Meidän lapset ovat kyllä temperamentiltaan, ja luonteeltaankin, kovin erilaisia. Siinä, missä esikoinen on aina ollut rauhallinen pohtijatyyppi, tällä nuoremmalla on aina vipinää kintussa ja sata ideaa päässään. Tämä tättähääräksikin kutsuttu pikkuneiti on lujatahtoinen ja päättäväinen, ja siksi yleisesti puhutaan tytön tulleen äitiinsä. Voitte kuitenkin kuvitella, että myös muita, ei niin mairittelevia, luonteenpiirteitä rinnastetaan minuun. 😉
Voi olla, että tämä kakkonen on luonteeltaan ehtivämpi ja tomerampi, tai sitten aika vain on kullannut muistot, ja olin unohtanut, mitä meno pienen taaperon kanssa on. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä mahtuu päivään kuin päivään!
Iltakevennykseksi hetki Koon kyydissä.
Tarkemmin sanottuna vajaa minuutti, joten kuvituskin on aika vauhdikkaasti napsittu!
Leppoisaa keskiviikkoiltaa!
Hei! Meidän neiti raahasi myöskin tänään alexaa perässä ympäri kotia ja hoki, että mun mulperri. 😀 Vähä ehkä äitiä nauratti 🙂
Mitä äidit edellä, sitä tyttäret perässä! 🙂
On ne vaan niin ihania! 😀
Voi miten se onkin sulonen tyttö! <3 Hauska kuvasarja ja jännä tuo tättähäärä, olen kuullu sen aiemmin vaan kälyni suusta ja olin ajatellu et se on hänen omaa tuotantoa 😉 Meidän kohta 2v:llä tuntuu olevan erityisen päättäväinen (lue:jääräpäinen) meininki, varsinkin jos vertaa noihin isompiin ja heti ollaan mainomassa, kuinka nuorimmainen onkin niin äidin poika! Mut mun mielestä ihmiset puhuu vaan sen ruskeista nappisilmistä, NE on multa! 🙂
Hahaa, joo siis kauheestihan multakin on hyviä piirteitä periytynyt lapsille! Molemmille! 😀
Joo, en tiedä, mikä tää tättähäärä on, mutta voisin kuvitella, et just jotain tälläistä, kuin Klaara! Oikea täti tomera myös, eikä todellakaan anna helposti periksi! Huh, on äidilläkin jaksamista kaiken tämän hääräilyn keskellä! 🙂
Voi ihanuus!!! Niin söpö 🙂 täälläkin on meno päällä
Koko ajan.. Ja laukuista tykätään + kengät 🙂
Juu, kengät on toinen! Nyt kun meidän kengät on tuolla isommassa eteisessä leväällään, niin saavat olla rauhassa. Joku päivä olin tosin unohtanut väliovet auki ja vessasta tultuani olikin kiva kenkäkauppa keittiössä… Puuuh, aika menoa! 😀
Voe mahoton! Ei pääse äiti homehtumaan paikoilleen 😀
Olen muuten ollut huomaavinani että todella monessa tutussa perheessä (kuin myös meillä) esikoinen on se harkitseva ja rauhallinen kun taas seuraavalla sitten menoa riittää! Liekö sillä syntymäjärjestyksellä sitten jotain merkitystä oikeasti vai sattumaako vaan.
Ihanat saparot teidän tytöllä, meillä saa kitukasvuisen tukan kasvua odotella varmaan vielä tovin ennen kuin saa lettiä laittaa 😀
Juu, ei paljon tarvitse äidinkään peukaloitaan pyöritellä! 🙂
En tiedä onko syntymäjärjestyksellä niin merkitystä, mutta kyllä se vain tosi on, että harvoin sisaruksetkaan täysin samanlaisia ovat. Ja hyvä toki niin, kauheeta jos kaikki olis luonteeltaan samanlaisia.
Tosin monesti tulee mietittyä, että esikoisen kanssa pääsi helpommalla. 🙂
Mun sormet syhyää jo letittämään tota tukkaa, mutta on se vielä niin kovin hentoista. Mutta ehtiihän näitä tyttöjen juttuja vielä! 🙂
Ihana kuvasarja, suloinen Koo! ♥
Meillä se oli juuri toisinpäin -esikoinen oli kovin ehtiväinen. Ja on sitä edelleen! 😉
Niin ne on erilaisia kaikki! 🙂
Mutta rakkaita tietysti jokainen!
