Suuren juhlan tuntua, odotuksen tunnelmaa. Niitä leijuu jo ilmassa. Liian monta valvottua yötä takana, pätkivä muisti ja ahdistava, kurkkua puristava tunne, siitä, että jotain oleellista jää koko ajan tekemättä. Yritän hallita kaaosta kirjoittamalla asiat paperille, mutta aina ei muista edes kirjoittaa.
Todella pahoittelen, etten ole tarttunut kommentteihinne, enkä ole niihin vastannut. Vastaan kyllä. Vaikka sitten jouluna, lupaan! Nyt täytyy vain saada muutama muu juttu vielä pois jaloista. Ja toki olen ne kaikki lukenut, kiitos siis jättämistänne sanoista!
Hassua, muta tästä se alkaa; Matka kohti kevättä! Päivä pitenee pikkuhiljaa.
“Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää.”
Muutamia ostoksia (lähinnä perustarpeita), kuusen kaatoa, lakanapyykkiä ja yleistä kotihommaa. Jouluksi reissuun lähtevien sukulaisten moikkaamista ja Rocky Road -askartelua. Niitä tälle päivälle.
Mukavaa sunnuntaita ja aatonaatonaattoa!
Rentoutta, sisaret! Ei joulu katoa mihinkään, vaikka jokin yksityiskohta puuttuisikin. Tärkeimmät varmana muistaa, kuten paistaa kinkun, heh. Ja ottaa esiin koreimmat koristeet, noin niin kuin ulkonaisista asioista.
Toki juhla erottuu arjesta juhlaa tekemällä, mutta tänä jouluna en ahdistu, vaikka jokin juttu ei muistuisikaan ajoissa mieleen. Eilen tosin vietin päiväni kaapissa, keittiön sellaisissa. Illalla tulin ulos, enkä aio viettää siellä jouluani, vaikka martta sitä epäilisikin.
Leppoisaa valmistautumismieltä!
Juu, taisin hieman epäselvästi kirjoittaa tekstin, kyse ei ollut ihan joulustressistä, vaan lähinnä siitä, että halusimme muut jutut jouluksi kuntoon, työt tehtyä jne, jotta saadaan pyhät sitten vain nautiskella. Ja kaikki kiire, vaiva ja stressi oli kyllä sen arvoista, jouluna sai sitten vain olla!
Leppoisia välipäiviä sinne, ja haaveita sekä unelmia uuden vuoden varalle! ♥
Samaa mieltä edellä olevan kanssa! Tärkeimmät varmasti muistaa ja jos joku asia täysin unohtuu, se ei lie ole kovin tärkeä.
Aloitimme miehen kanssa jouluvalmistelut kirjaamalla ylös mikä meille on tänä jouluna tärkeää ja mitkä asiat haluamme varmasti jouluumme sisällyttää. Listasta ei tullut kovinkaan pitkä ja se oli vapauttavaa. Meillä on neljä pientä lasta, vanhin lähes päivälleen Niilosi ikäinen. Armollisuutta itseään kohtaan esim joulun yksityiskohdissa on ollut syytä opetella. Kaikenlaista on silti tullut tehtyä, pääosin hyvillä mielin. Mm. limppuasi olen tehnyt kahteen otteeseen ja vielä hain kolmannenkin piimälitran, jos huomenna tekisi vielä. Lapset ovat syöneet onnessaan taikinaa..
Mutta nyt paniikki seis ja rauhallista rentoa mieltä tilalle. Hyvä joulu siitä tulee! 🙂
Rauhallista joulua toivon kaikille lukijoille ja myös omaan perheeseeni!
Terv. Maisa
Ihana kuulla, että limppu on maistunut! Se on niin iso osa ainakin mun joulua. Limppuja leivotaan niin, että niitä saadaan antaa myös joulumuistamiseksi joka puolelle. 🙂
Joulu on tosiaan stressittömänä parempi. Sille ei voi mitään, että vuoden loppu on monessa muussa asiassa aika kiirettä aikaa, ja joulun lisäksi aikuisilla on velvollisuuksia hoitaa kuitenkin ne ikävätkin jutut pois alta.
Mutta mikään ei sitten korvaakaan sitä tunnetta, kun aatonaattoiltana saa huokaista syvään ja päästää joulun sisälleen! 🙂
Voi sinua! Kunpa voisin lähettää sulle pussillisen rauhallisia ajatuksia ja tyyntä mieltä. Pistäisin pikana tulemaan jos se vain olisi mahdollista! ❤️
Ehkä sä onnistuitkin siinä! 🙂
Kiitos, Sari, joulu meni jo ihan leppoisissa tunnelmissa.
Nauttikaahan välipäivistä. Kohta vaihtuu vuosi, ja mulla on vahva tunne, että siitä tulee tätä päättyvää huomattavasti parempi! 🙂