Tällainen jopa vähän turhankin letkeä fiilis täällä. Toisaalta eikös viikonloput olekin juuri sitä varten, että saa mennä hiukan puolivaloilla. Hipsutella villasukissa, tarrata käsillään kirjaan ja selällään sohvaan. Juoda muki tolkulla kuumaa teetä ja odotella lähinnä vain ajan kulkua. Koira sinänsä ei tajua laiskasta lauantaista yhtään mitään, hän on tuollainen ihan viikon jokaisena päivänä. 🙂
Inhottava flunssa on nyt kaatanut jo kolme neljäsosaa perheestä, ja on kuulemma sitkeää sorttia tämä täällä riehuva. Kolme viikkoakin, totesi lääkäri, joten hurraa sille, että olen itse ylittänyt jo ainakin puolivälin. Vaikka ajattelin kyllä, että viikonlopun jälkeen kokisin jonkinlaisen ylösnousemuksen. Kroppa huutaa jo liikuntaa vaikka toki sekin pitää aika varovasti aloittaa. Mutta kuitenkin. Edes niitä rauhallisia kävelylenkkejä tuon kuvien karvaturilaan kanssa. Hiljalleen olen aloittanut jumien aukomisen. Tuntuu kuin kuume olisi vienyt minulta pituutta ainakin kymmenen senttiä.
Kynttilät palamaan ja venetsialaisviikonloppua sisätilöissa. Aikaisin sänkyyn ja kunnon yöunet. Siinä lauantai-illan suunnitelmani.
Ja taas ollaan elokuussa. Kesäkuukausista viimeisessä, siinä jota pitkin lasketellaan kohti syksyä. Elokuussa ehdottomasti parasta on hämärtyvät illat ja valoisat aamut. Valoisan kesän jälkeen on nimittäin ihan kivakin kun illat hämärtyvät ja pimeys laskee yön ylle. Toisaalta se pimeyden määrän maksimi olis näin elokuun alussa just hyvä. Nimittäin elokuun jälkeen se pimeys alkaakin sitten jo tympimään. Ja valoisat aamutkin voisin kuljettaa mukanani ensi kevääseen. Sitä kun lähtee ihminenkin huomattavasti paremmin käyntiin luonnonvalossa. Ihana lisä arkiaamuihin.
Sain paisuneen silmäni jo kohtalaisen hyvin hoidettua, ja kun eilen tuli vielä oikein kunnolla vettäkin ukkosen kylkiäisenä uskaltauduin illalla Lavis-tunnille puistoon. Vaan eikös himputti soikoon seuraava riesa tullut ampiaisista! (Joita on muuten ihan älyttömästi! Ja kiukkuisia!) Itse pisto nilkkaan meni vielä siinä askelkuvioihin keskittyessä, mutta jomotus alkoi jo jumpan päätyttyä ja nyt onkin sitten vuorostaan oikea nilkka turvoksissa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä paitsi lääkärikäyntiä, myös vierailu ystävien mökillä. Edellisestä toivon jotakin helpotusta jälkimmäiseen, koska vaarana on, että linnoittaudun kohta täysin sisätiloihin.
Mutta ei sillä, olen kyllä ihan viihtynytkin sisällä. Alakerta kun on mukavan viileä, tekee sisällä oleminen välillä ihan hyvääkin. Yläkerrassa on edelleen kuuma, mutta tuuletin puhaltaa raikasta yöilmaa onneksi sänkyyn. Tai raikasta ja raikasta. Meillä on sellainen hienoinen kalkkunankakan tuoksu sitten tuudittamassa uneen. Huonetuoksu in real life, totesi ystäväni. 🙂
Olen tässä viime päivinä saanut pojaltani sensei-etuliitteen tavalliseen äitiin ja se sitten taas johtuu asustani, jossa olen kotona viihtynyt. Sain nimittäin ehkä maailman mukavimman ja kauneimman kotiasun, jossa kieltämättä tunnenkin olevani jonkinlainen, ainakin oleilun, mestari. Caaria on uusi merkki, jolta löytyy pellavaisia koti- ja oloasuja. Tällaisia mukavia, mutta kuitenkin katseen kestäviä vaatteita, joilla voi viettää vapaa-aikaansa pelkäämättä, että oven takana onkin yllätysvieraita. Caaria brändin takana on suomalaissyntyinen Ria, joten design on vahvasti skandinaavista, kuten on vaatteiden värimaailmakin.
Oman pukuni lisäksi sain teille mukavan alennuskoodin, jolla tilauksesta saa jo ihan tuntuvan alennuksen. Koodilla EMILIA50 saatte -50% alennuksen Caarian verkkokaupasta (normaalihinnoista).
