>Nykyäänhän ei saisi haluta yhtään mitään. Siis mitään tavaraa, tai materiaalia/materiaa, kuten henkisesti puhdistuneet asian ilmaisevat. Maailmanrauhaa ja onnea saa ihan vapaasti haluta niin missit kuin tavalliset hiukan rumemmatkin kansalaiset. No, minä kuitenkin haluan monenlaista. Olen aina halunnut ja haluan varmaan niin kauan kuin henki vain suinkin pihisee. Muistan kun lapsena luettelin haluamisiani äidille, käski äiti luetteloida ne asiat, joita en halua. Kuulemma helpompi hahmottaa, lyhyempi lista jne. Samaa menettelyä on ehdottanut myös mieheni. 
Jouluna on luvallista toivoa joulupukilta. Ainakin lapsilla. Me aikuiset sitten kypsine mielipiteinemme toivomme pukilta laatuaikaa perheen kanssa ym. abstraktia ja vaikeasti paketoitavaa. Hassua tässä on se, että koko joulupukkihan on ihan vain meidän materiaalisen maailmamme tuotos. Eihän isomahaisella, pitkä partaisella ja punaiseen pukeutuneella miehellä ole oikeasti mitään tekemistä joulun alkuperäisen sanoman kanssa. Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä ja meidän versiossamme joulupukki jakaa lahjoja kaikille, niillekin, jotka eivät päivänsankarista isommin välitä.
Eikös siis olisi vähintäänkin reilua, että kun on minun syntymäpäiväni, joku satuolento toisi lahjoja minulle? Ihan sama olisiko se joulupukki, hammaskeiju vai veli venäläisen pakkasukko. Mutta idea olisi sama. Jättäisin toivelistan johonkin pikkukätyreiden helposti saataville, ja syntymäpäivänäni joku koputtaisi ovelle lahjasäkki olallaan. Kysyisi vaikka, että “Onkos täällä kiltti päivänsankari?”
Syntymäpäivääni on vielä tovi, enkä oikein tiedä mihin sitä listaakaan jättäisi, joten kokoan sen nyt sitten tähän.

                               Hang It All -naulakon

Ai niin; Arvatkaapas siivosinko sen ruokakomeron

>En ehkä pukeutuisi marianneraitoihin, mutta joulun alla punavalkoinen peitto lämmittää mukavasti iltapäiväkahvilla. H&M:n pussilakasetti takaa senkin, että joulun jälkeen raitojen alta kuoriutuu taas seesteinen ja hillitympi peitto viluisia jalkoja lämmittämään. Oikeastaan aika piristävä ja raikas kaikkine röyhelöineen, vaikka en ehkä koko sänkyyn osaisi näitä pedata.
Tästäkään nyt tainnut kovin jouluinen postaus tulla, mutta onhan ainakin punaista ja tonttu

Kiitos ihanalle Hannalle tunnustuksesta. En sitten yhtään osaa näitä eteenpäin laittaa, mutta olkoon tämä joulukalenteriyllätys kaikille teille, joiden kalenterista ei vielä ole mitään löytynyt (siis kuten minulla, tontun taskut ovat edelleen olleet tyhjät)!

>

Mun kuvausassari/ -järjestelijä tekee kans nykyään tosi pitkää päivää. Ei paljon lakisääteiset kiinnosta. Tämä jatkuva parityöskentely vaatii nyt hiukan totuttelua. Ja kun kolmen tunnin päikkäreiden nukkuminen loppuu kuin seinään, menee moni muukin asia uusiksi. Ajateltiin viikonloppuna miehen kanssa hiukan hengähtää. Siitä on yli kolme kuukautta, kun ollaan oltu jossain kahdestaan. Kotona tai missään muuallakaan. Kerrankin yhteinen vapaa lauantai ilta, ja saatiin vielä lapsenvahtikin. Syömään ja leffaan. Siinä on meidän master plan. Helppo ja simppeli.
Vielä tuosta edellisestä postauksestani. Aika moni tsemppasi minua tekemään asioita, joista pidän, olla stressaamatta blogista ja palaamaan blogin ääreen, kun into on palannut. Halusin vielä selventää, että minulla on kyllä intoa blogata, pidän tästä, enkä tekisi tätä koskaan, jos se olisi minulle stressin aihe. Bloggaan omaksi iloksi, en kenenkään muun vuoksi. Tästä on muodostunut mulle tosi rakas harrastus. Kiitos siitä teille. Välillä vain oma aika on kortilla ja pakostakin joutuu luopumaan itselle rakkaista asioista. Meillä arki on todella rikkonaista ja epämääräistä. Niilon kanssa olaan kahden pitkiäkin aikoja. Yritän kuitenkin järjestellä itselleni myös bloggaustaukoja. Ihan jo mielenterveytenikin vuoksi

Sain ihanan tunnustuksen kolmestakin paikasta.
Piupaulta, Ninalta  ja Kirsikalta.
Kiitos teille.

*Kolme rakasta asiaani ovat

Puoliso

Lapsi

Koti

*Mulla on monta kuvaa, joita rakastan, mutta kaikki ovat sen verran henkilökohtaisia, 

etten halua niitä tänne laittaa.

*En tuuppaa tätäkään nyt eteenpäin, vaan ihan jokainen blogi, jossa vierailen on kirsikkansa ansainnut!

Edit: Kirjoittelin tätä pitkin aamupäivää. Nyt lapsi nukkuu kuin enkeli. Johtuu varmaan siitä, että seisottiin just tunnin verran ulkona kaatosateessa ja odotettiin, että mies ajaa avaamaan meille oven. Piti vähän niin kuin mennä kauppaan, mutta ei siitä sitten tullutkaan mitään. Olo on muuten aika lyöty. Piti mennä naapuriin lainaamaan puhelinta, ja sitten repiä tuota lasta lammikoista, kun olisi niin mielellään uinut jokaisessa. Kaikkea tätä säesti suora huuto ja kitarisojen kaunis värinä.

Kaipa tällekin vielä joskus pystyy nauramaan!

Niin, ja on meillä vara-avain. Se vaan on vielä sisällä, kun ei olla keksitty sille hyvää paikkaa. Pitää vissiin alkaa oikein miettimään.

Tulipas taas turinaa!

Mukavaa päivää kaikille!

>