Täällä ollaan, ja nopeasti ajattelin huikata moit teillekin!
Kiire, kiire, kiire. Tänään olin lasten kanssa viimeisillä jouluostoksilla: Virhe. Hirveä ruuhka ja tungos, ei mun juttu. Tulis jo se joulu, ja saisi vain olla. Eiks niin!?
Ja hei, vuoden pimein päivä. Tai siis lyhin. Alkaa kieltämättä tää synkkyys käydä jo luonnon päälle. Siis mun. Ulkona sitävastoin on saunan rapunpielessä orvokit täydessä kukassa. Ihan sekaisin koko maa.

Mutta, ei mulla oikeestaan muuta asiaa ollutkaan. Odotan joulua, sitä että saa syödä ja olla vaan. Ja, sen jälkeen vaihtuukin jo vuosi, luvataan taas kaikkea ihan pöhköä ja kuritetaan itseämme. Tai sitten ei. Niin, ja odotan lunta. Valoisia talvipäiviä, ja pitenevää päivää ylipäätään. Mutta kaikki ne on ihan kohta tulossa, eli eipä tässä oikeestaan muuta enää tarvitse tehdäkään kuin odottaa. Ja paketoida lahjat. Ja tehdä muutama muu juttu, joka on vähän jäänyt viimetippaan.
Eli mä palaan taas kiireeseeni. Se on moi!