Tulin nopeasti huikkaamaan teille terveiset kesäisestä Nauvosta. Vietettiin eilinen päivä saaristossa ja pääsin myös vihdoin piipahtamaan Niinmun Designin Pop up -myymälässä. Ihan mielettömän upea tuo Virpin konttimyymälä, ja tunnelma kuin olisi jossakin ihan muualla kuin Suomessa. Siis siitäkin huolimatta, että myynnissä on suomalaista designia ja Suomessa valmistettuja vaatteita. Ja se just niin kivaa onkin. Että kaikki on oikeasti itse suunniteltua, eikä mitään tilaustavaraa. Ja että jokainen vaate tuo työtä Suomeen.
Jos viikonlopun ohjelma on vielä auki, niin saaristoon kannattaa ehdottomasti lähteä. Sunnuntaihin asti on tarjolla musiikkia Korpo Sea Jazz festareiden muodossa, terassikelit on ainakin kohdillaan ja Niinmun pop up toimii Nauvossa vielä parisen viikkoa.
Itse menin etsimään myymälästä yhtä tiettyä hametta, joka oli nettikaupasta jo loppunut. Nauvossa oli kuin olikin yksi kappale hametta kuin varta vasten minua odottamassa. Ja se on vähintään yhtä ihana, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Laitan teillekin kuvaa tulemaan, kunhan tästä joudan.
Mutta nyt perjantain viettoon. Oikein ihanaa viikonloppua teillekin! ♡
Ps. Jos matka Nauvoon ei onnistu, niin Niinmun Designin muut kesän myyntipisteet löytyvät täältä.
Heipsun! Ja huh hellettä! Me ollaan viime päivät liki asuttu rannalla. Tai järvessä oikeastaan. Ensin aamupäivällä ja sitten illalla uudestaan. Uikkarit ja pyyhkeet kuivuvat kotona hetkessä, ja kun hiekat on pudisteltu pois, voi taas lähteä uudestaan rannalle. Ruokailutkin on tullut hoidettua aika lomafiiliksellä. Syöty esimerkiksi tuolla puun alla pitsaa. Jotenkin en jaksa niuhottaa pikkujutuista just nyt. Ei tällaisista keleistä liian usein pääse nauttimaan.
Koti on kohtalaisen räjähtäneessä kunnossa, samoin puutarha. Kuivuus saa kaiken notkumaan, eikä kitkeminenkään ole kauheasti huvittanut. Ja olenkin antanutkin itselleni luvan olla laiska. Ei maailma meidän rikkaruohoihin kaadu. Tai likaisiin lattioihin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja turhan nillittämisen aika ei ole silloin kun Suomen kesä antaa parastaan. Ja viimeiset päivät ovat varmasti olleetkin vuoden parhaita. Sellaisia, jotka jäävät varmasti ikuisesti muistoihin.
Parasta heinäkuussa helteiden lisäksi on hämärtyvät illat. Jos sisällä ei olisi ihan niin lämmin, polttaisin enemmän kynttilöitä. Nyt on tarvinnut tyytyä vain yhteen tunnelman tuojaan.
Kesä on siitä ihanaa aikaa, että tulee oikeasti tehtyä juttuja vähän harkitsemattakin – fiilispohjalta. Eikä niiden tarvitse olla isoja asioita, mutta kuitenkin sellaisia, että muuna vuoden aikana tuskin tulisi oltua yhtä spontaani. Uskon myös, että ne parhaat kesämuistot syntyvät niistä suunnittelemattomista hetkistä. Niistä jutuista, jotka ehkä kuulostavat mitäänsanomattomilta, mutta saavat juurikin sen eletyn hetken täyttymään onnellisuuden tunteesta. Tänään muistellaan, mutta myös tehdään kesämuistoja. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lotus Nessun kanssa.
Sulje hetkeksi silmäsi ja anna leppeän kesätuulen kutittaa ihoasi. Tunne auringon tuoksu ja matkaa muistoissa lapsuuden kesiin. Mitä näet? Iloa ja naurua? Yhteisiä retkiä ja hetkiä oman perheen kanssa? Pieniä arkisia asioita vai jotakin suurempaa ja mieleenpainuvampaa?
Mun mieleen tulee ensimmäisenä, kuuma kesäpäivä ja sadetin, jonka isä laittoi kastelemaan nurmikkoa. Se, miten siitä kylmästä vesisuihkusta oli ihana juosta läpi. Sitten tulee mieleen naapurin tytön kanssa rakennettu “kesäsuihku”. Köydellä puunoksalle hinattu kastelukannu. Ja leikkimökissä nukutut yöt.
