Elämään mahtuu kasapäin niin hyviä, kuin huonojakin aamuja. Edellä mainitut ovat yleensä niitä, joiden jälkeen koko päivästäkin tuppaa tulemaan parempi, kun taas jälkimmäisiä halutaan välttää juuri siitä syystä, että huono aloitus päivälle tuo usein mukanaan vastoinkäymisiä ja kireää pinnaa pitkin päivää. Indiedaysin ja Nespresson yhteistyön myötä kirjoitan teille nyt hiukan sitä, mikä on oma näkemykseni hyvistä ja huonoista aamuista, sekä annan omat niksini päivän parempaan aloitukseen. Enemmän Nespressosta ja suhteestani kahviin, voit lukea Rakkaudesta hyvään kahviin-postauksesta.

Huono aamu on omalla kohdallani pahimmassa tapauksessa sitä, että maitopurkki kaatuu lattialle, kiire kiristää pinnaa, ja lapsille tulee tiuskittua ihan tahtomattaan. Meillä kaikilla on hetkemme, niin hyvät kuin huonot, ja joskus aamuisin (valitettavasti) näytän itsestäni ne vähiten mairittelevat ominaisuudet. Takuuvarmasti huonoon päivänaloitukseen vaikuttaa omalla kohdallani kolme asiaa: Kiire, stressi ja väsymys.

Uskon itse siihen, että hyvää aamua pitää alkaa valmistelemaan jo illalla. Kun kodin siistii illalla viimeiseksi, ei aamulla tarvitse heti herättyään katsella tiskejä, tai lattialla ja pöydillä lojuvia romuja. Jo illalla on hyvä myös katsoa huomisen vaatteet valmiiksi, sekä pakata reput ja laukut. Tällä pienellä ennakoinnilla säästää aamun kiireessä niin aikaa, kuin hermojaankin. Lisäksi tulevaan aamuun voi varautua kunnon unilla, eli yksinkertaisesti menemällä nukkumaan ajoissa. Positiivista ajatteluakaan ei kannata unohtaa. Jos jo illalla manaa, että hitto soikoon, kun huominenkin on sitä ja tätä, mitä todennäköisemmin se tuleva päivä ei erityisen miellyttävä sitten olekaan. Manailun sijaan kannattaa siis tietoisesti suunnata ajatuksensa positiiviselle radalle: “Huomenna on taas yksi uusi päivä, josta voin olla kiitollinen” tai “Huomisesta tulee haastava, mutta minähän selviän siitä”.

Kiire, stressi ja väsymys. Väsymys selätetään menemällä ajoissa nukkumaan, ja loput kaksi sudenkuoppaa käsitellään aamulla. Kiireeseen on nimittäin vain yksi lääke: Varaa aamun kunnolla aikaa! Kun aamuun on laskettu myös niitä ylimääräisiä minuutteja, stressiinkin on mahdollista vaikuttaa.
Meillä herätään aamulla aikaisin. Itse herään tuntia aikaisemmin kuin lapset, koska tiedän, että tarvitsen sen oman hetkeni ennen arjen aloitusta. Kutsun omaa tuntiani kahviseremoniaksi, koska siinä pääosassa on kahvi, ja rauhallinen herääminen uuteen päivään. Tunti kuulostaa pitkältä ajalta, ja ehkä jonkun mielestä myös täysin turhalta, mutta mulle itselleni se on äärettömän arvokas. Kunnon mukillinen kahvia, hiljainen talo ja oma aika. Meistä jokaisella on omat tapansa herätellä kroppa ja pää uuteen päivään, ja siihen kannattaa varata aikaa. Venyttele, käy aamulenkillä, juokse talo parikertaa ympäri tai tee muutama punnerrus. Sytytä kynttilä ja syvähengittele itsesi rauhalliseksi ennen kiireistä päivää. Ja ei, siihen ei tarvita välttämättä tuntia, toisille riittää vartti, toisille vielä vähemmän!

