Päiväkahvilla

21.9.2017

Ihana auringonpaiste hiipi tänne ilostuttamaan iltapäivää vähän synkemmän aamun jälkeen. Oikein kaunista, ja houkuttaisi myös ulkoilemaan, mutta tänään ollaan kotona ja sisätiloissa pienen syysflunssapotilaan kanssa.

Potilaan nukahdettua sohvalle, havahduin tänään miettimään niitä aikoja, kun lasten unet rytmittivät päivääni. Sitä autuasta olotilaa, kun sai vauvan nukahtamaan päiväunilleen, ja pääsi itse nauttimaa rauhallisesta päiväkahvihetkestä. Joskus tuntui jopa, että se oli se koko päivän paras hetki. Toki aika oman lapsen seurassa on mittaamattoman arvokasta, mutta noiden pienten omien hetkien avulla arkea jaksoi kuitenkin eteenpäin. Samalla tajusin, kuinka paljon elämä on viime vuosina muuttunut. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut, ja miten moni päivä on valunut ikään kuin läpi sormien.

Kun tänään huomasin seuralaiseni nukahtaneen, oli ensimmäinen ajatukseni käyttää aika mahdollisimman hyvin hyödyksi. Sitten tuli se toinen ajatus; Nauti ja pysähdy! Keitin kahvin, otin pinon Habitaresta mukaan tarttuneita esitteitä eteeni ja leikin ajatuksella, että itkuhälytin saattaisi parkaista millä hetkellä hyvänsä. Mutta tiedättekö, en päässyt siihen fiilikseen. Ei se tunnu enää samalta! Jos jonkin, niin päiväkahvin merkitys on muuttunut viime vuosien aikana.

Ehkä sitä kahvikupposenkin ääreen pysähtymistäkin pitäisi harjoitella. Muistuttaa itseään, että ne pienet hetket ovat tärkeitä edelleen, vaikka olosuhteet erilaisia olisivatkin.

Niin tai näin, toivottelen teille kaunista iltapäivää.
Ja erityinen iltapäivätervehdys kaikille teille pienten lasten äideille, jotka olette kenties juuri saaneet nauttia siitä omasta pienestä hetkestänne. Muistin juuri, kuinka arvokkaasta ajasta siinä olikaan kyse! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


lazy sunday

17.9.2017

Hiphei ja sunnuntaita!

Niin on ollut vauhdikas viikonloppu täynnä ohjelmaa, että ihan jopa tervetullut tällainen lazy sunday. Villasukissa hipsuttelua ja pieniä kotitöitä, niistä on tämä sunnuntai tehty. Olin tosin ajatellut, että tähän päivään olisi mahtunut myös jonkinlaisia syysistutuksia, mutta niiden suhteen näyttää kyllä huonolta. Olen nimittäin kahden vaiheilla, että josko sitä pyöräyttäisi omenakaurapaistoksen. Samaisella lajilla herkuteltiin eilen illalla naisporukalla, ja nälkä kasvoi syödessä – kuten tapana yleensä on!

Inspiroiduin tänään vähän kuvailemaan noiden sinisten luumujen innoittamana. Meillä kun harvemmin on mitään värejä keittiössä, niin tuo luumukulho tuo mukanaan raikkaan värituulahduksen.

Viikonloppu mennä hurahti tällä kertaa niin nopeasti, että voisin jopa aloittaa siitä perjantaista ihan uudestaankin. Mutta nautitaan nyt tämä sunnuntai vielä sen enempää maanantaita miettimättä. Teillekin toivottelen oikein leppoisaa iltapäivää ja iltaa! ♡