Aika tavallisia asioita, mutta hetkiä, jolloin olen varmasti ollut onnellinen. Toki meillä tehtiin ihan niitä oikeita kesälomajuttujakin, mutta silti päällimmäiseksi mieleen on painunut tällaiset pienet asiat.
Nyt lapsuuden kesämuistoja tehdään vuorostaan lapsilleni. Eletään niitä päiviä, jotka toivottavasti jäävät mieleen aurinkoisina ja onnellisina. Ja toivon todella kovasti, että itsellänikin on jonkinlainen tila noissa muistoissa. Että lapsille jäisi mieleen, miten hauskaa äidin kanssa oli silloin kesällä. Silloin kun noukittiin mustikoita mättäiltä ja syötiin matkan varrelta vadelmia. Että saisin olla mukana tallettamassa niitä arjen pieniä hetkiä ja retkiä, joita muistella vielä vuosienkin päästä. Ja juuri siksi pitäisi muistaa, että ihan jokainen päivä on merkittävä. Kesää tai lapsuuden muistoja kun ei voi ostaa yksittäisinä hetkinä. Kokonaisuus ratkaisee ja elämän helminauha rakentuu päivä ja muisto kerrallaan. Jokainen hetki on mahdollinen mukana kulkeva muisto. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Kaikkien hienoimpienkin kesäsuunnitelmien lisäksi pitääkin kiinnittää huomiota niihin yhdessä vietettyihin hetkiin. Hypätä pyörän selkään tai kävellä päämäärättömästi kesäpäivässä katsellen ja ihaillen. Tehdä asioita, innostua, iloita ja elää. Sillä joskus ihan vain ulkona luettu satu, yhdessä leivottu mustikkapiirakka tai äidin sylissä itketty itku voi ollakin se mieleenpainuvin ja rakkain kesämuisto. Etukäteen sitä ei kuitenkaan voi tietää!
Kesän pienillekin retkille kannattaa sujauttaa mukaan Lotuksen kostea wc-paperi. Biohajoavat kosteuspyyhkeet lisäävät vessareissujen puhtautta, mutta pelastavat myös monessa muussa tilanteessa varsinkin lasten kanssa liikkuessa. Kosteaa wc-paperia on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa Delicate Rose ja
Fresh Cucumber, jotka on miedosti hajustettuja, sekä tuoksuton Pure, josta on saatavilla myös matkakoko. Tuo matkakoko on ylipäätään tosi kätevä kuljettaa mukana. Itselläni se kulkee käsilaukussa kuukautissuojien seurassa ja lisää puhtautta erityisesti juurikin kuukautisten aikana. Tavallisen wc-paperin tapaan Lotuksen kosteat wc-paperitt on huuhdottavissa vessakäynnin yhteydessä.
Myös nenäliinat kuuluvat kesään ja kulkevat mukana tutkimusmatkoilla ja retkillä. Nenän pyyhkimisen lisäksi niillä kuivataan myös pettymyksen, kivun ja ikävän kyyneleitä ja siksi on erityisen tärkeää, että nenäliina on pehmeä. Lotus Nessu Sensitive on pehmeä, mutta sillä on myös Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnus. Lotus Nessu Sensitive ei sisällä haitallisia kemikaaleja, ja on valmistettu mahdollisimman pölyämättömäksi.
Oikein ihanaa uutta kesäviikkoa! Uusia kesäpäiviä ja uusia kesämuistoja, uusia hetkiä ja uusia mahdollisuuksia. Elämä on tässä ja nyt, vain muistot säilyvät. ♡
Kesävieraat saateltiin eilen matkoihinsa, ja tänään kun heräsin olin suoraan sanottuna päivistä ihan pihalla. Ehdin aamukahvin verran elää maanantaita, kunnes muistin, että viikonloppu onkin vasta edessä.
Tänään on pakattu esikoisen tavaroita leiriä ajatellen, tai ainakin suunniteltu pakkaamista, koska edelleenkään mitään ei konkreettisesti ole repussa. Mutta pyykkikorit on tyhjät, joten sinänsä ollaan voiton puolella. Tänään on myös odotettu ukkosta. Tai minä odotin. Ajattelin, että iltapäivää kohden tummuva taivas toisi sellaisen ukkoskuuron jälkeisen raikkauden (ja viilentäisi kotia), mutta melko pieneksi tuo ukkonen sitten jäikin. Vettäkin satoi juuri nimeksi. Mutta kunnon jyrinä nyt ainakin saatiin, ja voihan sieltä illalla vielä jotain tulla. Mä niin tykkäisin polttaa kynttilöitä ja katsella sataa salamaa. Tai ainakin muutamaa.