Klaara kiittää! 😉
Noi saparot on niin suloiset! Söpö tyttö! 🙂
Eipä mene äiti kieltämään! 🙂
Kiitämme kehuista ja jatkamme söpöilyä! 🙂
Voi mikä suloisuus tuo teidän neiti!:) meillä 1 ja 3 vee pojat ja molemmat todella päättäväisiä ja tempperamenttisiä ihania pikku-ukkoja.. Usein kuullaankin kuinka pojat ihan isin näköisiä varustettuna äidin tempperamentillä.. En myönnä 😉
Hah, nää on pahoja! Mutta hyvähän se temperamentti vain on! Ole ylpeä pikku-ukoistasi! 🙂
Voi söpöläistä! ja vikassa kuvassa aivan sinun näköinen 🙂
Oi, ja kun kaikki sanoo aina, että ihan on isän näköinen! Kiva kuulla näinkin päin! 🙂
Voi mikä suloinen pieni siellä teillä vipeltää. 🙂 Vajaassa minuutissa tapahtuu tuossa iässä niiin paljon. 😀
Juu, se on pitkä aika toi minuutti. Huhhuh, aika menoa! 🙂
Ihan mahtava postaus!!! Toi kyllä taas niin hymyn ja hyvänmielen tähän päivään!!! Ihan huippu! ♥ Ihana pieni prinsessa ♥
Voi kiitos, Jenni!
Olin vähän kahden vaiheilla postauksen kanssa. Mietin sen vastaanottoa, ja pelkäsinkin vähän. Mutta kiitos ihanista kommenteista, ehkä uskallamme jakaa arkea useamminkin! 🙂
Hauskoja kuvia! 🙂 Nauratti tuo tättähäärä… Pakko mainita, että me sanotaan meidän tyttökoiraa tuolla nimellä, sillä joka kerta kun koira innostuu, se alkaa “tättäämään”, eli tekemään sellaista tä,tä,tä,tä,tä -ääntä/hengitystä ja siitä siis nimitys tättähäärä:) Mä olen kans ajatellut, ettei moista sanaa kovin moni käytä:)
Onkohan toi joku mun äidin suusta tullut nimi. Luulin kans, ettei kovin moni ole kuullutkaan. Meillä myös Klaara tättää jatkuvasti. Oikein tomerasti komentaa tä-tä-tä. Ja yleensä hakkaa jollain lelulla huonekaluja samalla! 😀
😀 Olipas piristävä aamun aloitus kuvineen ja hauskoine teksteineen! Aivan ihana, hellyttävä pikku puuhastelija. Kiva kun päästiin hetkeksi Klaaran kyytiin. Olikin aikamoista menoa! 🙂
Hih! Tietkös en ollut ollenkaan varma tästä postauksesta. Ajattelin, ettette välttämättä oikein tykkää. Mutta kiva jos piristi. Minua tämä meno joskus jopa väsyttää! 😀
Ihana kuvasarja! Tuon ikäisenä lapset on kyllä niin ihania ja samalla rasittavia ettei mitään rajaa. Hetken hiljaisuudessa on kaikki katastrofin ainekset! Silloin on paras äidin pitää kiirettä 😀
Hiljaisuus on pelottavinta! Meillä se on nykyään meilkeinpä merkki siitä, että tyttö on mennyt ominpäin yläkertaan. Ja äiti juoksee perässä… 🙂
Niiin söpö!♥
Kiitti, Teija! ♥
Voi miten ihana hyvän mielen postaus ja niin kauniit räpsyt! Kuopus on vasta kuusiviikkoinen, mutta selviä luonne-eroja on nyt jo havaittavissa. Meilläkin esikoinen on pienestä asti ollut tosi rauhallinen ja harkitseva, arkakin.. Mutta tämä toinen vaikuttaa pippurisemmalta. Toiseksi nimeksi mietimme leikillään Justiinaa, mutta ehkä se olisi ollut vähän liian leimaava. 🙂
Mua on kutsuttu lapsena Justiinaksi. Juu, leimasivat oikein kunnolla! 🙂 Mutta en mä pahastu, hauskahan se vain on, kun luonne on noinkin särmikäs. 🙂
Sittemmin äiti alkoi puhutella minua keisarinna Emilia ensimmäiseksi… Huh, oon varmaan ollut ihan kauhee lapsi! 😀
Voi eikä miten ihana tyttö ja ihanat saparot <3 ja miten kauniita kuvia!! Odotan innolla, että oma tyttöni kasvaa tuohon ikään, vaikka toki jokaisesta hetkestä pitäisi nauttia =D Saanko udella minkälaisilla lenksuilla saat Koon hiukset pysymään saparoilla?? Sen verran pitkä tukka on jo meidän 3,5kk tytöllä, että vähän jo sormet syyhyää saparoita laittamaan =D Ihanan aurinkoista päivää sinulle!!!
Voi, nauti tosiaan vielä, kun meno on rauhallisempaa! Välillä voisin pikakelata ajan vuodentakaiseen! Olipa se kuitenkin helpompaa silloin! 🙂
Klaaralla on myös pidetty saparoita ihan pienestä lähtien. Ainakin ihan markettien pinnihyllyissä on niitä ihan ohuita ja läpinäkyviä lenkkejä (vähän saman näköisiä, kuin hevostenkin harjaan käytetään). Niillä me esikoisenkin pitkät luonnonkiharat taltutettiin! 🙂