Tähän aikaan vuodesta, kun aamulla ei vielä ole pimeää, tykkään ihailla ihan vain maisemia. Keittiön ikkunasta näkee joelle, ja usva veden päällä on rauhoittavan kaunis. Kynttilöiden polttaminen heti aamulla juontaa juurensa esikoisen vauva-aikoihin. Huonosti nukkuvan ja koliikkia huutavan vauvan kanssa tuli noustua monesti jo neljältä, ja silloin itsensä oli vain pakotettava jaksamaan. Joulun aikaan oli luonnollista polttaa kynttilöitä, mutta lopulta pienistä lepattavista liekeistä muodostui itselleni jonkinlainen elämän jatkumisen symboli. Pakotin itseni tarttumaan uuteen päivään, vaikka mieli oli apea ja väsymys painoi maahan. Nykyisin aamulla sytytetty kynttilä on itselleni myös jonkinlainen voitonmerkki ja muistutus myös raskaista ajoista selviytymisestä.

Meillä aikaiset illat ja aamut pätevät myös lapsiin. Myöhempäänkin voisi nukkua, mutta haluan, että aamulla jää aikaa myös ihan olemiseen. Ja jokainen äiti tietää, että aamulla voi sattua ja tapahtua vaikka mitä. Mutta silloin kun kaikki menee putkeen, aamussa jää aikaa myös leikkiin, ja pidän sitä äärettömän tärkeänä. Myös tulevasta päivästä puhuminen ja lapsen ajatusten kuunteleminen kuuluvat arkiaamuun.

Oma muistilistani parempiin aamuihin kuulostaisi siis jotakuinkin tältä:

• Laita koti illalla vastaanottavaan kuntoon.
• Mene ajoissa nukkumaan ja herää riittävän aikaisin.
• Varaa aamuun aikaa heräämiselle. Rentoudu, liiku, meditoi. Ihan sama, kunhan se on itsellesi miellyttävää.
• Nauti kahvistasi, maistele sen makuja ja kuulostele kuinka heräät uuteen päivään. Syö aamupala rauhassa.
• Nauti myös pakollisista aamurutiineista. Nopeat naamiot ja kuorinnat tekevät hyvää iholle ja saavat ilmeen kirkastumaan. Ne tuovat myös välillä pientä luksusta aamuihin.
• Jos mahdollista, halaa! Halaaminen lisää hyvänolontunnetta ja piristää mieltä.

Joka aamu kaikkia listan kohtia ei voi millään toteuttaa, mutta silloin kannattaa panostaa niihin, jotka ovat mahdollisia. Ja kaikesta huolimatta tulee niitä huonoja aamuja, pinna kiristyy ja syntyy riitoja. Elämää sekin. Yksi asia, jonka koen itse tärkeänä on se, että mikäli lapselle tai muille perheenjäsenille tulee tiuskittua, asia pitää selvittää ennen kuin lähdetään kukin omiin suuntiinsa. Silloin pitää pysähtyä, ottaa lapsi syliinsä, pyytää anteeksi käytöstään ja selittää, miksi purin ärtymystäni tiuskimiseen. Mikään ei nimittäin pilaa aamua  ja alkavaa päivää niin takuuvarmasti kuin huono mieli ja syyllisyyden tunne!

Omaan aamuiseen kahviseremoniaani kuuluu edelleen vahva kahvi. Nespresson uusi Envivo Lungo, on juurikin sitä. Mausteinen ja aromaattinen kahvi herättelee uuteen päivään, ja sopii mitä parhaiten juuri aamukahviksi. Envivo Lungo on vahvuusasteeltaan tasoa 9, ja  sen maussa on mukana tuoksuvaa metsää ja mausteisesta piparkakkua.

Mutta hei, miltäs kuulostaisi, jos voisit saada itsellesi Nespresson kahvikoneen? Ei ehkä yksinään pelasta aamuja, mutta antaa niihin uuden ulottuvuuden. Nyt siihen olisi mahdollisuus, nimittäin aamupaasauksen perään tarjolla olisi:

Lukijakilpailu

Mikä tekee aamustasi huonon, tai vastaavasti, mikä on hyvän aamun reseptisi? Vastaa kysymykseen joko kommentoimalla tätä postausta, tai Instagramissa julkaisemaani postauksen kuvaa, ja olet mukana arvonnassa. Kisaan osallistuneiden kesken
arvotaan Nespresson Lattissima Touch -kahvikone. Osallistumisaika alkaa nyt, ja päättyy sunnuntaina 4. 9. 2016.

Arvontaonnea kaikille tasapuolisesti!

Viikonloppu! Hah, kuulostaapa sekin jotenkin ihanalta! Tulee mieleen Peppi Pitkätossu, joka halusi kouluun vain saadakseen lomia.