Teepaita ja farkkushortsit. Ranteessa tinkelintankelia ja jalassa sandaalit. Kesäisemmin ei voisi kai pukeutua.
Mutta nyt iltapalaa. Ja ehkä vähän niitä leirikamoja. Suloista perjantai-iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta! ♡
Ihan mieletön hellepäivä! Jopa niin lämmin, että löysimme siskon kanssa itsemme uimasta. Koskakohan ollaan viimeksi uitu yhdessä? Ehkä joskus yli 20 vuotta sitten. Hiekka poltti varpaita ja iho tuoksui auringolta. Kesää parhaimmillaan!
Kävin vielä illalla ystävän kanssa hujauttamassa tunnin kuntopiirin tuolla paahteessa. Oli aika voittajafiilis (ja kohtuu hikinenkin) sen jälkeen. Ja lämpömittari näytti vielä kahdeksan jälkeen illalla 25 astetta.
Nyt on sellainen melkoisen raukea olo. Suihkuun ja sitten iltapalapöytää laittamaan. Viisi lasta pitää huolen illan ohjelmasta, mutta toivottavasti saadaan vähän siskoaikaakin menon hiljennyttyä.
Hiphei! Tänään lemppariaiheeseeni eli kirjoihin! Lukemisen sijaan kuuntelujuttuja, saan nimittäin jakaa Bookbeat -kuunteluaikaa teille, jotka ette keväällä ehtineet hyödyntää ilmaista kokeilujaksoa. Kirjoitin suhteestani kirjoihin, lukemiseen ja äänikirjoihin siis jo maaliskuussa, ja kuten tuokin postaus, myös tämä on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Bookbeatin kanssa.
Edelleen äänikirjat kuuluvat lähes jokaiseen päivääni. Jopa siinä määrin, että mikäli kuunneltavaa ei jonakin päivänä ole, huomaan muuttuvani levottomaksi. Ja vaikka edelleen ihan luenkin kirjoja, äänikirjoista on tullut mulle sellaista itsensä hemmottelua. Ajatella, että joku lukee minulle, äiti-ihmiselle, satua! Tuo on ihan miellyttävä tunne siinä töiden, lattioiden pesun, jalkakylvyn tai ruuanlaiton yhteydestä. Ja kyllähän noihin hetkiin tulee myös varta vasten hakeuduttua, mikä tarkoittaa sitä, että saatan välillä ihan keksiä itselleni tekemistä, jonka lomassa äänikirjan kuuntelu käy ikään kuin terapiasta. Ja hei, olen käyttänyt sovellusta nyt ehkä vuoden verran ja kuunneltuja kirjoja on kertynyt yli 60! Se on ihan hyvä määrä sillä (kuvista poiketen) yhdistän äänikirjat usein hetkiin, joissa kirjan lukeminen olisi melkeinpä mahdotonta. Ja tämä on sitä senlaatuista multitaskaamista, joka ei nosta stressitasoja. Päinvastoin!
Maaliskussa olin juuri ottanut kuunneltavaksi Jo Nesbø Harry Hole –sarjan. Kuuntelin oikeastaan koko Nesbøn aikuisille suunnatun tuotannon, mutta Harry Holen kanssa meille muodostui ihan erityinen suhde. Jukka Pitkänen nousi sarjan myötä myös lukijana top kolmoseeni, ja pitää hopeapaikkaa heti Lars Svedbergin jälkeen. Loistava lukijaääni ja jopa siinä määrin, että kun nyt kuuntelin hetki sitten Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksen uuden suomennoksen, Svedbergin äänen puuttuminen ei aiheuttanut minkäänlaista pakokauhua. Olen jopa löytänyt itseni etsimässä kuunneltavaa kahden suosikkilukijani perusteella. Lukijoiden kolmossijaa pitää Krista Putkonen-Örn, ja ihan vain koska ääni sopii Flavia de Lucenkin suuhun ja ajatuksiin.
Sanotaan, että kesä on dekkariaikaa, mutta kuten huomaatte, tykkään murhajutuista ihan vuoden ympäri. Silti juuri kesällä kaikki kevyt toimii parhaiten, ja tästä syystä olen nostalgian kaipuussani kuunnellut pari Christietä uudestaankin. Tällä hetkellä menossa on Håkan Nesserin Barbarotti -sarja. Loistavaa ihmiskuvausta ja kielellisesti rikasta ajatuksenvirtaa!
Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa -postauksessa listasin hyviä hetkiä äänikirjojen kuunteluun. Lista pitää edelleen paikkansa, mutta näin kesällä lisäisin siihen toki myös lomailun. Niin ja maalaamisen ja kaiken muunkin remppajutun! Lomalla on kuitenkin huomattavasti helpompaa pakata reissukassiin kuulokkeet kuin kasa kirjoja. Ja koska äänitiedostot voi myös ladata, kuuntelu offline-tilassakin onnistuu. Ja näin kesällä huomaan autoillessani valitsevani mieluummin ne pienempiä teitä kulkevat reitit. Suomalaisen maalaismaiseman ihaileminen kun on aika rauhoittavaa siinä äänikirjaa kunnellessa.
Kuten jo postauksen alussa mainitsin, saan jakaa teille koodin yhden kokonaisen kuukauden maksuttomaan kokeiluun!
Uusikuu –koodi on voimassa 30.9. asti ja se koskee jälleen uusia BookBeat-tilauksia.
Pääset aloittamaan ilmaisen kuuntelujaksosi tästä linkistä. Kannattaa muuten huomata, että Bookbeat sovelluksessa voi nyt myös käyttää perhejakoa!
Olen asettanut itselleni tavoitteeksi laajentaa kuuntelukokemuksiani myös hyvinvointia käsitteleviin kirjoihin. Jos teillä on vinkata jotakin kuunneltavaa tältä saralta, otan vinkkejä enemmän kuin mielelläni vastaan!
Hui hai ja sitten tulikin jo heinäkuu! Jos kesäkuuta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, tuo sana olisi joutenolo. Blogi päivittyi historiallisen harvakseltaan, kun taas päiviin tuli mahdutettua jos jonkinlaista rentoutumista. Pitkiä yöunia, hitaita aamuja ja paljon kirjoja. Kesäistä ruokaa ja liikkumista ulkona. Tästä on oikeastaan ihan hyvä jatkaa heinäkuuhun. Ja jospa blogikin heräisi kanssani tämän levon jälkeen taas jonkinlaiseen kesäpirteyteen. 🙂
Tänään tassutellaan kuitenkin taas villasukissa. Siivosin perjantaina koko päivän, ja koska oltiin lasten kanssa viikonloppu reissussa, siitä siisteydestä saa nauttia vielä tänäänkin. Vain kukkia maljakkoon ja maanantai on pelastettu!
Hain aamulla kesän viimeisiä pikkupioneja maljakkoon. Haikein mielin pitää hyvästellä tämäkin vaihe kesästä, mutta onneksi kesän kukkatarjonta ei sentään ollut vielä tässä.
Toivotaan helteisen heleää heinäkuuta ja lisää kesäisen raukeita päiviä!
Hyvin nopeat pikamoikat ennen kuin hyppään ratsuni selkään ja lähden viettämään iltaa. Punainen paholainen on taas kaivettu talviteloilta ja yhteinen taipaleemme jatkuu. Tämä on ehdottomasti sellainen fiilisfillari. Jos mielii päästä kovaa tai ajaa pitkiä lenkkejä, ei paholainen ole ehkä paras kaveri, mutta näin kakkospyöränä tämä on kyllä ihan ehdoton ykkönen.
Koko ajan pukkaa lisää vihreää maasta ja pihakin on kevätsiivottu ainakin puoliksi. Vielä näyttää kuitenkin liian karulta ja avaralta minun makuuni, mutta ei siinä kauaa mene, kun kaikkialla on vehreää ja vihreää. Mutta parasta nyt onkin juuri se, kun saa päivä päivältä seurata luonnon heräämistä. Kuunnella lintujen laulua ja odotella runkosyreenin silmujen avautumista. Viimevuotinen äitienpäivälahjani selvisi nimittäin talvesta kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eilen katselin hiukan ennen nukkumaanmenoani ohikulkenutta lintubongaria, joka pysäytti pyöränsä meidän tienpäähän ja tarttui kiikareihinsa. Jotain se kovasti tuolta meidän puiden latvoista tarkkaili, ja teki mieli mennä kysymään, että mitä siellä on. No, nautin silti siitä lintujen laulustakin, vaikka en aina ihan tiedäkään, että mitä lajia laulajat ovat.
Mutta nyt matkaan. Mukaan lämmintä vaatetta, villasukat, pikkuisen viiniä ja sitäkin enemmän iloista mieltä. Niin ja tietenkin kypärä!
