Jo vain, lokakuu tekee loppuaan ja joulun odotus pyörähtää käyntiin ainakin tässä taloudessa ihan kunnolla! Fiilistely aloitetaan pienillä jutuilla, tunnelmalla on tässä hommassa iso osa! Valaistusta, kynttilöitä ja lämpimiä yksityiskohtia pitää lisätä harkiten ja oikea fiilis on taattu.

Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteistyön merkeissä saan olla mukana nostattamassa myös teidän joulufiilistänne. Kokosin alle muutamia jouluisia suosikkejani Hobby Hallin verkkokaupasta. Kuten huomaatte, myös joulun alla oma linjani pysyy ja säilyy, punaista tunnelmaa enemmän inspiroidun edelleen enemmän valkoisen ja harmaan sävyistä.

Ihastuin heti Koodi eläin-tyynynpäälisiin. Näissä eläinprinteissä on sitä jotain pohjoista tunnelmaa, joka viehättää tällä hetkellä hyvinkin paljon. Koodi -sarjan tummanharmaa neulehuopa osui sekin heti silmiini. Sopisi oikein hyvin meidän sisustukseen, ja toisi kivasti kontrastia vaaleanharmaaseen ympäristöön. Amarylliksen sujauttaisin mielelläni hauskaan metalliseen suojaruukkuun ja saman sarjan koristelautasen valitsisin kynttilöiden alle lisäämään tuiketta ja tunnelmaa.

Vuosi sitten sain blogin kautta Hobby Hallin valkoiset pellavapussilakanat, ja ne ovatkin olleet siitä lähtien käytössä koko ajan. Vuoden aikana pellava on lukuisten pesujen myötä vain parantunut, eikä varmaan helppohoitoisempia pussilakanoita ole. Nyt iskin silmäni vastaaviin, mutta tällä kertaa harmaisiin lakanasetteihin. Glorious -metallilyhdyllä voisin viimeistellä makuuhuoneen jouluisen tunnelman, samoin poro- tai jääkarhu-tyynyllä.

Hobby Hallin omien tuotteiden lisäksi nappasin myös muutaman suosikkini kattavasta Iittala-valikoimasta. Lantern-lyhty, Kaasa-sisustustakka ja Sarpaneva-valurautapata voisivat hyvinkin olla omalla lahjatoivelistallani.

En tiedä, iskikö poimintani teihin, mutta toivon niin tapahtuneen, sillä näistä varsin hillityn värisistä joulusuosikeistani koottiin yllätyspaketti teille lukijoillen! Pienen kisan muodossa teillä on nyt mahdollisuus tavoitella alla olevaa sisustuspakettia omaa joulukotianne piristämään!

Arvontaan voit osallistua kertomalla oman suosikkituotteesi Hobby Hallin valikoimista. Kerro kommentissa, mikä tuote on oma suosikkisi ja miksi. Liitä kommenttiin myös linkki kyseiseen tuotteseen.
Osallistu kisaan viimeistään tiistaina 5.11.2013!

Eli ei muuta kuin joulua fiilistelemään!

Arpaonnea – ja mukavaa lokakuun viimeistä!

Tänään oli pakko piristää arkistä päivää pienellä fiilistelyllä tulevista Gloria Blog Awards -juhlista. Juhlapäivä on perjantaina, ja nyt alkaa pikku hiljaa olla asu valmiiksi mietittynä viimeisiä yksityiskohtia myöden.
Pakko jakaa teillekin pieni sneak peek tulevasta juhlalookistani, koitan tietysti saada kuvan siitä myös ihan in action.

Kenkiä en nyt huomannut tähän kuvata, mutta yksi “Tuhkimon lasikenkä” kuvassa sentään vilahtaa, nimittäin Yves Saint Laurentin Belle Du Jour clutch, jonka sain blogin kautta lainaan Designistosta. Niin kovin mielelläni omistaisin kyseisen klassikon itsekin, mutta tämä taika raukeaa valitettavasti heti juhlintojen jälkeen. Toisaalta, omat juhlimiseni ovat nykyään sen verran vähissä, että iltalaukun vuokraaminen on huomattavasti järkevämpää kuin oman laukun hankinta. Jatkossakin tulen mitä todennäköisemmin satsaamaan isompiin kasseihin, ja hoitamaan pienten clutchien tarpeen tällä tavalla.