Huokaisen myös vähän helpotuksesta, sillä perjantai on se taivaallinen päivä, kun kenelläkään perheestämme ei ole yhtä ainutta harrastusta. 🙂 Voi siis joko ihan vain olla, tai tehdä asioita vähän spontaanimmin. Perjantaina herkutellaan jälkkäriksi myös perinteisellä herkulla, omena-kaurapaistoksella (ohje löytyy postauksesta).

Viikonlopulle ei ole järin suuria suunnitelmia, taidan nauttia huomisen päivän ihan vain siitä, että on viikonloppu. Pieni viikkosiivous pitää perjantaihin mahduttaa, ja sitten onkin ihana vain nautiskella olostaan. Tänään on myös Dicte-ilta, viikon kohokohta kai tavallaan sekin. 🙂

Omena-kaurapaistos

n. 8 (pientä) omenaa
100g voita
6dl kaurahiutaleita
2dl sokeria
rasvaa astian voiteluun ja kanelia mausteeksi

Kuori omenat ja poista siemenkodat. Lohko omenat ja lado omenan lohkot voideltuun uunivuokaan/-astiaan. Ripottele päälle kanelia.
Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokeri. Lisää kaurahiutaleet rasva-sokeriseokseen ja sekoita kunnes hiutaleet ovat kaikki saaneet annoksensa voita. Levitä kaurahiutaleet omenoiden päälle ja paista uunissa 200°C kunnes pinta on kullanruskea ja omenat kypsiä. Tarpeen vaatiessa peitä pinta (esim. leivinpaperilla) ja jatka paistamista.

Höpötetään intiaanikesästä, mutta ainakin kun juuri vilkaisin säätietoja, tänne meille päin on luvannut vielä seuraavat neljä päivää vesisadetta. Mutta jos nyt satut viettämään viikonloppusi paikassa, jonne se intiaanikesä yltää, nauti lämmöstä ja auringosta ihan kaikin aistein.

Ihanaa viikonlopun aloitusta ja perjantaifiilistä kaikille!

Tallenna

Se on tämä! Villasukat, kynttilät, hyvä kirja ja tuhti annos kahvia. Elämän pienet ilot, jotka tuovat päivään tietynlaista luksusta! Yhdenlainen tapa rentoutua ja heittää kaikki tylsät jutut hetkeksi mielestään.

Kuten eilenkin, nousin tänään jo ennen seitsemää ja oivalsin, miksi aikoinaan olin hyvinkin vannoutunut aamuihminen. Aamuissa ja aamupäivissä on jotakin ihan erilaista kuin iltapainotteisessa elämässä, johon viime keväänä liu’uin. Jotenkin en saanut itseäni niskasta kiinni aikaiseen nukkumaanmenoon, mutta nyt arjen alkaessa päätin, että tämä on asia jonka suhteen haluan kehittyä. Myönnän, että mies vähän viime viikolla pyöritteli silmiään, kun tuumasin ilta yhdeksän jälkeen, että eiköhän mennä nukkumaan. Mutta kyllä sen sitten seuraavana aamuna nahoissaan tuntee, että unta on tullut nautittua kunnolla. Loistava fiilis, josta en halua luopua edes viikonloppuna.

Tulin miettineeksi muutenkin tätä “puhtaalta pöydältä” asiaa, josta viikolla kirjoittelin Parempia ihmisiä -postauksessa. Ehkä sitä tosiaan joskus piti tärkeänä tulla paremmaksi ihmiseksi aivan toisessa mielessä. Ulkoisestikin joka suhteessa piti pyrkiä parempaan, kun nykyisin sitä tulee enemmänkin ajatelleeksi asioita sen kautta mikä tuntuu hyvälle. Oma hyvinvointi ajaa monessakin suhteessa nykyisin edelle, ja itseään voi näemmä opetella myös kuuntelemaan. Ja kaipa siinä jollakin tapaa paremmaksi muuttuu, kun voi hyvin. Kunhan muistaa, että itseään voi verrata vain itseensä. Muunlainen vertailu ei pidemmän päälle hyödytä ketään.

Tänään tuntui taas ihanalta kääriytyä villapaitaan. Nauttia kiireettömästä aamusta ja viritellä kaikessa rauhassa mieltään tulevaan viikkoon. Kontaktimuovin kanssa taistelu ja pulpettipaperin valmiiksi taittelu eivät nekään jää roikkumaan sunnuntai-illan viimeiseksi koitokseksi.

