Aurinkoista sunnuntaita!

Tämä viikonloppu on mennyt jokseenkin sellaisessa itsensä kasaamisessa. Olen yrittänyt nautiskella auringosta ja lämmöstä. Koittanut ymmärtää väsymystä ja aloittanut taistelut sitä vastaan. Onko auttanut? Luullakseni aika paljonkin! Fillarinsatulassahan se eilinen jotakuinkin meni, mutta samapa kai tuo, mitä sitä tekee, jos siitä kuitenkin saa hyvän mielen! Kaipa se vaan vaatii siedätyshoitoa, että pääsee tähän valoisaan ja lämpimään kunnolla mukaan.

No, tänään kuitenkin aurinko tuntuu taas kaverilta ja olokin huomattavasti reippaammalta. Kevään lapsi on jälleen elementissään, tai ainakin taistelee pyrkiessään siihen!

Punaiset pöksyt ja punaiset kynnet. Jos ei näillä olo piristy, niin sitten ei oikein millään. Tämä päivä pyhitetään nautiskelulle ja rennolle menolle. Ensi viikolel luvattiin taas jo pilvisempiä päiviä, joten otetaan ilo irti auringosta!

Seuraavaksi täytyy uhrata ajatus ruokahuollolle, mutta jääkööt aivotoiminta tänään sille tasolle. Totaalinollaus tekee välillä todella hyvää! 🙂

Suloista sunnutaita ihanat!

Nimittäin auringosta ja pyöräilystä!
Fillarointi on se mun juttu. Vauhtia, maisemia – ja kunnon sykettä nostavaa liikuntaa! Ei käy lonkkien päälle, mutta jalat saa silti tehdä töitä.

Jokakeväinen ongelma on sopivan fillarivaatetuksen löytäminen. Ilman lämpötila, aurinko, ilmavirta ja tuulen vastus sekä pyöräilyn teho, ne kaikki vaikuttavat siihen, miten tukala olo satulassa tulee liian paksuissa vaatteissa. Toki on olemassa päheitä tsykäilyvaatteita, mutta musta tuntuu, että ne on mun kaltaiselle nautiskelijalle hiukan liian pro juttu. 🙂
Niin, ja sitten toinen haaste on arvioida takapenkkiläisen olosuhteita!
Onneksi kuuntelin aamulla mieheni neuvoa, ja jätin kevytuntsikan kotiin. Kerrospukeutuminen on näppärää; Ota pois tai laita lisää. Loppumatkasta olin jo aika valmis heittämään paljon muutakin vaatetta mäkeen, mutta pitää koitaa olla nöyränä kevään petollisuuden edessä.

Klaaran kanssa tämä kesä menee varmasti hyvin pitkälti pyöränsatulassa. Viime vuonna tyttö oli vielä aika veltto säkki istuimeen, mutta nyt tuntuu, että olemme löytäneet yhteisen sävelen. Minä poljen ja ohjaan, Klaara vastaa matkamusiikista! Bonuksena saan mukavan potkuhierronnan tukkoisile takareisille! 😉

Tämä pääsiäinen on kyllä valahtanut melkein täysin ulkoilun puolelle. Pihatöissä on edistytty kiitettävästi, ja puutarha alkaa taas muovautua malliinsa. Seuraavaksi taidan ottaa pikkuapulaisen mukaani ja hakea kimpun valkovuokkoja olkkarin pöydälle. Ja, mikäli on Ilmatieteenlaitosta uskominen, koko seuraava viikko menee näissä samoissa merkeissä!

Nautitaan nyt! Kyllä sieltä niitä rumiakin päiviä vielä tulee! 🙂

Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset! 🙂
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. 🙂 Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin! 🙂

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!

Mä vähän niin kuin pakotin miehen ottamaan kameran mukaan iltakemuihin, kun en ehtinyt hotellilla ottaa mitään asukuvia juhlalookista. No, eihän tuolla hämärässä ravintolassa oikein voinut ilman salamaa mitään kuvata, paitsi tietysti palkintojenjakoa. Joten, jotta uhrautuminen kameramieheksi ei olisi ollut lainkaan turha, laitetaan nyt blogiinkin pari kuvaa vielä iltamenoista! Ja siinä ne sitten olikin. Tämän jälkeen nimittäin kamera menikin suosiolla narikan puolelle, ja ilta jatkui vähän rennommissa tunnelmissa.

1. Julia Toivola ja 2. Jo’s secret.
Tässä seurassa ei ollut häpeä jäädä kolmanneksi. Itse asiassa, koko kategoria oli täynnä niin taitavia tyyppejä, että oksat pois! Mun henkilökohtainen voittaja-arvaus ei itse asiassa edes ollut tässä kolmikossa!