Day Birger et Mikkelsenin mustassa mekossa ihastuin heti tuohon hauskan boheemiin helmikirjailuun. Kun en oikein ole sliipattua glitterityyppiä, tämä koristelu tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Koruissa tuttua kullansävyä Pernille Corydonin tyyliin.

Vuosi sitten GBA -kutsu notkui sähköpostilaatikossani ilman sen suurempaa reagointia. Olo oli iso ja valasmainen, jalat turvonneet ja muuttopuuhat käynnissä. Juhlafiilis oli silloin kaukana. Onneksi fiilis on nyt vuotta myöhemmin hieman erilainen, ja juhliminen tuntuu jo kivalta ajatukselta.

Muistuttelen teitä myös osallistumaan kuinka tehdä arjesta kauniimpi -arvontaan! Osallistumisaika päättyy tänä iltana. Ja edelleen muistutan myös Arabian Suomen kaunein kattaus -kilpailusta. Mikäli et ole vielä ladannut omaa kattauskuvaasi kisaan, tee se nyt, sillä osallistumisaika päättyy huomenna!

Näissä tunnelmissa keskiviikkoa jatkamaan. No ei vaan, pyykkiä olisi taas pestävä, ja siivottavaakin on ilmestynyt. Eli, jätän juhlahumut vielä hetkeksi vaille sen suurempaa mietintää ja koitan keskittyä ihan tavalliseen arkeen! Aurinkoa!

Pitää hiukan vetää takaisin sitä eilistä hitautta, sillä jostain kumman syystä puhtia riittikin vielä iltapäivälle. Tosin otin sen hetken kirjani ja sohvan kanssa, mutta hetken huilattuani olikin taas täynnä virtaa! Siinä tuli pestyä muutama ikkuna ja siivottua kylpyhuone. Pyykkikasatkin muuttuivat iltaan päästäessä kauniisti viikatuiksi vaatepinoiksi, ja työ kiittää tietenkin tekijäänsä tänään!

Eilisen puhtipuuskan jälkeen olen ansainnut tänään hiukan keveämpää olemista, enkä aio edes miettiä tylsiä kotitöitä. Sitävastoin sormet syhyävät tekemään kotona kaikenlaista. Tunnelmaa olisi kiva päivittää hieman talvisempaan muotoon, mutta myönnän, ihan tosi tosi pikkuisen nyt myös jouluttaa!

Kuvissa näkyvä hirven kallo sarvineen on pyörinyt nyt vuoden siellä täällä ilman minkäänlaista paikkaa. Mietin viedäkö vintille, vai laittaako esille. Harmillisesti se kauniimpi kalloista, peuran sellainen, hajosi aikoinaan muuttoa tehdessä. Nyt pitäisikin metsästää jostain uusi vastaava. Tai no, ei metsästää sanan varsinaisessa mielessä, mutta etsiä jostakin käsiinsä kuitenkin.

Joko olette päästäneet joulua kotiinne? Tai sanotaanko ennemminkin talvea? Henkilökohtaisesti uskon, että tässä marraskuun koittaessa nämä jutut alkavat vallata mieltä yhä enenevissä määrin.
Tänään kuitenkin otan erän kallon kanssa. Ollako vai eikö olla, mennäkö vai eikö mennä. Kas siinä pulma!

Energistä tiistaita!

Heräilen hiukan hitaasti tähän uuteen viikkoon. Jotenkin ihan laiska olo, eikä tunnu kone käynnistyvän. Johtuu varmaan tosta pimeydestä. Toimin aurinkoenergialla, se on huomattu.

Sen verran sain itsestäni irti, että siivosin aamulla vaatehuoneen ja kuistin. Löysin jälleen ne vihreät pöksyt, jotka ovat taas olleet melkein vuoden unohduksissa. Kivat kotihousut, joustavat ja mukavat. “Löysin” myös kassillisen villasukkia ja tuon valkoisen puseron ristipistoruusuineen, melkein kuin olisi shoppaillut uusia vaatteita!

