Arki on alkanut ja joulu on juhlittu, mutta tunnelmasta yritetään silti nauttia viimeiseen asti. Jos jotain hyvää vallitsevista sääolosuhteista pitää mainita, niin tänä vuonna kuusi ei ainakaan häiritse tiputtamalla neulasiaan. Se saakin ihan rauhassa seistä olohuoneen nurkassa tuomassa tuikettaan. Kannetaan se pois sitten ensi vuonna. Tammikuussa aloitan muutenkin kevään odotuksen. En ehkä odota nyt niinkään vehreyttä ja lumettomuutta (niistä on kyllä nautittu), vaan pitenevää päivää, auringonpaistetta ja valkoisia hankiakin jonkin verran. Valoa, sitä odotan ja sitä tarvitsen!
Tänään näissä raukeissa tunnelmissa. Hengailua villasukissa, töitä, kotitöitä, pihatöitä, salia – ja ehkä illalla perinteinen sohva ja Netflix. Onhan sitä siinä yhdelle sunnuntaille jo ihan tarpeeksi.
Ulkona paistaa, ja taidan kaapata Alman mukaani pikku kävelylle. Ties vaikka bongaisi leskenlehtiä! No ei ehkä sentään. Nyt kuitenkin paistaa, ja ilma on kuin maaliskuun lopulta. Nautin!!!!
Suloista sunnuntaita – sulle ja mulle!
Kiitos samoin sinne!
Täälläkin tunnelmoidaan vielä jonkun aikaa…
Vaikka on tavallaan ihan kivakin kun kaikki jouluhössötys on ohi, pitää näistä rippeistä ja tunnelmasta silti pitää kiinni kynsin hampain! 🙂
Niin kauniita kuvia sinulla.
Voi kiitos. Mukavaa, jos kuvat miellyttävät. Joskus mietin, kuka jaksaa katsoa näitä räpsyjä, usein kun samoja nurkkia tulee vain kuvattua.
Mutta kiitos, lämmittää mieltä, että joku näkee kauneutta niissä arkisissakin paloissa, joita olen halunnut ikuistaa! 🙂
Hei, sitä valoa ja aurinkoa minäkin kaipaan. Meillä on ollut tänäänkin niin mahdottoman pimeä päivä. Ainoa hyvä puoli on, ettei tänään satanut:)
Joulu on ihanaa aikaa, siitä rauhallisuuden tunnelmasta kannattaakin nauttia mahdollisimman pitkään.
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!
Meillä paistoi eilen, mutta tänään taas kurjaa sadetta ja harmautta.
Juuri pohdin, että kun sää muuttuu valoisammaksi ja iloisemmaksi, saan varmasti virtaa ja alan hiukan laittaa kotiakin. Ostan värikkäitä kukkia ja nautin auringosta! 🙂
Koitetaan pärjätä, kyllä se aurinko on aina esiin tullut – ennemmin tai myöhemmin! 🙂
Täällä kans aiotaan tunnelmoida jonkun aikaa! Jossakin blogissa oli aloitettu jo kevät “tervetuloa kevät”-kyltillä!! Tuntuu ihan hullulta, kun itse odottaa nyt vaan sitä lunta ja valoa sen myötä 🙂
Syksy on ollut niin pitkä, että sitä valoa kaipaa ihan eri tavalla kuin ennen. Lumi on aiemmin katkaissut tätä pimeää aikaa mutta nyt meinaa jo nuupahtaa. Auringon pilkahdukset ovat kultaakin kalliimpia 🙂
Mutta ehkä se muidenkin kevään hehkutus tarkoittaa vain sitä luonnollista vuoden kiertokulun kaipuuta, valoisaa ja lumista kevättalvea jne. 🙂
Minä kyllä tarvitsisin sitä lunta ja valoa – ja äkkiä! Jotenkin kaipaan sitä alkuvuoden energisyyttä, kun valon määrä lisääntyy, ja sormet syhyävät laittamaan kotia ja miettimään kukkia ja muita istutuksia.
Mutta eiköhän me niitä vielä saada. Odotellaan kärsivälisesti ja nautitaan, kun odotus palkitaan! 🙂
Valoa, nimenomaan sitä minäkin tammikuulta odotan! Kotinurkissa hiiviskelykin alkaa pikkuhiljaa riittää – onneksi tähän tulee muutos kun miehen loma loppuu ja asteittainen paluu arkeen on edessä! 🙂
Vai hiiviskelyä! 🙂
Mutta totta, arjessa on puolensa, on ihan mukavaa kun päiviin tulee tuttu rytmi, ja omakin energia saa virrata tuttua uomaansa! 🙂