Parasta viikonlopussa kuitenkin oli se, että mun naurulihakset on aivan kipeät! Aikaiset jatkot mäkkärissä (joo, me vedettiin tyylillä!) ihanan Rillan ja avecien seurassa, osoittautuivat todelliseksi sukseeksi. Voi sitä naurun määrää! Ja ihana oli myös jutella muiden bloggaajien kanssa, tutustua ihmisiin nimien takana ja keskustella bloggaamisesta “kollegoiden” kanssa.

Kaiken juhlallisuuden, hauskuuden ja nauramisen kruunasi kuitenkin tänään se ihana tunne, kun palasi kotiin. Vaikka pieni loma tekee välillä hyvää, ja tulee tarpeeseen, niin oma koti on oma koti, ja lasten halimista ei voita mikään! Tuntui, että molemmat olivat venähtäneet viikonlopun aikana pituutta ja kasvaneet muutenkin. Tämän sunnuntain ihanuutta ovat myös roskaruoka, verkkarit ja villasukat. Takkatuli, sohva ja oma sänky. Kotihiiri on kotihiiri, vaikka välillä eksyykin väenpaljouteen!
Ja, nyt mä odotan ihan tavallista uuttaa arkiviikkoa, pääsiäispuuhia ja kepeää yhdessäoloa! Oikeastaan se tavallinen arki on kuitenkin aika ihanaa!

Leppoisaa ja tunnelmallista sunnuntai-iltaa!

Hipehei, ihanat!

Laitan teille joitakin kuvia eilisen päivän tunnelmista. Lähinnä siis päiväjuhlasta, jonka kuvia sain jo siirreltyä koneelle.

Ennen kuvapommitusta kuitenkin mun nöyrimmät ja suurimmat kiitokset teille kaikille, jotka annoitte äänenne blogilleni!
Kolmas sija ihan huikeiden bloggaajien joukossa on mulle oikeesti ihan hurja juttu! Tai oli pelkkä ehdokkuuskin, enkä rehellisesti sanottuna uskonut, että tuo sen pidemmälle kantaakaan. Pakotin mieheni, siskoni ja äitini äänestämään, kun pelkäsin, etten saa välttämättä yhtään ääntä.

Tapasin eilen ihan mielettömän ihania ihmisiä blogejen takaa, sain ihan mahtavia tsemppauksia ja kauniita sanoja, ja musta tuntuu, että nyt on ihan mahtava fiilis tehdä blogia! Ootte oikeesti ihan huippuja!!! Jokainen antamanne ääni on sellainen tsemppi mulle, että sen avulla jaksan vaikka mitä. Oikeesti,
tosi iso kiitos!

No, mutta nyt mä pillitän jo, eli laitan niitä kuvia seuraavaksi!

Siinäpä siis noita. Seurana ihanat Kerttu ja Karla. Tapahtumapaikkana Ravintola Sipulin talvipuutarha.

Lisää kuvia myöhemmin, ja tietysti instassa!

Kiitos vielä, nyt kotimatkalle!

Sananmukaisesti kohti, sillä auton nokka osoittaa Helsinkiin päin, ja edessä on varsin juhlava viikonloppu.
Perjantaina aloitellaan Aussie Blog Awardsien merkeissä, ja lauantaina riennetään Indiedaysin blogger’s inspiration Day -päiväjuhlan kautta kohti Indiedays Blog Awards -bileitä!
Kauheita nimihirviöitä! 🙂
Mutta, niistä huolimatta, edessä on siis vallan kemupitoinen viikonloppu! Eniten odotan muiden bloggaajien tapaamista, uusia ihmisiä ja hyvää seuraa. On aina yhtä ihanaa tutustua ihmisiin blogien takana!

Paljetit ja korot on pakattu, kuten (toivottavasti) kaikki muukin tarpeellinen.  Koitan kuitenkin piipahdella viikonlopun aikana täälläkin, ja itse asiassa, mulla on teille ihan mukavaakin juttua luvassa.

Instagramin puolella sitten enemmän fiilistelyjä ja tunnelmia!

Halipusimoi!

laukku saatu blogin kautta|Becksöndergaard
korut saatu blogin kautta|Pernille Corydon

Viikko tiiviissä paketissa, eli kuvia instagramin kätköistä!

Sitä sun tätä. Lähinnä kuvia, ja juttuja, meidän arjesta…

instagram-tilini löytyy täältä:
instagram.com/emilianuusikuu

Suloista sunnuntai-iltaa!

Huomenta ihanaiset!

Kuten tiedätte, olen aamuihminen. Olen nykyisin myös aamupalaihminen, ja mikä ihmeellisintä, musta on tullut myös raejuustoihminen! 🙂 Kaurapuuron jälkeen iso kulhollinen raejuustoa, mustikoita, omenaa ja mehukeittoa! Ai että, tällä jaksaa!