Kuistilta kannoin sisälle rosmariinit ja oliivipuut. Katsotaan, tokeneeko tuosta, vai pitääkö ne heittää maatumaan. Olkkari on onneksi sen verran kylmä ja vetoinen, että talvehtimisolosuhteet on ainakin jossain määrin kunnossa.

Kaikennäköistä hommaa pitäisi tehdä, pyykkikasat selvittää jne. mutta taidan tyytyä sohvalla makoiluun ja kirjan lukemiseen. Ehtiihän noita sitten vaikka huomenna.
Mutta tukka on pakko pestä tänään, hyi, miten se näyttääkin rasvaiselta!!!!

Ja tiedättekö, mun tekee ihan julmetusti mieli kiinalaista höttömättöruokaa. Pari viikkoa jo olen vesi kielellä miettinyt possua ja valkoista riisiä. Ihan ihme himotus! Onneksi ei ole kiinalaista lähellä, juoksisin varmaan just nyt syömään… Enkä ole raskaana. Sitäkin on jo ehdotettu. 🙂

Hauskaa ja laiskaa viikon alkua teillekin! Ei vaan, olkaa te pikkuisen pirteämpiä!

Paljon on mahtunut yhteen viikonloppuun. Liikuntaa, löhöilyä, Ikeassa käyntiä, hyvää ruokaa ja leppoista tunnelmaa. Sopivassa suhteessa kaikkea.
Iltaherkuksi uunipellillinen porkkanoita. Tilkka oliiviöljyä, hunajaa ja sormisuolaa. Päälle tuoreita yrttejä, ja vajaa tunti uunissa. Nam!

Mun päässä soi inhottavasti se kaamea renkutus Salil eka, salil vika. En tiedä tiedättekö, jos ette, onnittelut. En todellakaan liitä tähän mitään youtube-pätkää. Hirrrveä biisi!!! Pakko laittaa Spotifystä jotain parempaa korvamatoa liikkeelle.

Leppoisaa sunnuntain jatkoa!

Se olis sitten perjantai jälleen. Hiukan erilainen viikko takana, pikkuisen lomamainenkin kai jossain määrin. Rennosti on ainakin otettu, jätetty kellotetut rutiinit hiukan vähemmälle ja koitettu irrottautua arjesta. Hyväähän se välillä tekee.
Se oli syysloma. Klaara täytti yhdeksän kuukautta, ja äitiysloma meni ja loppui. Yksi vaihe elämässä takana, vaikkei niin suuresti itse arkeen vaikutakaan. Vaihe kuitenkin.

Entä ne vapautettavat kädet sitten?
Aika nopeasti, julkaistuani kenen kädet sinä vapauttaisit -postauksen, ymmärrsin, etten ole oikea ihminen sanomaan, kuka kaipaa eniten apua, tai kuka on ansainnut sitterin. Pidätin itselläni oikeuden muuttaa pelinhenkeä, ja käyttää vanhaa kunnon arpatekniikkaa. Mutta, olen silti iloinen, että sain teidät jakamaan palan itsestänne; Sain kommenttiboksillisen inhimillisyyttä. Tarinoita arjesta, äitiydestä, ja avunannosta sekä sen tarpeesta. Monen viestin kohdalla toivoin, että voisin auttaa jotenkin. Jos en sillä sitterillä, niin jotenkin muuten. Löysin tuttuja tunteita pitkistä odotuksista ja unelmien täyttymisestä. Pystyin samaistumaan pettymyksiinne ja väsymyksiinne.

Koska en voi arpoa palkintoa kuin yhden kerran, joudun vetoamaan lukijoideni hyväsydämisyyteen: Olkaa läsnä ja tarjotkaa apua. Olkaa jollekulle se, jolle voi myöntää oman riittämättömyytensä ja sanoa olevansa väsynyt. Jooko?!
Sillä, eniten itseäni kosketti kertomus, jossa todettiin, että kukaan ei auttanut tai kukaan ei välittänyt. Eihän se ihan niinkään saa mennä. Eihän!?

Ja nyt mulle on tosi rento olo. Ai miksi!? No, koska mä tiedän, että ainakin joku herää tähän ja ottaa puhelun ystävälleen tai sukulaiselleen. Kysyy, kuinka sä voit tai miten sä jaksat. Eikös?  Tai, kyllä mä tiedän. Teihin voi luottaa!

