friday – winter edition

27.10.2017

Hepskukkuu perjantaita! Niin vain sujahti lomaviikkokin ohi, että hopsis vain, mutta onhan tässä vielä viikonlopun verran aikaa nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä!

No ei täällä nyt ihan reporankana ole oltu, mutta ainakin otettu vähän rennommin tai opeteltu ottamaan vähän rennommin. Jälkimmäinen enemmänkin itselleni. Tänään on yritetty ottaa kaikki mahdollinen ilo irti viimeisestä vapaapäivästä, eli viettää rennoista rennointa perjantaita. Vähän ulkoilua lumisissa maisemissa, kirjastossa käyntiä ja (älkää kivittäkö) jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamista!!! Ai että, mutta tuo lumi tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Otan paljon mieluummin nämä valkoiset ja valoisat maisemat, kuin sen mustan ja synkän syyssateen. Tuntuu, kuin olisi saanut elämäänsä taas ihan uutta virtaa. Mikä sekin hyvä, koska se virta on tuntunut olevan viime aikoina aika pahastikin lopussa.

Ja, koska nyt tuli myönnettyä ne joulukynttilätkin, niin sanotaanpa sekin, että joulu on viimeisen vuorokauden aika sukeltanut aika vahvasti pääni sisään. Lumihan sen tietenkin tekee, mutta tuntuu myös ihanalta ajatella joulua, koska tuo talven juhla on itselleni joka vuosi se pieni valo syksyn pimeän tunnelin päässä. Sen lisäksi, että lumi kirkastaa maisemaa, se tekee samaa myös mielelle ja ajatuksille. Jopa oman kotinsa näkee aivan uudella tavalla tuossa talvisessa valossa. Tänään siis tuttujen nurkkien winter edition, vaikka ei se talven tunnelma ehkä sinne asti välitykään.

Humputettiin eilinen päivä äidin kanssa kaupoilla, ja mukaan tarttui nippu eukalyptuksen oksia. Olisin ostanut hyasinttejakin, mutta niitä ei vielä löydetty. Koska tuo lumikaan tuskin nyt pysyvästi jää meitä ilostuttamaan (en ole pessimisti, mutta realisti sitäkin enemmän) pitää heti ensi töinä lumien sulettua muistaa napata ulkoa kunnon sammalmättäät joulusomistuksiin. Ja sitä sammalta onneksi vanhassa pihassakin riittää, joten jonkinlaisen vihreän suhteen ollaan omavaraisia myös talvella. :)

Vielä olisi muutama sivu Flavia de Lucen seikkailuja jäljellä, joten nyt taidan ansaitusti oikaista ruhoni sohvalle ja nostaa jalat kohti kattoa. Viikonloppu saa tulla, ja mielellään myös viipyäkin vähän pidempään!

Suloisen kodikasta perjantai-iltaa teillekin! ♡


talven tuntua

25.10.2017

Hurrrr, mutta kylläpä muuttui kylmäksi. Ulkona tuoksuu jo talvi, vaikka täällä ei lunta olekaan vielä näkynyt muutamaa ilmassa leijailevaa hiutaletta enempää. Tuuli kuitenkin repii taloa ja levittää vastaharvoituun pihaan lehtiä.

Tämä viikko on totisesti otettu lomailun kannalta. Ohjelmassa on ollut yksinkertaisia juttuja, kuten eilen ulkoilua ja pihatöitä lasten kanssa. Ollaan piirretty, kasattu palapelejä, leikitty piilosta ja luettu kirjoja. Tajusin siinä eilen haravoidessanikin, että enhän minä suinkaan vihaa haravointia, kuten usein olen väittänyt. Oikeastaan nautin hommasta suunnattomasti, kun sen saa tehdä ilman kiirettä ja aikatauluja. Samalla muistutan itseäni siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tai voikaan jaksaa. Kyllä ne kukkamaat ehtii putsata sitten keväälläkin. Joskus parasta on ottaa vähän rennommin ja miettiä, mistä se hyvä olo ja mieli oikeastaan syntyy.

Vähemmän ruutuaikaa oli syyslomahaaveeni ja täytyy sanoa, että tämä on onnistunut meillä oikein hyvin. Mutta, sen lisäksi, että iloitsen lapsista, jotka ruudun sijaan tuojottavat ihan niitä tavallisia juttuja, iloitsen myös siitä, että olen itse pystynyt pysyttelemään poissa tietokoneelta, ja puhelimenikin olen kadottanut tänäänkin useammaksi tunniksi. Tekee välillä ihan hyvää keskittyä olennaiseen ja nauttia niistä ohikiitävistä hetkistä.

Kuumat kaakaot kiikutettiin kuistille ulkoilun päätteeksi. Nyt jännitetään alkaako lumisade, kuten on luvattu!

Takkatuli, kynttilät ja oman kodin rauha. Niistä koostuu tämän illan ihanuus! ♡