Salaatin kyytipojaksi, ja grilliruuan lisukkeeksi. Foccaciasta on moneksi, ja se maistuu aina!
Tämän leivän ohjeen kirjoitin teille viimeksi helmikuussa fresh baked bread -postauksessa, joten jätän ohjeen nyt kopioimatta, sen voitte halutessanne kurkistaa täältä.
Tällä kertaa jätin kirsikkatomaatit pois, mutta onneksi oliiveja löytyy keittiön kaapista – aina. Sensijaan suolaostoksille pitää lähteä johonkin oikeaan kaupaan, sillä marketin hyllystä nappaamani sormisuolapaketti ei ollut laisinkaan niin hyvää, kuin Stockan valikoimista vuosia sitten poimitut suolankidekukkaset. Miten voikin olla suolalla niin suuri merkitys! Vaikka hakkasin ja hienonsin ostamaani suolaa, se jäi silti aivan liian suuriksi kimpaleiksi leivän päälle. No, mutta syötyä tuli, ja se kai on pääasia!
Tänään yritetään selvittää, kuka, tai mikä, on asettunut hyyryläiseksi pihaamme. Niilo säntäsi aamulla juoksujalkaa sisään, kun pihan perillä, jokin oli murissut vihaisesti. Huh, tämän kevään luontohavainnot omasta pihasta ulottuvat supikoirasta ja ketusta rusakonpoikasiin ja peltohiiriin. Veikkaan syylliseksi jompaa kumpaa ensimmäisistä…
Nami, tosi herkullisen näköistä leipää 🙂
Ja maistuu myös herkulliselta 😀
Asiasta kukkaruukkuun 😉 luin jotain vanhempaa lehteä, jossa oli edellisen kotinne esittely ja siinä näkyi himoitsemani keinutuoli (valk. jossa puiset keinujalat). Olisin vain kysellyt että onko teillä vielä se ja mistä olet sen ostanut… myös samaisen pariskunnan suunnittelemia tuolija olen katsellut ja ihastellut!
Moikka!
Kyllä keinutuoli on meillä edelleen, tosin sitä ei ole mistään saatu, vaan ostettu 😉
Suomessa tuolia myy vepsäläinen: http://www.vepsalainen.com/fi/tuotteet/uutuudet/rar-keinu/
Tuli ihan nälkä katsoessa näitä kuvia, taidan itsekin kokeilla!
Tervetuloa Inspiroiva Sekasotku -blogiini!
Kiitos, pitää kurkkailla 🙂
Onpa hyvän näköistä leipää, täytyy kokeilla itsekin.
Kerro, jos keksitte kuka tai mikä siellä pusikoissa murisee 🙂 Itsekin sain viime syksynä melkein sydänkohtauksen, kun iltahämärissä metsäpolulla lenkkeillessä jokin otus murisi tien vierestä pusikosta 🙂
Kokeile ihmeessä, omatekoinen leipä on parasta!
Minkään otuksen pesää mies ei pusikoista löytänyt, pelättiin hiukan, että olemme jonkun kotirauhaa jo häirinneet, mutta luultavasti kyseessä on se iso supi, joka tuolla pihalla kulkee. Pelästyin sitä tässä jokin ilta sitten ihan vietävästi, kun katselin illalla ikkunasta kukkapenkkiä, ja sitten iso otus köntysteli sieltä ulos. Tosin en tunnistanut mikä se oli, joku kissaa paljon isompi kuitenkin. Peukarhu vain tuli ensimmäisenä mieleen 🙂