Pisimmän korren tällä kertaa veti tämä kommentti:

Kuten eilen jo eväsretkellä -postauksessa lupailin, piristän harmaata ja sateista päiväänne mukavalla kilpailulla!
Vallilan ja Lotuksen yhteistyön kunniaksi nyt laitetaan jakoon palkintosetti, joka sisältää suuren säkillisen Saara Eklundin Kullanmuru -kuosilla päivitettyä talouspaperia, ja samaisen suunnittelijan Satulinna -kuosilla koristetun keittiösetin.
Palkintosetin arvo on n. 120 euroa, ja nyt kolmella teistä on mahdollisuus voittaa sekä talouspaperit, että iloinen keittiösetti joko omaan kotiin, tai vaikka pukinkonttiin!

Lotus ja Vallila piristivät yhteistyöllään talouspaperin ilmeen, mutta minä kysynkin teiltä, minkä arkisen käyttötavaran tai kulutustuotteen ulkonäköön sinä kaipaisit piristystä!? Kerro oma visiosi arjen kaunistamisesta, ja olet mukana kolmen palkintosetin arvonnassa!

Vallilan keittiösettiin kuuluu essu, keittiöpyyhe, pöytätabletit (4kpl),  patakinnas ja patalappu.

Osallistumisaika alkaa nyt, ja päättyy keskiviikkona 30.10. 2013 klo 21:00! Voittajat valitaan arpomalla, joten arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Palaan kommentteihinne, sekä edelliseen kilpailuun myöhemmin. Nyt lähden itse piristämään arkeani salille!
Iloa päiväänne!

Maistuuko kuuma kaakao ja sämpylä missään sen paremmalta kuin ulkona!? Ei, en usko! Eväsretkissä on oma viehätyksensä, ja nälkäkin kurnii ulkona viileässä kovempaa kuin yleensä.
Tässä taannoin kokosimme ulkorakennuksen lastauslaiturille pienen eväsretken pihapuuhien lomassa. Ei mitään sen ihmeellisempää, kuin kuumaa juotavaa ja tuhteja leipiä, mutta fiilis oli silti taattu. Ulkolelujen siivoaminen talviteloillekin onnistui näin kivuttomammin.

Muistan, kuinka reilu vuosi sitten haaveilin omasta pihasta, ja juuri tämänkaltaisista pienistä arkisista hetkistä. Nyt syksyllä mieli onkin aika ahkerasti kulkenut vuodentakaiseen ja ynnännyt suuria muutoksia elämässä. Tämänvuotiset sairastelut ovat valitettavasti kuitenkin verottaneet puutarhasta nauttimista, usein kun on ollut joku siinä kunnossa, että ulkoilu ei ole ollut mahdollista. Mutta mitäpä noita flunssia märehtimään, ovathan ne osa syksyä siinä missä moni muukin juttu. Niin moni asia on kuitenkin kulkenut omalla painollaan kohti unelmia ja haaveita. Onnellinen voi siis olla nuhaisista nenistä huolimatta!

Käytin tällä kertaa “kattauksen” somistamisessa lautasliinojen sijaan talouspaperia. Yhteistyössä Lotus Emilian kanssa, saimme nimittäin suuren säkillisen uudelleen kuvioitua paperia, ja olenkin nyt opetellut korvaamaan moninkertaiset lautasliinat pienellä palalla niinkin arkista tuotetta kuin talouspaperi. Täytyy myöntää, vaikka tässä kaimojakin ollaan, että suhteeni talouspaperiin ollut jo vuosia hiukan niin ja näin. Syynkin voin sanoa suoraan; Talouspaperi ei ole niin kovin hivellyt esteetikon silmää. Tänä syksynä Lotus on kuitenkin lyönyt hynttyyt yhteen kotimaisen Vallilan kanssa. Niinkin arkinen asia kuin talouspaperi on päivitetty Saara Eklundin tyylikkäällä Kullanmuru -kuosilla, ja onhan se vain pirteä muutos. Itse tykästyin erityisesti harmaaseen paperiin, josta saikin samansävyisen paperinarun kanssa ihan hauskat “pakkaukset” eväsleivillle.