Näistä tunnelmista on ihan kiva ponnistaa tuohon sunnuntain aikataulutetumpaan osuuteen.

Rentouttavaa päivää!

Tallenna

Lauantaita ihanat!

Ehkä muistattekin, kun juhlimme naisten kesken kesäiltaa muutama viikko sitten tässä meillä? (Postaus löytyy täältä.) No, eilen jatkettiin samalla syömättömän suklaan teemalla, ja vietimme iltaa ystävän mökillä. Koska kyseessä oli taas nyyttärityylinen illanvietto, ja minulle napsahti suolaisen leivän leipomin, pääsin jauhottamaan peukaloani. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä Oliivi-chorizo quiche, mutta suunnitelmien vaihtuessa piti kehittää keino jolla jääkaappiin jo hankitut oliivit ja chorizon saisi hyödynnettyä myös leivässä.

Lopputuloksena syntyi sarvet, joiden sisään paistoin punasipulia, hienonnettuja kalamata-oliiveja ja pieneksi pilkottua chorizoa. Leipien sisään rullaantui mös pieni annos mozzarella. Munalla voideltu pinta sai päälleen suolaa ja tuoretta rosmariinia.

Tässäpä siis oikein maukas leipävinkki viikonlopulle! Täytettyjen sarvien ohje löytyy Helpot juustosarvet -postauksesta.

Eilen tuli herkuteltua sen verran kokonaisvaltaisesti, että tänään ja ensi viikolla pitää kyllä ottaa kevyemmin. Tai no, aika harvoin sitä puolenyön jälkeen saa istua kahden upean suklaakakun ääreen.

Oikein suloista kesälauantaita, ja voikaa hyvin! ♡

Olen viimeisten muutaman yön ajan nähnyt mitä sekavampia unia. Tosin sikäli kun kykenen muistamaan, on kaikki uneni olleet jossain määrin sekavia, kuten asiaan kuuluukin. Siitä huolimatta, että öitäni ovat värittäneet eräänlaiset elokuvanpätkät, tunnen nukkuneeni kunnolla, ja herääväni aamulla levänneenä. Joskus kuulee, että ihminen näkee (ja muistaa nähneensä) paljon unia stressaantuneena, mutta en koe olevani sitäkään. Mielentilani on varsin kesäinen ja keveä. Ja kenties siitä juuri on kysekin. Aivot ovat jotakuinkin narikassa, ja elämästä on rento ote, mutta alitajunta raksuttaa sitä ja tätä. Nimittäin on hassua, että ne kaikki pienet unelmat, haaveet ja tavoitteet, jotka välillä kumpuavat mieleeni päiväsaikaan, näyttelevätkin suurta roolia öisissä näytelmissä. Ja vaikka asiat tuntuvat vähäpätöisen pieniltäkin pitkin päivää, huomaan, että öisissä unissani kuljen hyvinkin määrätietoisesti kohti unelmiani ja tavoitteitani.

Niinpä tässä samalla kun pureskelen aamupalaani kaikessa rauhassa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni (hiljaisuus antaa mahdollisuuden ajattelemiselle), tulin pureskelleeksi uniasiaanikin ja totesin, että kenties kaikki ne pieniltä tuntuvat ajatukset ovatkin itselleni paljon tärkeämpiä, kuin haluan todellisuudessa uskoakaan. Eihän ne muuten näyttelisi niin suurta roolia yön aikana!?

En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut unista tai varsinkaan niiden tulkitsemisesta. Jossain määrin pidän jälkimmäistä hömpötyksenä. Mutta jos otetaan esimerkki, että ajattelet päivällä “pitäisi lopettaa tämä kesäinen grilliherkuttelu, tai kolesterolini pomppaa pilviin”, ja yöllisessä unessasi kärsit sydän- ja verisuonisairauksista, voisi olettaa, että uni konkretisoi pelkosi ja samalla osoittaa halusi muuttaa elämisesi suuntaa ainakin ruokavalion osalta.