Kulhon sijaan mun aamupala on tänään muovirasiassa, sillä edessä on reissupäivä. Koitan napsia teille tuliaisiksi jotakin kuvamateriaalia, mutta halusin vielä muistutella teitä kirja-arvonnasta, joka hautautuu jo toiselle sivulle! Vielä ehditte laittaa lipukkeenne peliin!

Pikkuisen kauhulla odotan, miten mun asuvalinta kestää päivän sääolosuhteet. Taisin olla taas liian optimistinen!
No, mutta koitan pärjätä. Tehkää te samoin!
Ihanaa tiistaita!!!!

Kuvia eiliseltä.
Saimme taannoin kutsun tutustua telakalla käyneen Silja Serenaden uuteen italialaisravintolaan, ja lounastimme laivassa eilen. Ravintolan menu oli makuuni, ja annokset todella maittavia. Jos tämän tattirisoton saaminen ei edellyttäisi lähtöä risteilylle Helsingistä, voisin käväistä syömässä useamminkin! Mutta, mikäli te olette lähdössä Serenaden kyytiin, kannattaa ehdottomasti kokeilla perus bufeen sijaan ravintola Tavolàtan tarjontaa.

Laivassa käyminen oli sikälikin kiva kokemus, että muistan hämärästi Silja Serenaden kävelykatuineen lapsuudestani. Laiva oli tuolloin uusi, ja muistaakseni seilasi Turku-Tukholma väliä. Silja Serenade on nykyisin myös ystäväni työpaikka, joten oli mielenkiintoista käydä laivassa myös sen vuoksi. Ylipäätään piipahtaminen laivassa sen ollessa satamassa on aika hauska kokemus – miniristeily ilman sitä risteilyä!

Paikalle kutsutuista ruokailijoista suuri osa taisi olla ruokabloggareita, joille annosten kuvaaminen oli melko luonnollista. Tunsinkin itseni pikkuisen toopeksi kuvatessani ruokaa. Tajusin myös naapuripöytien ruokailijoita kuunnellessa, miksi minusta ei koskaan voi tulla ruokabloggaajaa. Puheenaiheena oli nimittäin se, että ruoka syödään yleensä jäähtyneenä, koska ensin täytyy kuvata. Ja, minä taas taidan rakastaa ruokaa sen verran eri tavalla, että syön mielummin ensin, ja kuvaan, jos jotakin kuvattavaa jää. Yleensä tosin ei jää! 🙂

Näin amatöörinä voin kuitenkin kertoa omat ruokasuosikkini, mikäli jossain kohtaa Serenaden Tavolàtaan piipahdatte. Alkupaloiksi tilatkaa ehdottomasti vasikkaa! Jestas, olisin voinut syödä varmaan koko vasikan! Pääruuista paahdettu nieriä ja herkkutattirisotto veivät voiton. Jälkiruokien kohdalla sanoisin, että tilatkaa vaikka kaikkea! Jälkkäreitä ei vain voi syödä liikaa! 🙂 Sisustajan silmää viehättivät erityisesti ravintolan Original BTC:n valaisimet ja seinien kaunis kaakelointi. Tykkään!!!

Koitan tässä kyhätä teille postausta myös omasta keittiöstä. Pysytään siis aiheessa! Tai no, ruokajuttujen sijaan enemmän ajatuksia keittiön ulkonäöstä!

Mukavaa sunnuntaita murut. Nälkähän tässä taas tuli….

Jos on olemassa viikkoja, joiden päiviin tuntuu mahtuvan 48 tuntia ja kaikkea mahdollista tekemistä, on olemessa vastavuoroisesti viikkoja, joiden vuorokaudet lipuvat ohi ennätysajassa, ja huomaat, ettet ole saanut aikaan juuri mitään. Vastakohtana viime viikolle, tällä viikolla tunnelma tosiaan on tämä jälkimmäinen!

Nyt on kuitenkin perjantaisiivoukset suoritettu, kauppareissut tehty ja mä aloitan chillailun! Nappasin lehtihyllystä uuden lehden sohvaseurakseni. Perjantain pitsataikina kohoaa keittiössä, mutta tällä kertaa unohdetaan rucolat ja prosciutto! Me nimittäin päätettiin tehdä oikein kunnollinen suomalainen retropitsa! Tiedättekös, jauhelihat ja ananakset, kunnon juustoraasteet päälle jne. Viedään lapsemme makumatkalle omaan lapsuuteemme! 🙂

Tänään aion kömpiä myös aikaisin pahnoille, sillä huomenna on reissupäivä!

Ps. Tuossa pöydällä olevassa kirjapinossa on teillekin jotain kivaa! Mutta, jätetään se huomiseen!

Nyt perjantaimyyssiä joka talouteen!!!