Talouspaperin käyttö on muuten yksi asia, joka jakaa mielipiteitä. Myönnän, että tottakai sitä saisi lapsiperheessä kulumaan rekkalastillisen päivässä, mutta itse olen hiukan pihi sekä taloudellisesti, että luontoa ajatellen. Vaikka talouspaperi sinänsä onkin ihan biojätteisiin lajiteltava, on se meillä kuitenkin sellaista “parempaa paperia”. Ekologisempi valinta siitä tulee, kun paksut ja vahvasti värjätyt paperilautasliinat vaihtaa arkena suikaleeseen talouspaperia.

Kuulaasta syysilmasta nauttimisen sijaan, tänään vietetään sadepäivää sisällä. Säästä huolimatta yritetään nauttia niistä arjen pienistä yksinkertaisuuksista.
Teille ajattelin kuitenkin järjestää pientä piristystä harmauden keskelle. Sitä on luvassa mukavan ja aiheeseen liittyvän kilpailun muodossa.
Pysykää siis kuulolla!

Pipo päässä pakkasella! Kyllä vain, olen löytänyt pelastukseni!
Vuosia meni niin, että käytin varsinaista pipoa vain ja ainoastaan ulkoillessa. Kaikki myssyt näyttivät niin typeriltä, pää muodottomalta pallolta ja olo oli vähintäänkin kuin milläkin kylähullulla. Muistatte varmaan lexingtonin pipon, jonka hankin viime talvena raskaushormoneissani. No, se pipo sai mut ajattelemaan tätä juttua ihan uusiksi. Vedin nimittäin myssyä viime talven aika tiuhaan päähäni. Aina kun oli huono tukkapäivä – ja sehän oli usein!

Nyt syksyllä olen hankkinut jo kaksi uutta pipoa. Musta ja harmaa beanie, niillä aion nyt pelastaa tämän talven bhd:t! Tämä yksilö irtosi vajaalla kympillä henkkamaukalta. Ei varmaan tee hyvää tukalle saati kampaukselle, mutta näin lyhytnäköisesti saattaa pelastaa päiviä!

Ihana ilma, raikas ja aurinkoinen. Ei voisi kai uusi viikko paremmin alkaa!

Hymyjä! Niin, ja kiitos tsempistä. Ootte parhaita! ❤

Olen pohtinut viime päivät, miten yksi syksy voikin olla näin hankala. Itse asiasa niinkin hankala, että olisin voinut sisällyttää edelliseen lauseeseen voimasanan tai kaksi. Jatkuvat sairastelut vievät voimia ja syövät yöunia. Päivät yritän tsempata itseäni, mutta todellisuudessa pinna on kireällä kuin viulunkieli, ja tsemppaaminen on lähinnä hampaiden yhteen puremista.

Päivittäin tuntuu, että kädet ei riitä, aika ei riitä – ja mikä pahinta; Minä en riitä!
Mutta kukapa ei painisi välillä riittämättömyyden tunteen kanssa?! Lukiessani noita jättämiänne kommentteja edellisestä postauksesta, huomaan monen kamppailevan saman asian kanssa; Vaikka arjen suorittaisi kuinka hyvin, vähintään läsnä voisi olla vieläkin enemmän! Joku jo huomauttikin, miten vaikeaa tuolta joukosta on poimia se yksi tarina. Näin todellakin on, mutta olen silti iloinen jokaisesta jättämästänne kertomuksesta. Huomaan äitiyden olevan universaali käsite. Oli kyseessä sitten kymmenes lapsi, tai se ensimmäinen, pitkään ja hartaasti odotettu (kenties surujenkin kautta saavutettu), painimme kaikki samojen ongelmien kanssa. Ajoittainen riittämättömyyden tunne yhdistää meitä – tai vähintään pelko siitä.

Jättäkää ihmeessä lisää tekstejänne tuohon edelliseen postaukseen. Vetistelen niiden parissa enemmän kuin mielelläni. Mutta muuten ajattelin jättää vetistelyt tältä syksyltä vähemmälle, ja tehdä enemmän jotain kivaa! Musta nimittäin tuntuu, että on olemassa vain yksi keino lopettaa tämä matalento: Tästä lähtien aion riittää vähän enemmän myös itselleni!

Suloista sunnuntaita ja auringonsäteitä!