Nykyisin on kai kovastikin trendikästä tehdä jonkinlaista bullet journal -kalenterimuistikirjaa. Niinpä ajattelin, että voisin itsekin väsätä Moleskine -kalenterini väliin muutaman sivun verran ajatuksia selkeyttäviä listauksia. Niitä haaveita, unelmia, tavoitteita, ja pelkoja. Ehkä silloin kun asiat kirjoittaa ylös isompina otsikkoina ja jakaa osiin pienempinä välitavoitteina, ne saavat ansaitsemansa huomion.

Olisi kiva kuulla, harrastatteko te jonkinlaista ajatusten kartoittamista ihan kirjallisesti. Minä en nimittäin ole koskaan jaksanut vaivautua, mutta kenties tämä yksinäinen aamuhetki teki ihan hyvää! Ajattelin ainakin koittaa. 🙂

Kivaa päivää kaikille!

Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!

Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle “kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.

Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.

Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.

Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!

Ihanaa iltaa ystävät!

PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Nämä ihanat karvapallot, vakituiset kesänaapurimme, ovat taas ilahduttaneet läsnäolollaan keväästä asti. En edelleenkään osaa sanoa, johtuuko lammasrakkauteni lapsuuden muistoista, vai onko se vain erityistä kiintymistä johonkin eläinlajiin. Keväästä asti olen kuitenkin nauttinut lampaiden tuoksusta, ja ihaillut niiden verkkaisaa elämistä. Niin suloisia naapureita! Aurinkoa ihanat!

 

 

Täydellinen kesäpäivä ollakseen maanantai. Onneksi mieheni kesäloma loppuu vasta tähän päivään, ja näin ensimmäinen viikko arkisempaan rytmiin lähtee pehmeästi laskien vasta tiistaista. Mutta tänään on siis virallisesti se viimeinen koko perheen yhteinen päivä. Kolme viikkoa mennä suhahti melkoisen nopeasti. Sanoisin jopa että ennätyksellisen nopeaan!

Sainpas muuten tänään ensimmäisen kunnon kesäsateen niskaani. Tiedättekö ne hauskat sadekuurot, jotka osuvat suoraan päällesi, vaikka tien toisella puolella paistaakin aurinko. Samalla kun suuret ja raskaat sadepisarat hakkaavat päälle ja rummuttavat auton kattoa, joka puolella tuoksuu kesäsade. Siinä on muuten ihan oma tuoksunsa! Hameenhelmat hulmuten juoksin sateessa herneämpärini kanssa autoon, ja kohta taas paistoikin kauniisti. Ihania nämä kesäkuurot, jotka menevät ja tulevat.

Tämä kesä on pitänyt sisällään täydellisiä päiviä. Vaikka yhteiset päivät jäävät nyt vähemmälle, kivat muistot säilyvät vielä pitkään. Tämä kesä on ehdottomasti se kesä, jona olen tuntenut olevani onnellinen!

Ihanan rentoa ja aurinkoista päivää! ♡

Nopeat heipat!

Meitä on tänään hemmoteltu ystävien läsnäololla ja edessä on vielä mukava ilta kortti- ja lautapelien ääressä. Niin, ja toki syöminen kuuluu myös illan suunnitelmiin. 🙂

Nyt kuitenkin saunomaan ja kesäillasta nauttimaan ulkosalle.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja uuden viikon aloitusta!

Hei ihanat!

Vielä löytyy ojanpientareilta luonnonkukkia maljakkoon asti. Tässä juuri mietiskelin, että mitenkä siihen taas tottuukaan, kun väri-ilottelun sijaan katsellaankin kostean ruskeaa maata ja mustia kynnettyjä peltoja. No, ei mennä siihen ihan vielä, nautitaan toki kesästä tässä ja nyt.

Siskoni lapset lomailivat vanhempieni luona, ja meillä oli myös parina yönä serkkuja yökyläilemässä. Tänään kuitenkin jatketaan kesänviettoa taas ihan omalla porukalla ja rennosti kotoillen.
Lapset poimivat kesällä monia pieniä kimppuja ilokseni, mutta nyt yhdistimme voimamme ja keräsimme oikein suuren puskan luonnonkukkia keittiön piristykseksi. Samalla reissulla löytyi suut makeaksi asti metsämansikoita ja vadelmia, ja aurinko porotti selkään oikein polttavan kuumasti. Juuri tällaista kesän kuuluu ollakin!

Tämä päivä kruunataan pienellä lepotuokiolla (minä ainakin kirjani seurassa), ja kenties saunakin lämpenee illaksi.

Ihanaa kesäpäivää!