Täällä on jälleen palattu kotiin ja normaalin arjen pariin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että oli varmaankin paras irtiotto sitten pitkiin aikoihin!
Olin siis eilen Helsingissä Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä, ja meille oli järjestetty ihan huikea illanvietto, tai oikeammin ravintolakierros, pääkaupunkimme ytimessä.
Illan ideana oli, että me bloggaajat, ja muutamat ystävämme, sujautimme kenkiimme Schollin uudet GelActive -pohjalliset, ja seikkailimme pitkin Helsinkiä eräänlaisen ravintolakierroksen merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja paljon naurua. Vaikka me bloggaajat toki tunsimme toisemme entuudestaan, mukana oli uusia kasvoja ja meille vieraita ihmisiä, mutta porukka oli alusta asti hyvässä hengessä ja juttu kyllä riitti.
Kierroksemme aloitettiin A21 -ravintolasta, jossa siis saimme kenkiimme geelipohjalliset ja tämän jälkeen kilisteltiin teemavärein toteutetulla (alkoholittomalla) drinksulla. Tarkoitus ei missään nimessä ollut puhua koko iltaa pohjallisista, vaan ravintolat oli etukäteen jaettu neljän bloggaajan kesken niin, että meistä jokainen pääsi vuorollaan ääneen teemalla hyvinvointi. Ilta toteutettiin siis tavallaan sellaisella Vain Elämää -konseptilla, mutta laulaa ei kenenkään tarvinnut. 
Aiheiksi muodostui arjessa jaksaminen, ravinto, ja positiivinen ajattelu. Lopuksi pohdimme sitä, että hyvinvointi on pitkälti myös omissa käsissämme, ja pienillä muutoksilla voimme siihen itse vaikuttaa.
Schollin GelActiv -pohjallisissa tietty kivaa oli se, että tavallinen kenkä, joka usein on valittu enemmän ulkonäöllisistä syistä asuun kuuluvaksi, on helppo muutta mukavaksi kenenkään sitä huomaamatta. Tavallinen nahkanilkkurikin taipuu pehmeäksi ja mukavaksi, kun jalan alla on geelipohjallinen. No, jokainen nainen tietää, miten suuri apu geelityynystä on korkkareissa päkiän alla, joten jos sama mukavuus on mahdollista laittaa koko jalan alle, niin mikä siinä. Me testasimme Everyday-pohjallista, mutta sarjasta on saatavilla erikseen myös Work-pohjallinen, joka on tarkoitettu nimenomaan paljon jalkojensa päällä oleville, esimerkiksi seisomatyötä tekeville.
Reittimme oli yhteistyön hengessä viitoitettu hauskoilla jättipohjallisilla, joita seuraamalla siirryimme kohteesta toiseen. Kun alkupalat oli nautittu The Cock -ravintolassa, oli pääruokapaikka meille arvoitus, mutta ihmeen kaupalla (tai kenties sovitusti) joukkoomme liittyi “Roope” joka opasti meidät läpi Punavuoren ja perehdytti meidät Rööperin saloihin urbaanilegendojen muodossa. Menneiden aikojen hämäräpisnekset, jutut rikollisliigoista ja viinakorttibisneksestä heräsivät henkiin (tai kenties vasta syntyivät), mutta matkanteko oli erittäin viihdyttävää! 
Scholl Dinner Detourin yllätyspaika oli ravintola Hello Darling, joka olikin kokonaan varattu meille pääruokamme ajaksi. Ravintola täyttyi naurusta ja vatsat ruuasta. Tässä kohtaa pohdittiinkin, että ravintolasta ravintolaan käveleminen on toisaalta ihan hyödyllistä, koska ruoka ehtii mukavasti laskea rastien välillä. Eikä kuukan tosiaankaan valitellut väsyneitä jalkojaan!
Kun pääruoka oli nautittu, joukkoomme lyöttäytyi mies ja kitara, ja matkamusiikkina kuultiin jalka-aiheisia biisejä niin Levottomista Jaloista, kuin Tinakenkätytöstäkin. Illan viimeinen rasti oli ravintola Kiila, jossa ennestäänkin täysinäisiin vatsoihin mahdutettiin velä herkulliset jälkkärit.
Vaikka ilta jälkkäreihin varsinaisesti päättyikin, venytimme sitä vielä pikkuisen (tosin pienemmällä porukalla), ja kävimme matkalla hotellille uudestaan ensimmäisellä rastillamme. Tilasimme tietenkin drinksut illan keltasinisessä väriteemassa, ja niiden jälkeen uni alkoi kyllä jo tuntua ainakin minun silmäluomillani. Mutta olipa keskiviikko! Melko erilainen, johon tällainen tavallinen äiti-ihminen on tottunut.
Ilta oli älyttömän ihana ja siitä tietysti iso kiitos järjestäjätaholle, sekä seuralle. Voisin ottaa uusiksi, tosin en ihan just heti. Nyt on nimittäin kiva taas olla kotona!
Rentouttavaa iltaa, ja hei: Huomenna on jo perjantai!
