2,5 dl mustikoita

Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää loput ainekset huolella sekoittaen. Jaa taikina vuokiin niin, että täytät vuuat vajaaseen puoliväliin. Lisää vuokaan mustikat, ja täytä vuoka sitten niin, että jätät reunalle hieman kohoamisvaraa. Voit halutessasi laittaa päälle vielä muutaman mustikan.

Paista uunin keskitasossa 200°C n. 15-20 min

Maistuvaa maanantaita kaikille!

Voihan ihanuus! Nyt on nautittu auringosta, ja pari kolme päivää on lähestulkoon vain nukutu kotona, ja yritetty muuten viettää kaikki aika mahdollisuuksien mukaan ulkona. Kävelyä, leikkimistä, pyykinripustelua, kahvitaukoja ja ihanaa veneilyä. Voi, kun kunnon kesää olisi enemmän, eikä näitä sadepäiviä enää yhtään!
No, tänään taas harmaassa ja koleassa säässä, ja pitkästä aikaa maistuu kunnon lämmin ruokakin hyvältä. Vähän thai-tyylinen paella syntyy, kun yhdistää kaiken mahdollisen taloudesta löytyvän ruoka-aineen eli; broileria, lohta, katkarapuja, kasviksia, oliiveja, korianteria, paprikaa jne… Sekametelisoppa, mutta oikein maukas sellainen!

Vielä yhteisesti suuri kiitos teille kaikille edelliseen kommentoineille. Olette ihan varmasti moninkertaistaneet iloni!